11.3.2013 SEINÄT
Seinät kaatuu, korttitalo hajoaa... tuntunut tänään tältä. Harmittanut tämä köyhyys, ja sen myötä se ettei saa/voi jotain sellaista mitä muut, mutta kukas se on tähän syyllinen. Noh, MINÄ itse. Ja mitä tätä murehtimaan, kun nyt vaan kiltisti makselen ja luotan siihen, että ennen eläkeikää olisin velaton.
En ole itkenyt nyt tätä asiaani, mutta kateus se pilkisti ilkeästi tänään, kun eräs sanoi, että lähtevät ehkä syksyllä kahdeksi viikoksi Thaimaahan. No, menee hetki ehkä, että sisäistän tämän asian. Kun tienaa ja pärjään hyvin, saa tuollaisia extroja itselleen. Monta asiaa olisi pitänyt minunkin tehdä toisin, jotta olisin samassa koneessa eräitten kanssa. Kateus vie kalatkin järvestä.
Odottelen vaan rahaa tilille, että saan taas laskuja maksettua. Huvinsa se on mullakin.
Olihan se kiva kyllä shoppailla pieniä ihanuuksia, pitkästä aikaa. Muuta kuin ruokaa. Kaksi pipoo ja huivi, ja vihko. Viime viikolla. Pitäisi kekkasta joku, pieni bisness mistä saisi ns. ylimääräistä noihin pieniin omiin iloihin, joihin kuuluu elokuvaillat elokuvateatterissa.
Olisihan se ilo, jos joku päivä putkahtaisi kirje postilaatikkoon ja siellä matkalippu vaikka vaan Viroon kylpylälomalle no miksei, sinne Taikkuihinkin, kyllä kelpaisi. Mutta, kun tuollaiseen ei Suomessa ole mahdollisuutta , jäävät vaan mun unelmiksi, suuriksi sellaisiksi.
Vielä iloisempi olisin, kun tulisi kirje, että ulosottovelkasi on maksettu. Pyörtyisin.
Saahan tällaisia asioita puhua julkisesti, kyllä saa unelmat kantavat ja antavat voimia arkeen.
En ole itkenyt nyt tätä asiaani, mutta kateus se pilkisti ilkeästi tänään, kun eräs sanoi, että lähtevät ehkä syksyllä kahdeksi viikoksi Thaimaahan. No, menee hetki ehkä, että sisäistän tämän asian. Kun tienaa ja pärjään hyvin, saa tuollaisia extroja itselleen. Monta asiaa olisi pitänyt minunkin tehdä toisin, jotta olisin samassa koneessa eräitten kanssa. Kateus vie kalatkin järvestä.
Odottelen vaan rahaa tilille, että saan taas laskuja maksettua. Huvinsa se on mullakin.
Olihan se kiva kyllä shoppailla pieniä ihanuuksia, pitkästä aikaa. Muuta kuin ruokaa. Kaksi pipoo ja huivi, ja vihko. Viime viikolla. Pitäisi kekkasta joku, pieni bisness mistä saisi ns. ylimääräistä noihin pieniin omiin iloihin, joihin kuuluu elokuvaillat elokuvateatterissa.
Olisihan se ilo, jos joku päivä putkahtaisi kirje postilaatikkoon ja siellä matkalippu vaikka vaan Viroon kylpylälomalle no miksei, sinne Taikkuihinkin, kyllä kelpaisi. Mutta, kun tuollaiseen ei Suomessa ole mahdollisuutta , jäävät vaan mun unelmiksi, suuriksi sellaisiksi.
Vielä iloisempi olisin, kun tulisi kirje, että ulosottovelkasi on maksettu. Pyörtyisin.
Saahan tällaisia asioita puhua julkisesti, kyllä saa unelmat kantavat ja antavat voimia arkeen.
