21.11.2024 Arkkipiispa Tapio Luoma: Ihmisarvoa ei mitata sillä, millaista hyötyä ihminen yhteiskunnalle tuottaa

 Arkkipiispa Tapio Luoma: Ihmisarvoa ei mitata sillä, millaista hyötyä ihminen yhteiskunnalle tuottaa

Tapio Luoman mukaan kirkolla on velvollisuus nostaa yhteiseen keskusteluun omia, myös kriittisiä näkökantojaan.

04.10.2023 13:00  Paula Huhtala  Kirkon kuvapankki/Aarne Ormio

Hallitusohjelman linjaukset ja niiden vaikutukset yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin ovat herättäneet viime päivinä vilkasta keskustelua. Arkkipiispa Tapio Luoma osallistuu keskusteluun nostamalla arkkipiispan verkkosivuilla 4. lokakuuta julkaistussa puheenvuorossaan esiin ihmisarvon, jonka mittarina ei ole ihmisen taloudellinen asema.

– Kirkon näkökulmasta ihmistä ei voi tarkastella ainoastaan tai edes ensisijaisesti työmarkkinakelpoisuuden näkökulmasta. Ihmisen oikeus osallistua yhteiskuntaan ja elää hyvää elämää eivät ole riippuvaisia työn tekemisestä, taloudellisesta asemasta tai kulutusvalinnoista, arkkipiispa sanoo.

Oikeusvaltiossa ihmisarvon kunnioittaminen näkyy ihmisoikeuksien aktiivisena edistämisenä.

– Luterilaisessa kirkossa on perinteisesti korostettu työn arvoa. Ihmisen arvo on kuitenkin aina työn arvoa suurempi. Sitä ei mitata sillä, millaista hyötyä ihminen yhteiskunnalle tuottaa. Ihmisarvon korostaminen ja kunnioittaminen on kirkon ihmiskuvalle keskeistä. Oikeusvaltiossa ihmisarvon kunnioittaminen näkyy ihmisoikeuksien aktiivisena edistämisenä.

Arkkipiispa Tapio Luoma näkee myös huolestuttavana piirteenä hallitusohjelmassa sen, että työn ja osallisuuden suhde on erityisen keskeinen hallitusohjelman maahanmuuttoa käsittelevissä tavoitteissa. Hänen mukaansa hallitusohjelman maahanmuuttoon liittyvät tavoitteet rajaavat merkittävästi maahan muuttavan oikeutta työntekoon ja siksi myös yhteiskunnallista osallisuutta.

– Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti yhteiskunnan tukijärjestelmät pyritään rajoittamaan perusoikeuksien edellyttämään minimiin. Yhteiskunnan tukiverkostojen nähdään tulevaisuudessa entistä enemmän nojaavan perheen, vapaaehtoisten toimijoiden ja esimerkiksi kirkon palveluiden varaan. Ihmisoikeuksien edistäminen on kuitenkin ensisijaisesti valtion tehtävä. Hyväntekeväisyyteen perustuva yhteiskunta on monille äärimmäisen hauras, Luoma sanoo. 

Arkkipiispan mukaan kirkolla on velvollisuus nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun omia, myös kriittisiä näkökantojaan.

– Demokraattisessa yhteiskunnassa ei ole kysymys samanmielisyydestä. Demokratian edellytyksenä on vahva sitoutuminen yhtäläisestä ihmisarvosta nousevaan yhtäläiseen osallisuuteen kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Haagan seurakunnan postaus käynnisti keskustelun

Keskustelu hallitusohjelman linjausten vaikutuksista heikoimpien asemaan alkoi helsinkiläisen Haagan seurakunnan viestipalvelu X:ssä (entinen Twitter) torstaina 28. syyskuuta julkaistusta postauksesta.

Postauksessa luki: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Mt. 25:29. Tämä sana näyttää käyvän synkällä tavalla toteen #hallitus politiikassa. On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta @valtioneuvosto”.

Osa postauksen kommentoijista moitti seurakuntaa politiikkaan sekaantumisesta tai vasemmistolaisuudesta, osa kiitti kannanotosta ja heikompien puolustamisesta. 

Haagan seurakunnan kirkkoherra Mari Mattsson sanoi Kirkko ja kaupungin haastattelussa, että siinä ei sinänsä ole mitään uutta, että kirkko tai yksittäinen seurakunta ottaa kantaa ajankohtaisiin, yhteiskunnallisiin teemoihin. Haagan seurakunta on ottanut kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin koko ajan kun se on Twitterissä, nykyisessä X:ssä, ollut. Kannanotot nousevat usein siitä, mitä seurakunnan työntekijät näkevät ja kuulevat työssään.

Kirkko puhuu ja toimii heikoimpien puolesta

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoo, että seurakunta tuo yhteen hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Yhteistyöverkostojensa kautta luterilainen kirkko on ollut kehittämässä toimintamalleja, joilla pyritään turvaamaan ihmisarvoinen elämä esimerkiksi asunnottomuuden, ylivelkaantumisen, päihdeongelmien tai muiden ihmisen perusturvallisuutta haastavien tilanteiden äärellä.

Muun muassa Haagan seurakunta ja Turun tuomiokirkkoseurakunta ovat nostaneet esiin huolen pienituloisten asemasta. Lisäksi kirkon työntekijät ja asiantuntijat ovat myös pitäneet esillä sitä, että maahanmuuttajien oikeusturva ja perusoikeudet ovat uhattuna, mikäli lakeihin suunnitellut kiristykset toteutuvat.

Arkkipiispa pitää seurakuntien ja asiantuntijoiden ulostuloja arvokkaana osallistumisena yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa kirkko ei saa vaieta köyhyydestä yhteiskunnassa.

21.11.2024 Sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet diakonia-avun tarvetta – ”Todella surullista, miten kaikki leikkaukset osuvat heikoimpiin”

 Sosiaaliturvan leikkaukset ovat lisänneet diakonia-avun tarvetta – ”Todella surullista, miten kaikki leikkaukset osuvat heikoimpiin”

Paine auttamisessa ei katoa mihinkään, vaan se siirtyy eteenpäin järjestöille ja kirkolle, sanoo diakoni Petri Lehtisalo. Rakenna joulupuu -keräyksellä yritetään helpottaa ihmisten tilannetta jouluna.

