02.03.2016 Terveisiä alati pitenevästä leipäjonosta: "Eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset?"
UUTISET
HELSINKI
Helsinki 2.3.2016 klo 12:00 | päivitetty 2.3.2016 klo 12:00
Terveisiä alati pitenevästä leipäjonosta: "Eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset?"
Itä-Helsingin Myllypurossa sadat ihmiset jonottavat ruoka-apua kolme kertaa viikossa. Hiljaisia jonottajia on keskimäärin 750 päivässä. Kasvanut työttömyys näkyy jo ruoka-avussa. Jakelun johtaja muistuttaa, että eläkettä ei kerry ruokajonossa.
Myllypuron elintarvikeapu ry jakaa ruokaa kolme kertaa viikossa. Leipää on aina jaossa paljon. Taustalla yhdistyksen toiminnanjohtaja Sinikka Backman ja muut työntekijät järjestelevät kulkureittejä, jotta jako sujuisi joutuisasti. Kuva: Varpu Helpinen, Yle
Jono Myllypuron ruoka-apuun itäisessä Helsingissä on aamulla kello kahdeksan aikaan jo satojen metrien pituinen. Sateella ja kovallakin pakkasella. Ensimmäiset tulevat jonoon jo aamuseitsemän jälkeen, vaikka jakelu alkaa vasta kello yhdeksän.
Useimmilla on mukanaan perässävedettävä ostoskassi, joka täyttyy kauppojen ja logistiikkakeskusten lahjoittamista elintarvikkeista. Nyt on saatu jaettavaksi muun muassa leipää, maitoa, hedelmiä, tomaatteja, makkaroita, maksamakkaraa, jugurtteja, raejuustoa, juustoa ja valmiita einesruokia. Lihaa on hyvin harvoin. Joissakin tuotteissa on kaupan aletarra merkkinä lähestyvästä tai jo ohimenneestä viimeisestä myyntipäivästä.
Jonossa pakkasessa värjöttelee huoliteltu joukko eläkeläisiä, sairaita, yksinhuoltajia, yli 50-vuotiaita työttömiä. Jonottavat puhuvat muitakin kieliä kuin suomea.
Osa kääntyy ja peittää kasvonsa nähdessään mikrofonin ja kameran. Joku muistuttaa vihaisesti, että myös vaatteista voi tunnistaa jonottajan.
Mutta työelämästä fuusioiden kautta pois joutunut Tarja Rönkä puhuu.
– Kun ei ole kerta kaikkiaan rahaa, pakkohan sitä on ruokaa hakea, jo kolmatta vuotta sairaslomalla oleva Rönkä sanoo suoraan.
Hän toivoo pääsyä sairaseläkkeelle.
Hinnat ja vuokrat nousevat
Myllypuron leipäjonossa jaetaan kauppiailta ja logistiikkakeskuksilta saatuja elintarvikkeita. Proteiinijugurttien lisäksi jaossa oli muun muassa leipää, maitoa, raejuustoa, makkaroita ja hedelmiä. Lihaa on harvoin.
Oskuksi esittäytyvä mies haukkuu hallitukset – nykyisen ja menneet. Hän tuntee hyvin taitetun indeksin ja eläkkeiden reaaliostovoiman.
– Eihän valtiota voi johtaa kuin firmaa. Jos jostakin leikkaat, valtion tulotkin pienenevät ja lainanottotarve kasvaa. Sitten pitää nostaa veroja ja taas tulot pienenevät ja ostovoima häviää. Pikkuhiljaa on luu kourassa, Osku ihmettelee.
– Kun hinnat nousevat ja vuokrat nousevat, eläkkeiden reaaliostovoima laskee. Tässä on syy näihin jonoihin, suurelta osin, Osku väittää.
Eräällä toisella yli 50-vuotiaalla miehellä on jo kassi täynnä ruokaa. Viime syksynä työttömäksi jäänyt mies sanoo, ettei ole tottunut leipäjonoon.
– Eihän tämä nyt ihan oikein mene. Olen ollut 30 vuotta työelämässä, mies miettii vakavana.
Pari naista ihmettelee, miksi pienikin työ syö yhä ansiosidonnaista päivärahaa tai opintotukea, vaikka poliitikot ovat puhuneet ongelmasta jo kauan.
Eläke ei kerry leipäjonossa
Jonossa seisoi viime vuonna keskimäärin 750 ihmistä – kolme kertaa viikossa. Säässä kuin säässä. Nyt määrä on kasvussa.
