05.12.2015 KUULUMISIA
Joulukuu.
Vuosi taas mennyt kuin siivillä.
Pankkilaina lyhentynyt.
Ulosottovelkakin lyhentynyt, mutta nyt sitten kasvussa. Koska, työmarkkinatuesta ja 9 € kuntoutusrahasta ei oteta ulosottoa.
Harmittaahan se , kun ei pysty tuota ulosottovelkaa maksamaan. Mutta taas toisaalta olen maksanut hyvin pankkilainaa näistä pienistä tuloistani noin 9500 eurosta 7600 euroon ja vielä 230 euroa pois joulukuussa.
Tässä asiassa olen itseeni erittäin tyytyväinen. Olen pitänyt huolen , että tämä laina lyhenee, ja poistuu sitten keväällä 2018. Sen jälkeen voin ajatella tulevaisuutta, miten edetään ulosottovelkojen kanssa.
Mutta, jos sattuisikin joku onnenkantamoinen "super hyper jättipotti".
Olisin kyllä onnellinen nainen. Ja kuten olen kirjoittanut, jakaisin onnea myös muillekkin.
Olen sitä nytkin, mutta eri lailla.
Köyhempi, kuin moni muu.
Rikkaampi, kuin moni muu.
Onnellisempi, kuin moni muu.
Monella muulla on asiat paljon huonommin. Kuka heitä auttaa. Kuka jaksaa kantaa kortta kekoon, kun korttitalo meinaa sortua. Kuka tuo ruokaa pöytään. Kuka jaksaa välittää.
Meidän pitäisi katsoa välillä peiliin, ja miettiä mikä tässä maailmassa on tärkeintä.
Minä itse teen sitä aika usein, nyt kun olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa. Siellä Liiteri, missä vaatekierrätystä vähävaraisille. Saa hakea omiin tarpeisiin, ja mielestäni erittäin hyvä keino auttaa vähävaraisia.
Tarvitsenko maallista mammonaa, ylimääräisiä vaatteita ympärilleni, en .
Jollekin muulle se voi olla todella tarpeellista.
Annan sen ilomielin toiselle, joka sitä enemmän tarvitsee.
Itse yritän hankkia sen mitä tarvitsen, eli eilen en tarvinnut mitään, tänään koin että tarvitsen, kun vesi meni lenkkikienkien reunasta sisään. Käääk . Siellähän oli reikä.
Sama homma oli talvikenkien kanssa muutama viikko sitten, kävelin ja ajattelin , että jännä miten sukat kastui. Ja kotona katselin kenkiä, kummankin sivut rikki.
Eli, kun pitää kaikki kengät ja vaatteet loppuun saakka, tämähän siinä loppupelissä tapahtuu, ne kuluvat puhki.
No, nyt tietää mihin seuraavat korvausrahat tulevat menemään. Joululahjoja tuskin tulee hankittua. Mutta eikös joulussa olekin se yhdessä oleminen tärkeintä.
Joulupukillekkaan ei kerkiä enää kirjoittaa. Mitä edes siltä pyytäisin, pikkulahjan mummin rakkaalle. Ja minulle kengät . Mutta saa tulla ilman lahjojakin. Tulla saa, ja tuokoon rakkautta ja lämpöä sydämiin.
Runoni Teille:
Joulukuussa juhlitaan kertaa kolme, eikä suotta,
Itsenäisyyttä, Joulua ja tulevaa Uutta Vuotta.
Ahdetaan herkkuja ja kinkkua suuhun,
joulukoristeet ripustetaan kuusipuuhun.
Tontut kurkkii jo ikkunan takaa,
aattona Joulupukki lahjat jakaa.
Muistetaan Joulun aatos jalo,
sytetyssä kynttilässä loistaa lämmin valo.
Kirkkoonkin aattona vie tiemme,
ja lyhdyn haudalle viemme.
Herkistyy mieli, kyynelkin poskelle kierii
niin vaan nää vuodet vierii.
Lämmintä Joulun odotusta jokaiseen sydämeen .
