29.07.2017 Tutkimus paljastaa köyhien lapsiperheiden karun arjen: "Jos talous romahtaa, lemmikeistä on luovuttava"
Tutkimus paljastaa köyhien lapsiperheiden karun arjen: "Jos talous romahtaa, lemmikeistä on luovuttava"
Lauantai 29.7.2017 klo 06.50
Köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat saavansa huonosti tukea hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmästä, osoittaa Diakin lehtorin Sanna-Liisa Liikasen tutkimus.
Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin Sanna-Liisa Liikasen tutkimuksen mukaan köyhät lapsiperheet eivät aina luota viranomaisiin ja palvelujärjestelmään.
Liikasen tutkimuksen aineistona on 42 kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajista 32 oli naisia ja 4 miestä.
Liikasen mukaan Kelaa kuvattiin monissa kirjoituksissa byrokraattisena ja jähmeänä instituutiona.
Kuvituskuva tiukan budjetin ruoasta. Moni köyhän lapsiperheen vanhempi joutuu miettimään tarkkaan joka euron.
Köyhien lapsiperheiden vanhemmat tuntevat usein epäluottamusta viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan. He luottavat omaan lähipiiriinsä ja omiin kykyihinsä.
Diakonia-ammattikorkeakoulun Diakin lehtori Sanna-Liisa Liikasen tuore lisensiaatintutkimus "Köyhät ritarit: Luottamus köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden lapsiperheiden vanhempien kirjoituksissa" osoittaa, että epäluottamuksen taustalla ovat palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuus sekä huonot asiointikokemukset.
Diakissa sosiaalialan lehtorina työskentelevä Liikanen nostaa tutkimuksessaan muun muassa esille, että monet köyhän lapsiperheen arjesta kirjoittaneet vanhemmat surevat lemmikkieläinten kohtaloa. Lemmikeistä aiheutuneet kustannukset eivät ole toimeentulotuessa huomioitavia kuluja.
- Onko nyt niin, että lemmikit ovat vain hyväosaisten ja rikkaiden etuoikeus? Jos talous romahtaa, on lemmikeistä luovuttava. Tämäkö on hyvinvointiyhteiskunnan sanoma? Selitämmekö lapsille, että heidän rakkaat toverinsa on vietävä piikille, koska köyhillä ei ole oikeutta eläimiin? Mitähän tulee lapsistamme tämän kaiken keskellä, pohtii naisvanhempi kirjoituksessaan.
"Uskomukset elävät tiukassa"
Liikasen tutkimuksen aineistona on 42 kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajista 32 oli naisia ja 4 miestä.
Kirjoittajat olivat osallistuneet kirjoituksillaan "Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä" -kirjoituskilpailuun vuonna 2006. Tuolloin kirjoituskilpailuun osallistui kaikkiaan yli 800 kirjoittajaa.
- Tutkimukseni pyrkii tavoittamaan vanhempien kokemuksen kirjoitusten taustalla. Määrittelen luottamuksen arjessa toimimista helpottavaksi suhteeksi. Luottamus voi ilmetä esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena, Liikanen kertoo Diakin tiedotteessa.
Liikanen nostaa tutkimuksessaan esille esimerkiksi yksinhuoltaja-vanhemman kirjoittaman kokemuksen:
- Huvittaa, miten jotkut ihmiset vieläkin kadehtivat yksinhuoltajia. Me kun kuulemma saadaan kaikki yhteiskunnalta ilmaiseksi. Sen kun vaan sossusta käydään hakemassa, ja vuokrakin saadaan asumistukena takaisin. Ja lisäksi vielä tulee elatusmaksut lasten isältä. Uskomukset elävät tiukassa. Vaikka kaikki yksinhuoltajan etuudet on leikattu pois, ihmiset uskovat vieläkin meidän elävän heidän kustannuksellaan leveästi.
Kirjoittajat kertovat Liikasen tutkimuksen mukaan, että usein palvelut ja tuen tarpeet eivät kohtaa toisiaan.
- Perheneuvolassa saat viisaita sanoja miten pitäisi olla ja elää. Mutta ei rahaa jolla voisi sitä elämäänsä järjestellä, kirjoittaa eräs naisvanhempi.
"Hävitä omaisuutesi"
Liikasen tutkimien köyhien vanhempien kirjoitusten mukaan asiakasta ymmärtämätön kohtaaminen esimerkiksi sosiaalitoimessa aiheuttaa epäluottamusta.