20.11.2024 10:45  Paula Huhtala  Jussi Helttunen

Suomalaisessa yhteiskunnassa on viime aikoina tapahtunut käänne huonompaan suuntaan: taloudellisen avun tarve on kasvanut. Näin kertoo Petri Lehtisalo, joka työskentelee Leppävaaran seurakunnan johtavana diakoniaviranhaltijana Espoossa.

Esimerkiksi diakoniaruokailujen asiakasmäärät ovat kasvaneet. Joitakin vuosia sitten Leppävaaran seurakunnan diakonialounaalla kävi keskimäärin 76 ruokailijaa, nyt määrä on yli sata.

Lehtisalo ei ole havainnoissaan yksin. Kirkkohallituksen, Soste Suomen sosiaali- ja terveys ry:n ja Talentian syys-lokakuussa 2024 tekemän kyselyn tulokset ovat saman suuntaiset.

Kyselyyn vastanneiden diakoniatyöntekijöiden mukaan toimeentulon heikkeneminen tuli esille paljon tai melko paljon noin yhdeksässä kymmenestä diakoniatapaamisessa.  

Diakoniatyöntekijät toivat vastauksissaan esiin syvän huolensa siitä, miten sosiaaliturvaleikkaukset vaikuttavat ihmisten elämään. Leikkaukset iskevät erityisesti niihin, jotka ovat jo valmiiksi heikossa asemassa: vähävaraisiin, sairaisiin, eläkeläisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin. 

Sosiaaliturvaleikkauksista erityisesti asumistuen pieneneminen tai loppuminen sekä työttömyysturvan supistuminen kurjistavat taloustilannetta.

Myös Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntien diakonialle tehdyn kyselyn tulos on sama: avun tarve on entistä suurempi.

Opiskelijat hakevat nyt apua diakoniasta

Leppävaaran seurakunnan diakonian asiakkaiksi uutena ryhmänä ovat tulleet opiskelijat. Heidän talouttaan ovat kiristäneet asumistukeen tehdyt muutokset. Myös nuorten mielenterveysongelmat näkyvät diakonian vastaanotoilla. Kaikki eivät löydä töitä tai jaksa opiskella.

– Perheet, jotka elävät pienillä tuloilla, ovat nyt entistä hankalammassa tilanteessa. Hallituksen päätös nostaa arvonlisäveroa on monelle ikävä lisäkulu. Vaikka muutos tuntuu pieneltä, sen kerrannaisvaikutus perheen talouteen on tuntuva. Hyvin monet asiat, kuten ruoka ja matkakortit, maksavat nyt aiempaa enemmän. Usean taloutta kiristävät myös ansiosidonnaiseen päivärahaan tehdyt kiristykset, Petri Lehtisalo sanoo.

Myös monen ikäihmisen elämä on tiukkaa valintaa esimerkiksi siitä, ostaako lääkkeet vai ruokaa, koska raha ei riitä molempiin. Yleiseen asumistukeen tehdyt kiristykset ovat lisänneet vuokrarästejä ja häätöjä. Hävikkiruokaa on aiempia vuosia vähemmän tarjolla, sillä sitä jakavat järjestöt saavat entistä niukemmin elintarvikkeita jaettavaksi.

Vaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan soittaa seurakuntaan.

Petri Lehtisalo nostaa yhtenä diakonian asiakkaiden elämään vaikuttavana heikennyksenä järjestöjen tukiin kohdistuvat leikkaukset. Ihmiset eivät saa päihdepalveluja, eivät pääse kuntouttavaan työtoimintaan tai heillä ei ole enää paikkaa, mihin voisi mennä.

Kaikki leikkaukset osuvat hänen mielestään samaan kohderyhmään: heihin, joilla ennestään menee huonosti. Hän sanoo, että on todella surullista nähdä, miten huono tilanne on ja kuinka koko ajan mennään huonompaan suuntaan.

– En ole koskaan nähnyt näin tiukkaa hallitusohjelmaa. Tuntuu, että missään ei jousteta, vaan monelta sektorilta vain leikataan. Asiantuntijoita ei kuunnella, ja jyrkät linjaukset perustellaan sillä, että nyt toteutetaan hallitusohjelmaa. Päätösten kokonaisvaikutus on suuri, mutta kukaan ei ota siitä vastuuta, Lehtisalo sanoo.

"En ole koskaan nähnyt näin tiukkaa hallitusohjelmaa. Tuntuu, että missään ei jousteta, vaan monelta sektorilta vain leikataan", sanoo Petri Lehtisalo, joka toimii Leppävaaran seurakunnan johtavana diakoniaviranhaltijana.

Petri Lehtisalon mukaan yleiseen asumistukeen tehdyt kiristykset ovat lisänneet vuokrarästejä ja häätöjä.

Paine siirtyy järjestöille ja kirkolle

Kirkon diakonian merkitys on nykytilanteessa kasvanut, ja moni osaa hakea apua diakoniasta.

– Kun yhteiskunta leikkaa tuista ja tekee kiristyksiä, paine auttamisessa ei katoa mihinkään, vaan se siirtyy eteenpäin järjestöille ja kirkolle. Nyt järjestöjen auttamismahdollisuuksia on heikennetty, mutta onneksi kirkko on jokaisessa kunnassa ja kaupungissa. Me voimme edelleen auttaa, Petri Lehtisalo sanoo.

– Vaikeuksien kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan soittaa seurakuntaan. Me selvittelemme asioita ja pyrimme auttamaan ihmistä tavalla tai toisella. Sen lisäksi kohtaamme hänet.

Vaikka seurakuntien diakonian taloudelliset auttamisresurssit ovat hyvin rajalliset, sillä on kontaktit eri tahoihin, kuten Kirkon diakoniarahastoon ja Tukikummit-säätiöön, joista voidaan esimerkiksi hakea varoja lasten harrastuskuluihin. Myös Kotimaanapu-sivustolla voidaan järjestää keräys vaikkapa pesukoneen hankintaan.

