20.03.2016 AUTTAJA ON HYVÄNTEKIJÄ

Auttaja on sam,  kuin hyväntekijä vai onko sittenkään . Auttaja on henkilökohtaisempi, jotenkin läheinen.
Tietää avun saajasta jotakin, hänen elämästään.
Auttaja antaa omastaa, vaikka kahvipaketin, sitä tarvitsevalle.
Hyväntekijä lahjoittaa tavaroita, lahjakortteja, kaikkea mitä ihminen saattaa tarvita, hänen mielestään.
Ehkä avun saaja ei osaa sanoa, ettei tarvitse sitä tai tätä, tai häneltä ei sitä kysytä.
Tyytyy saamiinsa lahjoituksiin.
Itse olen saanut avustuksina vaatteita, kenkiä, elintarvikkeita, kosmetiikkaa, lehtiä, kirjoja yms. mistä kaikki naiset tykkää. Ja se toiselta tullut paketti kaiken kurjuuden keskellä, on kuin joulu-tai syntymäpäivälahja. Aina olen ollut kiitollinen ja kiittänyt.
Niinhän sanotaan, ettei köyhällä oli varaa kieltäytyä avustuksesta.

Olen myös itse antanut vaatteitani niitä tarvitseville. Vienyt seurakunnan vaatekierrätykseen. Lahjoittanut leluja ja kirjoja eteenpäin.

Täsmänä, eli ne tavarat joita henkilö pyytää tai ilmoittaa tarvitsevansa, tietty kohtuudella sekin pyyntö.
Ei siis, lahjakorttia kultasepänliikkeeseen tai matkalahjakorttia etelän lämpöön.
Olisiko tuollaisia pyyntöjä, jos joku todellakin lahjoittaja olisi niin antelias ja lahjoittaisi tukuttain rahojaan.

Tämä ajatus tuli, kun luin vanhoja lehtileikkeitä siivotessani kaappeja, olen kerännyt lehdistä leikkeitä, että luen niitä joskus, ja nyt oli niitten vuoro.

Oli myös lehtileike, jossa mitattiin köyhyyttä ihmisten aineellisten puutteiden perusteella.
 Vakava aineellinen puute määritellään prosentteina kansasta, jotka täyttävät ainakin neljä seuraavista yhdeksästä ehdosta:

1.vaikeuksia maksaa ajallaan asuntolainan lyhennystä, vuokraa tai laskuja
2.ei ole varaa pitää asuntoa riittävän lämpimänä
3.ei pysty suoriutumaan yllättävistä menoista
4.ei ole varaa lihaa, kalaa, kanaa tai vastaavaa kasvisvaihtoehtoa sisältävään ateriaan vähintään joka toinen päivä
5.ei ole varaa viikon lomaan joka vuosi kodin ulkopuolella
6.ei ole varaa televisioon
7.ei ole varaa pesukoneeseen
8.ei ole varaa autoon
9.ei ole varaa puhelimeen.

1 osittain tai kokonaan , kun lainat menneet ulosottoon , 3 osittain,  4 osittain, 5 kokonaan, 7 kokonaan, 8 kokonaan.


Kuitenkin tunnen itseni hyvin. Että vaikka kuinka haluaisin olla rikas, en sitä todellisuudessa kuitenkaan haluaisi olla, rikas rahattakin, näin saan paljon enemmän elämästä iloa, ja myöskin surua, mutta enemmän iloa.   Koska olen kokenut lähimmäisten rakkautta ja välittämistä näin paljon enemmän varmasti, kuin jos asiat olisivat toisin.

Joku voi sanoa , että et tiedä miten rikas elää, kuinka helppoa elämää viettää, vai viettääkö.
Totuudella sanon, että tuota toista vaihtoehtoa en halua miettiä.
Ihanaahan se olisi kaikille että ei olisi huolta huomisesta, jos talous olisi kunnossa.
Mutta huoli tulisi jostain muusta.

Auttajana on paljon helpompi olla, ja vastaanottajana nöyryys ja kiitollisuus korostuu. Toiselle voi joku tavara olla ylimääräinen, ja toiselta se puuttuu,  antamisen ja saamisen ilo.
Avun saajan tunteen määrittäminen on vaikeaa, koska se on jokaiselle henkilökohtainen tunne.

Ilo, kyyneleet, onni ja hetkellinen rauha ilman minkäänlaista pelkoa tulevaisuudesta, nauttia hetki kaikesta ihanasta.
 Edes pienen hetken ilman taakkoja.

