tiistai 29. tammikuuta 2019

29.01.2019 Maksuhäiriömerkintää vältetään kuin ruttoa – Usein juuri se johtaa vain pahempaan velkaantumiseen

Maksuhäiriömerkintää vältetään kuin ruttoa – Usein juuri se johtaa vain pahempaan velkaantumiseen

Kotitalouksissa muhii velkapommi: yli 100 000 euron vakuudettomia velkoja tuli viime vuonna Takuusäätiön tietoon puolet aiempaa enemmän.



Maksuhäiriömerkinnän välttäminen uusia lainoja ottamalla johtaa yhä useammin vain pahempaan velkaantumiseen.

Trendi on huomattu Takuusäätiössä, jonka neuvontaan tehtiin vuonna 2018 enemmän yhteydenottoja kuin koskaan aiemmin. Neuvontaan otettiin yhteyttä 43 000 kertaa, kun luku oli edellisvuonna 24 000.

Entistä enemmän velkaa

Takuusäätiön asiakkaat ovat myös aiempaa pahemmin velkaantuneita. Säätiön tietoon tulleissa tapauksissa keskimääräinen velkamäärä on noussut vain kahdessa vuodessa noin 25 000 eurosta lähes 34 000 euroon.

Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar huomauttaa, suurimmalla osalla säätiön neuvontaa saaneista on kuitenkin velkaa edelleen alle 25 000. Tällöin pahasti velkaantuneiden määrä ei ehkä ole kasvanut, mutta heidän velkansa ovat yhä suurempia.

 Luottoa ilman vakuuksia

Eniten Pantzaria huolestuttavat suuret, ilman vakuuksia myönnettävät luotot. Velkaantuneet pyrkivät niitä ottamalla välttämään maksuhäiriömerkinnän ja luottotietojensa menettämisen.

”Nyt on aiempaa paljon enemmän heitä, joilla velat eivät vielä ole ulosotossa tai perinnässä ja jotka vielä hoitavat velkojaan, ottavat uusia luottoja ja velkaantuvat edelleen”, Pantzar sanoo.

Maksuhäiriömerkinnän pelko on ymmärrettävä, koska luottotietojen menetys vaikeuttaa elämää monin tavoin. Toisaalta maksuhäiriömerkinnän jälkeen ei saa enää uusia luottoja, mikä estää velkaantumasta vielä pahemmin.

Luotonantajat markkinoivat helppoa ratkaisua

Takuusäätiön tietoon tuli viime vuonna 50 prosenttia aiempaa enemmän tapauksia, joissa velallisella oli vakuudetonta luottoa yli satatuhatta euroa. Juha A. Pantzar toteaa, että isoja vakuudettomia luottoja markkinoidaan nyt voimakkaasti helppona ratkaisuna vanhojen velkojen yhdistämiseen.

”Mainoksissa sanotaan, että yhden luoton maksaminen on helpompaa. No, onhan se, mutta jos velkaantumisen alkuperäinen syy ei poistu, kohta on otettava uutta luottoa.”

Uusissa luotoissa on myös se ongelma, että jos pitäisikin pian päästä velkajärjestelyyn, se ei onnistu, jos luotto on otettu alle kolmen vuoden sisällä.

Maksuhäiriömerkintä jo lähes 400 000 suomalaisella

Tuomioistuimien tai Takuusäätiön velkajärjestelyyn tai kuntien sosiaalisen luototuksen piiriin pääsee Suomessa vuosittain noin 5500 ihmistä.

Maksuhäiriömerkintä on lähes 400 000 suomalaisella ja sen lisäksi on todennäköisesti suuri joukko merkintää vältteleviä ihmisiä, jotka eivät tule lopulta selviämään veloistaan. Pantzarin mielestä seuraavan hallituksen pitäisi reagoida tilanteeseen ajoissa.

Lue myös
Mitä teet, kun saat maksuhäiriömerkinnän? Täysin toivoton tilanne ei ole, mutta maksa ainakin nämä laskut
Työnantajat innostuivat tutkimaan luottotietoja – Maksuhäiriöinen ei kelpaa kohta kassallekaan
Google mainostaa pikavippejä apua etsiville velkaantuneille – ”Luotto saatetaan esittää riskittömänä ja nopeana ratkaisuna”, oikeusministeri Häkkänen toteaa päällekäyvästä markkinoinnista
Velkaantunut ihminen kun ei pyöritä oikein kansantalouttakaan.

”Sitten kun se iso velkapommi räsähtää, niin varmaan siinä joutuu miettimään, paljonko kannattaa tehdä töitä. Ja jos ulosotto vie tulosta kolmasosan, ei ihminen ole yhteiskunnan kannalta kovin kannattava kuluttaja”, Pantzar sanoo.

Hän huomauttaa, että nykyinen systeemi velallisten auttamiseksi on luotu 1990-luvulla ja vaatisi päivitystä. Velkajärjestelyyn pääsemisen kriteerit ovat liian tiukat; nykypäivän ylivelkaantunut täyttää usein 1990-luvun näkökulmasta kevytmielisesti velkaantuneen tunnusmerkit.

”Mutta kyse ei ole kevytmielisyydestä vaan tavallisten ihmisten elämästä.”

29.01.2019 KANSANELÄKELAITOS OIKAISU/PÄÄTÖS TAMMI-MAALISKUU

 KANSANELÄKELAITOS                    PÄÄTÖS         

        PL 10                                                        Hakemus       
        00056  KELA                          Annettu             Postitettu            saapunut       
                                                     23.1.2019             24.1.2019               14.1.2019     


        Peltola,  Susanna                                                 


        Päätös perustoimeentulotuesta                                               

                 Olet hakenut tarkistusta perustoimeentulotukeen ajalle              
                 1.1.2019 - 31.3.2019.                                               

                 Perustoimeentulotuki on tarkistettu ajalta                          
                 1.1.2019 - 31.3.2019.                                               

                 Perustoimeentulotuki on myönnetty ajalle                            
                 1.1.2019 - 31.3.2019.                                             

                 Jos haet jatkoa perustoimeentulotukeen, lue tarkemmat ohjeet       
                 päätöksen lopusta kohdasta Miten toimit jatkossa.                 

        Perustoimeentulotuen määrä                                                   
                 1.1.2019 - 31.1.2019    perustoimeentulotuki     24,38 e            
                 1.2.2019 - 28.2.2019    perustoimeentulotuki    190,31 e            
                 1.3.2019 - 31.3.2019    perustoimeentulotuki    121,71 e            

                 Perustoimeentulotuen määrään sisältyvät hakijalle maksettava       
                 sekä mahdollisille laskuttajille ja vuokranantajalle               
                 maksettavat osuudet. Tarkemmat tiedot maksun jakautumisesta on     
                 kohdassa Maksu.                                                   

        Maksu                                                                       
                 Maksupäivä      Määrä       Ajalta                                  
                 25.1.2019        24,38 e    1.1.2019   - 31.1.2019                 

                 Tilinumero    xxxxxxxxx    S-Pankki Oy                     
                                                         

                 Perustoimeentulotukea maksetaan ilmoituksesi perusteella            
                 vuokranantajalle:                                                   
              VUOKRA                                              

                 Maksupäivä      Määrä       Ajalta                                  
                 1.2.2019        190,31 e    1.2.2019   - 28.2.2019                  
                 1.3.2019        121,71 e    1.3.2019   - 31.3.2019                 

        Päätös koskee seuraavia henkilöitä:                                         
                 Peltola Satu Päivi Susanna                                         

        Millä perusteilla perustoimeentulotuki on ratkaistu                         
                 Perustoimeentulotuen määrä on toimeentulotukilaissa               
                 määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja       
                 varojen erotus. Tulot huomioidaan nettomääräisinä.                 

                 Perustoimeentulotuki on tarkistettu, koska olet pyytänyt           
                 laskelman tarkistusta työttömyysetuuden määrän osalta.             
                 Työttömyysetuuden veroprosentti on muuttunut.                     

                 Työttömyysetuus on huomioitu kertoimella 21,5. Tätä kerrointa       
                 käytetään sen jälkeen, kun saman kuukauden aikana on maksettu       
                 kaksi 20 päivän maksujaksoa. Mahdollista työttömyysetuuden          


        Peltola,  Susanna                                                 

              kulukorvausta ja korotusosaa ei huomioida tulona.                 

                 Perustoimeentulotuki ja yleinen asumistuki kattavat vain osan       
                 vuokrastasi. Sinun tulee itse maksaa vuokran loppuosat:             
                 - Helmikuussa 8,81 euroa                                            
                 - Maaliskuussa 77,41 euroa                                          

                 Lisäksi sinun tulee huolehtia itse autopaikkamaksusta (15         
                 euroa).     Autopaikkaa ei ole !                                                       

                 Autopaikkamaksua ei ole huomioitu menona. Autopaikkamaksua ei     
                 hyväksytä menoksi, ellei autopaikan tarve johdu                   
                 terveydellisistä syistä.                                           

                 Myönnetyn perustoimeentulotuen määrä ei ole riittänyt kaikkiin      
                 toimittamiisi laskuihin. Sinun tulee itse maksaa seuraavat          
                 laskut:                                                             
                 - Fortum, laskunro 11002087318, summa 68,60 euroa, eräpäivä         
                 4.2.2019                                                            

                 Lisätietoja on kohdassa Miten perustoimeentulotuki on laskettu.   

        Lainkohdat                                                                 
                 Laki toimeentulotuesta 3 §, 6 §, 7 §, 7 a §, 7 b §, 7 c §,         
                 14 §, 15 §, 16 §, 18 §, 20 §, 23 § ja 24 §                         

                 Kelassa asiasi käsitteli                                           

                 Piia Puntanen                                                     

        Päätöksestä valittaminen                                                   
                 Jos olet tyytymätön tähän päätökseen, voit tehdä                   
                 oikaisuvaatimuksen Oikaisuvaatimuskeskukselle. Ohje               
                 oikaisuvaatimuksen tekemiseen on liitteenä.                       

                                                               
        Peltola,  Susanna                                                 

        Miten perustoimeentulotuki on laskettu                                     

        Laskelma ajalle 1.1.2019 - 31.1.2019                                       
        Tulot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola Satu Päivi Susanna                                                 
         Yleinen asumistuki                    312,00 e        312,00 e             
         Työmarkkinatuki                       574,70 e        574,70 e             
         Perustoimeentulotuki                  118,83 e        118,83 e             

        Tulot yhteensä                                       1 005,53 e             

        Menot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola  usanna                                                 
         Perusosa: Yksin asuva                                 497,29 e             
         Asunnonvuokra                         511,12 e        511,12 e             
          Eräpäivä 1.1.                                                             
           VUOKRA                                                 
         Hammashoitomaksu                       21,50 e         21,50 e             
          Käyntipäivä 18.12. eräpäivä 17.1.                                         
           TERVEYSKESKUSLASKU KY                                                   
          69266246                                                                 

        Menot yhteensä                                       1 029,91 e             

        Maksettava perustoimeentulotuki                                              
        1 029,91 e - 1 005,53 e                                 24,38 e              

        Laskelma ajalle 1.2.2019 - 28.2.2019                                       
        Tulot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola Satu Päivi Susanna                                                 
         Yleinen asumistuki                    312,00 e        312,00 e             
         Työmarkkinatuki                       574,69 e        574,70 e             

        Tulot yhteensä                                         886,70 e             

        Menot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola  Susanna                                                 
         Perusosa: Yksin asuva                                 497,29 e             
         Asunnonvuokra                         511,12 e        511,12 e             
          Eräpäivä 1.2.                                                             
           VUOKRA                                                 
         Taloussähkömaksu                       68,60 e         68,60 e             
          Eräpäivä 4.2.                                                             
          FORTUM ASIAKASPALVELU OY                                                 
          11002087318                                                               

        Menot yhteensä                                       1 077,01 e             

        Maksettava perustoimeentulotuki                                              
        1 077,01 e - 886,70 e                                  190,31 e             

        Laskelma ajalle 1.3.2019 - 31.3.2019                                       
        Tulot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola Susanna                                                 
         Yleinen asumistuki                    312,00 e        312,00 e             
         Työmarkkinatuki                       574,70 e        574,70 e             

        Tulot yhteensä                                         886,70 e             

        Menot                                Ilmoitettu       Huomioitu             
        Peltola  Susanna                                                 
         Perusosa: Yksin asuva                                 497,29 e             
         Asunnonvuokra                         511,12 e        511,12 e             
          Eräpäivä 1.3.                                                             
           VUOKRA                                               
                                                               
      Peltola,  Susanna                                                 
      Menot yhteensä                                       1 008,41 e             

        Maksettava perustoimeentulotuki                                              
        1 008,41 e - 886,70 e                                  121,71 e              

        Miten toimit jatkossa                                                       
                 Toimita kopiot laskuista Kelaan, jos sinulla on tämän päätöksen   
                 voimassaoloaikana seuraavia menoja:                               
                 - välttämättömät asumiseen liittyvät kustannukset                 
                 - kohtuulliset taloussähköstä, kotivakuutuksesta, vähäistä         
                   suuremmista terveydenhoitomenoista aiheutuneet kustannukset     
                 - välttämättömän henkilötodistuksen, oleskeluasiakirjan tai       
                   matkustusasiakirjan hankintamenot                               
                 Mahdollisia perintä- ja viivästyskuluja ei huomioida menoina       
                 perustoimeentulotuessa.                                           

                 Suosittelemme toimittamaan jatkohakemuksen Kelaan 2 viikkoa       
                 ennen tämän päätöksen voimassaoloajan päättymistä. Hakemuksen     
                 ja liitteet voi lähettää verkkopalvelussa www.kela.fi/asiointi.   