Tällä hetkellä yhteiskunta ei Lehtisalon mielestä hoida omia tehtäviään. Hän pitää harmillisena sitä, että kirkolle ja järjestöille siirtynyt auttamistyö ja sen määrä eivät riittävän selkeästi näy esimerkiksi tilastoissa, vaan se jää hieman näkymättömäksi.

Rakenna joulupuu -keräys auttaa monia

Pääkaupunkiseudun seurakuntien Rakenna joulupuu -keräys tulee etenkin tänä vuonna erityisen suureen tarpeeseen. Ensimmäisenä adventtina sekä Leppävaaran kirkossa että monissa muissa kirkoissa olevasta joulukuusesta löytyy kirjekuoria, jotka sisältävät lahjatoiveita.

Joissakin seurakunnissa toiveet ovat kauppaketjujen lahjakortteja, joilla voi ostaa esimerkiksi ruokaa, vaatteita ja kenkiä, joissakin taas konkreettisia tavaratoiveita, kuten legoja pienelle lapselle. Leppävaaran seurakunnassa toivotaan lahjakortteja.

Seurakuntalaiset voivat ottaa kuusesta haluamansa kuoren ja täyttää siinä olevan toiveen oman taloudellisen tilanteensa puitteista ja tuoda sen kirkolle välitettäväksi eteenpäin.

Esimerkiksi vuonna 2023 Rakenna joulupuu -keräyksen tuotto Leppävaarassa oli 6 000 euroa, ja sen lisäksi saatiin muitakin lahjoituksia.

– Kirkon auttaminen on turvallista ja apu menee varmasti perille. Kaikki Rakenna joulupuu -keräyksen lahjan saajat ovat diakonian asiakkaita ja tiedämme heidän tarpeensa, Petri Lehtisalo sanoo.

Espoon seurakunnissa Rakenna joulupuu -keräysaika on 1.–8. joulukuuta eli ensimmäisestä adventtisunnuntaista toiseen adventtisunnuntaihin. Silloin halukkaat voivat ottaa toiveen sisältävän kirjekuoren, ja heillä on noin viikko aikaa hankkia lahja.

 

14.12.2022 ”Köyhyys riisuu ihmiseltä määräysvallan omaan elämään” – Sairauseläkkeellä elävä Eija Salo tekee lisätienestejä kirpputorimyynnillä, mutta rahat eivät riitä

 

Eija Salon tulot muodostuvat Kelan kansaneläkkeestä ja työeläkkeestä. Lisätuloja tulee pullojen keräämisestä ja kirpputorimyynneistä. – Myyn kaikkea sellaista, minkä voin yhdellä kädellä kuljettaa kotiin.

 ”Köyhyys riisuu ihmiseltä määräysvallan omaan elämään” – Sairauseläkkeellä elävä Eija Salo tekee lisätienestejä kirpputorimyynnillä, mutta rahat eivät riitä 

Rahan puute vaikuttaa kielteisesti niin terveyteen, ajanviettoon kuin ihmissuhteisiinkin. 

Kun lapset olivat pieniä, Eija Salon, 60, kumpikin tytär näytteli Hakunilan teatterissa. Lasten mukana Salokin ajautui mukaan harrastaja­teatterin toimintaan.

Koska Salo ei ole valokeilassa viihtyvää tyyppiä, hän toimi teatterissa yleistoimihenkilönä: myi pääsylippuja näytelmiin sekä hoiti valo- ja äänitekniikkaa näytösten ­aikana.

– Yhdeksän ja puoli vuotta olin mukana, mutta kertaakaan en noussut lavalle. Kukatkin tuotiin minulle takahuoneeseen.

Myös Hakunilan seurakunnasta tuli Salolle tuttu yhteisö lasten kautta. Tyttäret kävivät pyhäkoulussa ja lauloivat seurakunnan kuorossa. Salo päätyi itsekin opettamaan pyhäkoulussa.

Hakunilan kirkko oli paikka, jonne saattoi piipahtaa vaihtamaan kuulumisia tuttujen työntekijöiden kanssa.

Pikku hiljaa lapset kasvoivat ja muuttivat omilleen.

Salo on ollut työkyvyttömänä jo kaksikymmentä vuotta, ja pienituloiselle vuokrakolmio Hakunilassa kävi nopeasti kalliiksi.

Kohtuuhintainen asunto löytyi Vantaan kaupungin vuokratalosta Korson Mikkolasta.

– En ollut koskaan kuullutkaan Mikkolasta ennen kuin muutin tänne, Salo sanoo.

Koska ystävät, harrastukset ja koko muu elämä oli Hakunilassa, Salo olisi halunnut jäädä asumaan sinne. Hänen oli kuitenkin otettava ensimmäinen asunto, jota hänelle tarjottiin.

– Köyhyys riisuu ihmiseltä määräysvallan omaan elämään, Salo sanoo.

Joka kuukausi on mietittävä, mitkä lääkkeet voi ostaa

Vuonna 2020 suomalaisista 12,5 prosenttia oli pienituloisia. Saman vuoden tilastoissa pienituloisuuden raja yhden hengen kotitaloudelle oli 1 277 euroa kuukaudessa, kun suomalaisten me­diaa­nipalkka- tai palkkiotuloksi kerrottiin 3 444 euroa kuukau­dessa.

Tapaturman vuoksi työkyvyttömyys­eläkkeellä olevan Eija Salon tulot ovat yhteensä alle 1 000 euroa kuukaudessa. Tulot muodostuvat Kelan kansaneläkeestä ja työeläkkeestä. Summa on pieni, koska Salolle ehti kertyä työhistoriaa vain joitakin vuosia ennen tapaturmaa.

Eläkkeen lisäksi Salo saa asumistukea, joka menee suoraan vuokranantajalle.

PÖYDÄSSÄ ON SITÄ, MITÄ SATUMME SAAMAAN RUOKA-AVUSTA.

Eläkkeestään Salon on maksettava vuokran omavastuu, sähkö, puhelin, ruoka, vaatteet ja hygieniatarvikkeet sekä lääkäri- ja lääkekulut.