19.03.2016 SELVIÄNKÖ ?

Selviäkö, siinä on ollut miettimistä tässä muutamana viikkona.
Välillä vaan tämä velkataakka kaataa maahan.
Miettii pystyykö tätä maksamaan ikinä pois.

Unelmat ihanasta huolettomasta velattomasta elämästä.
Niin, vaan täällä hetkellä unelmia, kaukaisia, todella kaukaisia.

Voi tietysti olla, että en koskaan saa ulosottovelkojani maksettua.
Aina tulee joitakin asioita esteeksi, kun on miettinyt , että nyt maksan tuon laskun, puhelimen, ajoissa, niin kas, pyörä hajosi, hups, kännykkä hajosi, kengän pohjat meni rikki(5vuotta vanhat) niin ja kaikkein suurin murhehan on aina se , että saan kolmen viikon välein ostettua ruokaa pienelle vieraalleni.

Mutta, kun olen tottunut selviämään tiukoistakin tilanteista, nuo kaikki muut selätetty , paitsi tuo viimeinen. Sehän on pitkäkestoinen asia.Onneksi saan aina kerran kuukaudessa seurakunnasta apua, mutta näin kun tulee kaksi kertaa kuussa, joutuu tekemään taikatempun, mistä apua.

Mutta toisaalta, minulla ollut mielessä tämä blogi myös muussa asiassa.
Onko minulla oikeutta valittaa asioistani, kun on vielä vaikeammassakin tilanteessa olevia : perheitä, yksinäisiä, vanhuksia yms.
Olenhan minäkin tietty vaikeassa tilanteessa.
Selvisin tuossa taannoin  tuolla netto 541,20 €, sain tietysti asumistukea ja toimeentulotukea .
Pienellä kun oppii elämään , niin kyllä siihen tottuu ja siitä selviää.

En halua valittaa, en halua ketään mollata tai ymmärtää väärin, enkä halua kenenkään tilannetta ali- tai yliarvioida. Meillä jokaisella on omanlainen tilanne, johtuen meidän jokaisen omasta elämäntavasta.

Pakko tässä kaikille myöntää, että kirjoitin sille Sotaveteraanille, joka lahjoitti lahjakortteja.
Ei osunut onni osakseni. Koska, Suomessa paljon sellaisia perheitä, yksinäisiä jotka varmasti tarvitsivat rahaa enemmän kuin minä.

Enkö arvosta itseäni, arvostan. Mutta, kun tekee niin pahaa, tämä meidän maan tilanne, köyhien puolesta.
Monelle sellaiselle, joka ei kirjoittanut ja pyytänyt apua, ei sitä saanut, eikä ole saanut vieläkään apua myöskään mistään muualta.

Miten tällainen tukiverkosto voitaisiin kehittää, missä apua saisi hän, joka sitä tarvitsee nyt, ettei tilanne mene entistä pahemmaksi.
Minäkin haluaisin olla edes yksi auttaja, viemässä iloa ja valoa sinne synkkyyden ja tuskan ja ilottomuuden sydämeen. Edes se hetki kun ojentaa auttavan käden ja auttaa olemalla läsnä.

Monta tilannetta voitaisiin ennaltaehkäistä, tilanne voisi korjaantua kerta avulla. Tai pitemmällä tukitoimella.
Itse saan täydentävää toimeentulotukea, kun omat tulot kuntouttavasta työtoiminnasta ei riitä elinkustannuksiin, asunnonvuokraan, sähköön, terveydenhoitomaksuihin ja lääkkeisiin.


Tälläisin aatoksin maaliskuun illassa.

19.03.2016 5 miljardin raja rikki työttömyyskuluissa – pärjäisitkö 700 eurolla kuussa?

17.3.2016 - Helsingin uutiset
5 miljardin raja rikki työttömyyskuluissa – pärjäisitkö 700 eurolla kuussa?

Työttömyysturvamenot ylittivät viime vuonna 5 miljardin euron rajan.  Johanna Erjonsalo
Työttömyysturvan menot ovat kasvaneet neljä vuotta peräkkäin.

Vuonna 2015 menojen kasvu oli edellisvuosia pienempää, mutta kokonaissumma nousi uuteen huippuunsa, Kela tiedottaa.

Työttömyyskassat ja Kela maksoivat työttömyysturvaetuuksia vuonna 2015 yhteensä 5 064 miljoonaa euroa. Se on kuusi prosenttia enemmän kuin edellisvuonna.