- Millä kuvittelette köyhän pärjäävän ilman minkäänlaisia tuloja? Sosiaalitoimistosta ei saa mitään, jos ei kuulu työvoimatoimistoon. Ja jos on rahaa tilillä, ei varmasti saa mitään. Myy tai hävitä kaikki omaisuutesi, jonka olet hyvinä aikoina saanut kasaan, kirjoittaa miesvanhempi.
Kirjoitukset osoittavat, miten viranomaisten lomakkeet ja asioimiskäytännöt voidaan kokea yksityisyyttä loukkaavina.
- Nöyryyttävintä on käydä täyttämässä lappuja esim. Kelassa ja vastata kysymyksiin "mikä on suhteenne laatu". Siis viisvitosilla. Sanoisin että biletystä ja hurjaa seksiä... No ei vaineskaan, vaan yritystä yrittää vielä kerran ja katsoa tuleeko tästä mitään.
Byrokratia turhauttaa
Liikasen mukaan Kelaa kuvattiin monissa kirjoituksissa byrokraattisena ja jähmeänä instituutiona.
- Köyhistä ihmisistä on kovasti hyötyä. Me työllistämme. Kela tutkii samoja papereita kuukaudesta toiseen.
Kirjoittajat kertoivat Liikasen mukaan muun muassa toimeentulotuen ongelmakohdista.
- Toimeentulotuesta laskettiin, että kesäkuun tulojen pitäisi riittää syyskuulle saakka. Emme siis saaneet neljään kuukauteen lainkaan toimeentulotukea. Minä sen sijaan olin maksanut kaikella, mitä olimme kesäkuussa saaneet laskuja, mikä näkyi suoraan tiliotteista. Meillä ei siis ollut enää 1. heinäkuuta lainkaan rahaa. Ainoa tulomme oli lapsilisät kolmesta lapsesta eli noin 340 euroa.
"Ei ulospääsyä"
Liikanen nostaa esille yhden kirjoittajaäidin kohtalon: tilillä oli juuri ja juuri rahaa lapsen reseptilääkkeen hankkimisiin.
- Lääkkeitä odotellessani muistin yhtäkkiä, että tililläni oli vain alle kaksikymmentä euroa rahaa. Paniikissa yritin miettiä, mitä teen jos rahani eivät riitäkään. Kummanko lääkkeen jätän ottamatta. Kysyin sitten apteekkarilta, mitä lääkkeet tulisivat yhteensä maksamaa, minulla kun oli vain vähän rahaa. Hintaa niille kertyi seitsemisentoista euroa. Totesin, että selvä, otetaan molemmat. Sen verran pitäisi tililtäni löytyä.
Eräs köyhäksi itsensä kokeva vanhempi kirjoittaa:
- Köyhyydessä eläminen lisää mielikuvitusta tai tuhoaa täysin. Ehkä vähän samalla tavoin kuin huono lapsuudenkoti tuhoaa toisen ja toisesta kehkeytyy voimakas selviytyjä. Aivan yksinkertaista.
Kuusi luottamustyyppiä
Liikasen tutkimuksen mukaan köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin.
Liikanen määrittelee kuusi luottamustyyppiä: taistelijat, puolisoon luottavat, sukuihmiset, verkostoitujat, kriitikot ja kurjat.
- Vaikeimmalta tuntuu se, kun joskus tulee se tunne, ettei tästä ole pois pääsyä. Että köyhyys ja ainainen taloudellinen ahdinko on kuin kuoppa, jonka seinämät ovat valuvaa hiekkaa. Mitä kiihkeämmin räpiköit vapauteen, sen syvemmälle sotkeudut santaan. Ja loppujen lopuksi se ei ole edes paljoa, mitä pyytää ja toivoo. Vain ettei aina tarvitsisi huolehtia ja miettiä, laskea jok'ikistä penniä, markkaa, senttiä, euroa. Ettei aina tarvitsisi elää kädestä suuhun, vaan että joskus siihen käteen jotain jäisikin, joitain pientä, minkä laittaa talteen vaikka lastensa tulevaisuutta varten. Että olisi jotain, jotain vähän enemmän ja parempaa tarjota noille pienille eväiksi elämään, kirjoittaa köyhä vanhempi.
Liikanen näkee tutkimuksessaan, että sosiaalityössä tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan asiakkaan kohtaamiseen.
- Tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida sosiaalityössä vahvemmin, Liikanen sanoo tiedotteessa.
TIINA SAARI
tiina.saari@iltalehti.fi
Lauantai 29.7.2017 klo 06.50
Köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat saavansa huonosti tukea hyvinvointiyhteiskunnan järjestelmästä, osoittaa Diakin lehtorin Sanna-Liisa Liikasen tutkimus.
Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin Sanna-Liisa Liikasen tutkimuksen mukaan köyhät lapsiperheet eivät aina luota viranomaisiin ja palvelujärjestelmään.
Liikasen tutkimuksen aineistona on 42 kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajista 32 oli naisia ja 4 miestä.
Liikasen mukaan Kelaa kuvattiin monissa kirjoituksissa byrokraattisena ja jähmeänä instituutiona.
Kuvituskuva tiukan budjetin ruoasta. Moni köyhän lapsiperheen vanhempi joutuu miettimään tarkkaan joka euron.
Köyhien lapsiperheiden vanhemmat tuntevat usein epäluottamusta viranomaisia ja palvelujärjestelmää kohtaan. He luottavat omaan lähipiiriinsä ja omiin kykyihinsä.
Diakonia-ammattikorkeakoulun Diakin lehtori Sanna-Liisa Liikasen tuore lisensiaatintutkimus "Köyhät ritarit: Luottamus köyhyyskirjoituskilpailuun osallistuneiden lapsiperheiden vanhempien kirjoituksissa" osoittaa, että epäluottamuksen taustalla ovat palvelujen ja tuen tarpeen kohtaamattomuus sekä huonot asiointikokemukset.
Diakissa sosiaalialan lehtorina työskentelevä Liikanen nostaa tutkimuksessaan muun muassa esille, että monet köyhän lapsiperheen arjesta kirjoittaneet vanhemmat surevat lemmikkieläinten kohtaloa. Lemmikeistä aiheutuneet kustannukset eivät ole toimeentulotuessa huomioitavia kuluja.
- Onko nyt niin, että lemmikit ovat vain hyväosaisten ja rikkaiden etuoikeus? Jos talous romahtaa, on lemmikeistä luovuttava. Tämäkö on hyvinvointiyhteiskunnan sanoma? Selitämmekö lapsille, että heidän rakkaat toverinsa on vietävä piikille, koska köyhillä ei ole oikeutta eläimiin? Mitähän tulee lapsistamme tämän kaiken keskellä, pohtii naisvanhempi kirjoituksessaan.
"Uskomukset elävät tiukassa"
Liikasen tutkimuksen aineistona on 42 kirjoitusta köyhyydestä. Kirjoittajista 32 oli naisia ja 4 miestä.
Kirjoittajat olivat osallistuneet kirjoituksillaan "Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä" -kirjoituskilpailuun vuonna 2006. Tuolloin kirjoituskilpailuun osallistui kaikkiaan yli 800 kirjoittajaa.
- Tutkimukseni pyrkii tavoittamaan vanhempien kokemuksen kirjoitusten taustalla. Määrittelen luottamuksen arjessa toimimista helpottavaksi suhteeksi. Luottamus voi ilmetä esimerkiksi koettuna tukena tai yhteenkuuluvuutena, Liikanen kertoo Diakin tiedotteessa.
Liikanen nostaa tutkimuksessaan esille esimerkiksi yksinhuoltaja-vanhemman kirjoittaman kokemuksen:
- Huvittaa, miten jotkut ihmiset vieläkin kadehtivat yksinhuoltajia. Me kun kuulemma saadaan kaikki yhteiskunnalta ilmaiseksi. Sen kun vaan sossusta käydään hakemassa, ja vuokrakin saadaan asumistukena takaisin. Ja lisäksi vielä tulee elatusmaksut lasten isältä. Uskomukset elävät tiukassa. Vaikka kaikki yksinhuoltajan etuudet on leikattu pois, ihmiset uskovat vieläkin meidän elävän heidän kustannuksellaan leveästi.
Kirjoittajat kertovat Liikasen tutkimuksen mukaan, että usein palvelut ja tuen tarpeet eivät kohtaa toisiaan.
- Perheneuvolassa saat viisaita sanoja miten pitäisi olla ja elää. Mutta ei rahaa jolla voisi sitä elämäänsä järjestellä, kirjoittaa eräs naisvanhempi.
"Hävitä omaisuutesi"
Liikasen tutkimien köyhien vanhempien kirjoitusten mukaan asiakasta ymmärtämätön kohtaaminen esimerkiksi sosiaalitoimessa aiheuttaa epäluottamusta.
- Millä kuvittelette köyhän pärjäävän ilman minkäänlaisia tuloja? Sosiaalitoimistosta ei saa mitään, jos ei kuulu työvoimatoimistoon. Ja jos on rahaa tilillä, ei varmasti saa mitään. Myy tai hävitä kaikki omaisuutesi, jonka olet hyvinä aikoina saanut kasaan, kirjoittaa miesvanhempi.
