sunnuntai 17. helmikuuta 2013

17.2.2013 UUTEEN AAMUUN

Mä tykkään näistä viikonlopuista.
Ei tule kirjeitä saati soittoja, velkoihin kohdistuen. Vapaata niistä todellakin.

Ilo se on otettava pienestäkin. Vaikkakin olen miettinyt tuota  edellistä kirjoitustani vieläkin.
Miten siinä lehtikirjoituksessa mollattiin niitä lorvailijoita/maleksijoita , vai miksi niitä nyt nimittikin.

Kun, ihminen joutuu tilanteeseen, jossa talous ihan sekaisin, eipä siinä kyllä itselläni ainakaan tullut mieleen lorvailut yms. Kyllä siinä saa aika lailla taistella, ettei mene kokonaan tämä elämänhalu, ja monihan murtuukin tämän taakan alle. Kun ei jaksa, tai saa tukea, apua mistään, ja jos saisikin, ei jaksa sitä hakea.
Aikamoinen paperihommahan näissä on, jos lähtee hakemaan velkasaneerausta yms. joutuu selvittämään velkahistoriaansa, ja miettiä menneisyyttään. Vie taas pohjalle, jaksaako vai ei.

Mutta pitää uskoa, että jossain vaiheessa helpottaa, vaikka vaikeaahan tämä on näin alussa varsinkin.
Ja vaikka itse olen työelämässä, mutta sairaslomalla jo vuoden päivät, kohtalon puututtua elämään, ja pysäyttäen sen, mietin , että tällä on ollut tarkoitus, kouluttaa mua uudenlaisen ajattelumalliin ja tapaan, hoitaa raha-asioitani.

Jos on pohjalla ja ei näy toivoakaan, uskokaa ja toivokaa, että se hetki on ainulaatuinen ja sieltä on noustava, pienin askelein, välillä peruuttaaen , mutta pikkuhuljalleen kohti uutta tulevaisuutta.

Nimittely, lorvailijat , maleksijat , sosiaalipummit yms. Aiheetonta, kaikki me kuitenkin olemme ihmisiä, elämä vaan kaikille ole yhtä tasavertainen, toiset jaksaa yrittää ja selviivätkin siitä hienosti Suomen taloutta nostaen.
Toiset menee virran mukana , ihan hyvin. Sitten tyydyttävästi ja kohtalaisesti, ja olisikohan sitten me ala-arvoiset, velkaa velan päälle, luottotiedottomat, avustusten hakijat. Tilanteemmehan on oma hankkima, tai toisilla velat voi olla puolisonkin tai lähi sukulaisten, siitä seuraa asunnon menetys, asunnottomuus, luottotiedot menettänyt tai rikosrekisterissä oleva , ei voi hakeutua kaikkiin töihin, luotto menee yhteiskunnassa.

Pärjättävä on vaikka väkisin, jos haluaa selvitä. Toivon kaikille  uskoa tulevaisuuteen , kyllä asiat selvii, ja elämä kantaa.