Työttömyyskassojen maksaman ansioturvan osuus menoista oli 2 973 miljoonaa euroa ja Kelan maksaman perusturvan osuus 2 091 miljoonaa euroa.

Työttömyyden on ennustettu pysyvän tänä vuonna korkealla. Samaan aikaan kuitenkin myös pitkäaikaistyöttömyys lisääntyy ja entistä useampi työtön putoaa ansiosidonnaiselta päivärahalta peruspäivärahan tai työmarkkinatuen varaan.

Kelan maksama työttömän peruspäiväraha on 702,62 euroa kuussa. Sitä leikattiin vuoden alussa. Viime vuonna summa oli 705,20 euroa. Tuesta peritään 20 prosentin vero.

17.03.2016 Yli tuhat alaikäistä joutuu vuosittain ulosottoon

Kotimaa 16.03.2016 07:20
Yli tuhat alaikäistä joutuu vuosittain ulosottoon
Vanhemmat ja pummilla ajo vievät alaikäisiä velallisiksi. Alle 18-vuotiailta karhuttiin viime vuonna yli 600 000 euroa.


Tyypillisin syy nuoren, 15–17-vuotiaan, ulosottoon joutumiselle ovat maksamattomat joukkoliikenteen tarkistusmaksut ja liikennevakuutukset.

Alle vuoden ikäinen sylivauva oli viime vuonna nuorin velallinen ulosoton asiakkaana Suomessa. Lapselta perittiin maksamattomia jäännösveroja yli 6 500 euron arvosta. Tapaus on harvinainen, muttei ainutlaatuinen, sillä ulosoton asiakkaina on joka vuosi yli tuhat alaikäistä lasta ja nuorta.

– Alaikäiselle pienikin ulosottoon joutunut maksu voi aiheuttaa merkittäviä tulevaisuuteen ulottuvia vaikutuksia. Velkasumman ei tarvitse olla suuri, kun nuorella on riski ylivelkaantumisesta, toteaa alaikäisten asemaa ulosotossa tutkinut oikeustieteen tohtori Maarit Hovila Lapin yliopistosta.

Nuorten velallisten suojeluun olisi Hovilan mukaan kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota.

– Jälkikäteinen puuttuminen tapahtuu liian myöhään, jos lapsi tai nuori on jo ehtinyt velkaantua.

Enemmistö velallisista nuoria
Viime vuonna alaikäisiä oli ulosotossa Oikeusrekisterikeskuksen mukaan yhteensä 1 552, osa heistä täysi-ikäistyi vuoden aikana. Ulosottovelkaa alaikäisillä oli yhteensä 645 325 euroa.

Enemmistö velallisista on 15–17-vuotiaita nuoria, jotka ovat rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, ja joilla on oikeus määrätä itse ansaitsemistaan varoista. Velallisina oli edellisvuosien tapaan kuitenkin myös nuorempia, yhteensä 23 enintään kymmenvuotiasta lasta.

Valtakunnanvouti Juhani Toukola muistuttaa, että alaikäiset ovat ulosoton asiakkaissa pieni ryhmä. Alaikäisten määrää on Toukolan mukaan myös saatu vähennettyä muun muassa tehostetun ilmoituskäytännön ja velkojien ohjeistamisen avulla. Ulosottomiehen tulee ilmoittaa alle 18-vuotiaasta velallisesta maistraatille, joka selvittää lapsen edunvalvonnan tarpeen. Myös, jos alle 15-vuotiaalta peritään ulosotossa jotakin muuta saatavaa kuin veroa, tulee maistraatin tarkistaa, onko lapsi maksuvelvollinen.

– Useisiin maistraatteihin ilmoituksia tulee kuitenkin niin paljon, että vakavimpia tilanteita on vaikea seuloa joukosta, Maarit Hovila sanoo.

Perintöverot rästissä
Alle 15-vuotiaan velkaantuminen johtuu yleensä vanhemmista, esimerkiksi maksamatta jääneistä perintö-, lahja- tai jäännösveroista.

– Lapsi on esimerkiksi saanut perintö- tai lahjaveron alaista varallisuutta, mutta vanhemmat ovat laiminlyöneet veron maksamisen ­– ja pahimmillaan käyttäneet lapsen perinnön tai lahjan omiin tarkoituksiinsa, Hovila luonnehtii.

