1430 e/kk käteen saava yksinhuoltaja saa tylyä arvostelua rahankäytöstään: ”Näitä prinsessoja tuemme verovaroin”
1430 e/kk käteen saava yksinhuoltaja saa tylyä arvostelua rahankäytöstään: ”Näitä prinsessoja tuemme verovaroin”
Näin köyhyys vaikuttaa lapsiperheiden kesälomiin
00:30
Julkaistu: 5.7. 11:04
Jaa569TwiittaaSähköposti
Kolmen lapsen äiti Laura ei ole ainoa, joka painii talousvaikeuksien kanssa.
Ilta-Sanomat kirjoitti eilen tiistaina Helsingin Sanomien haastattelemasta 53-vuotiaasta Laurasta, joka sai niskaansa viharyöpyn avauduttuaan kiperästä taloudellisesta tilanteestaan sosiaalisessa mediassa.
Luottotietonsa menettänyt Laura kertoi, että hänelle jää ulosoton jälkeen käteen 1 430 euroa, jolla on elätettävä yksi täysi-ikäinen ja kaksi teini-ikäistä tytärtä.
Lauran rahankäytön arvosteleminen jatkui IS:n jutun kommenttiosiossa. Osan mielestä Laura on tehnyt kehnoja valintoja, toisten mielestä hän valittaa turhasta. Vain harva sympatisoi naista.
Eräs lukija kiteyttää jutun kommenttiosion kantavan teeman yhteen lauseeseen:
”Mikähän suomalaisissa on vikana, kun kilpaillaan siitä, kenelle jää vähiten rahaa?”
”Kantasuomalainen geenivika: Hän on kateellinen! Aina, kaikista ja kaikille”, analysoi seuraava.
Valittaminen kielletty
Uikutus, ruikutus, marina. Sanoja, jotka toistuvat jatkuvasti artikkelin kommenteissa. Suomalainen ei saisi valittaa ja vähemmälläkin on pärjätty.
”Ei tuo reilu 1 400 euroa niin kovin pieni raha ole, se vain vaatii asioiden tärkeysjärjestystä. Monet pärjäävät vähemmällä, eivätkä rutise. Nyt tuntuu, että marina on taas valttia ja syytetään hallitusta joka hemmetin asiasta. Se on vähän niinkin, että niin makaa kuin petaa”, eräs kuittaa.
”Ihmetellä täytyy näitä marisijoita. Olen aina elänyt omillani, enkä ole tuollaisia summia nähnytkään ollessani työelämässä ja neljän lapsen yksinhuoltajana. Silti on asuntovelat hoidettu, lapset koulutettu”, sanoo seuraava.
Köyhällä ei ole varaa lemmikkiin
Moni on sitä mieltä, että köyhyysrajalla keikkuva Laura perheineen ei kärsi rahanpuutteesta, vaan ongelma on pelkissä kulutustottumuksissa. Laura kertoi HS:lle, että hänellä voi mennä kuukaudessa jopa 365 euroa pelkkiin perheen puhelinlaskuihin.
Puhelinlaskua kasvattavat muun muassa lahjoitukset hyväntekeväisyyteen. Tätä ei moni lukija sulata.
”Aika tyhmä pitää olla, jos on ulosotossa ja lahjoittelee kaiken maailman putiikeille vielä rahojaan”, joku sanoo.
”Varsinainen prinsessa. Moni saa palkkaa saman verran ja siitä vielä verot pois. Näitä prinsessoja sitten tuemme verovaroin. Hävytöntä”, eräs kommentoi.
”Monet eläkeläiset ovat todella nälissään, eikä ole rahaa elintärkeisiin lääkkeisiin. Tehkää töitä älkääkä ruikuttako. Ei ole rahapulaa, jos puhelinlaskut huitelee sadoissa euroissa”.
Toiset taas eivät ymmärrä perheen päätöstä kahdesta kissasta ja koirasta.
”Miksi aina näillä palstoilla köyhyyttään rutisevilla on lemmikkejä, joiden kuluista ei tingitä? Lemmikkiin vuodessa menevällä rahalla tekisi paljon kivaa. Turha kuluerä.”
Monet samaistuvat
Lauran taloustarina tuntuu koskettavan monia, niin paljon juttua on kommentoitu. Kärkkäiden arvosteluiden seasta löytyy tarinoita, jotka liippaavat läheltä Lauraa.