Pieni eläke ei millään riitä kaikkeen tarvittavaan. Lääkärin määräämiä lääkkeitä Salolla on käytössä useita.

– Minun on mietittävä joka kuukausi, mitkä lääkkeet otan ja mitkä jätän ottamatta.  Peijaksen lääkäri naputtaa minulle aina siitä, etten syö kaikkia määrättyjä lääkkeitä.

– Sosiaalitoimistosta en saa apua, koska tuloni ylittävät juuri toimeentulotuen rajan.

Pienituloisten taloudellinen ahdinko näkyy myös evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyössä. Taloudelliset haasteet on yleisin syy ottaa yhteyttä diakoniatyöhön. Vuonna 2021 kaikista asiakaskohtaamisista 33 prosenttia eli 321 876 tapaamista koski taloudellisia tarpeita.

Joulun ruokalista selviää jouluaatonaattona

Kun lapset olivat pieniä, jouluna koristeltiin koko koti. Viime vuosina Eija Salo ei enää ole joulusta välittänyt.

– Mikkolassa en ole koskaan laittanut joulua mitenkään, Salo sanoo.

Jouluaaton hän viettää lastensa kanssa toisen tyttären kotona Korsossa. Mukana on myös tyttären puoliso.

Jouluateria on monessa perheessä joulun koho­kohta, ja ruokalistaa saatetaan suunnitella viikkokaupalla. Salolle jouluaterian sisältö selviää vasta jouluaatonaattona, eikä hän päätä siitä itse.

– Pöydässä on sitä, mitä satumme saamaan ruoka-avusta.

Useimpina jouluina elintarvikeavussa ei ole Salon mukaan ollut tarjolla jouluruokia.

Myös arkena Salo jonottaa ruokaa Korson ­Helluntaiseurakunnan tai Joosua Mission ruoka-avussa. Toisinaan, kun kunto sen sallii, hän käy Helsingissä Hurstin ruoka-avussa tai Myllypuron elintarvikejakelussa.

KÄYN VAIKKA OSTAMASSA TULITIKKUASKIN KAMPISTA. MINUN ON PÄÄSTÄVÄ LIIKKEELLE JA KOTOA POIS.

Ruokakassin sisältöön ei voi itse vaikuttaa. Moniallergiselle Salolle ei kassista löydy joka kerta juurikaan vatsantäytettä.

– Toisinaan voin syödä kassin sisällöstä vain kaksi appelsiinia. Jonotus ei kuitenkaan mene hukkaan, koska näin voin auttaa myös tyttäriäni, Salo sanoo.

Ruoka-avusta elintarvikkeita hakee vuosittain noin 100 000–200 000 ihmistä. Välillisesti elintarvikeavusta hyötyviä ihmisiä on enemmän, koska ruokakassin sisällöstä pääsevät osalliseksi myös perheenjäsenet.

Korona-aikana ruoka-avun asiakasmäärät ­ovat kaksin- tai kolminkertaistuneet.

Seutulipulla on myönteinen vaikutus mielenterveyteen

Pieniä lisätienestejä Eija Salo hankkii keräämällä pulloja ja tölkkejä. Lisäksi hän myy erilaisia tavaroita Facebook-kirpputoreilla. Myytäviä tuotteita Salo saa esimerkiksi ystäviltään.

– Myyn kaikkea sellaista, minkä voin yhdellä kädellä kuljettaa kotiin.

Lisätulot vaihtelevat kuukaudesta toiseen. ­Salo arvioi, että tyhjistä pulloista saattaa kertyä 10–20 euroa kuukaudessa, kirpputorimyynnistä saman verran.

– Kesällä löytyy enemmän pulloja ja tölkkejä kuin talvella. Kirppismyyntikin on hirveän vaihtelevaa. Välillä on myös nollakuukausia.

YSTÄVÄT EIVÄT PYYDÄ KAHVILLE, KOSKA TIETÄVÄT, ETTEN VOI LÄHTEÄ.

Rahat Salo sijoittaa useimmiten HSL:n seutulippuun, joka maksaa eläkeläiselle noin 50 euroa kuussa. Salo kokee, että matkalipulla on myönteinen vaikutus mielenterveyteen.

– Käyn vaikka ostamassa tulitikkuaskin Kampista. Minun on päästävä liikkeelle ja kotoa pois.

Vähävaraisuus määrittää paitsi aineellista hyvinvointia myös tekemistä – tai sen puutetta. ­Ilmaista tekemistä ei kirjastoa lukuunottamatta yhteiskunnassa juuri ole tarjolla.

Seurakunnillakaan ei Salon mukaan ole toimintaa hänen ikäisilleen ihmisille.

– Päivät eivät oikein kulu. Jos minulla ei ole kirppismyyntiä, kiertelen katselemassa kirppareita.

– Joku tuttava on joskus sanonut, että mene merenrantaan katselemaan laivoja. Voinhan minä mennä, mutta olen sielläkin yksin.

20 ylimääräistä tuntia vuorokaudessa

Köyhyys vaikuttaa myös ihmissuhteisiin. Eläkkeellä ollessa ei synny luonnostaan työn tarjoa­mia vuorovaikutustilanteita. Olemassa olevista ystävyyssuhteista tulee entistä tärkeämpiä. Suurin osa Salon tutuista ja ystävistä käy kuitenkin kokopäivätöissä.

– Joku paahtaa töitä ja hänellä on vuorokaudessa 20 tuntia liian vähän. Minulla on vuorokaudessa 20 tuntia liikaa.

Yhteinen tekeminen vaatii monissa tapauksissa myös rahaa.

– Ystävät eivät pyydä kahville, koska tietävät, etten voi lähteä. Eikä minulla ole niin rikkaita ystäviä, että he voisivat aina maksaa kahdelle.

Mikkolassa Salo on asunut nyt lähes kuusi vuotta, mutta tuttavia tai omia yhteisöjä ei lähialueelta ole löytynyt.