Tyypillisin syy nuoren, 15–17-vuotiaan, ulosottoon joutumiselle ovat maksamattomat joukkoliikenteen tarkistusmaksut ja liikennevakuutukset. Niitä oli ulosoton asioina viime vuonna yli 600.

Ulosottoon päätyi myös peruuttamattomasta, käyttämättömästä hammaslääkärikäynnistä tulleita hammashoitomaksuja, sekä rangaistusmääräyksiä, kuten mopolla ajetusta ylinopeudesta saatuja päiväsakkoja.

Velkaa vajaat 500 euroa
Jos velallinen jättää velkansa maksamatta, velkoja voi viedä asian ulosottoon. Verot ja osa vakuutusmaksuista ovat suoraan ulosottokelpoisia, muissa tarvitaan käräjäoikeuden ratkaisu.

Aluksi velallista lähestytään maksukehotuksella. Mikäli rästejään ei maksa, tuloja tai omaisuutta voidaan ulosmitata.

Alaikäisiä tai vuoden 2015 aikana 18 vuotta täyttäneitä velallisia oli Oikeusrekisterikeskuksen mukaan ulosotossa viime vuonna 1 552. Kaikkiaan ulosotossa oli 485 000 ihmistä.

Alaikäistä kohden velkaa oli ulosotossa keskimäärin 416 euroa, summat voivat kuitenkin vaihdella rajusti.

Annika Rantanen

17.03.2016 LASKUA PUKKAA

Valinnan vaikeus, jos maksaisin. 

Mutta kun ei ole rahaa, ei tarvitse valita, kyllä tuokin saatava palautuu uudelllen ulosottoon, jossain vaiheessa. Kuluja ja korkoja tulee  lisää. 

Mutta, pitkän maksuohjeman saa Oranssissa vaihtoehdossa. 

 

03.03.2016 Parrakas hyväntekijä toi hyvää mieltä leipäjonoon makkaran muodossa.

Parrakas hyväntekijä grillasi Myllypuron leipäjonon jonottajille satoja makkaroita: ”Paljon hymyä, ilon kyyneleitä”
Parrakas hyväntekijä toi hyvää mieltä leipäjonoon makkaran muodossa.

Julkaistu: 2.3. 22:01

Tuntematon hyväntekijä grillasi leipäjonossa ruokaa odottaville makkarat.
Helsingin Myllypuron leipäjonossa oli keskiviikkoaamuna erikoinen näky. Rouheaan tekopartaan sonnustautunut mies paistoi grillillä 450 makkaraa ja jakoi ne jonottajille.

Ilta-Sanomat tavoitti keskiviikkoiltana Brother Christmas -taiteilijanimeä kantavan miehen kotoaan spinningpyörän kyydistä. Mikä ihmeen mies tämä ”Jouluveli” oikein on?
– Olen ihan normaali kahden lapsen isä. Ei ole mitään perintöjä tai huippu-urheilijan palkkoja, olen ihan tavallinen tallaaja, kertoo Brother Christmas.

Paljon hymyä ja ilon kyyneleitä

Leipäjonon viereen pystytetyssä grillissä oli koko ajan valmistumassa maksimaalinen määrä makkaroita ja kaikki tuli syödyksi parissa tunnissa.
– Tunnelma jonossa oli oikein hyvä, aurinkoinen sää varmaan vaikutti myös. Jengi tuli siihen heti auttamaan grilliä pystyttäessä. Paljon hymyä, ilon kyyneleitä ja kiitollisuutta näkyi pitkän jonon ihmisillä, kertoo Brother Christmas.

Makkaroiden lisäksi kaksi jonossa ollutta perhettä sai isommat ruokakassit, jotka hyväntekijä toimitti heille kotiin.
– Heille tuli vähän niin kuin joulu helmikuun alussa. Kyllä siellä vähän ehkä tirautettiinkin.

Brother Christmas ei kustantanut makkaroita eikä ruokakasseja omasta pussistaan, vaan hän hankkii yrityksiä yhteistyökumppaneikseen hyväntekeväisyysprojekteihinsa. Aamun makkarat tulivat Helsingin Makkaratehtaalta.

– Vaikutti siltä, että apu menee Myllypurossa sataprosenttisesti tarpeeseen. Jonossa oli pääosin vanhempaa väestöä, mutta kyllä siellä oli lapsiperheitäkin. Tuntuuhan se pahalta, että lapset istuvat rattaissa leipäjonossa samaan aikaan, kun toiset lapset leikkivät jossain, miettii Brother Christmas.

