Kevät etenee. Aurinko lämmittää ja ulkoileminen tyhjentää kivasti mielen. Ajatukset eivät ole pyörineet ulosottoveloissa hetkeen. Vaikka kirjeitä tuleekin omapostiin. Ei ahdista. Mielenhallintaa vai vaan sitä, miksi murehtia niistä, kun niille ei voi mitään. Arki on ollut aika sekaista, raha-asiat sotkussa, joutunut todella miettimään miten elää. Mutta, tätähän tämä minun elämäni on. Monesti toivoisin, että asiat jotenkin ihmeellisesti selviäisi. Ei tarvitsisi murehtia ja kantaa syyllisyyttä häpeää kaikesta, mitä typerää on tehnyt, saadakseen aikoja sitten nämä asiat solmuun. Tekisinkö toisin, en koska silloin en olisi minä, mikä nyt olen. Monien mutkien kautta, toivottavasti joskus, voisin vaan olla ja nauttia olemisesta. Suren myös tätä minun tilannetta, mutta kun tätä ei voi muuksi muuttaa, niin olen näin ja pakko hyväksyä. Eläkkeelle yritetään taas, kun sen aika on. Nyt odotellaan Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta mikä on tuomio. Nukkuminen on ollut katkonaist
Ulosottovelallinen. Mummi. Vertaistukea velallisille, kelan asioissa, tukea ja neuvoja, uutisia rahattomuudesta ja ns vähävaraisista. Sairasloma: toistaiseksi jatkuva. Tällä hetkellä tulona Kelan: PERUSTOIMEENTULOTUKI JA ASUMISTUKI.