                 Ilmoita olosuhteissasi ja tulo- ja menotiedoissasi tapahtuvista   
                 muutoksista Kelaan. Ilmoita muutoksista ajoissa, jotta tuki       
                 maksetaan oikeansuuruisena. Virheellisten tietojen perusteella     
                 myönnetty perustoimeentulotuki voidaan periä takaisin.             

                 Kela saa perustoimeentulotuen ratkaisemiseksi tarvittavia         
                 tietoja suoraan muilta viranomaisilta, kuten verottajalta, sekä   
                 työeläkelaitoksilta ja työttömyyskassoilta. Jos tarvittavia       
                 tietoja ei ole Kelassa, niitä pyydetään erikseen.                 
                 Perustoimeentulotuki voidaan myös tarkistaa viran puolesta         
                 Kelan myöntämän muun etuuden, siihen toimitetun tulotiedon tai     
                 muun viranomaisen toimittaman tiedon perusteella. Tarvittaessa     
                 pyydämme sinulta lisätietoja.                                     

                 Jos saat suuren kertaluonteisen tulon, esimerkiksi                 
                 veronpalautuksen tai perustoimeentulotuessa huomioitavan           
                 etuustulon takautuvalta ajalta, sinun tulee varautua kattamaan     
                 elinkustannuksesi siten, ettei perustoimeentulotuen tarvetta       
                 lähikuukausina tule, mikäli taloudellisessa tilanteessasi ei       
                 tapahdu muita olennaisia muutoksia. Kela voi ottaa jatkossa       
                 perustoimeentulotukioikeutta määriteltäessä tulona huomioon       
                 saamasi kertaluonteisen tulon.                                     

                 Mikäli Kelalla ei ole ollut tietoa ansiotuloistasi tehdessään     
                 päätöstä, ne voidaan ottaa jälkikäteen tulona huomioon, jos       
                 haet perustoimeentulotukea kahden seuraavan kalenterikuukauden     
                 aikana.                                                           

                 Jos saat tämän päätöksen ajalle kohdistuvista terveydenhuollon     
                 kustannuksista sairausvakuutuslain mukaista korvausta, Kela voi   
                 käyttää korvauksen myönnetyn perustoimeentulotuen kuittaukseen.   

                 Tarvittaessa voit hakea täydentävää tai ehkäisevää                 
                 toimeentulotukea, jonka myöntämisestä päättää kotikuntasi         
                 sosiaalitoimi.                                                     

        Liitteet                                                                   
                 Oikaisuvaatimus Kelaan                                             

29.01.2019 Arin velkakierre alkoi huonekaluliikkeestä, joka ei huolinut käteistä vaan tarjosi luottokorttia – ”Pikavippifirmat tuhoavat monen ihmisen elämän”


Arin velkakierre alkoi huonekaluliikkeestä, joka ei huolinut käteistä vaan tarjosi luottokorttia – ”Pikavippifirmat tuhoavat monen ihmisen elämän”

Ari Savén oli tavallinen työssäkäyvä mies, joka hoiti raha-asiansa mallikkaasti. Sitten huonekaluliike kannusti ottamaan luottokortin.

Jaa artikkeli | Jaettu (6)
 
Milla Ollikainen
SELVIYTYJÄT 28.1.2019 19:54
Eron jälkeen Ari Savén tarvitsi uuden sängyn.

Yhteinen omakotitalo oli myyty, ja oululainen Savén oli muuttanut vuokralle rivitaloon. Parivuotias poika asui vanhempiensa luona vuorotellen.

Savén päätti ostaa parisängyn, jotta poika voisi nukkua vieressä isän luona ollessaan.

Eräs huonekaluliike mainosti jenkkisänkyjä. Savén päätti käydä vilkaisemassa, millaisia ne ovat.

Sitä ostosreissua hän sai vuosia myöhemmin katua.

Käteismaksu ei kelvannut

Huonekaluliikkeen yläkerrassa oli halpoja, parinsadan euron hintaisia jenkkisänkyjä, joista näki, että patjat olisivat äkkiä entisiä. Alakerrassa oli hienompia sänkyjä, mutta niillä olikin hintaa sitten jo melkein seitsemänsataa euroa.

Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Savén oli säästänyt rahaa sänkyä varten. Hän halusi maksaa sängyn saman tien.

”Myyjä sanoi, että ei tätä voi käteisellä maksaa, vaan meidän pitää tehdä semmoinen tilisysteemi ja sun pitää ottaa Mastercard-luottokortti”, Savén kertoo.

Luottokortin ottaminen arvelutti Savénia, sillä hänellä ei ollut ikinä semmoista ollut. Mutta kaupat tehtiin. Aluksi Savén vain lyhensi ottamaansa luottoa, mutta alkoi sitten käyttää korttia muihinkin menoihin, ruokaan ja bensaan. Talous oli eron jälkeen tiukalla. Rakennusmaalarina työskentelevä Savén kykeni silti hoitamaan lyhennykset säntillisesti, kun luottoraja oli vain 700 euroa.

Pian pankki kuitenkin ilmoitti, että luottorajaa voitaisiin nostaa 1 500 euroon.

Sitten 2 500 euroon.

Noin viiden vuoden kuluttua sängyn ostamisesta Savénin luottoraja oli 5 000 euroa.

”Totta kai se kuulostaa houkuttelevalta, jos saat viisi tonnia rahaa käyttöön. Mutta se lähti lapasesta koko homma. Se oli semmoinen lumipallo, se pyöri ja pyöri ja kasvoi ja kasvoi.”

Kulutusluotolla pikavipit maksuun

Kun Savén ei enää pystynytkään hoitamaan luottoaan, pankki irtisanoi kortin ja ilmoitti, että viisi tonnia pitäisi maksaa heti takaisin. Tuntui aivan toivottomalta saada mistään sellaista summaa kasaan.

Ratkaisu ahdinkoon putosi eräänä päivänä eteisen lattialle.

”Postihan työntää tänä päivänä sen seitsemän lainatarjouspaperia, niitä tulee enemmän kuin mainoslehtiä.”

Savén otti Santanderilta 6 000 euron lainan, maksoi luottovelkansa pois ja alkoi lyhentää lainaa.

Ongelmana oli vain se, että vuodet luottokortin kaverina olivat opettaneet Savénille tietynlaisen tavan käyttää rahaa, ja nyt rahat eivät tuntuneet millään riittävän.

Tässä kohtaa Savén olisi kaivannut hyviä neuvoja. Niiden sijasta hän löysi netistä pikavippifirmat.

”Rupesin lainaamaan niistä satasta ja kahta ja kolmea. Sehän on se kierre valmis, kun otat yhdestä nettifirmasta, niin kohta pitää ottaa toisesta ja kolmannesta, pommittaa kaikki mahdolliset.”

Pian vippejä oli pitkästi toistakymmentätuhatta euroa, ja Savénia uhkasi ulosotto ja luottotietojen menetys.

Hätiin tuli sama pankki, joka oli aiemmin irtisanonut Savénin luottokortin. Nyt Savén kelpasikin kulutusluoton ottajaksi. Lähes 20 000 euron lainalla sai maksettua vipit pois.

Siitä on muutama vuosi, ja jälleen ollaan samassa tilanteessa: tuhansien eurojen pikavipit ovat hyvää vauhtia menossa ulosottoon. Sen lisäksi kulutusluottoa on vielä rutkasti maksamatta, ja Santanderilta myöhemmin otettua toista lainaakin reilut viisi tonnia.

Savén toivoo nyt, että olisi antanut luottotietojensa mennä jo edellisellä kerralla.

”Se olisi varmaan ollut parempi. Se kulutusluotto olisi jäänyt ottamatta ja mulla olisi ollut joku 15 000 näitä nettivippilainoja. Mutta ei sitä tullut ajateltua, siinä pyöri niin monta asiaa mielessä.”

Taakka, joka on kannettava itse

Loppuvuonna Ari Savén hakeutui Takuusäätiön asiakkaaksi ja pyrkii nyt velkajärjestelyyn. Tällä hetkellä hän on lomautettuna vakituisesta työstään maalarina. Töiden pitäisi pian jatkua, ja 57-vuotias Savén haluaa niitä myös tehdä, vaikka tietää, että iso osa palkasta tulee menemään velkoihin luultavasti eläkeikään saakka.

Vaikeasta tilanteestaan hän ei ole juurikaan jutellut.

”Eihän näistä viiti puhua kellekään. Ei tämä hävetä, mutta ei siitä apua ole. Mitä se muita kiinnostaa toisen rahahuolet, ihmisillä on omiakin rahahuolia. Se on itse kannettava taakka, kun sen taakan on itse järjestänyt.”

Arki sujuu jotenkuten, kun läheisestä kaupasta voi hakea päiväyksen ylittänyttä ruokaa. Pahimmalta tuntuu se, ettei pojalle ole antaa rahaa lasketteluun tai muuhun mukavaan.

Savén on miettinyt paljon sitä, miten hän on päätynyt velka-ahdinkoonsa. Eniten hän syyttää itseään, toiseksi eniten pikavippifirmoja.

”Ne tuhoaa monen ihmisen elämän.”

Omasta mielestään hän ei ollut mitenkään holtiton rahankäyttäjä vaan ihan tavallinen työssäkävijä, joka pystyi palkallaan maksamaan elämänsä. Menot pysyivät kurissa, kun rahaa käytettiin vain sen verran kuin sitä oli.


”Raha on varmaan erilaista semmoiselle, jolla on rahaa ja omaisuutta iät ajat ollut. Mutta kun joutuu sen rahan tuolta repimään väkisellä, ja se, mitä sää tienaat, on se sun omaisuus eikä mistään ole muuta tulossa, niin sitten kun saat vaikka viisi tai kymmenen tonnia rahaa yhtäkkiä, se hämärtyy se maailma ja ne tulee käytettyä sen kummemmin ajattelematta.”

Jälkikäteen on helppo viisastella, että Savénin ei olisi pitänyt ottaa koko luottokorttia eikä varsinkaan alkaa käyttää sitä päivittäisiin menoihin.

Mutta eihän hän sitä alun perin halunnutkaan. Hän oli vain eronnut mies, joka halusi itselleen ja pojalleen mukavan sängyn.

”Kai se olisi pitänyt jättää ostamatta. Vaikka kyllä se on hyvä sänky, mulla on se vieläkin.”

perjantai 25. tammikuuta 2019

25.01.2019 “Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

“Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa” – Vähävaraisissa perheissä eletään nyt vuoden tiukinta aikaa

Osa avustusjärjestöistä kärsii avustusinnon lopahtamisesta jouluisen auttamisbuumin jälkeen.


