04.02.2021 Käyttörahaa 250 euroa kuukaudessa – ”Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu”, kertoo köyhyysrajan alapuolella sinnittelevä Sakari

 

Sakari on elänyt pitkään talousahdingossa. Muutaman satasen käyttövarat ovat pakottaneet hänet kekseliääksi ja hakemaan elintarvikkeita ruokajakeluista.

 Käyttörahaa 250 euroa kuukaudessa – ”Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu”, kertoo köyhyysrajan alapuolella sinnittelevä Sakari

Moni yrittää selvitä pienellä eläkkeellä, eikä talous kestä minkäänlaisia heilahteluja. Yhteisvastuukeräys nostaa esiin ikäihmisten taloudellisen ahdingon.

26.01.2021 14:20  PAULA HUHTALA  SIRPA PÄIVINEN

Armoton tiukkuus ja köyhyyden kuristus. Kaikki on mietittävä tosi tarkkaan. Näin kuvaa Sakari (nimi muutettu) omaa elämäntilannettaan. Taloudellinen ahdinko on koskettanut häntä jo yli 25 vuoden ajan. Siihen on syynä etenkin jääminen neljän lapsen huoltajaksi, joutuminen onnettomuuteen ja työttömyys.

Tällä hetkellä Sakarille jää käteen pakollisten menojen ja tukien jälkeen 250 euroa kuukaudessa.

– Se on melkoisen tarkkaa talouden virittämistä, kun joudun hoitamaan koko elämäni tuolla summalla, Sakari sanoo.

– Minulla on halua selviytyä enkä ole vaipunut epätoivoon. Kekseliäisyyttä ja henkistä voimaa on tarvittu. Lapsuudenkodin kasvatuksesta ja uskonnollisesta vakaumuksesta on ollut apua vaikeuksien keskellä. Usko on yksi säie siinä köydessä, joka on pitänyt minut kasassa.

Nuorena Sakari valmistui muurariksi ja perusti takkamuurauksia tekevän yrityksen. Hyvien vuosien jälkeen firman toiminta loppui, tuli avioero ja lapset jäivät isälle.

Taloudelliset ongelmat pahenivat, kun Sakari joutui pyörälenkillä onnettomuuteen. Siitä seurasi pitkä työttömyysaika ja monta olkapääleikkausta. Hän ei saanut mistään vahingonkorvauksia, sillä onnettomuuden aiheuttanut koiran ulkoiluttaja pakeni paikalta eikä Sakarilla ollut omaa tapaturmavakuutusta.

Moni sinnittelee pienellä eläkkeellä

Olarin seurakunnan diakonissa Minna Martiskainen tuntee etenkin ikääntyneiden espoolaisten taloudellisen ahdingon oman työnsä kautta. Hänen vastuualueensa on seniorityö seurakunnan alueella. Pääosa asiakaskunnasta on hieman Sakaria iäkkäämpää, yli 70-vuotiaita.

– Huono taloudellinen tilanne näyttäytyy pitkäaikaisena sinnittelynä. On paljon ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen pienellä eläkkeellä, eikä heidän taloutensa kestä heilahduksia mihinkään suuntaan. Osa selviää paremmin, osa huonommin. Suurin osa näistä on yhden hengen talouksia, Minna Martiskainen ­sanoo.

PÄÄLLIMMÄISENÄ YHTEYDENOTON AIHEENA SAATTAA OLLA YKSINÄISYYDEN KOKEMUS, MUTTA SEN ALTA VOI PALJASTUA TALOUSONGELMIA.

– DIAKONISSA MINNA MARTISKAINEN

Taloudellisesta ahdingosta ei ole välttämättä helppo puhua. Martiskainen näkee todellisen tilanteen usein käydessään henkilön kotona.

– Päällimmäisenä yhteydenoton aiheena saattaa olla yksinäisyyden kokemus, mutta sen alta voi paljastua talousongelmia.

Moni ikäihminen on terveyspalvelujen suurkuluttaja, jolla on taakkana isot sairausmenot, kuten lääkelaskut ja sairaalakulut. Kelan vuosi­omavastuu reseptilääkekuluissa on vajaat 600 euroa. Jos raja ylittyy vasta loppuvuonna, se tuo vain lyhytaikaisen helpotuksen.

– Aika moni joutuu taistelemaan isojen lääkelaskujen kanssa suuren osan vuodesta, Minna Martiskainen sanoo.

Sakari sanoo, että kuristava köyhyys on ankaraa. Raha ei aina riitä edes ruokaan.