– Vuosi vuodelta jonottajissa näkee nuorempaa porukkaa. Nyt työttömyystilastot alkavat näkyä: tämän vuoden alun kävijämäärissä on hienoista nousua, Myllypuron elintarvikeapu ry:n toiminnanjohtaja Sinikka Backman kertoo.
Hän on työskennellyt ruoka-avussa jo yli 10 vuotta. Hän muistuttaa leipäjonojen kalliista laskusta yhteiskunnalle.
– Kun nämä ihmiset ovat aikanaan eläkkeellä, niin heillä ei ole eläkekertymää. Niitä tavallisia töitä pitäisi löytyä.
Syrjäytynyt vai syrjäytetty?
Kameran ulkopuolella ivataan päättäjiä tyhjistä lupauksista ja kysytään, eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset. Ministerit toivotetaan mukaan jonottamaan.
– Meidän yhteiskunta on hurjalla tavalla eriarvoistumassa, oppilaitospastori Sanna Uusitalo Helsingin seurakuntayhtymästä toteaa.
Sinikka Backman muistuttaa, että leipäjonoon joutuminen ei ole oma syy.
– Jonottajat eivät ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä, Backman sanoo.
Jonottajista kahdeksalle kymmenestä (eli 82 prosentille) ruoka-apu on välttämätöntä elämässä pärjäämiselle, todettiin myös pari vuotta sitten ilmestyneessä Kuka leipoo leipäjonossa? -tutkimuksessa. Sen mukaan jonottajat ovat usein eläkeläisiä, työttömiä tai lomautettuja ja asuvat usein vuokralla ja yksin.
Myös presidentti ja piispa kertovat leipäjonosta
Ensi viikon maanantaina 7.3. Helsingin Vanhassakirkossa kuullaan laajemmin ruoka-apua hakevien tarinoita. Niitä keräsivät viime marraskussa vapaaehtoiset opiskelijat ja diakoniatyöntekijät oppilaitospastori Sanna Uusitalon johdolla.
Vanhassakirkossa noita tarinoita ovat lupautuneet kertomaan muun muassa presidentti Tarja Halonen, Helsingin piispa Irja Askola, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä joukko näyttelijöitä.
Tilaisuus on maksuton ja sinne järjestetään Herttoniemen kirkolta ilmainen bussikyyti.
HELSINKI
Helsinki 2.3.2016 klo 12:00 | päivitetty 2.3.2016 klo 12:00
Terveisiä alati pitenevästä leipäjonosta: "Eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset?"
Itä-Helsingin Myllypurossa sadat ihmiset jonottavat ruoka-apua kolme kertaa viikossa. Hiljaisia jonottajia on keskimäärin 750 päivässä. Kasvanut työttömyys näkyy jo ruoka-avussa. Jakelun johtaja muistuttaa, että eläkettä ei kerry ruokajonossa.
Myllypuron elintarvikeapu ry jakaa ruokaa kolme kertaa viikossa. Leipää on aina jaossa paljon. Taustalla yhdistyksen toiminnanjohtaja Sinikka Backman ja muut työntekijät järjestelevät kulkureittejä, jotta jako sujuisi joutuisasti. Kuva: Varpu Helpinen, Yle
Jono Myllypuron ruoka-apuun itäisessä Helsingissä on aamulla kello kahdeksan aikaan jo satojen metrien pituinen. Sateella ja kovallakin pakkasella. Ensimmäiset tulevat jonoon jo aamuseitsemän jälkeen, vaikka jakelu alkaa vasta kello yhdeksän.
Useimmilla on mukanaan perässävedettävä ostoskassi, joka täyttyy kauppojen ja logistiikkakeskusten lahjoittamista elintarvikkeista. Nyt on saatu jaettavaksi muun muassa leipää, maitoa, hedelmiä, tomaatteja, makkaroita, maksamakkaraa, jugurtteja, raejuustoa, juustoa ja valmiita einesruokia. Lihaa on hyvin harvoin. Joissakin tuotteissa on kaupan aletarra merkkinä lähestyvästä tai jo ohimenneestä viimeisestä myyntipäivästä.
Jonossa pakkasessa värjöttelee huoliteltu joukko eläkeläisiä, sairaita, yksinhuoltajia, yli 50-vuotiaita työttömiä. Jonottavat puhuvat muitakin kieliä kuin suomea.
Osa kääntyy ja peittää kasvonsa nähdessään mikrofonin ja kameran. Joku muistuttaa vihaisesti, että myös vaatteista voi tunnistaa jonottajan.