Köyhyys25.1.2019 klo 05:30

Vähävaraisen perheen äiti kertoo jättävänsä välillä omia kipulääkkeitään ostamatta, jotta perheelle saadaan ruokaa. Pojille hän ei tätä paljasta, sillä lapset kantavat äidin voinnista suurta huolta.  


Lapset kävelevät kotiin tultuaan suoraan hellan eteen. “Mitä ruokaa on?” pojat kysyvät kuin yhdestä suusta.

Laura, 39, tietää, että molemmat ovat nälkäisiä koulupäivän jälkeen. Silti hän joutuu taas kerran sanomaan, että tänään syödään puuroa. Kaurapuuroa tai riisipuuroa. Jälkimmäiseen eivät lapset ole vielä kyllästyneet.

Äiti on painottanut lapsille, että koulussa ja päiväkodissa täytyy syödä vatsat täyteen. Ja jos on hedelmiä, niitä pitää ottaa aina. Nuorempi pojista on tuonut mandariineja salaa kotiinkin. Kerran pojan housuntaskusta löytyi voideltu näkkileipä.

– Tammikuu on meillä erityisen tiukka. Lapset olivat pitkällä joululomalla, joten ruokaan meni viime kuussa tavallista enemmän rahaa. Olen jo monta kertaa joutunut sanomaan lapsille, että tänään ei ole ruokaa.

 Lapsen tekemä taulu.
Mari Kahila / Yle

Itäsuomalainen lapsiperhe ei ole ainoa, joka kipuilee juuri nyt ruuan puutteessa. Monessa perheessä eletään vuoden tiukinta aikaa. Vapaaehtoisvoimin toimivan avustusjärjestö Hopen aktiivit ovat kuulleet samaa tarinaa ympäri Suomen.

Pojat ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paljon ruokaa. "Maarit"


Turun Hope (siirryt toiseen palveluun) tiiminvetäjä Arja Heinosen mukaan monelle köyhälle perheelle vuodenvaihde on äärimmäisen vaikeaa aikaa. Tammikuussa uusia avunpyyntöjä on kirjattu jo yli 40, kun tavallisesti Turun seudulla autettavia tulee viidentoista perheen kuukausitahtiin.

– Syitä ahdinkoon on monia. Kelan tuet voivat olla myöhässä, lääkkeiden vuosiomavastuut nollaantuvat vuoden vaihtuessa, ruokaan on mennyt joululomalla tavallista enemmän rahaa. Moni on myös surkutellut tammikuulle kasaantuvaa laskupinoa.

Jääkaapissa vain valo

Kolmen lapsen äiti Maarit, 47, on kuolemansairas. Perinnöllinen sidekudossairaus EDS ja CRPS-kipuoireyhtymä ovat vieneet eloisan naisen oman sänkynsä vangiksi. Sairauksista väsähtänyttä sydäntä painaa myös huoli perheen toimeentulosta.

Maaritin kipuja taltutetaan kokeellisilla lääkkeillä, joihin ei saa korvausta Kelalta. Pukuhuoneen katto vuotaa, eikä taloon tule juomakelpoista vettä. Runkoverkkoon liittyminen maksaisi 30 000 euroa. Mies käy töissä, mutta kaikki rahat menevät päivittäiseen elämiseen. Eivätkä aina riitäkään. Välillä on punnittava, ostetaanko uusi lääke vai ruokaa.

– Jääkaapissa ei parhaillaankaan ole paljon muuta kuin valo. Pojat ovat kasvavassa iässä ja tarvitsevat paljon ruokaa. Onneksi saadaan välillä apua tuntemattomilta lahjoittajilta.

Satakuntalaisen Maaritin perhe on saanut apua Autetaan kun voidaan (siirryt toiseen palveluun) -avustusryhmän kautta. Tuntemattomat ovat ottaneet perheen siipiensä suojaan ja lähettäneet silloin tällöin ruokalahjakortteja ja elintarvikkeita suoraan kotiin.

Lapset saavat kuulla koulussa joka päivä ilkeilyä meidän köyhyydestä.  "Laura"


Itäsuomalaisen perheen alamäki alkoi, kun Laura oli viimeisillään raskaana. Perhe muutti etelästä itään ja Laura irtisanoi työnsä pääkaupunkiseudulta. Muutto ei riittänyt irtisanomisen perusteeksi, ja hän sai puolen vuoden karenssin. Samaan aikaan aviomies lomautettiin.

Vuoden sisällä Lauran ystävä, mummo ja isä kuolivat ja Laura itse sairastui masennukseen. Talous oli kuralla.

– Kun kodistamme vielä löydettiin hometta, murruin täysin. Olen henkisesti niin loppu, etten meinaa millään jaksaa tapella siitä, kenen maksettavaksi homeremontti lopulta päätyy.


Lapsia haukutaan köyhiksi

Tunnistavatko tutut? Se pelko jyskytti Lauran takaraivossa, kun perheestä tehtiin ensimmäinen anonyymi avunpyyntö Facebookissa toimivan Autetaan kun voidaan -ryhmän sivuille. Aviomies etenkin vierasti avun pyytämistä tuntemattomilta. Laura halusi kuitenkin uskaltaa, muuten ei selvittäisi.

– Köyhyys hävettää aina, toteaa sairaseläkkeellä oleva Laura.

Lapsiaan Laura haluaa suojella. Itse hän on jo häpeänsä kanssa sujut, eikä välitä muiden mietteistä. Mutta lapset eivät ansaitsisi yhtään enempää kärsimystä perheen talousvaikeuksien vuoksi.

 Lahjoitetut nuket.
Itäsuomalainen perheenäiti kertoo, että "tyttö oli pyörtyä onnesta, kun joulupaketista löytyivät nämä lahjoitetuksena saadut nuket".Mari Kahila / Yle

– Lapset saavat kuulla koulussa joka päivä ilkeilyä meidän köyhyydestä. Kun meillä ei ole varaa ostaa niitä vaatteita, jotka kaikilla muilla on. Tai meidän perhe ei ollut joululomalla missään matkoilla. Se kiusaaminen satuttaa syvälle.

“Äiti, älä itke!”

Tuntemattomilta saatu apu vetää Lauran hiljaiseksi. Kiitoksiin ei meinaa löytyä tarpeeksi suuria sanoja. Parasta olisi, jos auttajat näkisivät ilon lasten kasvoilla. Esimerkiksi sinä iltapäivänä, kun pojat tulivat koulusta ja saivat avata postissa tulleen yllätyksen. Auki revitystä paketista putosi lattialle Adidaksen kolmiraitaisia verkkahousuja.

– Se huuto oli jotain ennenkuulumatonta. Pojat hyppivät ja kiljuivat ilosta. Pian riemu vaihtui nahisteluun, kun pienin yritti saada myös isoveljen addut itselleen, Laura muistelee hymyssä suin.

Toinen ikimuistoinen avustus oli ruokatilaus, joka perheelle oli tehty lähikauppaan. Auttajalta tuli viesti mennä hakemaan valmiiksi maksetut ostokset kaupasta. Lauraa odotti 15 kassillista ruokaa.

 Ruokia jääkaapissa.
Laura kertoo, että lahjoituksena saatuja ruokia syödään säästeliäästi. Esimerkiksi vesimelonista lohkotaan jokaiselle lapselle yksi pala per päivä. Mari Kahila / Yle

Kotiin päästyään Laura levitti ruuat lattialle ja kyynelehti. Tuntematon auttaja oli selvästi miettinyt tarkkaan mitä osti. Kasseista löytyi tarvikkeet lukuisiin ruokiin. Lauraa itketti, että joku oli käyttänyt niin paljon aikaa heidän perheensä miettimiseen.

– 4-vuotias tyttömme tuli taakseni, taputti minua olkapäälle ja lohdutti: “Äiti, älä itke. Nyt meillä on ruokaa”.

Avustusinto lopahti joululta

Avustusjärjestöjen kautta saatava apu kannattelee monia vähävaraisia perheitä. Maaritin kolmilapsisessa perheessä avun piti olla vain väliaikainen laastari, mutta toisin kävi. Tukea on saatu tuntemattomilta jo vuosien ajan.

– Nenänpää alkaa vihdoin näkyä pinnalla. Ollaan päästy siihen tilanteeseen, että voidaan maksaa laskut ajallaan. Kiitos tästä kuuluu auttajillemme.

Avun pyytäminen on monelle äärimmäisen vaikeaa. Käsi ojennetaan auttajia kohti vasta, kun ollaan jo syvällä.

 Lahjoitetut villasukat.
Ventovieras auttaja lahjoitti perheen lapsille villasukat. Perheenäitiä tuntemattomien tarjoama apu liikuttaa. Mari Kahila / Yle

Autetaan kun voidaan -ryhmän saamista avunpyynnöistä voi lukea perheiden ahdingon. AKV:n naantalilainen viestintävastaava Päivi Kujanpää kertoo, että mitään turhaa ei pyydetä. Lapsille toivotaan alushousuja tai sukkia ja vanhemmat haaveilevat yhdestä ehjästä lakanasta.

– Nyt jos koskaan tarvittaisiin apua. Joulukuussa saimme riveihimme paljon uusia auttajia, mutta joulun jälkeen avustusinto lopahti. Nyt saamme tehdä kaikkemme herätelläksemme väen auttamaan, Päivi Kujanpää toteaa.

Haaveina happea ja vihanneksia

Lähes 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan (siirryt toiseen palveluun) alapuolella.

Mistä vähävaraisissa perheissä unelmoidaan? Avustusjärjestöjen aktiivien mukaan pienistä, muille itsestäänselvistä asioista. Ruuasta, vaatteista, suihkusaippuoista. Siitä, että oltaisiin niin kuin muutkin perheet.

Maarit haaveilee hapesta. Hänen keuhkonsa ovat niin huonossa kunnossa, ettei hän pysty olemaan varttia kauempaa ilman happirikastinta. Tuhansia euroja maksava matkamalli vapauttaisi äidin liikkumaan perheen kanssa myös kodin ulkopuolella.


Maarit kertoo miehensä kutsuneen häntä aiemmin hellittelynimellä sähkösaapas, koska vaimo touhusi koko ajan jotain. Nyt satakuntalaisäiti on sänkynsä vanki. 

– Minun pitäisi elää elämäni parhaita vuosia, mutta nyt en pääse sänkyä kauemmas. Pojat haaveilevat siitä, että voisimme perheenä käydä välillä jossain.

Laura puolestaan haaveilee vihanneksista. Perheen ruokavalio koostuu pääasiassa makaronista, jauhelihasta ja leivästä. Se näkyy jo lasten hyvinvoinnissa.

11-vuotiaan pojan kolesteroliarvot ovat niin koholla, että ravitsemusterapeutilta tuli tiukka ohje lisätä ripeästi kasvisten ja hedelmien syömistä. Äitiä raastaa se, ettei heillä ole varaa tehdä niin.

Onnenpäiviä ovat ne, kun perhe saa lahjoituksena terveellisiä herkkuja.

– On liikuttavaa katsoa miten hurmioituneena lapset syövät. Miehen kanssa saatetaan syödä yksi hedelmä puoliksi, mutta loput annetaan lapsille. Heitä joutuu kyllä toppuuttelemaan, muuten söisivät kaikki kerralla.

Juttuun haastateltujen äitien nimet on muutettu perheen lapsien suojelemiseksi.

maanantai 14. tammikuuta 2019

14.01.2019 RIITTÄÄKÖ

27.11.2018 - 24.12.2018  
   
  Työmarkkinatuki 20 päivää  32,40 €/pv  
  Kulukorvaus 15 päivää  9,00 €/pv  

Yhteensä                783,00 € ,  648 €  HUOMIOIDAAN TULOKSI 

Ennakonpidätys -90,72 €  

Maksettu                 692,28 €  


Riittääkö kyseinen summa minun menoihin ja elämiseen kuukaudessa. Riittää, jos elän säästeliäästi.

Tuossa laskelmassa on otettu huomioon 135 €, kulukorvausta , jota ei lasketa Kelan toimeentulotuessa tuloiksi. 

Elämiseen kuukaudessa ilman tuota summaa jää 557,28 €.

