15.02.2015 Hemmi tienaa vain reilut 750 €/kk ja pärjää: ”Sentit on venytettävä metreiksi”
Hemmi tienaa vain reilut 750 €/kk ja pärjää: ”Sentit on venytettävä metreiksi”
Terhi Ylimäinen
Julkaistu: 15.2.2015 8:07
Ostaisinko ruokaa, lääkkeitä bussilipun vai vessapaperia? Nyt puhuvat tällaisia arjen valintoja tekemään joutuvat, suomalaisen köyhyysrajan alla elävät eläkeläiset.
Hemmi Palm, 66, istuu Helsingin Agricolan kirkon kryptassa, jossa on tiistaisin euron lounas vähävaraisille. Metallisorvarina työskennellyt Palm jäi sairauseläkkeelle 1999, kun reuma vei sormista työkyvyn.
– Kumppanini kuoli samana vuonna. Olimme yhdessä 23 vuotta. Vuoden sisällä kuolivat myös kaikki ystävät – kuka mihinkin. Silloin vedettiin matto alta, Palm muistelee elämänsä mustinta vuotta.
Nyt miehellä voisi mennä melko kivasti, jos eläke riittäisi elämiseen. Palm saa kansan- ja takuueläkettä sekä hoitotukea vain hiukan enemmän kuin köyhimmät eläkeläiset, jotka sinnittelevät alle 750 euron tuloilla.
– Vuokran lisäksi on sähkö- ja kännykkälasku. Lääkärini sanoi, että puhelin pitää olla, Hemmi Palm kertoo.
Hänellä on reuman lisäksi useita muita sairauksia, joihin hän tarvitsee lääkkeitä.
Tuiki tarpeellisista menoistaan Palm ei selviäisi mitenkään, jos hän ei saisi Kelalta vuokratukea. Silti tekee tiukkaa.
– Kaikki päälläni olevat vaatteet ovat kirpparilta. Pitäisi ostaa myös ruokaa ja bussilippu, joka maksaa 24 euroa kuukaudessa, Palm kertoo pakollisista menoistaan.
Onnellisuus on sitä, ettei tarvitse miettiä, ostanko vessapaperia vai leipää.
Helsingin Kalliossa asuva Palm tarvitsee bussilipun saadakseen ruokaa. Hän tietää tarkkaan, missä kulloinkin autetaan varattomia esimerkiksi euron maksavalla lounaalla.
– Käyn myös Hurstin valinnassa, Palm sanoo tarkoittaen Heikki Hurstin järjestämää avustustyötä, jossa jaetaan ruokaa.
Eläkeläisten palvelukeskuksissa, Kampissa ja Kinaporissa, Palm on saanut loistavia aterioita, mutta niihin hänellä ei ole yleensä rahaa.
– Ne maksavat melkein seitsemän euroa. Olisi hyvä, jos saisi kortin, jolla palvelukeskuksen ateriasta saisi vaikka kolmen euron alennuksen, Palm miettii.
Kesällä Hemmi Palmin elämä synkkenee, sillä useimmat hyväntekeväisyyttä harjoittavat tahot sulkevat ovensa. Palm ymmärtää ratkaisun, sillä ihmiset tarvitsevat joskus lomaakin.
– Pitää sitten syödä vaan ruohoa, Palm naurahtaa.
Kesällä on sentään Hermannissa vähävaraisille ruokaa, mutta vain perjantaisin. Kontulassa on tarjolla voileipiä ja teetä, mutta eipä iso mies pelkällä leivällä elä.
– Loppukuu on aina hirveätä, puolitoista viikkoa on tosi rankkaa, Palm kertoo.
Säästäväisesti elämisen Palm on jo vienyt mahdollisimman pitkälle, enää siinä ei ole siimaa.
– On vaan pihistettävä kaikesta, venytettävä sentit metriksi. Kotona teen keittoja, joista riittää moneksi päiväksi, Palm kertoo.
Yksi asia hänellä on hyvin: koti on 39 neliön kokoinen. Huonekalut hän on hankkinut kierrätettyinä. Taulutelevisiota ei ole, vain ikivanha, lahjaksi saatu telkkari.
– Pelottaa, että se räjähtää, sillä uutta telkkaria en pysty ostamaan, Palm kertoo.
Saisinpa joskus sellaisen kulttuurisetelin, jolla pääsisi oopperaan tai elokuviin.
Keskiviikkoisin Hemmi Palm käy Helsingin seudun erilaiset oppijat -ryhmässä, jossa hän on saanut vertaistukea monessa mielessä. Siellä on opeteltu muun muassa tietokoneen ja kännykän käyttämistä.