Mutta työelämästä fuusioiden kautta pois joutunut Tarja Rönkä puhuu.
– Kun ei ole kerta kaikkiaan rahaa, pakkohan sitä on ruokaa hakea, jo kolmatta vuotta sairaslomalla oleva Rönkä sanoo suoraan.
Hän toivoo pääsyä sairaseläkkeelle.
Hinnat ja vuokrat nousevat
Myllypuron leipäjonossa jaetaan kauppiailta ja logistiikkakeskuksilta saatuja elintarvikkeita. Proteiinijugurttien lisäksi jaossa oli muun muassa leipää, maitoa, raejuustoa, makkaroita ja hedelmiä. Lihaa on harvoin.
Oskuksi esittäytyvä mies haukkuu hallitukset – nykyisen ja menneet. Hän tuntee hyvin taitetun indeksin ja eläkkeiden reaaliostovoiman.
– Eihän valtiota voi johtaa kuin firmaa. Jos jostakin leikkaat, valtion tulotkin pienenevät ja lainanottotarve kasvaa. Sitten pitää nostaa veroja ja taas tulot pienenevät ja ostovoima häviää. Pikkuhiljaa on luu kourassa, Osku ihmettelee.
– Kun hinnat nousevat ja vuokrat nousevat, eläkkeiden reaaliostovoima laskee. Tässä on syy näihin jonoihin, suurelta osin, Osku väittää.
Eräällä toisella yli 50-vuotiaalla miehellä on jo kassi täynnä ruokaa. Viime syksynä työttömäksi jäänyt mies sanoo, ettei ole tottunut leipäjonoon.
– Eihän tämä nyt ihan oikein mene. Olen ollut 30 vuotta työelämässä, mies miettii vakavana.
Pari naista ihmettelee, miksi pienikin työ syö yhä ansiosidonnaista päivärahaa tai opintotukea, vaikka poliitikot ovat puhuneet ongelmasta jo kauan.
Eläke ei kerry leipäjonossa
Jonossa seisoi viime vuonna keskimäärin 750 ihmistä – kolme kertaa viikossa. Säässä kuin säässä. Nyt määrä on kasvussa.
– Vuosi vuodelta jonottajissa näkee nuorempaa porukkaa. Nyt työttömyystilastot alkavat näkyä: tämän vuoden alun kävijämäärissä on hienoista nousua, Myllypuron elintarvikeapu ry:n toiminnanjohtaja Sinikka Backman kertoo.
Hän on työskennellyt ruoka-avussa jo yli 10 vuotta. Hän muistuttaa leipäjonojen kalliista laskusta yhteiskunnalle.
– Kun nämä ihmiset ovat aikanaan eläkkeellä, niin heillä ei ole eläkekertymää. Niitä tavallisia töitä pitäisi löytyä.
Syrjäytynyt vai syrjäytetty?
Kameran ulkopuolella ivataan päättäjiä tyhjistä lupauksista ja kysytään, eikö talkoiden pitänyt olla yhteiset. Ministerit toivotetaan mukaan jonottamaan.
– Meidän yhteiskunta on hurjalla tavalla eriarvoistumassa, oppilaitospastori Sanna Uusitalo Helsingin seurakuntayhtymästä toteaa.
Sinikka Backman muistuttaa, että leipäjonoon joutuminen ei ole oma syy.
– Jonottajat eivät ole syrjäytyneitä, vaan syrjäytettyjä, Backman sanoo.
Jonottajista kahdeksalle kymmenestä (eli 82 prosentille) ruoka-apu on välttämätöntä elämässä pärjäämiselle, todettiin myös pari vuotta sitten ilmestyneessä Kuka leipoo leipäjonossa? -tutkimuksessa. Sen mukaan jonottajat ovat usein eläkeläisiä, työttömiä tai lomautettuja ja asuvat usein vuokralla ja yksin.
Myös presidentti ja piispa kertovat leipäjonosta
Ensi viikon maanantaina 7.3. Helsingin Vanhassakirkossa kuullaan laajemmin ruoka-apua hakevien tarinoita. Niitä keräsivät viime marraskussa vapaaehtoiset opiskelijat ja diakoniatyöntekijät oppilaitospastori Sanna Uusitalon johdolla.
Vanhassakirkossa noita tarinoita ovat lupautuneet kertomaan muun muassa presidentti Tarja Halonen, Helsingin piispa Irja Askola, Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri sekä joukko näyttelijöitä.
Tilaisuus on maksuton ja sinne järjestetään Herttoniemen kirkolta ilmainen bussikyyti.
