02.03.2016 Köyhä: ”Raha ei ole tärkeää – paitsi kun ei ole yhtään ja on nälkä”
UUTISET
KOTIMAA
Kotimaa 2.3.2016 klo 11:13 | päivitetty 2.3.2016 klo 13:12
Köyhä: ”Raha ei ole tärkeää – paitsi kun ei ole yhtään ja on nälkä”
Toimeentulotuen yläpuolella juuri ja juuri sinnittelevien taloudellinen asema on heikentynyt. Eniten rahan puutteesta kärsivät ne, joihin kohdistuvat yhtä aikaa monien tukien leikkaukset ja maksujen korotukset. Turkulainen Sirpa Hagman kertoo köyhän arjesta.
Köyhyyttä koskevat päätökset tehdään yhteiskunnan huipulla. Matka vallan kabineteista Sirpa Hagmanin ovelle on valtava, mutta tämä köyhä koettaa saada äänensä porstuasta kuuluviin.
Pontimena niukasta toimeentulosta kertomiseen on muun muassa viime aikojen talouden kiristyminen, leikkaukset ja puheitten koveneminen. On muun muassa julkaistu kyselytutkimus, joista ilmenee, että köyhiä pidetään usein ”rupusakkina” ja huono-osaisuutta ihmisen omana syynä.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva turkulainen Sirpa Hagman tietää, että 50 euroa on köyhälle iso raha. Keuhkoahtaumaa ja sokeritautia sairastava on nähnyt apteekissa ihmisiä, jotka ovat nieleskelleet itkua, kun lääkkeiden omavastuu nostettiin viiteenkymppiin.
– Rahapussissa on ollut viime aikoina vähemmän kuin aiemmin. Lääkkeet pitää laskea niin, etteivät ne lopu samassa kuukaudessa. Olen joutunut käymään leipäjonoissa, kun ilmainen lääkekokeiluni loppui. Useimmiten avustusjonosta saa jauhoja, makaronia, maitojauhetta ja säilykepurkin. Se on simmonen paikka, josta ihmiset harvemmin kertovat.
Sirpa Hagman.
Kuva: Paula Koskinen / Yle
Uudet kengät kuukausien säästämisellä
Köyhyys on vaikea käsite. Puhutaan muun muassa absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan joidenkin väestöryhmien jyrkkää huono-osaisuutta muihin nähden. Mittarit kulkevat aina jäljessä.
Köyhyystutkija, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että tällä hetkellä etuuksien leikkaukset ja maksujen nousu koettelevat ja tulevat koettelemaan niitä, jotka ovat onnistuneet sinnittelemään toimeentuloturvan yläpuolella.
Monet leikkaukset kohdistuvat usein samanaikaisesti varsinkin yksin ja vuokralla asuviin, sairaisiin, työmarkkinatuen tai työttömyysturvan varassa oleviin.
Monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin
– Sirpa Hagman
Todellinen ”köyhyysasiantuntija” Sirpa Hagman kertoo omasta ja lähipiirinsä huono-osaisuudesta.
– Varaa on vain välttämättömään. Kymmenkunta vuotta sitten jäädessäni eläkkeelle tuntui, että pärjään ihan hyvin. Mutta jotta nyt pystyisin ostamaan esimerkiksi uudet kengät, on se monen kuukauden säästämisen tulos.
Eläkkeen pienuuteen on johtanut rikkonainen työura. Jo 90-luvun laman jälkeen alkoi työantajia kaatua. Ikänsä töitä tehnyt, kokkina ja tarjoilijana työskennellyt Sirpa Hagman kertoo, että toisinaan työpaikkaan ei kelvannut, jos piti oikeuksistaan kiinni.
– Sanottiin, että meillä ei ole tapana maksaa ilta- eikä sunnuntailisiä. Monesti myös, että meillä maksetaan vitonen tunnissa pimeästi käteen. Kun sanoi, että oletti työehtosopimuksesta pidettävän kiinni, ei töitä enää ollutkaan tarjolla.
Yksi pitkäaikainen työantaja meni nurin ja samaan aikaan Sirpa Hagman sairastui ja jäi eläkkeelle.
– Siitä johtuu, että eläkkeeni on pieni. Tosin ei palkkakaan koskaan mikään suuri ollut, mutta monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin.
Talous romukuntoon puhelimen tai eläinlääkärimaksun vuoksi
Virosta lähtöisin oleva löytökoira Aune puskee Sirpaa. Kymmenvuotiaan koiran yli 300 euron eläinlääkärimaksu ei sentään romuttanut taloutta. Heikkotuloiselle kuitenkin esimerkiksi TV:n, puhelimen tai pesukoneen hajoaminen voi olla täystuho.