VALITETTAVASTI EI OLE OLEMASSA NAPPIA, JOTA PAINAMALLA KAIKKI SAAVAT, MITÄ TARVITSEVAT, JA HAPPY END.

Salo kertoo, ettei hänen ole helppoa mennä mukaan uusiin, ennalta tuntemattomiin paikkoihin tai tilanteisiin.

– Lasten äitinä oli helppoa mennä toimintaan mukaan. En osaa olla esillä itsenäni.

Kotona Salolle pitää seuraa seitsenvuotias pupupoika nimeltä Mexican Kamikaze, kutsumanimeltään Meksiko.

– Se määrää kaapin paikan. Meksiko vie minua 6–0 ja olen antanut hänelle siihen luvan.

Pupuystävä tuo lohtua toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen

Yhteiskunnallinen huolipuhe köyhyydestä koskee usein lapsiperheiden tai vanhusten toimeentuloa, Salo ajattelee.

– Mutta miten muut ryhmät, jotka saattavat elää vielä pienemmällä rahalla kuin esimerkiksi lapsiperheet? Tuntuu, että meihin ei ole kohdennettu mitään.

Hän ei vähättele minkään ryhmän tarpeita. Ne ovat kaikki todellisia.

– Valitettavasti ei ole olemassa nappia, jota painamalla kaikki saavat, mitä tarvitsevat, ja happy end, Salo sanoo.

EN ODOTA ENSI VUODELTA TAI ENSI VUOSIKYMMENELTÄ MITÄÄN.

Salo toivoisi yhteiskunnan taholta lisää konkreettisia toimia. Hänen omaa tilannettaan auttaisi esimerkiksi pienituloisille maksuton julkinen liikenne, korkeampi asumistuki ja maksukaton poistaminen lääkkeistä.

Pahinta Salon tilanteessa on se, ettei taloudelliseen tilanteeseen ole odotettavissa muutosta. Se tuntuu toivottomalta.

– En odota ensi vuodelta tai ensi vuosikymmeneltä mitään. Minulla on sellainen kokemus, etten voi saada mitään, joten on pakko olla toivomatta.

Salo yrittää löytää iloa pienistä asioista.

– Ne harvat hetket, kun näen ystäviä, ovat kullan arvoisia.

– Ja mikä sen ihanampaa kuin nappisilmäinen pupu, joka istuu vieressä ja odottaa rapsutuksia.

04.02.2021 Käyttörahaa 250 euroa kuukaudessa – ”Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu”, kertoo köyhyysrajan alapuolella sinnittelevä Sakari

 

Sakari on elänyt pitkään talousahdingossa. Muutaman satasen käyttövarat ovat pakottaneet hänet kekseliääksi ja hakemaan elintarvikkeita ruokajakeluista.

 Käyttörahaa 250 euroa kuukaudessa – ”Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu”, kertoo köyhyysrajan alapuolella sinnittelevä Sakari

Moni yrittää selvitä pienellä eläkkeellä, eikä talous kestä minkäänlaisia heilahteluja. Yhteisvastuukeräys nostaa esiin ikäihmisten taloudellisen ahdingon.

26.01.2021 14:20  PAULA HUHTALA  SIRPA PÄIVINEN

Armoton tiukkuus ja köyhyyden kuristus. Kaikki on mietittävä tosi tarkkaan. Näin kuvaa Sakari (nimi muutettu) omaa elämäntilannettaan. Taloudellinen ahdinko on koskettanut häntä jo yli 25 vuoden ajan. Siihen on syynä etenkin jääminen neljän lapsen huoltajaksi, joutuminen onnettomuuteen ja työttömyys.

Tällä hetkellä Sakarille jää käteen pakollisten menojen ja tukien jälkeen 250 euroa kuukaudessa.

– Se on melkoisen tarkkaa talouden virittämistä, kun joudun hoitamaan koko elämäni tuolla summalla, Sakari sanoo.

– Minulla on halua selviytyä enkä ole vaipunut epätoivoon. Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu. Lapsuudenkodin kasvatuksesta ja uskonnollisesta vakaumuksesta on ollut apua vaikeuksien keskellä. Usko on yksi säie siinä köydessä, joka on pitänyt minut kasassa.

Nuorena Sakari valmistui muurariksi ja perusti takkamuurauksia tekevän yrityksen. Hyvien vuosien jälkeen firman toiminta loppui, tuli avioero ja lapset jäivät isälle.

Taloudelliset ongelmat pahenivat, kun Sakari joutui pyörälenkillä onnettomuuteen. Siitä seurasi pitkä työttömyysaika ja monta olkapääleikkausta. Hän ei saanut mistään vahingonkorvauksia, sillä onnettomuuden aiheuttanut koiran ulkoiluttaja pakeni paikalta eikä Sakarilla ollut omaa tapaturmavakuutusta.

Moni sinnittelee pienellä eläkkeellä

Olarin seurakunnan diakonissa Minna Martiskainen tuntee etenkin ikääntyneiden espoolaisten taloudellisen ahdingon oman työnsä kautta. Hänen vastuualueensa on seniorityö seurakunnan alueella. Pääosa asiakaskunnasta on hieman Sakaria iäkkäämpää, yli 70-vuotiaita.

– Huono taloudellinen tilanne näyttäytyy pitkäaikaisena sinnittelynä. On paljon ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen pienellä eläkkeellä, eikä heidän taloutensa kestä heilahduksia mihinkään suuntaan. Osa selviää paremmin, osa huonommin. Suurin osa näistä on yhden hengen talouksia, Minna Martiskainen ­sanoo.

PÄÄLLIMMÄISENÄ YHTEYDENOTON AIHEENA SAATTAA OLLA YKSINÄISYYDEN KOKEMUS, MUTTA SEN ALTA VOI PALJASTUA TALOUSONGELMIA.

– DIAKONISSA MINNA MARTISKAINEN

Taloudellisesta ahdingosta ei ole välttämättä helppo puhua. Martiskainen näkee todellisen tilanteen usein käydessään henkilön kotona.

– Päällimmäisenä yhteydenoton aiheena saattaa olla yksinäisyyden kokemus, mutta sen alta voi paljastua talousongelmia.

