09.12.2015 JOULU LÄHESTYY
Joulu lähestyy ja mieli herkistyi.
Monet avustusjärjestöt lahjoittavat apuja vähävaraisille. Köyhille ja syrjääntyneille.
Mutta, kuinka monet vielä jäävät ilman apuja.
Varmasti monet, kun ei tieto mene eteenpäin, ei tavoita mitenkään ja voi olla syynä myös häpeä ja nöyryytys omasta tilanteesta.
Monella myös sukulaisten mielipiteet, vaatimukset ja ehkä myös jonkilainen velkasuhde. Takaajina vaativat velallista hoitamaan lainansa. Tai jopa niin, että velan maksaja ei ole pystynyt hoitamaan, ja sukulaissuhteet siitä menneet solmuun.
Painaa mielen matalaksi, miten minä en ole pystynyt maksamaan lainaa. Talodellinen tilanne muuttunut, ja tulot tippuneet. Ja kun tarpeeksi alas ihminen pannaan, menee omanarvontunto ja masentuu ja syrjääntyy, jää kotiin neljän seinän sisälle.
Ainut missä käy on kauppa "tilipäivinä" ja äkkiä sieltäkin kotia.
Ettei kukaan vaan kysy mitään.
Mutta, kun asiat menee tarpeeksi solmuun, on pakko hakeutua paikkaan missä saa apua, on se sitten sosiaaliluukku tai diakonissatoimisto tai jopa velkaneuvoja. Ja moni menee myös terapiaan.
Yritetään nostaa ihmistä ylös sieltä kurjuuden kurjuudesta.
Pikku hiljalleen askel askeleelta.
Hyvällä tuurilla, voi jopa ajatella jossain vaiheessa, että voisi mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön, tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Siitä sitten, pikku hiljalleen, välillä eteenpäin ja joskus vaikka takapakkiakin, mutta siitä selvitään ja jatketaan taas eteenpäin.
Poikkeuksiakin löytyy, siltä huonommalta puolelta. Kirkkomaalle menneet, joiden selkä katkennut ja mieli mustunut. Ei ole jaksanut ja ei ole terveys kestänyt. Surullista.
Itse olen ollut onnekas.
Onnekseni olen ollut autettu ja myös auttanut.
Tänääkin olin kuntouttavassa työtoiminnassa, tarjoilu juttuja ja ihmisten ilmoilla. Ja näin sitä noustu sieltä pohjalta pikkasen jo ylemmäksi.
Joku kaunis päivä, ihan pinnalle.
Joululahjoja paketoin tänään, ostettu kirpputorilta. Saatu lahjoituksena.
Se on Joulussa sen ajatus, ja mammonan palvonta, mutta minulla vaan hyötylahjoja, laastareita ja sukkia.
Se pienikin muistaminen on suuri asia minulle ja ehkä lahjan saajallekkin, pieni paketti parempi, kuin ei mitään.
Näillä mietteillä tänään.
Kaksi viikkoa Jouluun !
Monet avustusjärjestöt lahjoittavat apuja vähävaraisille. Köyhille ja syrjääntyneille.
Mutta, kuinka monet vielä jäävät ilman apuja.
Varmasti monet, kun ei tieto mene eteenpäin, ei tavoita mitenkään ja voi olla syynä myös häpeä ja nöyryytys omasta tilanteesta.
Monella myös sukulaisten mielipiteet, vaatimukset ja ehkä myös jonkilainen velkasuhde. Takaajina vaativat velallista hoitamaan lainansa. Tai jopa niin, että velan maksaja ei ole pystynyt hoitamaan, ja sukulaissuhteet siitä menneet solmuun.
Painaa mielen matalaksi, miten minä en ole pystynyt maksamaan lainaa. Talodellinen tilanne muuttunut, ja tulot tippuneet. Ja kun tarpeeksi alas ihminen pannaan, menee omanarvontunto ja masentuu ja syrjääntyy, jää kotiin neljän seinän sisälle.
Ainut missä käy on kauppa "tilipäivinä" ja äkkiä sieltäkin kotia.
Ettei kukaan vaan kysy mitään.
Mutta, kun asiat menee tarpeeksi solmuun, on pakko hakeutua paikkaan missä saa apua, on se sitten sosiaaliluukku tai diakonissatoimisto tai jopa velkaneuvoja. Ja moni menee myös terapiaan.
Yritetään nostaa ihmistä ylös sieltä kurjuuden kurjuudesta.
Pikku hiljalleen askel askeleelta.
Hyvällä tuurilla, voi jopa ajatella jossain vaiheessa, että voisi mennä jonnekin vapaaehtoistyöhön, tai kuntouttavaan työtoimintaan.
Siitä sitten, pikku hiljalleen, välillä eteenpäin ja joskus vaikka takapakkiakin, mutta siitä selvitään ja jatketaan taas eteenpäin.
Poikkeuksiakin löytyy, siltä huonommalta puolelta. Kirkkomaalle menneet, joiden selkä katkennut ja mieli mustunut. Ei ole jaksanut ja ei ole terveys kestänyt. Surullista.
Itse olen ollut onnekas.
Onnekseni olen ollut autettu ja myös auttanut.
Tänääkin olin kuntouttavassa työtoiminnassa, tarjoilu juttuja ja ihmisten ilmoilla. Ja näin sitä noustu sieltä pohjalta pikkasen jo ylemmäksi.
Joku kaunis päivä, ihan pinnalle.
Joululahjoja paketoin tänään, ostettu kirpputorilta. Saatu lahjoituksena.
Se on Joulussa sen ajatus, ja mammonan palvonta, mutta minulla vaan hyötylahjoja, laastareita ja sukkia.
Se pienikin muistaminen on suuri asia minulle ja ehkä lahjan saajallekkin, pieni paketti parempi, kuin ei mitään.
Näillä mietteillä tänään.
Kaksi viikkoa Jouluun !