”Minusta johtumattomista syistä sain ulosoton taakakseni noin 10-vuotta sitten ja puolet tuosta ajasta ulosotto on törkeästi ryöstänyt yksin eläjältä kolmasosan palkasta. Käteen jää ulosoton ja verojen jälkeen noin 1 300 euroa.”
”Meille ei jää oikeastaan mitään käteen vuokran jälkeen. Minä ja tytär ollaan aika tiukilla välillä. Olen lähihoitaja, mutta minulla ei ole täyttä viikkoa tarjolla yksityisellä vaan joskus pari vuoroa pelkästään. Palkka maksimissaan sen 1 300. Asumistukea ei saada. Lisäksi on vielä lainaa maksamatta”, joku suree.
”Minä tienaan palkkatyöstäni 1 250€/kk. Asumiskulut 700€/kk. Kahden teinin yksinhuoltaja. Ei muita tukia kuin lapsilisä ja Kelan elatustuki. Ja me käymme jäätelökioskilla, huvipuistossa ja välillä kylpylässäkin. Lapsilla on siistit vaatteet ja meillä on ihan nätti koti. Mitä kukin pitää tärkeänä?”, kysyy yksi.
Tuet ovat kiperiä tilanteita varten
Kun hakemalla hakee, löytää jutun perästä kannustaviakin sanoja.
”Minua ihmetyttää suuresti, että velkaantuneista puhuttaessa oletetaan heti, että tilanne johtuu pikavipeistä, kaljottelusta tai muusta sössimisestä. Ajatteleeko kukaan, että ihminen voi saada potkut töistä, sairastua, yrityksellä voi alkaa mennä huonosti tai talosta voi löytyä kosteusvaurio jolloin edessä on kallis remppa. Nämä harvoin ovat oman sössimisen tuloksia.
Se, että kyseessä olevalla henkilöillä on vielä lapsia voi johtua siitä, että lapset on tehty silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Oli työpaikat molemmilla tai toisella, kaikki oli terveitä, lapset oli suunniteltuja ja toivottuja.
Hyvä jos te voitte ennustaa elämänne vuosien päähän, mutta kaikki ei sitä voi tehdä. Ja näissä tilanteissa saa ja pitää voida nostaa niitä yhteiskunnan tukia jotta pääsee takaisin jaloilleen”, nimimerkki Anna julistaa.
Lauran nimi on muutettu.
Näin köyhyys vaikuttaa lapsiperheiden kesälomiin
00:30
Julkaistu: 5.7. 11:04
Jaa569TwiittaaSähköposti
Kolmen lapsen äiti Laura ei ole ainoa, joka painii talousvaikeuksien kanssa.
Ilta-Sanomat kirjoitti eilen tiistaina Helsingin Sanomien haastattelemasta 53-vuotiaasta Laurasta, joka sai niskaansa viharyöpyn avauduttuaan kiperästä taloudellisesta tilanteestaan sosiaalisessa mediassa.
Luottotietonsa menettänyt Laura kertoi, että hänelle jää ulosoton jälkeen käteen 1 430 euroa, jolla on elätettävä yksi täysi-ikäinen ja kaksi teini-ikäistä tytärtä.
Lauran rahankäytön arvosteleminen jatkui IS:n jutun kommenttiosiossa. Osan mielestä Laura on tehnyt kehnoja valintoja, toisten mielestä hän valittaa turhasta. Vain harva sympatisoi naista.
Eräs lukija kiteyttää jutun kommenttiosion kantavan teeman yhteen lauseeseen:
”Mikähän suomalaisissa on vikana, kun kilpaillaan siitä, kenelle jää vähiten rahaa?”
”Kantasuomalainen geenivika: Hän on kateellinen! Aina, kaikista ja kaikille”, analysoi seuraava.
Valittaminen kielletty
Uikutus, ruikutus, marina. Sanoja, jotka toistuvat jatkuvasti artikkelin kommenteissa. Suomalainen ei saisi valittaa ja vähemmälläkin on pärjätty.
”Ei tuo reilu 1 400 euroa niin kovin pieni raha ole, se vain vaatii asioiden tärkeysjärjestystä. Monet pärjäävät vähemmällä, eivätkä rutise. Nyt tuntuu, että marina on taas valttia ja syytetään hallitusta joka hemmetin asiasta. Se on vähän niinkin, että niin makaa kuin petaa”, eräs kuittaa.