Moni ikäihminen on terveyspalvelujen suurkuluttaja, jolla on taakkana isot sairausmenot, kuten lääkelaskut ja sairaalakulut. Kelan vuosi­omavastuu reseptilääkekuluissa on vajaat 600 euroa. Jos raja ylittyy vasta loppuvuonna, se tuo vain lyhytaikaisen helpotuksen.

– Aika moni joutuu taistelemaan isojen lääkelaskujen kanssa suuren osan vuodesta, Minna Martiskainen sanoo.

Sakari sanoo, että kuristava köyhyys on ankaraa. Raha ei aina riitä edes ruokaan.

Kaikki eivät välttämättä tiedä kaikista etuuksista, joihin heillä on oikeus. Kun henkilö ottaa yhteyttä seurakunnan diakoniaan, asiat käydään läpi, tutkitaan mahdollisuudet saada etuuksia ja täytetään ­hakemuksia.

– Onhan se aikamoinen pykälä­viidakko selvittää, mitä tietty etuus vaikuttaa johonkin toiseen tai kolmanteen asiaan. Lisäksi papereiden täyttäminen on monelle tosi hankalaa. Yhteiskunnan digitalisoituminen on vaikeuttanut ikäihmisten asioiden hoitamista. Pitäisi olla laitteet ja osaamista selvitä kaikesta itse, Minna Martiskainen sanoo.

Asumistuki ei riitä vuokran maksamiseen

Asumisen kalleus Espoossa pahentaa monen talousongelmia.

Sakarin tuloista suhteettoman suuri osuus menee asumiseen. Vaikka hän saa toimeentulotukea ja asumistukea, vuokrasta jää paljon maksettavaksi itse. Tilanteeseen on tulossa muutos jollakin aikavälillä, sillä hän on hakenut pienempää ja edullisempaa vuokra-asuntoa, kun viimeinenkin lapsi on nyt muuttanut pois kotoa. Vuokran laskeminen muutamalla satasella olisi Sakarille lähes lottovoitto.

Ruuan hankinta on hänelle välillä todella hankalaa. Hän on hakenut syötävää ruokajakeluista ja käynyt diakoniaruokailuissa. Seurakunnan diakoniasta hän on saanut apua ruokaostoksiin, samoin kaupungilta.

– Haaveeni saada syödä oikeassa ravintolassa olen haudannut jo kauan sitten. Onneksi joillakin diakonialounailla on tosi herkullista ruokaa. Tuntuu melkein kuin söisi ravintolassa, Sakari sanoo.

Selviytymisessä Sakaria ovat auttaneet selkeät elämänvalinnat. Hän on polttanut tupakkaa viimeksi 47 vuotta sitten. Hän ei käytä alkoholia missään muodossa, eikä rahapeleihin tai pelikoneisiin kulu euroakaan. Lomamatkoja ei tehdä. Kaiku-kortilla hän on käynyt ilmaiseksi kulttuuritapahtumissa.

Laskujen maksaminen säntillisesti on Sakarille ehdottoman tärkeä asia. Jos rahat ovat tiukalla, hän sopii uudesta maksuajasta. Välillä yllättävät menot, kuten sairauskulut, ovat aiheuttaneet lisähankaluuksia.

Rahat lääkkeisiin vai ruokaan?

Minna Martiskaisen mukaan taloudellinen ahdinko tuntuu jatkuvana painolastina olkapäällä. On kuluttavaa joutua koko ajan miettimään, mihin on varaa ja mihin ei. Ostaako lääkkeitä vai ruokaa?

Myös palvelujen pistaloituminen, erilaiset muutokset ja säännöllisen kontaktin puuttuminen terveyskeskukseen tai työntekijöiden vaihtuminen lisäävät monen iäkkään henkistä taakka.

– Olen huomannut, että taloudellisen niukkuuden myötä monen elämä kaventuu ja kaventuu jatkuvasti. Ihminen joutuu tekemään taloudellisia päätöksiä aina vain pienemmistä asioista. Koko ajan on meneillään luopuminen erilaisista asioista, Minna Martiskainen sanoo.

Jonkin verran Martiskainen näkee, että ihminen menettää toivonsa kokonaan. Silloin henkilö odottaa vain sitä, että kuolema toisi helpotuksen. Niissä tilanteissa diakonissa joutuu miettimään, millä keinoilla pystyy tukemaan ja virittämään toivoa.

Helpotusta voisi Martikaisen mukaan tuoda jo se, että yhteiskunnan asettamista säännöksistä voitaisiin tarvittaessa joustaa hieman. Jollekin talousvaikeuksien kanssa painivalle jo yhden kerran jousto voisi olla niin merkittävä, että se nostaisi asiat paremmalle raiteelle.

Moni kokee taloudelliset vaikeudet häpeällisenä, mutta Sakari ei. Hän pystyy puhumaan asioistaan läheisten ja sukulaisten kanssa.

– Käyn veljeni kanssa kävelylenkillä. Joskus hän ehdottaa kahville menoa ulkoilun päätteeksi. Se ei ole minulle aina mahdollista. Hän on tarjonnut minulle kahvit monta kertaa, Sakari sanoo.

– Tiedän, että en ole ainoa, jolla on taloudellista ahdinkoa.

19.10.2018 Erityisesti nuorten aikuisten maksuhäiriömerkinnät yleistyvät – näin se voi vaikuttaa arkeen

Erityisesti nuorten aikuisten maksuhäiriömerkinnät yleistyvät – näin se voi vaikuttaa arkeen

Luottotiedot voidaan tarkistaa esimerkiksi työpaikkaa tai kotivakuutusta hankkiessa.

17.10.2018 10:30  HANNA ANTILA   MAIJA SAARI

Se voi olla onnettomien sattumien summa, tietämättömyyttä tai seurausta siitä, että tulot ovat yksinkertaisesti pienemmät kuin menot. Noin 379 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, mikä on enemmän kuin koskaan ennen. Maksuhäiriömerkintää ei saa heti maksamatta jääneistä maksuista, vaan yleensä vasta silloin, kun maksu on edennyt ulosottoon asti.