Idea syntyi lasten kanssa

Hyväntekeväisyystempaus ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Viime jouluna Brother Christmas vei kuudelle perheelle ruuat ja lapsille lahjoja.
– Yhdessä perheessä sanottiin, että he eivät ole pystyneet kolmeen jouluun pitämään joulua lapsille, kun ei ollut kuin nakkikastiketta pöydässä. Kymmenen kilon kinkku, joulukalat ja lasten joululahjat olivat iso juttu heille, kertoo Brother Christmas.

Idea auttaa muita syntyi kotona lasten kanssa kotona mietiskellessä.

– Olen ollut huono rahan lahjoittaja, kun en tiedä miten lahjoitukset menevät perille. Itse tekemällä näkee, että apu menee sataprosenttisesti perille, pohtii Brother Christmas.

Joulupukki on tuttu lahjojen antaja niin lasten kuin aikuistenkin mielessä, siksi jouluaiheinen nimi valikoitui miehen auttaja alter egoksi. Asusteet löytyivät stylisti Teri Niitin avustuksella, johon Brother Christmas oli yhteydessä.
– Häntä ei tarvinnut pitkään houkutella tähän mukaan.

Pitkä pyöräily luvassa

Uusia tempauksia on luvassa kevään mittaan. Ensi tiistaina Brother Christmas aikoo viedä kymmenen veteraania puolisoineen tai hoitajineen HIFK:n jääkiekkopeliin, jonne kansainvälinen yritys on lahjoittanut heille oman aition. Hän on sopinut myös kahdelle veteraanille puolisoineen ravintolaillallisen Michelin-tähdellä palkitussa helsinkiläisravintola Olossa.

Mutta miksi Brother Christmas oli spinningpyörän kyydissä?

– Yritän pyöräillä 24 tuntia spinningpyörällä maaliskuun kuudestoista päivä ravintola The Cockissa. Hyväntekeväisyystempauksessa saaduilla varoilla viemme suolistosairaus IBD:tä sairastavia lapsia ensi kesänä Linnanmäelle, sanoo Brother Christmas.
Minna-Riikka Härkönen

02.03.2016 Terveisiä alati pitenevästä leipäjonosta: "Eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset?"

UUTISET
HELSINKI
Helsinki 2.3.2016 klo 12:00 | päivitetty 2.3.2016 klo 12:00
Terveisiä alati pitenevästä leipäjonosta: "Eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset?"

Itä-Helsingin Myllypurossa sadat ihmiset jonottavat ruoka-apua kolme kertaa viikossa. Hiljaisia jonottajia on keskimäärin 750 päivässä. Kasvanut työttömyys näkyy jo ruoka-avussa. Jakelun johtaja muistuttaa, että eläkettä ei kerry ruokajonossa.


 Myllypuron elintarvikeapu ry jakaa ruokaa kolme kertaa viikossa. Leipää on aina jaossa paljon. Taustalla yhdistyksen toiminnanjohtaja Sinikka Backman ja muut työntekijät järjestelevät kulkureittejä, jotta jako sujuisi joutuisasti. Kuva: Varpu Helpinen, Yle

Jono Myllypuron ruoka-apuun itäisessä Helsingissä on aamulla kello kahdeksan aikaan jo satojen metrien pituinen. Sateella ja kovallakin pakkasella. Ensimmäiset tulevat jonoon jo aamuseitsemän jälkeen, vaikka jakelu alkaa vasta kello yhdeksän.

Useimmilla on mukanaan perässävedettävä ostoskassi, joka täyttyy kauppojen ja logistiikkakeskusten lahjoittamista elintarvikkeista. Nyt on saatu jaettavaksi muun muassa leipää, maitoa, hedelmiä, tomaatteja, makkaroita, maksamakkaraa, jugurtteja, raejuustoa, juustoa ja valmiita einesruokia. Lihaa on hyvin harvoin. Joissakin tuotteissa on kaupan aletarra merkkinä lähestyvästä tai jo ohimenneestä viimeisestä myyntipäivästä.

Jonossa pakkasessa värjöttelee huoliteltu joukko eläkeläisiä, sairaita, yksinhuoltajia, yli 50-vuotiaita työttömiä. Jonottavat puhuvat muitakin kieliä kuin suomea.

Osa kääntyy ja peittää kasvonsa nähdessään mikrofonin ja kameran. Joku muistuttaa vihaisesti, että myös vaatteista voi tunnistaa jonottajan.

