10.4.2014 AINA ON TOIVOA

Olen laittanut merkille tämän pitkän sairaslomani aikana, että ne todelliset ystävät löytävät tien , vaikka miten luokseni, mutta pannut olen myös merkille, että ihminen joka sairastelee syrjäytetään , jätetään yksin asioittensa kanssa.
Tässäkö Suomessa niin paljon puhetta aiheuttava syrjäytyminen. Työttömät useasti jätetään tyhjän päälle.
Ja jos ei ole sinnikäs, ja hae apua auttajilta/hyväntekijöiltä , kuten minä, ovat aikaisen tyhjän päällä.

Otsikoissa ollut aiheena , että kun ihminen menee työelämään, löytyy omat piirit , mitä kasvatetaan ja ruokitaan itselleen tarpeelliseksi. Löytyy työelämästä myös vastakkainen puoli, kiusaaminen sekä henkinen mollaaminen. Koita nyt siinä tehdä  kunnolla töitä, kun joutuu miettimään kaiken moisia asioita, että jaksaisi ahertaa päivä kerrallaan, jopa tunnin kerrallaan. Pomojen pöytien takaa ehkä miettimistä , mistä johtuu moinen,  sieltäkin voisi avautua mahdollisuus muutoksiin.
 Ei ajettaisi ihmistä niin loppuun burn out:iin, kykenemättömäksi työntekoon. Kun nyt näistä pitemmistä työurista jurputetaan niin kannattaa panostaa henkiseen hyvinvointiin työelämässä enemmän ja enemmän.

Tai on tällaisessa pattitilanteessa, tietämättään minne mennä tai mitä tehdä tulevaisuudessa. Mutta, kun ei ole työtä (muuta kuin paperilla, kirjoilla töissä)  niin asiat ovat todella huonosti. Tälläinen tilanne syö ihmistä enemmän ja enemmän. Paineet tulee kotoa, ystäviltä, työkavereilta, työkkäriltä,  liitolta, kelalta, sossuilta  ja jopa vakuutusyhtiöltä, hoitavilta lääkäreiltä.  Aikasen kädettömiä ovat.

Hope  Love  <3