Maksuhäiriömerkintöjen yleistyminen näkyy myös Takuusäätiön velkaneuvonnassa. Talouselämä-lehti uutisoi, että pelkästään elo-syyskuussa Takuusäätiön velkaneuvontaan tuli 10 000 yhteydenottoa. Takuusäätiö on sosiaalialan toimija, joka myöntää takauksia järjestelylainoihin ja tarjoaa maksutonta neuvontaa raha- ja velkavaikeuksissa oleville ja heidän läheisilleen.

Maksuhäiriömerkinnällä saattaa olla vaikutusta moneen arkiseen asiaan, kuten asunnon, työpaikan tai opintolainan saantiin, kotivakuutuksen tai puhelinliittymän hankintaan tai siihen, jos ostaa jotakin laskulla.

Velkaa paikataan uusilla veloilla

Maksuhäiriömerkinnän saaneissa on erityisen paljon nuoria aikuisia ja miehiä. 20–24-vuotiaista miehistä yli kymmenellä prosentilla on maksuhäiriömerkintä, 25–39-vuotiaista 15 prosentilla. Naisista 25–29-vuotiailla on eniten maksuhäiriömerkintöjä. Takuusäätiön viestintäpäällikön Minna Mattilan mukaan nuorten aikuisten talousongelmien taustalla on monenlaisia syitä.

– Heillä on usein pienet ja epävarmat tulot. Joskus käy niin, että menoja on yksinkertaisesti liikaa, eikä sitten osata tai viitsitä hakea apua ajoissa. Niinkin voi käydä, että menee työelämään,saa säännölliset tulot ja silloin voi iskeä vauhtisokeus, Mattila kertoo.

Ongelmiin voi johtaa myös se, että luottoa saa helposti, eivätkä kaikki välttämättä hahmota, mistä kaikesta velkaa on syntynyt ja kuinka paljon. Luottoa ei synny vain pikavipeistä, vaan myös silloin, kun käyttää luottokorttia tai tekee nettiostoksia. Monet yrittävät paikata velkaa uusilla luotoilla.

Jos talousongelmat ovat johtaneet maksuhäiriömerkintään, ei kannata panikoida, vaan pyytää apua ja olla yhteydessä velkojiin maksuaikataulusta. Apua talousasioihin saa esimerkiksi Takuusäätiöstä ja kuntien velkaneuvonnasta. Nuoret voivat pyytää apua myös nuorisopalveluista tai oppilaitosten kuraattoreilta.

JOS MAKSUHÄIRIÖMERKINTÄ TULEE, SIINÄ EI VÄLTTÄMÄTTÄ KÄY KUINKAAN, JOS ON KATTO PÄÄN PÄÄLLÄ.

Mistä saada koti kun luottotiedot ovat menneet?
Asuminen on yleensä suurin menoerä. Koti on oltava, mutta moni vuokranantaja haluaa tarkistaa vuokralaisen luottotiedot.

– Jos maksuhäiriömerkinnän saa, siinä ei välttämättä käy kuinkaan, jos on katto pään päällä. Erityisesti vuokravelasta voi kuitenkin olla haittaa asuntoa etsiessä, Minna Mattila sanoo.

Mattila neuvoo talousongelmiin joutuneita olemaan avoimia kotia etsiessään. Jos talousasiat ovat menossa parempaan suuntaan, tilanteesta kannattaa kertoa avoimesti ja vuokra-asunto voi löytyä vaikka tuttavien tai tutuntuttujen kautta. Myös kunnilta ja suurilta vuokrataloyhtiöiltä voi hakea asuntoa, mikäli luottotiedoissa on merkintä.

Maksuhäiriömerkintä voi vaikeuttaa myös vakuutuksen saamista. Näistä olennaisin on kotivakuutus, jonka hankkiminen on usein vuokrasopimuksen ehtona.

– Kotivakuutukset eivät onneksi ole kalliita ja sellaista voi kysyä useammasta paikasta. Kotivakuutuksen voi saada myös niin, että tarjoutuu maksamaan vakuutuksen koko vuodeksi kerralla.

Puhelinliittymän hankinnassa voi toimia samalla tavalla kuin kotivakuutuksen: kysyä useammalta operaattorilta tai hankkia prepaid-liittymän.

Työnantaja saa tarkistaa luottotiedot
Seura-lehti uutisoi syyskuussa, että luottotietoja tarkistetaan yhä useammin myös työtä hakiessa. Luottotietoja on tarkistettu esimerkiksi kaupan alan tehtävissä, joissa käsitellään rahaa sekä teleoperaattoreiden kuten DNA:n ja Elisan myymälöiden työntekijöiltä. Myös ihmisten kodeissa käyvien työntekijöiden, kuten kotisairaanhoidon työntekijöiden, luottotietoja on tarkistettu työhön ottaessa. Jutun mukaan näin on toimittu ainakin Vantaan kaupungilla.

Työnantaja saa tarkistaa työnhakijan luottotiedot, mutta Minna Mattila ei usko, että sitä tehdään vielä säännönmukaisesti tai että työnhaku välttämättä tyssää siihen. Mattilan mukaan esimerkiksi kaupan alalla työskentelee ihmisiä, joilla on maksuhäiriömerkintä.

– Laki kyllä sallii luottotietojen tarkistamisen, mutta ei niin, että ne tarkistettaisiin kesken työsuhteen, vaan silloin, kun henkilöä ollaan palkkaamassa tehtävään. Asiasta pitää mainita työnhakijalle.

Mattila toivoo, että työnantajat eivät ajattelisi, että maksuhäiriömerkinnän saanut on huono työntekijä.

– Se voi olla jopa päinvastoin. Vaikka ihmisellä on maksuhäiriömerkintä, hän voi olla työssään huolellinen rahojen kanssa.

LAKI KYLLÄ SALLII LUOTTOTIETOJEN TARKISTAMISEN, MUTTA EI NIIN, ETTÄ NE TARKISTETTAISIIN KESKEN TYÖSUHTEEN, VAAN SILLOIN, KUN HENKILÖÄ OLLAAN PALKKAAMASSA TEHTÄVÄÄN.