Mutta työelämästä fuusioiden kautta pois joutunut Tarja Rönkä puhuu.
– Kun ei ole kerta kaikkiaan rahaa, pakkohan sitä on ruokaa hakea, jo kolmatta vuotta sairaslomalla oleva Rönkä sanoo suoraan.
Hän toivoo pääsyä sairaseläkkeelle.

Hinnat ja vuokrat nousevat

Myllypuron leipäjonossa jaetaan kauppiailta ja logistiikkakeskuksilta saatuja elintarvikkeita. Proteiinijugurttien lisäksi jaossa oli muun muassa leipää, maitoa, raejuustoa, makkaroita ja hedelmiä. Lihaa on harvoin.

Oskuksi esittäytyvä mies haukkuu hallitukset – nykyisen ja menneet. Hän tuntee hyvin taitetun indeksin ja eläkkeiden reaaliostovoiman.
– Eihän valtiota voi johtaa kuin firmaa. Jos jostakin leikkaat, valtion tulotkin pienenevät ja lainanottotarve kasvaa. Sitten pitää nostaa veroja ja taas tulot pienenevät ja ostovoima häviää. Pikkuhiljaa on luu kourassa, Osku ihmettelee.

– Kun hinnat nousevat ja vuokrat nousevat, eläkkeiden reaaliostovoima laskee. Tässä on syy näihin jonoihin, suurelta osin, Osku väittää.

Eräällä toisella yli 50-vuotiaalla miehellä on jo kassi täynnä ruokaa. Viime syksynä työttömäksi jäänyt mies sanoo, ettei ole tottunut leipäjonoon.

– Eihän tämä nyt ihan oikein mene. Olen ollut 30 vuotta työelämässä, mies miettii vakavana.

Pari naista ihmettelee, miksi pienikin työ syö yhä ansiosidonnaista päivärahaa tai opintotukea, vaikka poliitikot ovat puhuneet ongelmasta jo kauan.

Eläke ei kerry leipäjonossa
Jonossa seisoi viime vuonna keskimäärin 750 ihmistä – kolme kertaa viikossa. Säässä kuin säässä. Nyt määrä on kasvussa.
– Vuosi vuodelta jonottajissa näkee nuorempaa porukkaa. Nyt työttömyystilastot alkavat näkyä: tämän vuoden alun kävijämäärissä on hienoista nousua, Myllypuron elintarvikeapu ry:n toiminnanjohtaja Sinikka Backman kertoo.

Hän on työskennellyt ruoka-avussa jo yli 10 vuotta. Hän muistuttaa leipäjonojen kalliista laskusta yhteiskunnalle.
– Kun nämä ihmiset ovat aikanaan eläkkeellä, niin heillä ei ole eläkekertymää. Niitä tavallisia töitä pitäisi löytyä.

Syrjäytynyt vai syrjäytetty?
Kameran ulkopuolella ivataan päättäjiä tyhjistä lupauksista ja kysytään, eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset. Ministerit toivotetaan mukaan jonottamaan.

– Meidän yhteiskunta on hurjalla tavalla eriarvoistumassa, oppilaitospastori Sanna Uusitalo Helsingin seurakuntayhtymästä toteaa.
Sinikka Backman muistuttaa, että leipäjonoon joutuminen ei ole oma syy.
– Jonottajat eivät ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä, Backman sanoo.

Jonottajista kahdeksalle kymmenestä (eli 82 prosentille) ruoka-apu on välttämätöntä elämässä pärjäämiselle, todettiin myös pari vuotta sitten ilmestyneessä Kuka leipoo leipäjonossa? -tutkimuksessa. Sen mukaan jonottajat ovat usein eläkeläisiä, työttömiä tai lomautettuja ja asuvat usein vuokralla ja yksin.

Myös presidentti ja piispa kertovat leipäjonosta

Ensi viikon maanantaina 7.3. Helsingin Vanhassakirkossa kuullaan laajemmin ruoka-apua hakevien tarinoita. Niitä keräsivät viime marraskussa vapaaehtoiset opiskelijat ja diakoniatyöntekijät oppilaitospastori Sanna Uusitalon johdolla.
Vanhassakirkossa noita tarinoita ovat lupautuneet kertomaan muun muassa presidentti Tarja Halonen, Helsingin piispa Irja Askola, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä joukko näyttelijöitä.

Tilaisuus on maksuton ja sinne järjestetään Herttoniemen kirkolta ilmainen bussikyyti.