– Luojan kiitos, olen kerännyt säästöjä koiran mahdollista sairastumista varten. Hän sairastui ennen joulua, Sirpa kertoo ja naurahtaa käyttämälleen persoonapronominille.
– Eläinlääkäri maksoi 313 euroa – hirvittävän iso summa. Kotieläin on monelle niin läheinen ystävä. Jos joutuu lopettamaan terveen eläimen sen vuoksi, ettei ole varaa hoitaa sitä, on syyllisyys ja tuska varmasti aivan hirveä.
”Ainoa tapa tehostaa palvelua, on että mummot kuolevat”
Sirpa Hagmanin asuintalon käytävällä tulee vastaan rollaattorilla kulkeva. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen 30 prosentin korotus osuu varsinkin vanhusten kukkaroon.
Sirpa Hagman kertoo, että talossa ollaan varsin yhteisöllisiä, ja hänkin on auttanut vanhuksia, joilla ei ole varaa kotiapuun.
– Taloyhtiössä on asunut todella huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät kykene liikkumaan kuin apuvälineiden kanssa. Kotiapu on kallista: ns. suojaosuus on 563 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos joku käy kotona kääntymässä 10 minuuttia, joutuu maksamaan 20 prosenttia suojaosuuden ylimenevästä osasta.
Sirpa Hagman tietää, että vanhukset tinkivät kotipalvelua saadakseen ruoka- ja lääkekuluistaan.
– Siihenhän ei sisälly ruokaa, ei mitään. Ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän lääkkeitä menee. Ja sen myötä kotona asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä.
Sirpa Hagman kertoo ystävästään, joka työskentelee kotihoidossa. Palvelun tehostamisvaateet ovat liian tiukat.
– Hän on palanut täysin loppuun. Hänelle hoetaan, että palvelua täytyy tehostaa, tehdä enemmän. Vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja tarvitsevat entistä enemmän apua. Ainoa tapa, millä enää tehostaa, olisi se, että mummot kuolevat pois.
Työttömän arkiveisu
Työttömiä tunnutaan usein syyllistettävän julkisessa keskustelussa. Puhutaan yhä kannustinloukuista ja työllistymisen esteiden poistosta. Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa leikataan. Päättäjät ovat perustelleet leikkausta muun muassa sillä, että tutkimusten mukaan työ alkaisi kelvata työttömälle vasta siinä vaiheessa, kun ansiosidonnainen turva kolkuttelee loppuaan kohti.
Myös esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa monet parempiosaiset sanoivat köyhyyden ja työttömyyden olevan ihmisen omaa syytä.
Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ol yhtään. Silloin kun sul on nälkä.
– Sirpa Hagman
– Tuo on tuulesta temmattua. Irtisanomisia ja lomautuksia satelee. Tuttavani jäi työttömäksi, kun firma lopetti yhden linjan tyystin. Kaksi vuotta hän haki työtä ja teki epävarmaa vuokratyötä. Se on aika turvatonta. Aamulla soitetaan, että on mentävä sinne tai tänne. Milloinkaan ei tiedä, onko seuraavana päivänä töitä vai ei.
Ja laiskuudesta tai yrittämisen puutteesta tätä työnhakijaa ei voi syyttää.
– Pahimmillaan tai parhaimmillaan hän kävi kolme kertaa päivässä työnvälitystoimistossa.
Uurastuksella on onnellinen loppu. Hän pääsi lopulta vakituiseen työhön tehtaalle, sanoo Sirpa hymyillen.
Häpeämään en suostu
Kova puhe ahtaassa taloudellisessa tilanteessa kuulostaa köyhän korvaan ylimieliseltä.
– Aiemmin ahneus ja toisten ylenkatsominen oli halveksuttavaa. Nykyään se tuntuu olevan ylpeydenaihe. Mitä paremmin pystyn kiertämään veroja eli verosuunnittelemaan, sitä kovempi jätkä olen.
Sirpa Hagman sanoo olevansa tavallinen ihminen, mutta yleiseen ilmapiiriin suivaantuneena haluaa puhua hiljaisten puolesta. Köyhyyttä ei pidä hävetä.
– Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ole yhtään. Silloin kun sul on nälkä.