+ 557,28 € 
 -107,86 € vuokra ( 511,12 - 312  as.tuki -91,26  perustoimeentulotuki)
 -120,00 €  netti +puhelin 
 - 110,00 €  laina jäljellä 140 € 
_________________________
 + 219,42 €  + 135 €  
= 354,42 € 

Tämän verran jää kuukaudessa elämiseen  354,42 € . 
Laina ystävältä(2013), häätöuhka asunnosta, maksamattomista vuokrista.

88,06 € per viikko.

Juu, tuolleen kun laskee menee hyvin. Ja osaisi elää tuon mukaan. 
Tuosta  menee aina noin 50  € , hygieniatuotteisiin joka kuukausi. 
Mutta, rahaa ei tällä hetkellä ole kuin 0,34 € tilillä. 
Tarjouksien perässä juoksen. 
Kun oli iso pakastin, pystyin keräämään elintarvikkeita sinne, pahan päivän varalta, nyt vaan jääkaappipakastin, ei siihen hamstrattavaa paljon pysty hankkimaan. 
Ensi viikolla saan tehdä hakemuksen ja rahat tulevat tilille loppu viikosta. 

Helpottaako, kun olen saanut lainan ystävälle maksettua, ei helpota , maksan pitkällä suunnitelmalla sukulaiselle ns. virkistysrahaa pois. 

Olen pystynyt tekemään retkenkin, Marilyn Monroe- näyttely Tampereella, junaliput ostin ajoissa, sain 5 € kpl. 

Kuntouttavan raha helpottaa jonkin verran, mutta ei ihan vielä helpota riittävästi, kun on nuo velat taakkana. Helpotustahan on vanhaa, viime vuoden toukokuulle jo 150 €. 

Tulevaisuutta olen kovasti miettinyt, saisinko jostain kivan työpaikan, missä pystyisi juurikin neuvomaan toisia kanssa velallisia, miten toimia ja hakea apua. 

Tuumailee ja kyllä asioilla on tapana järjestyä. 

Tässä muutama talvipäivän mietelmä.

Kertomuksia netti täynnä, mutta kukin tapalaa tyylillään, ja elää miten haluaa tai kykenee, tuloilla joita saa. 








   


14.01.2019 Perintäyhtiön toimiluvan peruminen on Suomessa poikkeuksellista – tämä mies käräytti lakia rikkoneen perintäfirman

Perintäyhtiön toimiluvan peruminen on Suomessa poikkeuksellista – tämä mies käräytti lakia rikkoneen perintäfirman

Aluehallintovirasto perui toistuvasti lakia rikkoneen perintäyhtiö Alektumin toimintaluvan perjantaina.


Perintätoimistot ja luottotietopalvelu13.1.2019 klo 15:32päivitetty 13.1.2019 klo 16:12
Aki Rintakangas

Aki Rintakangas
Rintakangas on kerännyt Alektumia koskevat perintäprosessinsa pikkutarkasti omaan mappiinsa. "Kai tästä on tullut mulle vähän missio", hän sanoo.Mikko Koski / Yle

Armeijaikäisenä velkakurimukseen päätynyt Aki Rintakangas päätti pari vuotta sitten pistää asiansa kuntoon. "Päästä kuiville", kuten hän itse sanoo.

Se tarkoitti pitkään kertyneen velkapinon purkamista. Ensiksi piti selvittää, mihin perintäyhtiöön hänen velkansa olivat vuosien varrella päätyneet.

– Ei ole rekisteriä, jonne henkilöön kohdistuneet velat kerättäisiin. Ja jos perintäyhtiö myy velan toiselle, siitäkään ei välttämättä ilmoitella, Rintakangas kertoo.

Lopulta Rintakangas löysi yhden perintäfirman, jolle hän oli velkaa: Alektum Oy:n. Perintäfirmalle päätyneet velat olivat alun perin syntyneet maksamattomista elokuvakerhon laskuista. Vanhimmat laskuista olivat 2000-luvun alkupuolelta.

Rintakangas sopi Alektumin kanssa pikaisesti maksusuunnitelmasta. Mutta kun ensimmäinen lasku toukokuussa 2017 kolahti postiin, alkoi hämmästely: Rintakangas oli Alektumin mukaan velkaa yli 1 400 euroa, josta puolet koostui perintäkuluista.

– Aluksi tuli suuttumus ja paniikki, että mitä pitäisi tehdä.

Rintakangas otti yhteyttä aluehallintovirastoon, joka valvoo luvanvaraista perintätoimintaa Suomessa. Virasto otti omituiset karhukirjeet selvitykseen.

Selvittely sai yhden päätepisteen perjantaina, kun aluehallintovirasto ilmoitti peruvansa (siirryt toiseen palveluun) Alektumin toimiluvan.

Ilmeni, että Alektum Oy oli rikkonut perintälakia monella tapaa.

 Henkilökuva
Elokuussa 2018 Alektumin lakimies soitti Rintakankaalle ja yritti johtaa tätä harhaan. Rintakangas oli kuitenkin varautunut. Mikko Koski/Yle

Esimerkiksi Rintakankaan omituisen suuret perintäkulut olivat aluehallintoviraston mukaan lainvastaisia.

Alektum oli esimerkiksi vaatinut 95 euron suuruisen saatavan ensimmäisestä maksuvaatimuksesta 40 euroa perintäkuluina, kun enimmäismäärä on perintälain mukaan 14 euroa. Velkasummaa oli myös kasvatettu pitkittämällä perintää tarpeettomasti, eli vuodesta 2005.

Alektum ei myöskään antanut Rintakankaalle selvitystä perintäkuluista, kun hän sitä pyysi.

– Eivät vastanneet minulle mitään. Sain erittelyn vasta kuluttajariitalautakunnan toimesta.

Sen sijaan Alektum antoi Rintakankaalle harhaanjohtavaa tietoa.

Elokuussa 2018 Alektumin lakimies otti Rintakankaaseen yhteyttä puhelimitse, ja kysyi Rintakankaalta saatavien perään. Lakimiehen mukaan ilmoitetut perintäkulut tulisi maksaa, vaikka tässä vaiheessa aluehallintovirasto oli jo todennut summat kohtuuttomiksi.

Tässä vaiheessa Rintakangas oli kuitenkin jo kokenut perintälakiviidakon konkari.

Hän otti puhelun nauhalle ja lähetti nauhoitteen aluehallintovirastoon. Aluehallintovirasto piti Alektumin yrittämää harhaanjohtamista "erityisen moitittavana".

"Me suomalaiset olemme yllättävän kilttejä maksamaan".        Aki Rintakangas


Perintäyhtiön toimiluvan peruminen on aluehallintoviraston mukaan Suomessa poikkeuksellista. Sellaista on ollut myös Alektum Oy:n toiminta.

– Sanoisin, että selkeä piittaamattomuus lain sisällöstä, tai päätösten noudattamatta jättäminen ei ole yleistä, sanoo Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Anna-Emilia Sirén.

Aki Rintakangas sen sijaan uskoo, että lainvastainen perintä on Suomessa yleistä. Yhtenä perusteena Rintakangas käyttää juuri Alektumia, jonka toimilupa peruttiin, mutta vasta useiden varoitusten jälkeen.

– Alektum sai 22 huomautusta ja 12–13 varoitusta ennen kuin menetti luvat. Eihän työelämässäkään anneta tavallisesti kuin kolme varoitusta ja sitten ulos, Rintakangas sanoo.

Laitonta perintää on helppo harjoittaa myös siksi, koska velallinen on helposti voimaton perintäyhtiön lakimiehen edessä, Rintakangas arvelee. Kaikilla ei ole voimaa perehtyä pykäliin, oman perintäprosessinsa tarkasta dokumentoinnista puhumattakaan.

– Me suomalaiset olemme yllättävän kilttejä maksamaan, Rintakangas tuumaa.

Rintakankaalle elintärkeäksi tukiverkoksi muodostui Velallisten tuki ry:n Facebookyhteisö, jossa velalliset jakavat kokemuksia ja auttavat toisiaan. Yhteisön neuvosta Rintakangaskin ymmärsi ilmoittaa asiastaan viranomaiselle.

Tänä päivänä Rintakangas on itse Velallisten tuki ry:n hallituksen varajäsen, ja jakaa muille velallisille omasta kokemuksestaan.

– Tämä on avannut silmiä. Kai tästä on tullut minulle vähän missio, Rintakangas hymähtää.

Aluehallintoviraston Alektumia koskevat päätökset eivät ole vielä lainvoimaisia. Alektum on ilmoittanut, ettei se hyväksy viraston kantaa. Perintäfirma aikoo valittaa päätöksestä.

Verkkosivuillaan Alektum toteaa (siirryt toiseen palveluun), että toimiluvan menettäminen johtuu "muutaman velallisen tekemistä valituksista". Yhtiö kertoo ottavansa tilanteen erittäin vakavasti ja pyrkivänsä löytämään ratkaisun asiaan nopeasti.

14.01.2019 50-vuotias mies kävi läpi uskomattoman päihde- ja velkahelvetin – käveli lopulta oikeussalista voittajana

50-vuotias mies kävi läpi uskomattoman päihde- ja velkahelvetin – käveli lopulta oikeussalista voittajana

 
Mies oli elänyt 13-vuotaasta asti päihdehuuruista elämää. Lopulta raitistuminen ja uusi elämä avasivat tien velkajärjestelyyn. 


Pahassa kierteessä ollut mies teki täydellisen elämänmuutoksen: jätti päihteet, hankki ammatin ja meni naimisiin. Hovioikeus hyväksyi yli 120 000 euron velkajärjestelyn.
NOIN 50-vuotiaan miehen elämään ei aurinko juurikaan paistanut: päihdekierre alkoi jo 13-vuotiaana ja jatkui kymmeniä vuosia.


Mies oli velkaantunut ja vakava liikenneonnettomuus toi rikostuomion, joka vain lisäsi velkataakkaa.

Lopulta hän ryhdistäytyi ja jätti päihteet. Hän kouluttautui, sai työpaikan ja meni avioliittoon tultuaan neljännen kerran isäksi.

Käräjäoikeus ei miestä päästänyt velkajärjestelyyn, vaikka 122 000 euron vipit eivät enää lyhentyneet.

Turun hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hyväksyi painavista syistä velkajärjestelyn. Ratkaisevaa oli miehen elämänmuutoksen pysyvyys. Hän on ollut lähes viisi vuotta ilman päihteitä.

Miehen veloista yli 95 prosenttia oli rikosperusteisia ja ne koskivat seitsemän vuoden takaista törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista. Hän ajoi tuttavansa autolla humalapäissään kahden henkilön vakavaan loukkaantumiseen johtaneen kolarin.

Onnettomuudesta tuli pitkä ehdollinen tuomio ja maksettavaksi isot korvaukset.

Onnettomuutta edeltävät vuosikymmenet mies vietti vauhdikasta elämää. Ammattikoulu jäi kesken, työpaikat vaihtuivat ja päihteet veivät miestä. Yhden ehdottoman vankeustuomionkin hän istui.

Välillä mies yritti ryhdistäytyä ja tavoitteli raittiutta, mutta ei onnistunut siinä.

VAJAAT viisi vuotta sitten mies teki täyskäännöksen elämässään: aloitti päihdekuntoutuksen, löysi elämänsä naisen, meni naimisiin, hankki ajokortin, kouluttautui uuteen ammattiin ja tuli isäksi. Hän on ollut vuoden verran koulutustaan vastaavassa työssä.

Pitkä päihdejakso ja sen tuomat sosiaaliset ongelmat vaihtuivat raittiuteen.

Mies haki velkajärjestelyä vetoamalla painaviin syihin. Ilman järjestelyä hän ei selviäisi veloistaan. Hän sai kuukausittain käteensä noin 1 630 euroa, mutta maksuvaraksi jäi vain runsaat 20 euroa.

Elämä näytti ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin hyvältä ja hän toivoi pääsevänsä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja pääsisi samalla eroon ahdistuksestaan.

Velkojat vastustivat järjestelyä. Suurin velkoja kuitenkin totesi, että raitistuminen ja opiskelun aloittaminen voidaan katoa painaviksi syiksi.

Pirkanmaan käräjäoikeus hylkäsi velkajärjestelyhakemuksen viime keväänä. Sen mielestä ei ollut olemassa riittävän painavia syitä järjestelyn aloittamiseksi.