Uutta työuraa Palmille ei aikoinaan löytynyt, koska hänellä on lukihäiriö. Hän kykenee kirjoittamaan runoja ja pieniä tarinoita, mutta lukeminen on niin työlästä, että hän turvautuu äänikirjoihin.
– Ja virkkaan sukkia, patalappuja ja peittoja. Lankoihin menee rahaa, mutta saan sillä tavalla ajan kulumaan.
Palmilla ei ole perhettä, joka auttaisi rahallisesti. Seurustelusuhde hänellä on, mutta kumppani asuu toisella paikkakunnalla, joten myös tapaamisiin hän tarvitsee rahaa bussilipun verran. Helsingissä hän on yleensä itsekseen.
– Olen erakkoeläjä. Kuuntelen kirjoja, joten haluaisin keskustella kirjallisuudesta, enkä mitään höpöhöpöjuttuja. Eniten minua kiinnostavat kirjallisuus ja filosofia.
Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää päättäjille?
– Pitäisi enemmän ottaa huomioon ihmiset, joilla on vain pieni eläke. Kunpa saisin kuukausilipun, jolla pääsee ruokapisteisiin, Palm miettii.
On hänellä muitakin haaveita:
– Olisi kiva joskus piristää mieltään uusilla vaatteilla. Ja saisinpa joskus sellaisen kulttuurisetelin, jolla pääsisi oopperaan tai elokuviin, Palm tuumaa.
On helppo sanoa, ettei raha ratkaise onnellisuutta, jos sitä rahaa on kaikkiin tarpeellisiin menoihin.
– Onnellisuus on sitä, ettei tarvitse miettiä, ostanko vessapaperia vai leipää, Palm toteaa.
Palm lähtee syömään kirkon lounasta. Hernekeitolla saa vatsan hetkeksi täyteen, mutta kulttuurinälkäänsä hän ei pysty tyydyttämään – paitsi kirjoittamalla itse runoja.
Mitä tekisitte, jos saisitte lottovoiton?
– Ostaisin vaatteita ja Italian-matkan.
Hemmi Palm ei ole lotonnut vuosiin. Kun rahat ovat oikeasti vähissä, on mietittävä, kannattaako euro laittaa ruokaan vai hetken kestävään unelmaan.
Eeva-Kaarina Kolsi
Terhi Ylimäinen
Julkaistu: 15.2.2015 8:07
Ostaisinko ruokaa, lääkkeitä bussilipun vai vessapaperia? Nyt puhuvat tällaisia arjen valintoja tekemään joutuvat, suomalaisen köyhyysrajan alla elävät eläkeläiset.
Hemmi Palm, 66, istuu Helsingin Agricolan kirkon kryptassa, jossa on tiistaisin euron lounas vähävaraisille. Metallisorvarina työskennellyt Palm jäi sairauseläkkeelle 1999, kun reuma vei sormista työkyvyn.
– Kumppanini kuoli samana vuonna. Olimme yhdessä 23 vuotta. Vuoden sisällä kuolivat myös kaikki ystävät – kuka mihinkin. Silloin vedettiin matto alta, Palm muistelee elämänsä mustinta vuotta.
Nyt miehellä voisi mennä melko kivasti, jos eläke riittäisi elämiseen. Palm saa kansan- ja takuueläkettä sekä hoitotukea vain hiukan enemmän kuin köyhimmät eläkeläiset, jotka sinnittelevät alle 750 euron tuloilla.
– Vuokran lisäksi on sähkö- ja kännykkälasku. Lääkärini sanoi, että puhelin pitää olla, Hemmi Palm kertoo.
Hänellä on reuman lisäksi useita muita sairauksia, joihin hän tarvitsee lääkkeitä.
Tuiki tarpeellisista menoistaan Palm ei selviäisi mitenkään, jos hän ei saisi Kelalta vuokratukea. Silti tekee tiukkaa.
– Kaikki päälläni olevat vaatteet ovat kirpparilta. Pitäisi ostaa myös ruokaa ja bussilippu, joka maksaa 24 euroa kuukaudessa, Palm kertoo pakollisista menoistaan.
Onnellisuus on sitä, ettei tarvitse miettiä, ostanko vessapaperia vai leipää.
Helsingin Kalliossa asuva Palm tarvitsee bussilipun saadakseen ruokaa. Hän tietää tarkkaan, missä kulloinkin autetaan varattomia esimerkiksi euron maksavalla lounaalla.