Kirjoitukset osoittavat, miten viranomaisten lomakkeet ja asioimiskäytännöt voidaan kokea yksityisyyttä loukkaavina.
- Nöyryyttävintä on käydä täyttämässä lappuja esim. Kelassa ja vastata kysymyksiin "mikä on suhteenne laatu". Siis viisvitosilla. Sanoisin että biletystä ja hurjaa seksiä... No ei vaineskaan, vaan yritystä yrittää vielä kerran ja katsoa tuleeko tästä mitään.
Byrokratia turhauttaa
Liikasen mukaan Kelaa kuvattiin monissa kirjoituksissa byrokraattisena ja jähmeänä instituutiona.
- Köyhistä ihmisistä on kovasti hyötyä. Me työllistämme. Kela tutkii samoja papereita kuukaudesta toiseen.
Kirjoittajat kertoivat Liikasen mukaan muun muassa toimeentulotuen ongelmakohdista.
- Toimeentulotuesta laskettiin, että kesäkuun tulojen pitäisi riittää syyskuulle saakka. Emme siis saaneet neljään kuukauteen lainkaan toimeentulotukea. Minä sen sijaan olin maksanut kaikella, mitä olimme kesäkuussa saaneet laskuja, mikä näkyi suoraan tiliotteista. Meillä ei siis ollut enää 1. heinäkuuta lainkaan rahaa. Ainoa tulomme oli lapsilisät kolmesta lapsesta eli noin 340 euroa.
"Ei ulospääsyä"
Liikanen nostaa esille yhden kirjoittajaäidin kohtalon: tilillä oli juuri ja juuri rahaa lapsen reseptilääkkeen hankkimisiin.
- Lääkkeitä odotellessani muistin yhtäkkiä, että tililläni oli vain alle kaksikymmentä euroa rahaa. Paniikissa yritin miettiä, mitä teen jos rahani eivät riitäkään. Kummanko lääkkeen jätän ottamatta. Kysyin sitten apteekkarilta, mitä lääkkeet tulisivat yhteensä maksamaa, minulla kun oli vain vähän rahaa. Hintaa niille kertyi seitsemisentoista euroa. Totesin, että selvä, otetaan molemmat. Sen verran pitäisi tililtäni löytyä.
Eräs köyhäksi itsensä kokeva vanhempi kirjoittaa:
- Köyhyydessä eläminen lisää mielikuvitusta tai tuhoaa täysin. Ehkä vähän samalla tavoin kuin huono lapsuudenkoti tuhoaa toisen ja toisesta kehkeytyy voimakas selviytyjä. Aivan yksinkertaista.
Kuusi luottamustyyppiä
Liikasen tutkimuksen mukaan köyhien lapsiperheiden vanhemmat kokevat luottamusta ja epäluottamusta monin eri tavoin.
Liikanen määrittelee kuusi luottamustyyppiä: taistelijat, puolisoon luottavat, sukuihmiset, verkostoitujat, kriitikot ja kurjat.
- Vaikeimmalta tuntuu se, kun joskus tulee se tunne, ettei tästä ole pois pääsyä. Että köyhyys ja ainainen taloudellinen ahdinko on kuin kuoppa, jonka seinämät ovat valuvaa hiekkaa. Mitä kiihkeämmin räpiköit vapauteen, sen syvemmälle sotkeudut santaan. Ja loppujen lopuksi se ei ole edes paljoa, mitä pyytää ja toivoo. Vain ettei aina tarvitsisi huolehtia ja miettiä, laskea jok'ikistä penniä, markkaa, senttiä, euroa. Ettei aina tarvitsisi elää kädestä suuhun, vaan että joskus siihen käteen jotain jäisikin, joitain pientä, minkä laittaa talteen vaikka lastensa tulevaisuutta varten. Että olisi jotain, jotain vähän enemmän ja parempaa tarjota noille pienille eväiksi elämään, kirjoittaa köyhä vanhempi.
Liikanen näkee tutkimuksessaan, että sosiaalityössä tulisi kiinnittää huomiota nimenomaan asiakkaan kohtaamiseen.
- Tuloksista voidaan päätellä, että perheiden läheisiltään ja sukulaisiltaan saama tuki on tärkeää. Luonnollisten yhteisöjen merkitys tulisi huomioida sosiaalityössä vahvemmin, Liikanen sanoo tiedotteessa.
TIINA SAARI
tiina.saari@iltalehti.fi