02.03.2016 Köyhä: ”Raha ei ole tärkeää – paitsi kun ei ole yhtään ja on nälkä”

UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 2.3.2016 klo 11:13 | päivitetty 2.3.2016 klo 13:12
Köyhä: ”Raha ei ole tärkeää – paitsi kun ei ole yhtään ja on nälkä”

Toimeentulotuen yläpuolella juuri ja juuri sinnittelevien taloudellinen asema on heikentynyt. Eniten rahan puutteesta kärsivät ne, joihin kohdistuvat yhtä aikaa monien tukien leikkaukset ja maksujen korotukset. Turkulainen Sirpa Hagman kertoo köyhän arjesta.

Köyhyyttä koskevat päätökset tehdään yhteiskunnan huipulla. Matka vallan kabineteista Sirpa Hagmanin ovelle on valtava, mutta tämä köyhä koettaa saada äänensä porstuasta kuuluviin.

Pontimena niukasta toimeentulosta kertomiseen on muun muassa viime aikojen talouden kiristyminen, leikkaukset ja puheitten koveneminen. On muun muassa julkaistu kyselytutkimus, joista ilmenee, että köyhiä pidetään usein ”rupusakkina” ja huono-osaisuutta ihmisen omana syynä.

Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva turkulainen Sirpa Hagman tietää, että 50 euroa on köyhälle iso raha. Keuhkoahtaumaa ja sokeritautia sairastava on nähnyt apteekissa ihmisiä, jotka ovat nieleskelleet itkua, kun lääkkeiden omavastuu nostettiin viiteenkymppiin.

– Rahapussissa on ollut viime aikoina vähemmän kuin aiemmin. Lääkkeet pitää laskea niin, etteivät ne lopu samassa kuukaudessa. Olen joutunut käymään leipäjonoissa, kun ilmainen lääkekokeiluni loppui. Useimmiten avustusjonosta saa jauhoja, makaronia, maitojauhetta ja säilykepurkin. Se on simmonen paikka, josta ihmiset harvemmin kertovat.

Sirpa Hagman.
Kuva: Paula Koskinen / Yle
Uudet kengät kuukausien säästämisellä

Köyhyys on vaikea käsite. Puhutaan muun muassa absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan joidenkin väestöryhmien jyrkkää huono-osaisuutta muihin nähden. Mittarit kulkevat aina jäljessä.

Köyhyystutkija, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että tällä hetkellä etuuksien leikkaukset ja maksujen nousu koettelevat ja tulevat koettelemaan niitä, jotka ovat onnistuneet sinnittelemään toimeentuloturvan yläpuolella.

Monet leikkaukset kohdistuvat usein samanaikaisesti varsinkin yksin ja vuokralla asuviin, sairaisiin, työmarkkinatuen tai työttömyysturvan varassa oleviin.

Monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin
– Sirpa Hagman
Todellinen ”köyhyysasiantuntija” Sirpa Hagman kertoo omasta ja lähipiirinsä huono-osaisuudesta.
– Varaa on vain välttämättömään. Kymmenkunta vuotta sitten jäädessäni eläkkeelle tuntui, että pärjään ihan hyvin. Mutta jotta nyt pystyisin ostamaan esimerkiksi uudet kengät, on se monen kuukauden säästämisen tulos.

Eläkkeen pienuuteen on johtanut rikkonainen työura. Jo 90-luvun laman jälkeen alkoi työantajia kaatua. Ikänsä töitä tehnyt, kokkina ja tarjoilijana työskennellyt Sirpa Hagman kertoo, että toisinaan työpaikkaan ei kelvannut, jos piti oikeuksistaan kiinni.
– Sanottiin, että meillä ei ole tapana maksaa ilta- eikä sunnuntailisiä. Monesti myös, että meillä maksetaan vitonen tunnissa pimeästi käteen. Kun sanoi, että oletti työehtosopimuksesta pidettävän kiinni, ei töitä enää ollutkaan tarjolla.

Yksi pitkäaikainen työantaja meni nurin ja samaan aikaan Sirpa Hagman sairastui ja jäi eläkkeelle.

– Siitä johtuu, että eläkkeeni on pieni. Tosin ei palkkakaan koskaan mikään suuri ollut, mutta monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin.