– Käyn myös Hurstin valinnassa, Palm sanoo tarkoittaen Heikki Hurstin järjestämää avustustyötä, jossa jaetaan ruokaa.
Eläkeläisten palvelukeskuksissa, Kampissa ja Kinaporissa, Palm on saanut loistavia aterioita, mutta niihin hänellä ei ole yleensä rahaa.
– Ne maksavat melkein seitsemän euroa. Olisi hyvä, jos saisi kortin, jolla palvelukeskuksen ateriasta saisi vaikka kolmen euron alennuksen, Palm miettii.
Kesällä Hemmi Palmin elämä synkkenee, sillä useimmat hyväntekeväisyyttä harjoittavat tahot sulkevat ovensa. Palm ymmärtää ratkaisun, sillä ihmiset tarvitsevat joskus lomaakin.
– Pitää sitten syödä vaan ruohoa, Palm naurahtaa.
Kesällä on sentään Hermannissa vähävaraisille ruokaa, mutta vain perjantaisin. Kontulassa on tarjolla voileipiä ja teetä, mutta eipä iso mies pelkällä leivällä elä.
– Loppukuu on aina hirveätä, puolitoista viikkoa on tosi rankkaa, Palm kertoo.
Säästäväisesti elämisen Palm on jo vienyt mahdollisimman pitkälle, enää siinä ei ole siimaa.
– On vaan pihistettävä kaikesta, venytettävä sentit metriksi. Kotona teen keittoja, joista riittää moneksi päiväksi, Palm kertoo.
Yksi asia hänellä on hyvin: koti on 39 neliön kokoinen. Huonekalut hän on hankkinut kierrätettyinä. Taulutelevisiota ei ole, vain ikivanha, lahjaksi saatu telkkari.
– Pelottaa, että se räjähtää, sillä uutta telkkaria en pysty ostamaan, Palm kertoo.
Saisinpa joskus sellaisen kulttuurisetelin, jolla pääsisi oopperaan tai elokuviin.
Keskiviikkoisin Hemmi Palm käy Helsingin seudun erilaiset oppijat -ryhmässä, jossa hän on saanut vertaistukea monessa mielessä. Siellä on opeteltu muun muassa tietokoneen ja kännykän käyttämistä.
Uutta työuraa Palmille ei aikoinaan löytynyt, koska hänellä on lukihäiriö. Hän kykenee kirjoittamaan runoja ja pieniä tarinoita, mutta lukeminen on niin työlästä, että hän turvautuu äänikirjoihin.
– Ja virkkaan sukkia, patalappuja ja peittoja. Lankoihin menee rahaa, mutta saan sillä tavalla ajan kulumaan.
Palmilla ei ole perhettä, joka auttaisi rahallisesti. Seurustelusuhde hänellä on, mutta kumppani asuu toisella paikkakunnalla, joten myös tapaamisiin hän tarvitsee rahaa bussilipun verran. Helsingissä hän on yleensä itsekseen.
– Olen erakkoeläjä. Kuuntelen kirjoja, joten haluaisin keskustella kirjallisuudesta, enkä mitään höpöhöpöjuttuja. Eniten minua kiinnostavat kirjallisuus ja filosofia.
Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää päättäjille?
– Pitäisi enemmän ottaa huomioon ihmiset, joilla on vain pieni eläke. Kunpa saisin kuukausilipun, jolla pääsee ruokapisteisiin, Palm miettii.
On hänellä muitakin haaveita:
– Olisi kiva joskus piristää mieltään uusilla vaatteilla. Ja saisinpa joskus sellaisen kulttuurisetelin, jolla pääsisi oopperaan tai elokuviin, Palm tuumaa.
On helppo sanoa, ettei raha ratkaise onnellisuutta, jos sitä rahaa on kaikkiin tarpeellisiin menoihin.
– Onnellisuus on sitä, ettei tarvitse miettiä, ostanko vessapaperia vai leipää, Palm toteaa.
Palm lähtee syömään kirkon lounasta. Hernekeitolla saa vatsan hetkeksi täyteen, mutta kulttuurinälkäänsä hän ei pysty tyydyttämään – paitsi kirjoittamalla itse runoja.
Mitä tekisitte, jos saisitte lottovoiton?
– Ostaisin vaatteita ja Italian-matkan.
Hemmi Palm ei ole lotonnut vuosiin. Kun rahat ovat oikeasti vähissä, on mietittävä, kannattaako euro laittaa ruokaan vai hetken kestävään unelmaan.
Eeva-Kaarina Kolsi