KOTIMAA
Kotimaa 2.3.2016 klo 11:13 | päivitetty 2.3.2016 klo 13:12
Köyhä: ”Raha ei ole tärkeää – paitsi kun ei ole yhtään ja on nälkä”
Toimeentulotuen yläpuolella juuri ja juuri sinnittelevien taloudellinen asema on heikentynyt. Eniten rahan puutteesta kärsivät ne, joihin kohdistuvat yhtä aikaa monien tukien leikkaukset ja maksujen korotukset. Turkulainen Sirpa Hagman kertoo köyhän arjesta.
Köyhyyttä koskevat päätökset tehdään yhteiskunnan huipulla. Matka vallan kabineteista Sirpa Hagmanin ovelle on valtava, mutta tämä köyhä koettaa saada äänensä porstuasta kuuluviin.
Pontimena niukasta toimeentulosta kertomiseen on muun muassa viime aikojen talouden kiristyminen, leikkaukset ja puheitten koveneminen. On muun muassa julkaistu kyselytutkimus, joista ilmenee, että köyhiä pidetään usein ”rupusakkina” ja huono-osaisuutta ihmisen omana syynä.
Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva turkulainen Sirpa Hagman tietää, että 50 euroa on köyhälle iso raha. Keuhkoahtaumaa ja sokeritautia sairastava on nähnyt apteekissa ihmisiä, jotka ovat nieleskelleet itkua, kun lääkkeiden omavastuu nostettiin viiteenkymppiin.
– Rahapussissa on ollut viime aikoina vähemmän kuin aiemmin. Lääkkeet pitää laskea niin, etteivät ne lopu samassa kuukaudessa. Olen joutunut käymään leipäjonoissa, kun ilmainen lääkekokeiluni loppui. Useimmiten avustusjonosta saa jauhoja, makaronia, maitojauhetta ja säilykepurkin. Se on simmonen paikka, josta ihmiset harvemmin kertovat.
Sirpa Hagman.
Kuva: Paula Koskinen / Yle
Uudet kengät kuukausien säästämisellä
Köyhyys on vaikea käsite. Puhutaan muun muassa absoluuttisesta ja suhteellisesta köyhyydestä. Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan joidenkin väestöryhmien jyrkkää huono-osaisuutta muihin nähden. Mittarit kulkevat aina jäljessä.
Köyhyystutkija, hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta sanoo, että tällä hetkellä etuuksien leikkaukset ja maksujen nousu koettelevat ja tulevat koettelemaan niitä, jotka ovat onnistuneet sinnittelemään toimeentuloturvan yläpuolella.
Monet leikkaukset kohdistuvat usein samanaikaisesti varsinkin yksin ja vuokralla asuviin, sairaisiin, työmarkkinatuen tai työttömyysturvan varassa oleviin.
Monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin
– Sirpa Hagman
Todellinen ”köyhyysasiantuntija” Sirpa Hagman kertoo omasta ja lähipiirinsä huono-osaisuudesta.
– Varaa on vain välttämättömään. Kymmenkunta vuotta sitten jäädessäni eläkkeelle tuntui, että pärjään ihan hyvin. Mutta jotta nyt pystyisin ostamaan esimerkiksi uudet kengät, on se monen kuukauden säästämisen tulos.
Eläkkeen pienuuteen on johtanut rikkonainen työura. Jo 90-luvun laman jälkeen alkoi työantajia kaatua. Ikänsä töitä tehnyt, kokkina ja tarjoilijana työskennellyt Sirpa Hagman kertoo, että toisinaan työpaikkaan ei kelvannut, jos piti oikeuksistaan kiinni.
– Sanottiin, että meillä ei ole tapana maksaa ilta- eikä sunnuntailisiä. Monesti myös, että meillä maksetaan vitonen tunnissa pimeästi käteen. Kun sanoi, että oletti työehtosopimuksesta pidettävän kiinni, ei töitä enää ollutkaan tarjolla.
Yksi pitkäaikainen työantaja meni nurin ja samaan aikaan Sirpa Hagman sairastui ja jäi eläkkeelle.
– Siitä johtuu, että eläkkeeni on pieni. Tosin ei palkkakaan koskaan mikään suuri ollut, mutta monella muulla eläke on vielä pienempi. Usein ihmettelen, millä muut ihmiset pärjää. En mää ole kaikkeest köyhin.
Talous romukuntoon puhelimen tai eläinlääkärimaksun vuoksi
Virosta lähtöisin oleva löytökoira Aune puskee Sirpaa. Kymmenvuotiaan koiran yli 300 euron eläinlääkärimaksu ei sentään romuttanut taloutta. Heikkotuloiselle kuitenkin esimerkiksi TV:n, puhelimen tai pesukoneen hajoaminen voi olla täystuho.