Talous romukuntoon puhelimen tai eläinlääkärimaksun vuoksi

Virosta lähtöisin oleva löytökoira Aune puskee Sirpaa. Kymmenvuotiaan koiran yli 300 euron eläinlääkärimaksu ei sentään romuttanut taloutta. Heikkotuloiselle kuitenkin esimerkiksi TV:n, puhelimen tai pesukoneen hajoaminen voi olla täystuho.

– Luojan kiitos, olen kerännyt säästöjä koiran mahdollista sairastumista varten. Hän sairastui ennen joulua, Sirpa kertoo ja naurahtaa käyttämälleen persoonapronominille.
– Eläinlääkäri maksoi 313 euroa – hirvittävän iso summa. Kotieläin on monelle niin läheinen ystävä. Jos joutuu lopettamaan terveen eläimen sen vuoksi, ettei ole varaa hoitaa sitä, on syyllisyys ja tuska varmasti aivan hirveä.

”Ainoa tapa tehostaa palvelua, on että mummot kuolevat”

Sirpa Hagmanin asuintalon käytävällä tulee vastaan rollaattorilla kulkeva. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen 30 prosentin korotus osuu varsinkin vanhusten kukkaroon.

Sirpa Hagman kertoo, että talossa ollaan varsin yhteisöllisiä, ja hänkin on auttanut vanhuksia, joilla ei ole varaa kotiapuun.
– Taloyhtiössä on asunut todella huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät kykene liikkumaan kuin apuvälineiden kanssa. Kotiapu on kallista: ns. suojaosuus on 563 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos joku käy kotona kääntymässä 10 minuuttia, joutuu maksamaan 20 prosenttia suojaosuuden ylimenevästä osasta.

Sirpa Hagman tietää, että vanhukset tinkivät kotipalvelua saadakseen ruoka- ja lääkekuluistaan.

– Siihenhän ei sisälly ruokaa, ei mitään. Ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän lääkkeitä menee. Ja sen myötä kotona asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä.

Sirpa Hagman kertoo ystävästään, joka työskentelee kotihoidossa. Palvelun tehostamisvaateet ovat liian tiukat.

– Hän on palanut täysin loppuun. Hänelle hoetaan, että palvelua täytyy tehostaa, tehdä enemmän. Vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja tarvitsevat entistä enemmän apua. Ainoa tapa, millä enää tehostaa, olisi se, että mummot kuolevat pois.

Työttömän arkiveisu
Työttömiä tunnutaan usein syyllistettävän julkisessa keskustelussa. Puhutaan yhä kannustinloukuista ja työllistymisen esteiden poistosta. Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa leikataan. Päättäjät ovat perustelleet leikkausta muun muassa sillä, että tutkimusten mukaan työ alkaisi kelvata työttömälle vasta siinä vaiheessa, kun ansiosidonnainen turva kolkuttelee loppuaan kohti.

Myös esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa monet parempiosaiset sanoivat köyhyyden ja työttömyyden olevan ihmisen omaa syytä.

Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ol yhtään. Silloin kun sul on nälkä.
– Sirpa Hagman
– Tuo on tuulesta temmattua. Irtisanomisia ja lomautuksia satelee. Tuttavani jäi työttömäksi, kun firma lopetti yhden linjan tyystin. Kaksi vuotta hän haki työtä ja teki epävarmaa vuokratyötä. Se on aika turvatonta. Aamulla soitetaan, että on mentävä sinne tai tänne. Milloinkaan ei tiedä, onko seuraavana päivänä töitä vai ei.

Ja laiskuudesta tai yrittämisen puutteesta tätä työnhakijaa ei voi syyttää.
– Pahimmillaan tai parhaimmillaan hän kävi kolme kertaa päivässä työnvälitystoimistossa.
Uurastuksella on onnellinen loppu. Hän pääsi lopulta vakituiseen työhön tehtaalle, sanoo Sirpa hymyillen.

Häpeämään en suostu

Kova puhe ahtaassa taloudellisessa tilanteessa kuulostaa köyhän korvaan ylimieliseltä.
– Aiemmin ahneus ja toisten ylenkatsominen oli halveksuttavaa. Nykyään se tuntuu olevan ylpeydenaihe. Mitä paremmin pystyn kiertämään veroja eli verosuunnittelemaan, sitä kovempi jätkä olen.

Sirpa Hagman sanoo olevansa tavallinen ihminen, mutta yleiseen ilmapiiriin suivaantuneena haluaa puhua hiljaisten puolesta. Köyhyyttä ei pidä hävetä.
– Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ole yhtään. Silloin kun sul on nälkä.