15.10.2014 NIIN PALJON , ETTÄ TAAKKA MELKEIN LANNISTAA

Yhdelle päivälle pikkasen liikaa negatiivistä:

Varmasta soitettiin, etteivät lähde kuntouttamaan minua niitten piikkiin.
Kelassa sanoivat, etteivät kuntouta, koska kuulun työelämään, eli vastuu Varmalle.

Perusturvassa: käskivät jättää lainan maksamatta, kun en pärjää muuten. Ja heillä ei ole valtuutta antaa minulle täydentävää toimeentulotukea, koska aikaan saavat sen mahdollisuuden , että maksan pankkilainaa.
Se ei kuulu toimeentulotuen piiriin, ja he eivät voi hyväksyä sen maksua, minulle ei voi antaa toimeentulotuen täydennystä.
Ehdottivat, että jätän lainan maksamatta, että takaajat maksavat sen.  Itkuhan siitä tuli, ja kamala pelko, jaksanko minä tämän asian kanssa järjissäni.  En yhtään ihmettele, että jollain ihmisillä ei ole voimavaroja näitten asioitten hoitoon, rupea meinaan  meikäläisenkin voimat hiipumaan.
Sanoivat, että voisin mennä ulosottoon ja pyytää heiltä helpotusta tilanteeseeni. Maksaisin pienempää ulosottomaksua, vähemmän kuin 1/3 osaa.

No, minäpä kävelin ulosottoon juttusille. Ja tuomio oli seuraava, en saa mitään helpotusta, koska ei ole minkäänlaisa perusteita sen antamiseen, en saa etukäteen ensi vuoden maksuvapaita. Eikä ole lääkemenoja niin paljoa, että alennusta tulisi, eikä mitään sellaista sairautta , että myönnettäisiin helpotusta. Ja jos maksua ei tulisi, velkojat alkaisivat kysellä saamistensa perään, ja maksumieheksi joutuisi ulosottavirkailija, koska antanut väärin perustein vapauden ulosottomaksujen maksuun.

Ja sitten vielä kaiken huippu, koska voisin hakeutua sitten sinne Takuusäätiön lainan hakuun tiedustelin.
Velkasaneeraukseen en pääse, kun olen siellä kerran ollut, ja kriteerit siihen uudelleen pääsyyn ei täyty.

Ja Takuusäätiön lainaan, ei siihenkään kovin suuria mahdollisuuksia, tuskin ollenkaan. Kun pankki ei lähde yksistään takuusäätiön lainaan takauksen vaan mukaan tarvitaan muuta vakuutta.
Ja vapaaehtoiseti velkaantunut ihminen ei kovin helpolla saa lainaa, Takuusäätiöstä saati pankista.

Kyllä oli niin vaikea päivä, joten ei paljon tarvinnut, kuin rupesin itkemään ulosotossa, ja siinä tokasinkin, että ei auta edes kyyneleet. Ulosotto virkailija siihen, että herkkänä miehenä ottaa koville, olla näin tiukka kyynelehtivälle naiselle.

Heikkona ihmisenä, jos joku joutuisi tällaiseen myllytykseen, en yhtään ihmettele, että luovuttaisi. Lähtisi, ei palaisikaan koskaan enää minnekään virastoon. Vaan häipyisi. Asunnottomana , työttömänä, sairaana ja ehkä lannistuneena sekä masentuneena, yhtälö olisi aikaisen huono. Olisiko mahdoton, jollekin voisi olla, ja jollekkekin on ollut.

Ei ne ihmiset vapaaehtoisesti asunnottomia ole, eikä turhaan juokse ruokajonoissa ja jos työtä on tarjolla , kyllä ainakin itsekin olisin töissä, jos vaan kartoitettaisiin ensin mitä kykenen tekemään, niin että voisin siinä olla eläkepäiviini saakka. Todella toivon niin.

Ei tämä köyhänä ja sairaana ole mitään herkkua. Kaikenlaisia neuvojia on , mutta kuka neuvoo ne oikeat neuvot, niin että saisin sieltä Eläkelaitoksen muutoksenhakulautakunnasta ja kelasta ja Varmasta ne oikeat päätökset jotka puoltavat kaikkia hakemuksiani. Ainakin joiltain osin. Tai kokonaan.