Käräjäoikeus totesi, että mies on alkanut ottaa vastuuta elämästään hankkimalla ammatin ja vaihtamalla elämäntyyliään, mutta totesi myös, että hän oli vasta kovin lyhyen ajan hoitanut asioitaan vastuullisesti, vaikka olikin muutama tuhat euroa lyhentänyt velkojaan.

Velkaantumisesta oli käräjäoikeuden näkemyksen mukaan kulunut vielä melko vähän aikaa ja vastusti myös sen vuoksi järjestelyyn pääsyä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN päätös ei miestä lannistanut ja hän haki siihen muutosta Turun hovioikeudesta. Yksimielinen hovioikeus hylkäsi käräjäoikeuden ratkaisun. Sen mielestä täyskäännös elämässä riitti painavaksi syyksi yksityishenkilön velkajärjestelylle.

Hovioikeus katsoi, että hakijan toimet osoittavat elämänmuutoksen pysyvyyttä ja pyrkimystä velvoitteiden hoitoon. Velkaantumisesta kuluneelle ajalle hovioikeus ei antanut keskeistä merkitystä, vaikka velan perusteena olikin rikollinen toiminta.

Hovioikeus antoi ratkaisunsa torstaina. Velkajärjestelyn oikeusvaikutukset alkoivat saman tien, ja käräjäoikeus joutuu käsittelemään jutun vielä kerran.
Vesa Näveri

14.01.2019 7 000 euron palkkaa nauttinut mies menetti työnsä ja turvautui pikavippeihin – kohta niskassa oli lähes 200 000 euron velka

7 000 euron palkkaa nauttinut mies menetti työnsä ja turvautui pikavippeihin – kohta niskassa oli lähes 200 000 euron velka

 
Jonkin aikaa lainojaan hoitanut mies turvautui pikavippeihin. Kuvituskuva. (KUVA: Laura Oja / HS)
Julkaistu: 12.1. 9:30

Kun työpaikka menee alta, voi joutua 7 000 euron kuukausiansioillakin pahaan velkakierteeseen.
NOIN 55-VUOTIAS mies joutui parikymmentä vuotta kestäneen työuran jälkeen työttömäksi ja varma toimeentulo vaihtui työttömyyskorvauksiin.


Velkapotti kasvoi muutamassa vuodessa 183 000 euroon. Summasta lähes puolet oli hoitamattomia korkoja.

Käräjäoikeus myönsi miehelle velkajärjestelyn, vaikka velkojat sitä vastustivat. Hän haki kolmen vuoden maksuohjelmaa, mutta käräjäoikeus hyväksyi viiden vuoden maksuohjelman.

Miehen yritys palkittiin, kun Helsingin hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisun kolmen vuoden maksuohjelmaksi.

Työttömäksi jouduttuaan mies pystyi vielä jonkin aikaa hoitamaan vanhoja lainojaan, mutta sitten seinä nousi pystyyn ja hän joutui turvautumaan pikavippeihin elääkseen.

Miehen 1 235 euron kuukausitulot koostuivat asumistuesta ja työttömyyspäivärahasta. Kuukausimenot olivat lähes 300 euroa tuloja suuremmat.

Velkojat vastustivat velkajärjestelyhakemusta. Niiden mielestä hakija oli velkaantunut piittaamattomasti.

MIES PUOLUSTAUTUI ja kertoi hoitaneensa kaikki luottokorttimaksunsakin yli 20 vuotta palkallaan siihen saakka kun työpaikka meni.

Mies oli kokenut avioeron ja sairastunutkin jo vuosia ennen työsuhteen päättymistä. Sairaus oli kuitenkin vuosien saatossa pahentunut, ja elämään oli tullut myös alkoholi.

Käräjäoikeus totesi hyväksyessään velkajärjestelyn, ettei hakija kykene jatkossakaan työllistymään niin, että pystyisi hoitamaan velkansa.

Oikeuden näkemys oli, että miehen velkaantuminen ei ole ollut piittaamatonta kun otetaan huomioon hänen sairautensa. Sairaus puolsi velkajärjestelyn hyväksymistä, vaikka oikeus totesikin esteeksi järjestelylle työttömäksi joutumisen jälkeen nostetut uudet lainat.

Lopulta käräjäoikeus perusteli viiden vuoden velkajärjestelyohjelman hyväksymistä painaviin syihin vedoten.

Mies halusi ehdottomasti kolmen vuoden maksuohjelman ja vei asian edelleen Helsingin hovioikeuden käsiteltäväksi. Hän totesi, ettei tilanne viime vuosina työttömyyden vuoksi muuttunut mihinkään eikä hän pysty hoitamaan lainojaan. Lisäksi sairaus vaikuttaa elämänhallintaan. Hän totesi myös, että jos olisi saanut pitää työnsä niin hän olisi pystynyt hoitamaan lainansa sairasteluista huolimatta.

Hovioikeus uskoi, että mies oli ottanut uudet muutaman sadan euron kulutusluotot tavanomaisia elinkustannuksia varten, eikä kevytmieliseen kulutukseen.

Miehellä oli ollut useita luottokortteja ennen työvuosinaan, mutta työttömyyden vuoksi oli luopunut niistä.

Hovioikeus arvio kokonaisuutta ja totesi, ettei velkajärjestelylle ole lainmukaisia esteitä. Se muutti käräjäoikeuden viiden vuoden maksuohjelman kolmen vuoden mittaiseksi.

Käräjäoikeus teki ratkaisunsa viime keväänä. Hovioikeuden ratkaisu on parin viikon takaa.
Vesa Näveri

14.01.2019 Kaarinalla, 40, on Suomen yleisin palkka: kertoo, mihin 2 600 euroa riittää – ”Se jatkuva miettiminen saa minut varpailleni”

Kaarinalla, 40, on Suomen yleisin palkka: kertoo, mihin 2 600 euroa riittää – ”Se jatkuva miettiminen saa minut varpailleni”
 

 
Kaarina Mariston mielestä työntekijöistä puhutaan liialti kustannuksina. Hän toivoisi, että joskus puhe kääntyisi siihen, mitä palkkoja korottamalla saataisiin aikaan. 

Verojen ja välttämättömien menojen jälkeen Kaarina Mariston palkasta jää käteen 700 euroa käyttörahaa. Köyhyystutkijan mukaan elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, kokeeko 2 600 euron kuukausiansion riittäväksi.
Vantaalaisen Kaarina Mariston, 40, palkka on kuukaudessa noin 2 600 euroa.


Tilastokeskuksen mukaan reippaat 70 000 suomalaista tienaa saman verran kuin hän: 2 600 euroa on kokoaikatyötä tekevien palkansaajien yleisin kokonaisansio.

– Sitä on koko ajan vähän varpaillaan, Maristo vastaa, kun häneltä kysyy palkan riittävyydestä.

Verojen jälkeen hänelle jää käteen tarkalleen 1 999 euroa. Summasta kuluu välttämättömiin ja juokseviin menoihin joka kuukausi noin 1 300 euroa.

Näin ollen varsinaista käyttörahaa Maristolla on noin 700 euroa kuukaudessa.

– Siitä sitten osa menee hoitovapaalla otetun lainan lyhennyksiin. Loput kuluvat bussikorttiin, puhelinlaskuihin ja lasten hankintoihin.

Raha painaa mieltä

Maristo työskentelee asiakaspalvelun tiimiesimiehenä toimistotarvikkeisiin erikoistuneessa tukkuliikkeessä. Vantaalla hän asuu 90-neliöisessä rivitalossa miehensä, parivuotiaan tyttärensä ja teini-ikäisen poikansa kanssa.

– Näinä elämän ruuhkavuosina lapset menevät kaiken edelle. Itse tyydyn vähään, Maristo tuumaa.

Tietynlaista taloudellista turvaa hän kuitenkin elämäänsä kaipaisi. Esimerkiksi sitä, ettei joutuisi alati miettimään rahaa.

– Juuri se jatkuva miettiminen saa minut varpailleni. Että mistä löydän rahat, jos vaikka jokin kallis kodinkone hajoaa, Maristo sanoo.

Paljonko Maristo tarvitsisi lisää rahaa, jotta turvattomuuden tunne vaimenisi?

– 20 000 euron kertaerä riittäisi aivan hyvin. Sehän ei ole kovin suuri summa edes. Mutta tuolla rahalla saisin asiat sille mallille, että pystyisin jo säästämään palkastani.

Riittääkö 2 600 euroa elämiseen?

THL:n köyhyystutkijan Anna-Maria Isolan mukaan elämäntilanne vaikuttaa paljon siihen, kokeeko 2 600 euron kuukausiansion riittävän elämiseen.

– Nuorelle 2 600 euroa todennäköisesti riittää, perheelliselle tai keski-ikäiselle ei välttämättä.

Nuorella odotushorisontti on aivan erilainen kuin muilla, Isola selittää.

– Silloin 2 600 euron kuukausipalkka antaa vielä luvan odottaa enemmän. Vuosien jälkeen, jos palkka on edelleen sama, mutta elämäntilanne on eri, raha voi alkaa tuntua riittämättömältä.

Lisäksi kaikki on yksilökohtaista.

– Perusterve voi kokea 2 600 euron riittävän, sairautta poteva ei. Yksin asuva saattaa pärjätä palkalla, yksinhuoltaja ei, Isola luettelee.

Parempi palkka, parempi laatu 

Kaarina Mariston palkka on noussut kymmenen vuoden aikajänteellä 900 euroa. Välissä hän on opiskellut merkonomin tutkinnon ja vaihtanut alaa.

– Tietyssä mielessä olen saavuttanut ihan hyvän aseman. Moni suomalainen tienaa paljon vähemmän kuin minä. Sitten on esimerkiksi sairaanhoitajia, jotka tienaavat saman verran kuin minä, mutta he ovat opiskelleet paljon enemmän kuin minä.

Puhumalla palkastaan ja sen riittävyydestä Maristo haluaa herättää keskustelua paitsi työn arvostuksesta myös palkan vaikutuksesta työntekoon.

– Valloillaan on usein sellainen puhetapa, että työntekijä on kuluerä ja palkkoja oikeastaan pitäisi laskea. Harvemmin puhutaan siitä, mitä palkankorotuksilla saataisiin aikaan, Maristo sanoo.

– Uskon, että korottamalla palkkoja paranisi niin työn jälki kuin elämänlaatu. Ihmisen tehtävä ei ole käydä töissä ja murehtia samalla, riittääkö työstä saatu palkka elämiseen.

Kaarina Maristoa haastatteli ensimmäisenä MeNaiset.
Samuli Niinivuo

Siirry kommentteihin

tiistai 8. tammikuuta 2019

08.01.2019 AVI vei toimiluvan toistuvasti lakia rikkoneelta perintäyhtiöltä – perintä saa kuitenkin jatkua, koska Posti unohti pyytää kuittauksen päätökseen

AVI vei toimiluvan toistuvasti lakia rikkoneelta perintäyhtiöltä – perintä saa kuitenkin jatkua, koska Posti unohti pyytää kuittauksen päätökseen

Tänään klo 12:21

Toimiluvan menetys määrättiin kolmen kuluttajilta tulleen ilmoituksen seurauksena.

Image
Perintäyhtiöltä vietiin toimilupa. Kuvituskuva. VEERA KORHONEN/SKA
Etelä-Suomen aluehallintovirasto (AVI) on perunut toimiluvan perintäyhtiö Alektum Oy:ltä. Toimiluvan peruutus määrättiin seurauksena kolmesta päätöksestä, jotka annettiin 31. joulukuuta 2018.

Ylitarkastaja Anna-Emilia Sirén Etelä-Suomen AVI:sta sanoo, että toimiluvan peruminen edellyttää hyvin vakavia ja toistuvia rikkomuksia sekä piittaamattomuutta viranomaisten päätöksistä. Perumisia ei hänen mukaansa tehdä yleensä edes vuosittain.

– Kyseessä oleva yritys on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti, eikä ole korjannut menettelyään varoituksista huolimatta, Sirén kertoo.

Toimiluvan perumiseen johtaneet ilmoitukset tulivat kuluttajilta. Ilmoitetuissa tapauksissa Alektum oli esimerkiksi perinyt riitautettuja saatavia, antanut velalliselle harhaanjohtavaa tietoa ja jatkanut lainvastaisten perintäkulujen perintää.


