14.3.2012 ÄLÄ SANO MITÄÄN
Mitä, sinäkö ? Miten ? Miksi ? Uskomatonta! Onko sulla ruokaa ? Kuinka sä pärjäät ?
Nämä niitä suuria kysymyksiä joita meille velkaisille, ylivelkaantuneille esitetään, kun kerromme asioitten laidan. Ja kun sanotaan miten asiat on, katse rupeaa väistämään, ja kas kummaa tulee kiire poistumaan, on joku sovittu meno. Ja siihen jään ihmettelemään, yksin. Kiitos .
Eikö olisikin ihanaa olla kuin ennen, juteltaisiin ja puitaisiin asioita, jaettaisiin niin murheet kuin ilotkin.
Juu, olisihan se mutta, olen miettinyt, että mistä moinen johtuu. Onko se liikaa vaadittu, että kuuntelee toista.
Edes hetken, voi sitten sanoa suoraan, että en halua puhua tästä asiasta kanssasi. Helpompi näin sanoa kuin, tehdä se suoraan naamatusten.
Kun kerroin tässä muutama hetki sitten , kaverilleni summat jotka menevät tai ovat osittain jo ulosotossa.
Kuunteli, ja sitten ei mitään. En itse enää vaadikaan sitä että ystäväni kuuntelisi, vaan käyn juuri seurakunnassa ja terveyskeskuksen sairaanhoitajan kanssa juttusilla, aluksi kävin viikoittain, mutta nyt kerran tai kaksi kuukaudessa. Ja yleensä helpottaa ihan älyttömästi, kun saa purkaa kaiken jollekin ketä kuuntelee ihan vain sinua ja sinun asioitasi.
No, on taas kerrottavaa, tänään tuli taas käräjäoikeudelta kirje ulosmittauksesta, no se 300 € menee kuussa, noihin kirjeisiin en enää reagoi kuten alussa, itkin ja surin, miten selviin. Nyt vaan yritän asennoitua, että kyllä selviän, ja pääsen sitten joskus irti kaikesta. Ja saan ehkä sen unelmani toteutettua : Ulkomaan matka, ensimmäinen sellainen, aurinkorannalle, sinisen meren hiekkarannalle, vapaana kaikesta .
No palataampa arkeen. Eli vielä on aikaa noin 5 - 6 vuotta, ennenkuin tuo toteutuu, siihen saakka makselen kiltisti. Ostelematta mitään luotolla, ilman luottotietoja ei mikään luotolla ostaminen onnistu. Ja vuokralla kun asustelen, ei muuttaminenkaan onnistu, nuo em. luottotiedot vaikuttavat näihinkin markkinoihin. Työmarkkinoillakin, kaupan alalla saattaa vaikuttaa merkinnät luottotiedoissa, työpaikan saantiin.
Nämä niitä suuria kysymyksiä joita meille velkaisille, ylivelkaantuneille esitetään, kun kerromme asioitten laidan. Ja kun sanotaan miten asiat on, katse rupeaa väistämään, ja kas kummaa tulee kiire poistumaan, on joku sovittu meno. Ja siihen jään ihmettelemään, yksin. Kiitos .
Eikö olisikin ihanaa olla kuin ennen, juteltaisiin ja puitaisiin asioita, jaettaisiin niin murheet kuin ilotkin.
Juu, olisihan se mutta, olen miettinyt, että mistä moinen johtuu. Onko se liikaa vaadittu, että kuuntelee toista.
Edes hetken, voi sitten sanoa suoraan, että en halua puhua tästä asiasta kanssasi. Helpompi näin sanoa kuin, tehdä se suoraan naamatusten.
Kun kerroin tässä muutama hetki sitten , kaverilleni summat jotka menevät tai ovat osittain jo ulosotossa.
Kuunteli, ja sitten ei mitään. En itse enää vaadikaan sitä että ystäväni kuuntelisi, vaan käyn juuri seurakunnassa ja terveyskeskuksen sairaanhoitajan kanssa juttusilla, aluksi kävin viikoittain, mutta nyt kerran tai kaksi kuukaudessa. Ja yleensä helpottaa ihan älyttömästi, kun saa purkaa kaiken jollekin ketä kuuntelee ihan vain sinua ja sinun asioitasi.
No, on taas kerrottavaa, tänään tuli taas käräjäoikeudelta kirje ulosmittauksesta, no se 300 € menee kuussa, noihin kirjeisiin en enää reagoi kuten alussa, itkin ja surin, miten selviin. Nyt vaan yritän asennoitua, että kyllä selviän, ja pääsen sitten joskus irti kaikesta. Ja saan ehkä sen unelmani toteutettua : Ulkomaan matka, ensimmäinen sellainen, aurinkorannalle, sinisen meren hiekkarannalle, vapaana kaikesta .
No palataampa arkeen. Eli vielä on aikaa noin 5 - 6 vuotta, ennenkuin tuo toteutuu, siihen saakka makselen kiltisti. Ostelematta mitään luotolla, ilman luottotietoja ei mikään luotolla ostaminen onnistu. Ja vuokralla kun asustelen, ei muuttaminenkaan onnistu, nuo em. luottotiedot vaikuttavat näihinkin markkinoihin. Työmarkkinoillakin, kaupan alalla saattaa vaikuttaa merkinnät luottotiedoissa, työpaikan saantiin.