”Ihmetellä täytyy näitä marisijoita. Olen aina elänyt omillani, enkä ole tuollaisia summia nähnytkään ollessani työelämässä ja neljän lapsen yksinhuoltajana. Silti on asuntovelat hoidettu, lapset koulutettu”, sanoo seuraava.
Köyhällä ei ole varaa lemmikkiin
Moni on sitä mieltä, että köyhyysrajalla keikkuva Laura perheineen ei kärsi rahanpuutteesta, vaan ongelma on pelkissä kulutustottumuksissa. Laura kertoi HS:lle, että hänellä voi mennä kuukaudessa jopa 365 euroa pelkkiin perheen puhelinlaskuihin.
Puhelinlaskua kasvattavat muun muassa lahjoitukset hyväntekeväisyyteen. Tätä ei moni lukija sulata.
”Aika tyhmä pitää olla, jos on ulosotossa ja lahjoittelee kaiken maailman putiikeille vielä rahojaan”, joku sanoo.
”Varsinainen prinsessa. Moni saa palkkaa saman verran ja siitä vielä verot pois. Näitä prinsessoja sitten tuemme verovaroin. Hävytöntä”, eräs kommentoi.
”Monet eläkeläiset ovat todella nälissään, eikä ole rahaa elintärkeisiin lääkkeisiin. Tehkää töitä älkääkä ruikuttako. Ei ole rahapulaa, jos puhelinlaskut huitelee sadoissa euroissa”.
Toiset taas eivät ymmärrä perheen päätöstä kahdesta kissasta ja koirasta.
”Miksi aina näillä palstoilla köyhyyttään rutisevilla on lemmikkejä, joiden kuluista ei tingitä? Lemmikkiin vuodessa menevällä rahalla tekisi paljon kivaa. Turha kuluerä.”
Monet samaistuvat
Lauran taloustarina tuntuu koskettavan monia, niin paljon juttua on kommentoitu. Kärkkäiden arvosteluiden seasta löytyy tarinoita, jotka liippaavat läheltä Lauraa.
”Minusta johtumattomista syistä sain ulosoton taakakseni noin 10-vuotta sitten ja puolet tuosta ajasta ulosotto on törkeästi ryöstänyt yksin eläjältä kolmasosan palkasta. Käteen jää ulosoton ja verojen jälkeen noin 1 300 euroa.”
”Meille ei jää oikeastaan mitään käteen vuokran jälkeen. Minä ja tytär ollaan aika tiukilla välillä. Olen lähihoitaja, mutta minulla ei ole täyttä viikkoa tarjolla yksityisellä vaan joskus pari vuoroa pelkästään. Palkka maksimissaan sen 1 300. Asumistukea ei saada. Lisäksi on vielä lainaa maksamatta”, joku suree.
”Minä tienaan palkkatyöstäni 1 250€/kk. Asumiskulut 700€/kk. Kahden teinin yksinhuoltaja. Ei muita tukia kuin lapsilisä ja Kelan elatustuki. Ja me käymme jäätelökioskilla, huvipuistossa ja välillä kylpylässäkin. Lapsilla on siistit vaatteet ja meillä on ihan nätti koti. Mitä kukin pitää tärkeänä?”, kysyy yksi.
Tuet ovat kiperiä tilanteita varten
Kun hakemalla hakee, löytää jutun perästä kannustaviakin sanoja.
”Minua ihmetyttää suuresti, että velkaantuneista puhuttaessa oletetaan heti, että tilanne johtuu pikavipeistä, kaljottelusta tai muusta sössimisestä. Ajatteleeko kukaan, että ihminen voi saada potkut töistä, sairastua, yrityksellä voi alkaa mennä huonosti tai talosta voi löytyä kosteusvaurio jolloin edessä on kallis remppa. Nämä harvoin ovat oman sössimisen tuloksia.
Se, että kyseessä olevalla henkilöillä on vielä lapsia voi johtua siitä, että lapset on tehty silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Oli työpaikat molemmilla tai toisella, kaikki oli terveitä, lapset oli suunniteltuja ja toivottuja.
Hyvä jos te voitte ennustaa elämänne vuosien päähän, mutta kaikki ei sitä voi tehdä. Ja näissä tilanteissa saa ja pitää voida nostaa niitä yhteiskunnan tukia jotta pääsee takaisin jaloilleen”, nimimerkki Anna julistaa.
Lauran nimi on muutettu.