Ei tiedoksiantoa
AVI:n päätöksestä huolimatta Alektum saa tällä hetkellä jatkaa perintätoimintaansa. Syynä on Sirénin mukaan Postin virheellinen menettely toimitettaessa seurauspäätöksiä yritykselle.

– Heillä on tämä päätös tiedossaan, mutta Posti on antanut päätökset tiedoksi Alektumille ilman asianmukaista kuittausta. Yritys on myös kieltäytynyt jälkikuittaamasta saantitodistusta, eikä ole siis saanut vielä päätöstä todisteellisesti tiedokseen, Sirén kertoo.

Nyt tieto toimiluvan menetyksestä on Helsingin käräjäoikeuden haastemiesten vietävänä Alektumille. Perintätoiminta päättyy vasta päivästä, jona päätöksen virallinen tiedoksianto tapahtuu.

– Mahdollisimman pikaisesti, Sirén toteaa haastemiehille annetun toimeksiannon aikataulusta.

Päätöksen tiedoksisaannin jälkeen Alektum saa vielä vastaanottaa ennen tiedoksisaantia lähetetyistä maksuvaatimuksista saatavat suoritukset ja tilittää ne toimeksiantajille.

Alektum Oy on osa Alektum Groupia, jonka pääkonttori on Ruotsin Göteborgissa. Vuonna 1992 perustettu yritys toimii 16 Euroopan maassa, joissa sillä on yhteensä yli 500 työntekijää.

JOONAS LEHTONEN

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

06.01.2019 Niukka elämä lyö maahan

Niukka elämä lyö maahan

Yksinhuoltajien epätoivo. 

Yrittäjien ulosottokierre. 

Häpeä kolmannessa polvessa. Itsemurha-ajatukset. 

HS:n niukkuuskysely paljastaa suomalaisen kurjuuden.


 
Anna-Stina Nykänen HS
Julkaistu: 6.1. 2:00 , Päivitetty: 6.1. 7:48

MITEN lohdutonta voi olla ihmisen elämä Suomessa, miten kurjaa ja toivotonta. HS:n niukkuuskyselyn vastaukset ovat järkyttävää luettavaa.

Kysyimme viime keväänä Helsingin Sanomien lukijoilta, kuinka niukkuudessa eläminen, siis vähävaraisuus, köyhyys, pitkäaikainen rahapula, on vaikuttanut heidän elämäänsä, esimerkiksi omaan toimintakykyyn ja luovuuteen.

Vastauksia tuli yli neljätuhatta.

Kuka olisi uskonut, että niiden kuvaama todellisuus olisi näin karmea. Ihminen toisensa perään kertoo, että on köyhyyden nujertamana yrittänyt päättää päivänsä tai harkitsee tekevänsä sen eläkkeelle jäädessään tai kun lapset ovat aikuisia.

Paljon on myös vastauksia, joista huokuu viha ja raivo päättäjiä, yhteiskuntaa, systeemiä, koko elämää kohtaan. Mitä jää jäljelle, kun jäljellä ei ole mitään? Tai on velkaa niin, ettei siitä pääse koskaan eroon.

Niin moni tässä maassa kokee, että mitään toivoa ei näy.

Olen vakavasti harkinnut itsemurhaa, ulospääsynä taloudellisesta tilanteesta. Mutta se tuntuu edelleenkin väärältä lapsia kohtaan, sanoo yksi.

Olen suunnitellut tekeväni itsemurhan työni päättyessä. Vain näin en jää kenenkään armoille, sanoo toinen.

Minua on kiusattu lapsesta asti, koska olen köyhä. Muistan jo kymmenvuotiaana toivoneeni kuolemaa, ettei äidin tarvitsisi käyttää vähiä rahojaan ruokkimiseeni, kertoo kolmannen polven köyhä.

Eläkeiän oon ratkaissut niin, että tapan itseni myöhemmin. Ihmisten mielestä se on kamala ajatus, mun mielestä helpottava. Että saisi joskus edes kontrollin tähän kurjuuteen. Ei tarttis eläkeikää olla kuset housussa jossain, missä kukaan ei edelleenkään välitä, sanoo yksineläjä.

On kuin kädet olisi sidottu, tai eläisi häkissä – ulospääsyä ei ole nähtävillä, kuvailee yksi vastaaja.

Toimittaja Anna-Stina Nykänen luki kyselyyn tulleita kurjuuden kuvauksia Kansalaistorilla ja suuntasi sanat kohti Eduskuntataloa:


Tutkijat ovat nyt analysoineet kerättyjä vastauksia. Kokenut köyhyyden asiantuntija, tutkija Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta sanoo, ettei ole aiemmin törmännyt tutkimuksissa yhtä massiiviseen itsetuhon ja vihan määrään.

”Uutta oli myös se, että monissa vastauksissa itsemurhasta puhuttiin järkeillen, harkittuna ratkaisuna ongelmiin, eikä asiana, johon ajaudutaan”, Kainulainen sanoo.

Samalla, kun Suomi on maailman onnellisin maa, osa meistä on syvästi onnettomia.

Neljäntuhannen ihmisen näytteestä ei voi päätellä sitä, kuinka yleistä tällainen epätoivo Suomessa on. Mutta vastaukset paljastavat sen mekanismin, jolla niukkuus ihmiseen vaikuttaa, sanoo tutkimusryhmän vetäjä Juho Saari. Hän on Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani.

Tutkimus osoittaa sen, miten jatkuva rahapula ja niukkuus lannistaa ihmisen, alentaa elämänlaatua ja vie uskon tulevaisuuteen.

”Monilla ihmisillä ei ole mitään liikkumavaraa raha-asioissa. He elävät veitsenterällä”, Saari sanoo.

On lähdettävä puhumaan niukkuudesta kasvotusten sitä kokeneen kanssa.

NUMMELASSA oven avaa Tiina Similä.­ Hän tuntee niukkuuden sekä kotoa että töistä. Hän on kolmen nuoren yksinhuoltaja ja tekee töitä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien hoitajana.

Similä ei ihmettele kyselyn rajuja vastauksia. Töissä hän kohtaa myös itsemurhaa yrittäneitä. Hän yrittää auttaa ihmisiä pysymään yhteiskunnan kelkassa ja saamaan sitä tukea, joka heille kuuluu.

Kotona hän ei sitten enää aina jaksakaan tehdä sitä samaa.

”Olen hyvä auttamaan, mutta sikahuono pyytämään apua. Sitä on pitänyt opetella.”

Similä on 41-vuotias ja ollut yksinhuoltajana yksitoista vuotta. Rahasta on ollut koko ajan tiukkaa, ja tulot putosivat entisestään, kun hän vaihtoi teknisen piirtäjän työt unelma-ammattiinsa eli hoito­alaan, toisten auttamiseen.

Nooa on nyt 14, Onni 15 ja Eetu 18. Kaikki asuvat kotona. Pojat ovat reippaita, sanavalmiita, energisiä nuoria miehiä.

Samaan aikaan kun pojat ovat kasvaneet, perheen menot ovat lisääntyneet. Isot pojat syövät enemmän. Vaatetta kuluu ja varsinkin kenkiä. Vesilaskukin kasvaa, Similä listaa.

Ensin maksetaan aina vuokra, sitten tulee ruoka. Harrastuksiin ei ole koskaan ollut varaa eikä matkoihin. Mutta velkaa ei onneksi ole.

Similä on aina ollut töissä. Aina, aina, aina, hän sanoo. Palkka vain on aina ollut niin pieni, ettei sillä tahdo pärjätä. Toki perhe saa asumistukea ja elatusapua. Mutta silti.

Jatkuva sinnittely on kuluttavaa. Saati sitten, kun elämässä tulee eteen muitakin hankaluuksia.

Similän perheen alamäki alkoi viisi vuotta sitten, kun yhtä pojista alettiin kiusata koulussa. Poika oireili kotona niin rajusti, että se oli rikkoa koko perheen. Keskinäiset välit olivat kovilla, tuli masennusta ja elämänhaluttomuutta.

”Se iski koko perheen maahan.”

Vaikka kiusaaminen ei jatkunut pitkään, sen seuraukset tuntuvat perheessä vieläkin, Similä sanoo.

Hän taisteli kuin naarastiikeri saadakseen perheelle apua, mutta koki saman kuin moni niistä, joita hän työkseen auttaa. Ovi suljettiin nenän edestä juuri silloin, kun apua olisi eniten tarvinnut.

”Yhtään kertaa kukaan aikuinen ei keskustellut pojan kanssa, eikä hänelle useista pyynnöistä huolimatta tarjottu tera­piaa.”

Pojasta tuli lastensuojelun asiakas, kun hän alkoi kiusaamisen takia lintsata koulusta. Joitakin kertoja perhe on lyhyesti tavannut tukihenkilöä. Mutta avuksi on annettu vain lääkkeitä, Similä kertoo.

Samanlaista kohtelua hän näkee töissäkin.

”Suomessa on olemassa hienoja lääkkeettömiä hoitokeinoja ja ennalta ehkäisevää mielenterveystyötä. Niihin vain eivät rahat riitä. Kaikkialla sanotaan, että on resurssipula. Mihin ne yhteiskunnan rahat oikein menevät, jos lapsikin pitää hoitaa lääkkeillä hiljai­seksi?”

Similän mielestä tämä on se tapa, jolla ihminen Suomessa nujerretaan. Ensin sinnittelet ja yrität kaikkesi, ja sen kerran, kun et jaksa ja huudat apua, kukaan ei kuule.

Ei ihme, jos alkaa tuntea yhä enemmän vihaa tai epätoivoa.

Tiina Similä tuntee niukkuuden. Hän on kolmen pojan yksinhuoltaja ja auttaa työkseen mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.


Similänkin mielialat aaltoilevat.

”Välillä iskee totaalilamaannus. Mietin, muuttuuko tämä koskaan.”

Joskus tulee paniikki, joka tuottaa myös fyysisiä oireita. Koko kroppa tärisee. Silloin hän kyhjöttää vuoteella ja pelkää. Mitä hän pelkää? Hän miettii, miten pitkälle ihmisen voimat voivat riittää ja tuleeko nyt romahdus.

Mutta itsemurhaa, ei, sitä hän ei mieti.

”Nämä kolme pitävät minut pinnalla. Olen heidän äitinsä ja huolehdin heistä. Ja elämänhalu on kova.”

Entä jos pojille tulee riita tai tappelu? Miten itse pärjäisi kolmen kasvavan, it­seään ja rajojaan etsivän nuoren kanssa? Similällä on onneksi napakka ote.

Ajatteleeko Similä koskaan, mitä hän tekee sitten, kun pojat ovat aikuisia? Ei. Tässä hetkessä on tarpeeksi.

HS:N niukkuuskyselyssä selvitettiin elämänlaatua usein kysymyksin.

Yksi ulottuvuus oli käytettävissä olevan rahan määrä. Toinen tärkeä osa-alue oli mieliala. Kolmas oli asema eli se, onko voinut elämässä toteuttaa omat tavoitteensa.

Yksinhuoltajat olivat kaikilla kolmella elämänlaadun osa-alueella muita huonommassa jamassa:

Heillä oli heikko taloudellinen tilanne. Mieliala oli matalalla. Eivätkä he kokeneet, että olisivat saavuttaneet sen, mitä elämässä halusivat.

Toki vaikeuksissa olivat myös pieni­tuloiset, työttömät ja yksinäiset. Mutta vertailun vuoksi: Esimerkiksi opiskelijoilla saattoi olla vähän rahaa, mutta silti kivaa ja uskoa siihen, että asema paranee jatkossa. Työtön taas oli ehkä köyhä eikä uskonut asemansa paranevan, mutta mieliala ja ihmissuhteet olivat ehkä silti kunnossa.

Eikö vauva tuo yksinhuoltajalle onnea? Eikö helpota ajatella, että talous paranee, kun lapset lähtevät kotoa? Ei se ole noin yksinkertaista.

Vastaukset ovat hätkähdyttäviä.

Yksinhuoltajat eivät välttämättä ajattele, että lasten aikuistuessa oma elämä kohenee. Myös tulevaisuus on toivoton ja itsetuhoinen.