Kaikki eivät välttämättä tiedä kaikista etuuksista, joihin heillä on oikeus. Kun henkilö ottaa yhteyttä seurakunnan diakoniaan, asiat käydään läpi, tutkitaan mahdollisuudet saada etuuksia ja täytetään ­hakemuksia.

– Onhan se aikamoinen pykälä­viidakko selvittää, mitä tietty etuus vaikuttaa johonkin toiseen tai kolmanteen asiaan. Lisäksi papereiden täyttäminen on monelle tosi hankalaa. Yhteiskunnan digitalisoituminen on vaikeuttanut ikäihmisten asioiden hoitamista. Pitäisi olla laitteet ja osaamista selvitä kaikesta itse, Minna Martiskainen sanoo.

Asumistuki ei riitä vuokran maksamiseen

Asumisen kalleus Espoossa pahentaa monen talousongelmia.

Sakarin tuloista suhteettoman suuri osuus menee asumiseen. Vaikka hän saa toimeentulotukea ja asumistukea, vuokrasta jää paljon maksettavaksi itse. Tilanteeseen on tulossa muutos jollakin aikavälillä, sillä hän on hakenut pienempää ja edullisempaa vuokra-asuntoa, kun viimeinenkin lapsi on nyt muuttanut pois kotoa. Vuokran laskeminen muutamalla satasella olisi Sakarille lähes lottovoitto.

Ruuan hankinta on hänelle välillä todella hankalaa. Hän on hakenut syötävää ruokajakeluista ja käynyt diakoniaruokailuissa. Seurakunnan diakoniasta hän on saanut apua ruokaostoksiin, samoin kaupungilta.

– Haaveeni saada syödä oikeassa ravintolassa olen haudannut jo kauan sitten. Onneksi joillakin diakonialounailla on tosi herkullista ruokaa. Tuntuu melkein kuin söisi ravintolassa, Sakari sanoo.

Selviytymisessä Sakaria ovat auttaneet selkeät elämänvalinnat. Hän on polttanut tupakkaa viimeksi 47 vuotta sitten. Hän ei käytä alkoholia missään muodossa, eikä rahapeleihin tai pelikoneisiin kulu euroakaan. Lomamatkoja ei tehdä. Kaiku-kortilla hän on käynyt ilmaiseksi kulttuuritapahtumissa.

Laskujen maksaminen säntillisesti on Sakarille ehdottoman tärkeä asia. Jos rahat ovat tiukalla, hän sopii uudesta maksuajasta. Välillä yllättävät menot, kuten sairauskulut, ovat aiheuttaneet lisähankaluuksia.

Rahat lääkkeisiin vai ruokaan?

Minna Martiskaisen mukaan taloudellinen ahdinko tuntuu jatkuvana painolastina olkapäällä. On kuluttavaa joutua koko ajan miettimään, mihin on varaa ja mihin ei. Ostaako lääkkeitä vai ruokaa?

Myös palvelujen pistaloituminen, erilaiset muutokset ja säännöllisen kontaktin puuttuminen terveyskeskukseen tai työntekijöiden vaihtuminen lisäävät monen iäkkään henkistä taakka.

– Olen huomannut, että taloudellisen niukkuuden myötä monen elämä kaventuu ja kaventuu jatkuvasti. Ihminen joutuu tekemään taloudellisia päätöksiä aina vain pienemmistä asioista. Koko ajan on meneillään luopuminen erilaisista asioista, Minna Martiskainen sanoo.

Jonkin verran Martiskainen näkee, että ihminen menettää toivonsa kokonaan. Silloin henkilö odottaa vain sitä, että kuolema toisi helpotuksen. Niissä tilanteissa diakonissa joutuu miettimään, millä keinoilla pystyy tukemaan ja virittämään toivoa.

Helpotusta voisi Martikaisen mukaan tuoda jo se, että yhteiskunnan asettamista säännöksistä voitaisiin tarvittaessa joustaa hieman. Jollekin talousvaikeuksien kanssa painivalle jo yhden kerran jousto voisi olla niin merkittävä, että se nostaisi asiat paremmalle raiteelle.

Moni kokee taloudelliset vaikeudet häpeällisenä, mutta Sakari ei. Hän pystyy puhumaan asioistaan läheisten ja sukulaisten kanssa.

– Käyn veljeni kanssa kävelylenkillä. Joskus hän ehdottaa kahville menoa ulkoilun päätteeksi. Se ei ole minulle aina mahdollista. Hän on tarjonnut minulle kahvit monta kertaa, Sakari sanoo.

– Tiedän, että en ole ainoa, jolla on taloudellista ahdinkoa.