1.4.2014. HUHTIKUU ALKOI
Tämäkin kuukausi tuo taas muutaman uuden lainan ulosottolaskuuni. Hitaasti mutta varmasti ne kaikki tippuu sinne. Uusia lainoja /velkoja on vaan kaksi jotka menee ulosottoon tänä kuluvana vuotena, ne ovat parkkisakkoja, autolla jonka haltija olin, joka oli mun pojalla.
Jätti ne maksamatta, ja en mä niitä maksa kuin tuolta ulosoton kautta, vaikka kuinka pieniä ovatkin. Tärkeämpänä pidän niitä laskuja, joita nyt kertyy kuukausittain omalle vastuulle. Eli puhelinlasku , jonka unohdin kokonaan viime kuukauden tilityksestäni, eli siitä summasta pois se silmälasikulu ja sitten tämä puhelinlasku... eli eipä taida riittää.
Pitää kehitellä jonkulainen pieni lisä homma, josta saisin muutaman kympin. Ruokaapua saan seurakunnalta ja Hyväntekeväisyysjärjestö FB:n kautta laittaa mulle avustuskassin, sieltä myös saan tuulipuvun ulkoiluun.
Toivon tuhannesti , että joku kaunis päivä olisin itse varoissani ja voisin sitten autella muita vähäosaisia.
Tässä tilanteessa kun rahaa ei ole elämiseen, tulee taas kovasti mieleenne , jotka luovuttavat. Heikkoja hetkiä on ollut minullakin, mutta yritän pikku hiljalleen vaan könytä polvilleni ja siitä sitten kontilleen ja ylös saakka.
Kyllä on ollut suuri tie pyytää apua, tuntee kovasti olevansa liian hyvätuloinen verrattuna niihin , jotka majailevat siltojen alla, ja jonottelevat ruokajonoissa. Kaikissa kaupungeissa kun ei ole ruokajonoja, vaan menee tieto hiljalleen suusta suuhun, ja kauppojen roskiksien kautta menee moni kotiinsa, kun sinne mätetään ruokia, ihan käyttökelpoisiakin.
Uskaltaisi toi eduskunta tehdä lakiehdotuksen, että suurista eläkkeistä/tuloista napsastaisiin 10 % vähävaraisten kassaan, josta ruokittaisiin ja vaatetettaisiin ja lääkärissä käytettäisiin , ihmiset kuntoon ja takaisin elämään. Oikeaan elämään, ihmisarvoiseen sellaiseen.
Mutta kun tämä köyhyys on niin suuri tabu.
Itse olen siitä jakanut sanaa, ruinannut apua, ja yrittänyt tehdä apuhommia, mutta kerta kaikkiaan aina omat voimavaratkaan ei kestä, pitää välilllä luovuttaa ja olla vaan.
Että ymmärrän kyllä, jos ei jaksa, ei välitä, heittää hanskat kehään.
Yrittänyttä ei kannusteta Suomessa kuten ei muuallakaan millään lailla, että hyvä kun teet noin, tai noin, se kannustaisi enemmän jatkamaan, ja jakamaan tietoa ja apua muillekin.
Perustamaan ehkä ryhmän.... avustukseen, hyväntekoon yms.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
Jätti ne maksamatta, ja en mä niitä maksa kuin tuolta ulosoton kautta, vaikka kuinka pieniä ovatkin. Tärkeämpänä pidän niitä laskuja, joita nyt kertyy kuukausittain omalle vastuulle. Eli puhelinlasku , jonka unohdin kokonaan viime kuukauden tilityksestäni, eli siitä summasta pois se silmälasikulu ja sitten tämä puhelinlasku... eli eipä taida riittää.
Pitää kehitellä jonkulainen pieni lisä homma, josta saisin muutaman kympin. Ruokaapua saan seurakunnalta ja Hyväntekeväisyysjärjestö FB:n kautta laittaa mulle avustuskassin, sieltä myös saan tuulipuvun ulkoiluun.
Toivon tuhannesti , että joku kaunis päivä olisin itse varoissani ja voisin sitten autella muita vähäosaisia.
Tässä tilanteessa kun rahaa ei ole elämiseen, tulee taas kovasti mieleenne , jotka luovuttavat. Heikkoja hetkiä on ollut minullakin, mutta yritän pikku hiljalleen vaan könytä polvilleni ja siitä sitten kontilleen ja ylös saakka.
Kyllä on ollut suuri tie pyytää apua, tuntee kovasti olevansa liian hyvätuloinen verrattuna niihin , jotka majailevat siltojen alla, ja jonottelevat ruokajonoissa. Kaikissa kaupungeissa kun ei ole ruokajonoja, vaan menee tieto hiljalleen suusta suuhun, ja kauppojen roskiksien kautta menee moni kotiinsa, kun sinne mätetään ruokia, ihan käyttökelpoisiakin.
Uskaltaisi toi eduskunta tehdä lakiehdotuksen, että suurista eläkkeistä/tuloista napsastaisiin 10 % vähävaraisten kassaan, josta ruokittaisiin ja vaatetettaisiin ja lääkärissä käytettäisiin , ihmiset kuntoon ja takaisin elämään. Oikeaan elämään, ihmisarvoiseen sellaiseen.
Mutta kun tämä köyhyys on niin suuri tabu.
Itse olen siitä jakanut sanaa, ruinannut apua, ja yrittänyt tehdä apuhommia, mutta kerta kaikkiaan aina omat voimavaratkaan ei kestä, pitää välilllä luovuttaa ja olla vaan.
Että ymmärrän kyllä, jos ei jaksa, ei välitä, heittää hanskat kehään.
Yrittänyttä ei kannusteta Suomessa kuten ei muuallakaan millään lailla, että hyvä kun teet noin, tai noin, se kannustaisi enemmän jatkamaan, ja jakamaan tietoa ja apua muillekin.
Perustamaan ehkä ryhmän.... avustukseen, hyväntekoon yms.
Aprillipäivänä meno on villiä,
juotetaan kuraa ja syötetään silliä.
Huhtikuun lätäkköön ei pidä astua,
sukka voi silloin märäksi kastua.