Miksi näin?

Kainulaisen mielestä se kertoo totaalisesta väsymyksestä ja masennuksesta. Vaatimusten on täytynyt jo kauan aikaa sitten mennä yli oman kestävyyden. Sinnitellään hengissä.

Ei uskalleta elätellä toiveita, että pystyisi vielä hankkimaan uuden ammatin tai puolison.

Kainulainen miettii, miten yksinhuoltajan lapsiin vaikuttaa se, jos äidillä tai isällä on pääsääntöisesti epätoivoisia ajatuksia. Jos vanhempi elää kaiken aikaa sellaista elämää, jota ei haluaisi elää, jaloissa lapsia ja postiluukusta putoavia laskuja.

Sitä vanhemmat itsekin miettivät kyselyn vastauksissa.

Niukkuus ja pienillä tuloilla sinnittely lisää yksinäisyyttä. Myös perheiden verkostot kutistuvat. Koko elämä supistuu. Se tulee vastauksissa esiin kerta toisensa jälkeen. Ei voi käydä, kutsua, mennä mukaan. Ei ole rahaa eikä energiaa. Kaikki ajatukset ovat kiinni selviytymisessä.

En halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, koska vaarana on, että joku haluaa esim. kahville tai muuta, ja vituttaa keksiä tekosyitä, miksi en pääse. Tai hävettää sanoa, ettei oo rahaa. Mulla ei siis ole esim. siistejä vaatteita, joissa kehtaisin liikkua juuri missään ruokakauppaa pidemmällä, kertoo yksi vastaajista.

Elämän supistuminen on tuttua myös Tiina Similälle. Hän sanoo, että kesti kauan­ myöntää, että on yksin ja yksinäinen.

”Välillä mietin, mitä mä olen mun elämälle tehnyt, kun piirit on näin pienet.”

Kesällä hän oli romahtaa, kun sosiaalisessa mediassa muut suunnittelivat lo­miaan. Sitten hän rohkaisi mielensä ja pyysi julkisesti, että ottakaa minut mukaan.­ Toive toteutui.

Pojatkin pääsivät omien kavereidensa mökeille.

HS:N kyselyn vastaukset auttavat ymmärtämään suomalaista köyhyyttä ja sen syitä. Jos ei ole itse kokenut köyhyyttä, voi kuvitella, että sitä ei Suomessa olekaan. Että kyllä pienelläkin palkalla ja tukien varassa hyvin pärjää, jos vain on kunnon ihminen.

Täällä syttyy helposti kiista siitä, kuka on oikeasti köyhä tai näyttääkö joku köyhältä vai ei. Köyhäksi kelpuutetaan ihminen, joka on totaalisesti menettänyt elämänsä hallinnan tai jonka elämää hallitsee sairaus tai päihteiden käyttö.

Kuitenkin Suomessa on paljon jatkuvassa niukkuudessa, puutteessa ja taloudellisessa umpikujassa eläviä ihmisiä, joista ei näy päälle, että he ovat köyhiä. He pitävät sen visusti salassa.

He käyvät töissä, pesevät tukkansa, siivoavat kotinsa, kasvattavat lapsia kaikessa hiljaisuudessa. Tulot eivät vain riitä menoihin.

Jos ihmetyttää, miten se on mahdollista, vastauksia on karkeasti ottaen kaksi: Jotkut saavat vähemmän kuin ulkopuolinen osaisi arvata. Joillakin taas on menoja, joista emme tiedä.

Mitä pienemmät tulot ihmisellä on, sitä enemmän toimeentulo vaihtelee viikoittain: on rahattomia viikkoja ja parempia päiviä. Hyvätuloinen pärjää aina jotenkin. Eivätkä tulot kerro kaikkea. Pitää ottaa huomioon myös esimerkiksi velat ja vastuut.

Kyselystä selviää karu, inhimillinen totuus.

Ihmisillä on velkoja ja vastuita, joista ei aina ole juridista näyttöä. Ei siis ole papereita rahojen liikkeistä. Lainataan siskoille ja veljille ja poikaystävälle. Ja kohta ollaan itse pulassa.

”On myös riippuvuussuhteita, jotka ajavat ohi kaiken järkevän toiminnan”, Kainulainen sanoo.

Hän luuli hetken virheeksi sitä, että 60-vuotias vastaaja kertoi kyselyssä olevansa yksinhuoltaja. Mutta kyllä, kaksi 40-vuotiasta lasta eli hänessä kiinni kotona.

Monissa vastauksissa aikuiset ihmiset kertovat, että saavat äidiltä ruokarahaa. Nelikymppisetkin.

”Mitkään lait ja viranomaisten säädökset eivät ota huomioon tällaisia perhe­rakenteita. Ihmisillä on sidoksia, joiden takia he tekevät vaikka mitä toisen puolesta, vaikka virallisesti ei pitäisi.”

Kokemuksia riippuvuudesta
"Seurustelen vanhemman, varakkaan miehen kanssa, jolta saan taloudellista apua ruokaan, polttoaineeseen ja halkoihin... En tiedä rakastanko häntä. Tällä hetkellä se on kuitenkin ainoa keino selviytyä."

"Olen asunut nyt viisi vuotta työpaikkani kahvihuoneessa salaa."

"Hoidan ystävien ja tuttavien kotieläimiä ja koteja heidän työ- ja lomamatkojen aikana RUOKAPALKALLA. Samalla pääsen pois kotoa – saan tyydytettyä edes vähän matkustamisen kaipuutani." 

Äidin tai isän osa ei välttämättä pääty koskaan. Kuitenkin vain vauvojen vanhempien jaksamisesta kannetaan huolta, vaikka vauvat eivät käytä huumeita eivätkä ole väkivaltaisia, miettii Kainulainen.

Ei vanhempien varassa eläminen mikään ilo ole.

Äitini on koko elämäni ajan käyttänyt rahaa vallan välineenä. Saamani taloudellinen tuki on mielestäni suhteeton kiristyksen ja syyllistämisen määrään.

Lohduttomia ovat myös avioerot, joissa hyvinvointi voi hetkessä kääntyä hädäksi, kun yritetään säilyttää lapsilla sama elintaso ja ympäristö, johon he ovat tottuneet.

Olen velkavankeudessa kahdeksan vuoden velkajärjestelyn kautta, elän 500 eurolla­ kuukaudessa. Vaikeudet alkoivat vaikeasta avioerosta ja yksinhuoltajuudesta, mutta velkojen maksua riittää vielä viisi vuotta johtuen siitä, ettei asunto mennyt lama-aikana kaupaksi, kertoo yksi.

Olisi pitänyt paremmin osata varautua pahimpaan, rakkauden loppumiseen. Vaan mistäpä sen osasi arvata. Seurauksena sitten taloudellinen katastrofi. Tavallinen tarina keski-ikäisillä naisilla. Niin tavallinen, kun oli luottanut, vaikka ei pitäisi. Elämä ohi yhdessä sekunnissa ja ikuinen köyhyys edessä, kertoo toinen.

Eetu (vas.), Nooa ja Onni Ek auttavat äitiään Tiina Similää pysymään pinnalla.


SIMILÄN perhe asuu rivitalossa. Tila on jaettu kahteen kerrokseen. Se on elinehto, Similä sanoo. Vain sillä tavalla saadaan välillä otettua vähän etäisyyttä. Se on tärkeää, kun yksi lapsista oireilee ja purkaa toisinaan kiukkuaan kotona.

Äiti nukkuu olohuoneessa, eikä kaikilla pojilla ole omaa huonetta. On ahdasta. Silti Similä saa usein kuulla, että perheen pitäisi muuttaa pienempään ja halvempaan asuntoon. Ja että hän ei näytä köyhältä. Tukkakin on pesty.

Hän itse arvelee, että ei ole saanut kaikkia tukia, koska näyttää liian hyvinvoivalta. Pari kertaa hän on hakenut toimeentulotukea Kelalta, mutta turhaan.

”Aikuissosiaalityö neuvoi vain jättämään laskut maksamatta ja antamaan luottotietojen mennä”, hän kertoo.

Kaikki taloudellisessa ahdingossa olevat eivät saa yhtä paljon myötätuntoa tai tukea. Erityisen vähän sitä tuntevat saavansa yrittäjät.

Yrittäjät olivat kyselyssä poikkeuksellinen ryhmä. Heidän elämänlaatunsa saattoi olla heikko – hyvistä tuloista huolimatta.

Isojen tulojen rinnalla heillä oli usein muita isommat velat. Tai ulosotto vei lähes kaiken. Yrityksen taloussotkut veivät aikaa, velat juoksivat, tuloja ei tullut. Eikä yhteiskunta tue yrittäjiä samalla tavalla kuin palkansaajia.

Moni yksinyrittäjä on vähävarainen ja köyhä, elämä on kovaa.

HS:n kyselyssä nousee esiin se liiallinen pelkistys, että yksinäiset kampaajat laitetaan samaan yrittäjien lokeroon kuin it-miljonäärit­ ja isojen yritysten pohatat, vaikka he ovat ihan eri asemassa.

Ulosoton ja vuokran jälkeen palkasta jää 70 euroa käteen kuukauden ruokaan ja laskuihin. En saa mitään tukia, koska olen yrittäjä, sanoo yksi.

Olen maksanut lupaamani velat ja mm. monta kymmentä tuhatta ulosottoon, mutta en saa ikinä päätä veden pinnalle, kun joku upottaa minut uudelleen, kertoo toinen.

Yrittäjiä umpikujassa
"Velkaa on ulosotossa yli 700 000 ja pelkät korkomenot yli 100 euroa päivässä. Siis korot olisivat jo yli 3000 euroa kuukaudessa, jos vain pystyisin edes niistä selviytymään."

"Se [köyhyys] ahdistaa, lamaannuttaa ja masentaa – ja yksinyrittäjänä pitäisi olla luova, ulospäin suuntautunut ja markkinointihenkinen."

"Olen yrittäjä (+yksinhuoltaja), ja palkkani riittää vuokraan, ei ruokaan eikä vakuutuksiin, muusta puhumattakaan. Välillä luhistun makuuhuoneen lattialle." 

HS:N kyselyn tulokset avaavat silmiä. Myös Suomessa voi käydä niin, että ihminen jää taloudellisesti ihan tyhjän päälle.

Ajatelkaa vaikkapa hometaloja. Useat vastaajat kertovat, kuinka home on tehnyt omaisuudesta ongelmajätettä. Elämä on aloitettava uudelleen alusta, alasti. Jäljelle jää ehkä vain velkaa ja homeen aiheuttama vakava sairaus.

Yhdessä vastauksessa nainen kuvailee, miltä tuntui, kun ”muuttokuorma” lähti roskiin ja itse sai kerjättyä avustuksena sen verran rahaa, että sai hankittua alushousut ja kinttaat.

Hometalon taloudellisista vastuista voidaan taistella vuosikausia. Sekin aika pitäisi jollain elää.

Myös sairastuminen voi Suomessakin romahduttaa talouden. Hyvinvoivat ihmiset ajattelevat, että täällä kaikki saavat hoitoa ilmaiseksi. Mutta ei se ole totta.

Suomessa lääkkeet eivät ole maksuttomia. Eivätkä hoidotkaan ole täysin maksuttomia edes maksukaton tultua vastaan. Niistä kertyy pienituloiselle nopeasti kohtuuton summa.

Järkyttävän usein kyselyn vastauksissa toistuu se, että ei ole ollut varaa lääkkeisiin, joita tarvitsee. Jotkut tuntevat huonoa omaatuntoa sairaudestaan.

Viiminen vuosi on ollut kamala, on ollut pakko ostaa tietyt lääkkeet, vaikka rahat olisi tarvittu pojan ruokaan!!!! murehtii yksi äiti.

Hampaiden hoito on kallista, ja se näkyy. Huonot hampaat lisäävät köyhyyden ja häpeän kierrettä.

Vaikka tukea saisikin, se vie aina aikaa, Kainulainen muistuttaa. Viikon odottaminen ilman rahaa on pitkä aika. Jo se voi ajaa ihmisiä pikavippeihin.

Hyvinvointivaltion koneisto on hidas, ja se hyväksytään, vaikka se tuottaa köyhille ihmisille katastrofeja.