– Luojan kiitos, olen kerännyt säästöjä koiran mahdollista sairastumista varten. Hän sairastui ennen joulua, Sirpa kertoo ja naurahtaa käyttämälleen persoonapronominille.
– Eläinlääkäri maksoi 313 euroa – hirvittävän iso summa. Kotieläin on monelle niin läheinen ystävä. Jos joutuu lopettamaan terveen eläimen sen vuoksi, ettei ole varaa hoitaa sitä, on syyllisyys ja tuska varmasti aivan hirveä.
”Ainoa tapa tehostaa palvelua, on että mummot kuolevat”
Sirpa Hagmanin asuintalon käytävällä tulee vastaan rollaattorilla kulkeva. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen 30 prosentin korotus osuu varsinkin vanhusten kukkaroon.
Sirpa Hagman kertoo, että talossa ollaan varsin yhteisöllisiä, ja hänkin on auttanut vanhuksia, joilla ei ole varaa kotiapuun.
– Taloyhtiössä on asunut todella huonokuntoisia vanhuksia, jotka eivät kykene liikkumaan kuin apuvälineiden kanssa. Kotiapu on kallista: ns. suojaosuus on 563 euroa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos joku käy kotona kääntymässä 10 minuuttia, joutuu maksamaan 20 prosenttia suojaosuuden ylimenevästä osasta.
Sirpa Hagman tietää, että vanhukset tinkivät kotipalvelua saadakseen ruoka- ja lääkekuluistaan.
– Siihenhän ei sisälly ruokaa, ei mitään. Ja mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä enemmän lääkkeitä menee. Ja sen myötä kotona asuu yhä huonokuntoisempia ihmisiä.
Sirpa Hagman kertoo ystävästään, joka työskentelee kotihoidossa. Palvelun tehostamisvaateet ovat liian tiukat.
– Hän on palanut täysin loppuun. Hänelle hoetaan, että palvelua täytyy tehostaa, tehdä enemmän. Vanhukset ovat yhä huonokuntoisempia ja tarvitsevat entistä enemmän apua. Ainoa tapa, millä enää tehostaa, olisi se, että mummot kuolevat pois.
Työttömän arkiveisu
Työttömiä tunnutaan usein syyllistettävän julkisessa keskustelussa. Puhutaan yhä kannustinloukuista ja työllistymisen esteiden poistosta. Ansiosidonnaisen päivärahan kestoa leikataan. Päättäjät ovat perustelleet leikkausta muun muassa sillä, että tutkimusten mukaan työ alkaisi kelvata työttömälle vasta siinä vaiheessa, kun ansiosidonnainen turva kolkuttelee loppuaan kohti.
Myös esimerkiksi Helsingin Sanomien kyselytutkimuksessa monet parempiosaiset sanoivat köyhyyden ja työttömyyden olevan ihmisen omaa syytä.
Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ol yhtään. Silloin kun sul on nälkä.
– Sirpa Hagman
– Tuo on tuulesta temmattua. Irtisanomisia ja lomautuksia satelee. Tuttavani jäi työttömäksi, kun firma lopetti yhden linjan tyystin. Kaksi vuotta hän haki työtä ja teki epävarmaa vuokratyötä. Se on aika turvatonta. Aamulla soitetaan, että on mentävä sinne tai tänne. Milloinkaan ei tiedä, onko seuraavana päivänä töitä vai ei.
Ja laiskuudesta tai yrittämisen puutteesta tätä työnhakijaa ei voi syyttää.
– Pahimmillaan tai parhaimmillaan hän kävi kolme kertaa päivässä työnvälitystoimistossa.
Uurastuksella on onnellinen loppu. Hän pääsi lopulta vakituiseen työhön tehtaalle, sanoo Sirpa hymyillen.
Häpeämään en suostu
Kova puhe ahtaassa taloudellisessa tilanteessa kuulostaa köyhän korvaan ylimieliseltä.
– Aiemmin ahneus ja toisten ylenkatsominen oli halveksuttavaa. Nykyään se tuntuu olevan ylpeydenaihe. Mitä paremmin pystyn kiertämään veroja eli verosuunnittelemaan, sitä kovempi jätkä olen.
Sirpa Hagman sanoo olevansa tavallinen ihminen, mutta yleiseen ilmapiiriin suivaantuneena haluaa puhua hiljaisten puolesta. Köyhyyttä ei pidä hävetä.
– Raha ei ole mulle ollu koskaan tärkeää. Paitsi kun sitä ei ole yhtään. Silloin kun sul on nälkä.