Vuosi taas mennyt kuin siivillä.
Pankkilaina lyhentynyt.
Ulosottovelkakin lyhentynyt, mutta nyt sitten kasvussa. Koska, työmarkkinatuesta ja 9 € kuntoutusrahasta ei oteta ulosottoa.
Harmittaahan se , kun ei pysty tuota ulosottovelkaa maksamaan. Mutta taas toisaalta olen maksanut hyvin pankkilainaa näistä pienistä tuloistani noin 9500 eurosta 7600 euroon ja vielä 230 euroa pois joulukuussa.
Tässä asiassa olen itseeni erittäin tyytyväinen. Olen pitänyt huolen , että tämä laina lyhenee, ja poistuu sitten keväällä 2018. Sen jälkeen voin ajatella tulevaisuutta, miten edetään ulosottovelkojen kanssa.
Mutta, jos sattuisikin joku onnenkantamoinen "super hyper jättipotti".
Olisin kyllä onnellinen nainen. Ja kuten olen kirjoittanut, jakaisin onnea myös muillekkin.
Olen sitä nytkin, mutta eri lailla.
Köyhempi, kuin moni muu.
Rikkaampi, kuin moni muu.
Onnellisempi, kuin moni muu.
Monella muulla on asiat paljon huonommin. Kuka heitä auttaa. Kuka jaksaa kantaa kortta kekoon, kun korttitalo meinaa sortua. Kuka tuo ruokaa pöytään. Kuka jaksaa välittää.
Meidän pitäisi katsoa välillä peiliin, ja miettiä mikä tässä maailmassa on tärkeintä.
Minä itse teen sitä aika usein, nyt kun olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa. Siellä Liiteri, missä vaatekierrätystä vähävaraisille. Saa hakea omiin tarpeisiin, ja mielestäni erittäin hyvä keino auttaa vähävaraisia.
Tarvitsenko maallista mammonaa, ylimääräisiä vaatteita ympärilleni, en .
Jollekin muulle se voi olla todella tarpeellista.
Annan sen ilomielin toiselle, joka sitä enemmän tarvitsee.
Itse yritän hankkia sen mitä tarvitsen, eli eilen en tarvinnut mitään, tänään koin että tarvitsen, kun vesi meni lenkkikienkien reunasta sisään. Käääk . Siellähän oli reikä.
Sama homma oli talvikenkien kanssa muutama viikko sitten, kävelin ja ajattelin , että jännä miten sukat kastui. Ja kotona katselin kenkiä, kummankin sivut rikki.
Eli, kun pitää kaikki kengät ja vaatteet loppuun saakka, tämähän siinä loppupelissä tapahtuu, ne kuluvat puhki.
No, nyt tietää mihin seuraavat korvausrahat tulevat menemään. Joululahjoja tuskin tulee hankittua. Mutta eikös joulussa olekin se yhdessä oleminen tärkeintä.
Joulupukillekkaan ei kerkiä enää kirjoittaa. Mitä edes siltä pyytäisin, pikkulahjan mummin rakkaalle. Ja minulle kengät . Mutta saa tulla ilman lahjojakin. Tulla saa, ja tuokoon rakkautta ja lämpöä sydämiin.
Runoni Teille:
Joulukuussa juhlitaan kertaa kolme, eikä suotta,
Itsenäisyyttä, Joulua ja tulevaa Uutta Vuotta.
Ahdetaan herkkuja ja kinkkua suuhun,
joulukoristeet ripustetaan kuusipuuhun.
Tontut kurkkii jo ikkunan takaa,
aattona Joulupukki lahjat jakaa.
Muistetaan Joulun aatos jalo,
sytetyssä kynttilässä loistaa lämmin valo.
Kirkkoonkin aattona vie tiemme,
ja lyhdyn haudalle viemme.
Herkistyy mieli, kyynelkin poskelle kierii
niin vaan nää vuodet vierii.
Lämmintä Joulun odotusta jokaiseen sydämeen .