Kainulainen kertoo, että tyhjän päälle voi joutua esimerkiksi, jos putoaa työttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeen välimaastoon. Tukea ei saa, ennen kuin on selvitetty, kumpi on oikea luokitus. Epäselvyys voi jatkua vuosia, hän sanoo.

Jo pelkästään viranomaisen tekemän väärän tukipäätöksen korjaaminen kestää kauan, ja sekin aika pitää elää. Pyhällä hengellä vai velaksi?

Hyvinvointivaltion koneisto on myös monimutkainen eikä aukea kaikille.

Suomessa ei auteta hätää kärsiviä automaattisesti. Apua on osattava hakea. Siitä on jaksettava taistella juuri silloin, kun on heikoilla.

Suomessa on ihmisiä, jotka eivät ole edes yrittäneet hakea niitä tukia, jotka heille kuuluvat.

Hyvinvointivaltion turvaverkko ei ole ollenkaan niin varma ja aukoton kuin hyvinvoivat ihmiset kuvittelevat.

Kainulainen vertasi HS:n niukkuuskyselyn tuloksia vastaaviin onnellisuutta mittaaviin kansainvälisiin tutkimuksiin. Tulos oli hämmentävä.

”Näyttää siltä, että Suomessa osalla ihmisistä elämänlaatu on huonompi kuin Afrikan köyhimmissä maissa keskimäärin”, hän sanoo.

Mihin väite perustuu? Kainulainen sanoo, että ihmisten onnellisuutta on tutkittu melkein jokaisessa maailman valtiossa, eli vertailuaineistoa kyllä on.

Suomessa elämänlaatu on keskimäärin kyllä korkeampi kuin useimmissa muissa maissa. Mutta Suomessa on silti joukko ihmisiä, joilla elämänlaatu on alle Afrikan köyhimpien maiden keskitason. Sen tämä tutkimus kertoo.

Kyse ei siis ole vain rahasta, vaan myös mielialasta ja toiveikkuudesta oman aseman suhteen. Vauraassa Suomessa osa ihmisistä kokee olevansa umpikujassa.

UMPIKUJAN kokemus herättää hyvinvoivassa maassa suuria tunteita, myös raivoa. HS:n kyselyyn tuli vastauksia, joissa uhkaillaan väkivallalla poliitikkoja, päättäjiä, rikkaita – sellaisia kirjoituksia ei voi julkaista.

Jotain vihasta kertovat nämäkin:

Nykyään ihminen on vain menoerä val­tion kukkarossa. Minä voin tulla siihen riviin, jossa köyhät ammutaan. Loppuu tämä kituminen.

En luota yhteiskuntaan. Tunnen välillä suorastaan ”vihaa” päättäjiä kohtaan.

Syvä viha kasvaa kasvamistaan. Päättäjät ovat vielä ongelmissa jonakin päivänä!

[Köyhyys on opettanut] yhteiskuntakriittisyyttä, vihamielisyyttä asioistani päättäviä kohtaan, epälojaalisuutta Ab Suomi Oy:tä kohtaan, neuvokkuutta, koston­himoa.

Jos maassamme jätetään sairaat, vanhukset, vammaiset ja muista syistä heikko-osaiset täysin heitteille, niin toivon kaikkea paskaa sitten kaikille muillekin, koko sydämestäni!

Olen radikalisoitunut ja luotan entistä vähemmän auktoriteetteihin ja helppoihin hokemiin, kuten ”kyllä tekevälle töitä löytyy”.

Mutta niukkuudessa elävät eivät ole mikään yhtenäinen joukko. Eivät kaikki näe omaa taloudellista ahdinkoaan umpikujana ja hakkaa päätä edessä olevaan seinään.
On myös ihan toisenlaisia tulkintoja.Raivokkaiden ja lamaantuneiden lisäksi vastaajissa on niitä, jotka ovat sopeutuneet köyhyyteen. Osa löytää siitä jopa myönteisiä puolia.

Myös tätä ilmiötä HS:n kyselyssä haluttiin selvittää. Miksi jotkut pystyvät säilyttämään elämänlaatunsa hyvänä, vaikka rahaa on vähän?

Tutkija Anna-Maria Isola puhuu keinulaudasta. Isola työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa, yhdenvertaisuus ja osallisuus -yksikössä.

Elämä on kuin keinulauta, jonka päätä vaikeudet ja rahapula painavat alas. Tarvitaan paljon toivoa ja hyviä asioita, jotta lauta nousisi ylös. Jos keinulauta asettuu tasapainoon edes hetkeksi, ihminen voi olla elämäänsä tyytyväinen.

”Mitä pitempään pienituloisuus jatkuu, sitä raskaammin se painaa lautaa alas. Se aiheuttaa häpeää, lamaannuttaa ja vie vaikutusmahdollisuuksia”, Isola sanoo.

Häntä kiinnostaa erityisesti se, millä keinoilla elämänlaadun saa nostettua tasapainoon, jos rahaa ei tule lisää. Tämä näyttäisi tapahtuvan luovuuden kautta.

Moni HS:n kyselyn vastaajista oli löytänyt itsestään luovan ongelmanratkaisijan, jolla on arkipäivän kekseliäisyyttä. Oltiin ylpeitä siitä, että osataan kierrättää ja hyödyntää tähderuokia tai muuta yli­jäämää.

Vastauksissa puhuttiin esimerkiksi ”pakkoekologisuudesta”,­ joka näkyi sekä arvojen muuttumisena että käytännön taitoina.

Kun joudumme ilmaston takia luopumaan monesta asiasta, minä osaan sen jo, sanoi yksi.

Kulutusyhteiskunnan järjettömyys ja hulluus näkyy täältä pohjalta selvästi, sanoi toinen.

Olemme fokusoituneet asioihin, jotka ei maksa. Ne ovat myös merkityksellisiä, kuten luonnossa liikkuminen. Ajattelen, että useimpien ihmisten pitäisi lopettaa turha ja sisällötön kuluttaminen ja elää kuten me, kertoi kolmas.

Moni koki, että myös oma tunne-elämä ja asenteet olivat muuttuneet hyvään suuntaan.

En ole toivottavasti milloinkaan niin ajattelematon ja ylimielinen kuin muut hyvätuloiset, sanoi yksi.

Olen oppinut arvostamaan entistä enemmän itsenäistä ajatteluani, kun olen huomannut, miten pinnallisia, itsekkäitä ja ahneita useat ihmiset ovat. Arvostan myös omaa aikaani ja valitsen entistä tarkemmin, kenen kanssa aikaani vietän, kertoi toinen.

Olen huomannut, että minulla on yhä ääni: voin ottaa kantaa, voin kertoa mielipiteeni, sanoi kolmas.

Ylpeyden aiheita
"Minua ei voi kiristää rahalla."

"Olen oppinut arvioimaan yhteiskuntapolitiikkaa selkeämmin. Jaksan auttaa muita vapaaehtoistyöllä."

"On laulu, jossa lauletaan ’eletään vaan, vaikka piruuttaan’. Kuka tahansa rikas tai hyväosainen olisi vetänyt ranteet auki jo ajat sitten, mutta minä en."

"Olen ylpeä omasta perheestäni ja lapsistani. Emme ole rupusakkia vaikka olemme köyhiä. Olemme hyvä porukka, oma porukkamme."

Mutta keinulaudan pitäminen tasapainossa ei ole aina helppoa. Esimerkiksi runsas vapaa-aika on ylellisyyttä – jos kykenee ajattelemaan niin.

Häpeä on varmaan tunne, jota on saanut eniten miettiä. Että kun menee vaikka ulos kävelylle, niin miettii, että vain köyhillä ja työttömillä on aikaa käydä kävelyllä päivällä.

Isola sanoo, että köyhyyteen liittyvä häpeä lamauttaa. Kurjinta on se, että häpeä ja toivottomuus siirtyvät sukupolvelta toiselle.

”Olen miettinyt, missä määrin köyhyydestä jää samantyyppisiä taakkoja kuin sotien kokemuksista tuli.”

Tärkeintä on säilyttää kokemus omasta toimijuudesta, siitä, että pystyy tekemään jotain oman elämänsä eteen.

Vihaisimpia ovat ne, jotka eivät ole vielä­ täysin uupuneita, mutta tuntevat olevansa umpikujassa. Ahkerien ahtaalla olevien joukko. Se sama, joka Euroopassa nyt mellakoi.

”Kaikkein huonoiten menee niillä, jotka eivät enää pysty unelmoimaan”, Isola sanoo.

SIMILÄN kodissa ja tyylissä näkyy luovuus. Hän on aina harrastanut vintagea, menneiden vuosikymmenten tyyliä. Nyt se on muodissa, mutta muina aikoina vintagetavaraa on saanut halvalla kirpputoreilta, hän sanoo.

Vanhan sanonnan mukaan tyyli on köyhänkin perusoikeus. Similän leopardikuosi toimii aina. Keittiön tuolista tosin jää selkänoja käteen, kun sitä siirretään.

Mitä Similä voisi tehdä, että hänen perheensä asema paranisi?

Hän yritti välillä tehdä kahta työtä. Kävi iltaisin hoitamassa huostaan otettuja lapsia. Mutta se oli liian raskasta, kun kotona odottivat omat teinit.

”Monet tutuistani käyvät yöllä täyttämässä kauppojen hyllyjä ja lähtevät aamulla­ taas töihin”, hän sanoo.

Kainulainen sanoo, että hän melkein itki lukiessaan kyselyyn tulleita sinnittelijöiden tarinoita. Miten urheasti ihmiset tarpovat vaikeuksiensa keskellä.

JÄLJELLE jää kysymys siitä, millä tavalla yhteiskunta voi vaikuttaa siihen, että ihmisten elämänlaatu paranisi. Mitä tämän tutkimuksen perusteella pitäisi tehdä?

Tutkimusryhmää vetänyt Juho Saari neuvoo poliitikkoja.

”Perusturvan mitoitusta arvioitaessa yhtenä tavoitteena tulisi olla se, että poistetaan sellainen niukkuus, joka alentaa ihmisten toimintakykyä”, hän sanoo.

Aktiivisuutta ei siis voi lisätä vähentämällä tukea niiltä, joilla on jo nyt liian vähän. Siinä käy päinvastoin.

...kaikki aktiivimallit ja köyhien tukien leikkaukset vahvistavat omakuvaani hyödyttömänä loisena jonka pitäisi kuolla, sanoi yksi kyselyn vastaajista.

Tulojen ja tukien pitää olla sillä tasolla, että ihmisellä on mahdollisuus olla aktiivinen. Nyt niin ei kaikkien kohdalla ole.

Elämänlaatu on kuitenkin muutakin kuin rahaa. Miten voidaan lisätä ihmisten toiveikkuutta tai kohottaa mielialaa? Eikö se ole psykologiaa ja yksilön omalla vastuulla?

Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että elämänlaatuun pystytään vaikuttamaan yhteiskunnan toimilla. Ne ovat poliittisten päätösten piirissä. Kyse ei ole niinkään psykologiasta, vaan yhteiskunnan rakenteista.

Yhteiskuntaa voi kehittää yhteisöllisemmäksi niin, että yksinäisyys ei niin helposti toteudu. Että yksilöitä tuetaan tavoitteissaan. Ja lapsiperheitä autetaan pärjäämään arjessa, Kainulainen sanoo.

”Kyselyn vastauksissa kerrotaan, minkälaisissa olosuhteissa ihmiset ovat onnettomia. Niihin pystytään vaikuttamaan”, Kainulainen sanoo.

Raha auttaa yllättävän paljon. Similä sanoo, että jos hän saisi 300 euroa enemmän kuukaudessa, se riittäisi.

”Raha tuo turvaa. Sitä turvaa, jota perhe tarvitsee voidakseen olla olemassa”, hän sanoo.

Kainulainen sanoo sen suoremmin.

”Valtio ei voi rakkautta antaa. Mutta raha antaa tilaa rakastaa.”

18.10.2024 ELÄMÄ KANTAA

 Elämä kantaa, uskon näin. Ja myös uskon, että kaikella on tarkoitus.  Monesti mietin omaa elämääni, viimeiset 10 vuotta olen sairastellut j...