Maksuhäiriömerkintä voi vanhentua parissa vuodessa
Käräjäoikeudessa tehdyt ulosottopäätökset ovat julkisia, mutta luottotiedot eivät. Toisen luottotietoja ei saa tutkia pelkkää uteliaisuuttaan, vaan siihen pitää olla perusteltu syy kuten asunnon vuokraaminen tai työhönotto.

– On lailla säädelty, kuka tiedot saa katsoa luottotietoja. Luottorekisteriotteella näkyy kuuden kuukauden ajan se, kuka tietoja on katsonut. Jokaisella on oikeus kerran vuodessa pyytää omat tietonsa nähtäväksi ilmaiseksi Suomen Asiakastiedolta tai Bisnode Oy:ltä, Minna Mattila kertoo.

Maksuhäiriömerkintä ei ole lopun elämän riesa. Velkomustuomioiden ja ulosoton merkintöjen kestoksi merkitään ensin kolme vuotta. Tuo aika kuitenkin lyhenee kahteen vuoteen, jos kahden vuoden aikana ei tule uutta merkintää. Velkakierteessä ei yleensä kyetä välttämään uusia merkintöjä. Silloin jokainen uusi merkintä pidentää edellisen merkinnän voimassaoloaikaa neljään vuoteen. Tällaisessa tilanteessa on haettava apua veloista selviytymiseen.

Maksumuistutuksesta velkajärjestelyyn – kuinka velat etenevät

Maksumuistutus

Jos laskua ei ole maksettu 14 päivän kuluessa eräpäivästä, voidaan lähettää maksumuistutus. Muistutuksesta peritään yleensä erillinen maksu, ja viivästyskorkoa voi alkaa kertyä heti laskun eräpäivän jälkeen. Muistutuksia tulee yleensä kaksi, minkä jälkeen velka siirtyy perintätoimistolle.

Maksuvaatimus ja perintä

Perintäyritys lähettää perintäkirjeen eli maksuvaatimuksen, kun maksumuistutuksesta tai -vaatimuksesta on kulunut 14 päivää. Myös perintäyritys laskuttaa maksuvaatimuksen kuluista.

Ulosotto ja maksuhäiriömerkintä

Seuraavaksi perintäyritys voi hakea käräjäoikeuden päätöksellä velan ulosottoon. Käräjäoikeus lähettää tiedoksiannon velalliselle. Jos haasteeseen ei vastaa, käräjäoikeus antaa tuomion, josta seuraa velan ulosotto ja maksuhäiriömerkintä. Velallisen ei tarvitse osallistua oikeudenkäyntiin. Oikeuskäsittelystä peritään oikeudenkäyntikulut ja ulosotosta peritään korkoa, joka on seitsemän prosenttia velan määrästä. Ilman käräjäoikeuden päätöstä ulosottoon menee myös sellaisia maksuja, joita ei tarvitse oikeudenkäynnissä vahvistaa kuten sakkoja ja sairaalamaksuja. Ulosmittausta voidaan suorittaa palkasta, eläkkeestä, veronpalautuksista, elinkeinotulosta tai myymällä velallisen omaisutta.

Jälkiperintä

Jos velallinen on todettu ulosotossa varattomaksi eikä häneltä voi ulosmitata velkoja, velka siirtyy yleensä ulosotosta jälkiperintään, jota tekevät useat yksityiset yritykset. Jälkiperinnässä käytetään menetelminä vapaaehtoista perintää (kirjeperintä, puhelinperintä) ja oikeudellista perintää (haastehakemukset, täytäntöönpanopyynnöt). Lisäksi jälkiperintään kuuluuvat velkajärjestelypalvelu sekä yrityssaneerauksien ja konkurssien valvonta. Jälkiperintä seuraa asiakkaan taloudellisessa tilanteessa tapahtuvia muutoksia. Tavoitteena on aina sopimus asiakkaan kaikkien velkojen maksusta vapaaehtoisella maksusuunnitelmalla.

Velkajärjestely

Velkoja järjestetään kahdella tavalla: lakisääteisesti ja vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisiin velkajärjestelyihin kuuluvat esimerkiksi maksusopimus velkojan tai perintätoimiston kanssa sekä velkojen yhdistäminen uudella lainalla tai sosiaalisella luotolla. Lakisääteiseen velkajärjestelyyn voi päästä vain, jos velkaongelmaa ei voi muuten ratkaista. Silloin tuomioistuin vahvistaa velallisen maksukyvyn mukaisen ohjelman.

Lähteet: Julia Thurén: Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa (Gummerus), Suomen Perintätoimisto Oy, www.maksumyohassa.fi, Intrum Oy

Apua talousongelmiin

Takuusäätiön velkalinja palvelee arkisin klo 10–14, p. 0800 98009.

Takuusäätiön Kysy rahasta -chat on auki maanantaista torstaihin klo 12.30–15.

Helsingin talous- ja velkaneuvonnassa ei ole enää jäljellä aikoja vuodelle 2018. Vuoden 2019 alussa talous- ja velkaneuvonta siirtyy oikeusaputoimistojen järjestettäväksi. Asiakasneuvonnan numerosta saa tietoa alustavan tapaamisajan varaamisesta oikeusaputoimistoon ja neuvontaa ma–to klo 9–12, p. 09 3103 3887.

Espoon talous- ja velkaneuvonta, ajanvaraus ja neuvonta ma–to klo 10–12, p. 0800 934 88.

Vantaan talous- ja velkaneuvonnan puhelinneuvonta palvelee ma, ti ja to klo 9–11, p. 09 8392 2120.

Apua voi pyytää myös seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä. Heiltä saa keskusteluapua ja he voivat auttaa esimerkiksi lomakkeiden täyttämisessä ja yhteydenpidossa velkojiin ja sosiaalitoimeen.

Helsingissä toimii myös Rari, joka on Helsingin seurakuntien yhteinen palvelu osana kirkon diakoniatyötä. Neuvontaan pääsee oman asuinalueen seurakunnan diakoniatyöntekijän kautta. Neuvojat ovat vapaaehtoisia.

6

2