23.4.2014 RAHATTOMUUS
Aivan niin, rahaa ei ole ollut tililläni 7.4.-30.4.2014 , kuin 0.43 senttiä. Miten teidän ettei ole tulossakaan?
Soitto tänä aamuna perusturvaan työntekijälle. Sanoi, että välitys tilini on jo nyt miinuksella, eivät voi auttaa,
kysyinkin , että onko tämä ihmisen oikeanlaista inhimillistä kohtelemista.
Niin, kun sinun välitystilisi on jo nyt miinuksella, ei voida mistään sinulle rahaa suorittaa.
Siihen sitten aukaisin suuni ja : Pyhällä Hengelläkö ihmisen pitäisi elellä ? Sainhan mä niitä SRK:N ruokaseteleitä, mutta nekin menneet. Pakastimen olen aikalailla syönyt tyhjäksi, viel´ en ihan pakastinta ole itsessään syönyt, olisihan aika rautainen annos. Ilman huumoria ei tätä kyllä jaksaisi.
Koskas sinulle tulee, siis heille menee seuraava suoritus YTK:lta, no 4.5.2014 laitan hakemuksen, seuraavalla viikolla rahat heillä.
Lupasivat käsitellä toukokuun toimeentulotuen, ja laittaa maksuun jo 30.4.2014. Niin sitä tässä sitten odotellaan ja mietitään , mitähän pankki siitä vie päältä, vai päteekö jo se välitystilin kautta maksuun pankkilaina. Onhan sieltä menossa tuo palvelumaksu , tässä loppukuussa, eli sekin vähentää sitä minun saamaani osuutta.
Ihan itku tuli, kyllä niin harmittaa. Jos olisi joku taho mistä olisin saanut pikavipin, varmasti olisin sen ottanut.
Ei tälläinen elämä ole mistään kotoisin, terveys parakaa ja muutenkin ihan vetämätön olotila.
Huomenna sairaalaan kokeisiin, onneksi isäni omistaa auton, ja lupasi kuljetella minua, tuohonkaan ei sosiaalitoimisto millään lailla ottanut kantaa, millä menen sairaalan kun ei ole rahaa linja-autokyyteihin tai junakyyteihin. Aattelikos ne että fillarilla, Hämeenlinnaan kilometrejä noin 40 päälle pikkasen. Ei ne kyllä ihan kaikkea ajattele.
En kyllä yhtään ihmettele, että ihminen luovuttaa elämästään otteen, kun ei ole mistä tulee rahaa tai tukea.
Kyllähän minäkin olen sitkeydellä tätä velkataakkaani kantanut, ja ehkä muutaman kerran tullut tuo luovuttaminen eteen. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut kyllä yksi auttaja. Tänne voin purkaa kaiken huonon olon. Joka päivä en tätä kirjoittele, mutta kun kirjoitan , mietin monesti, mikä tässä on sellaista mikä laittaa kirjoittamaan, nytkin, varmaankin se , etten kumminkaan luovuta, kun tiedän siitä ei ole mitään apua, niille keille jäisi nämä loppuselvittelyt, kamala sotku olisi, vielä hetken, ennenkuin sitten kaikki noi velat on ulosotossa. Jäännösveroni on uusin, mikä sinne oli mennyt 70 €, sen maksuhan olisi ollut tämän vuoden alkupäivinä. Mutta ei ole varaa ollut maksaa.
Olenhan mä noita pikkuhommia, tehnyt auttanut vanhuksia, käynyt laittaa ystävän tukkaa, pessyt ikkunoita ja koteja, mutta vaan silloin kun ole terve, ja jaksan. Aikaa sitten tein homman, sain ne loput silmälaseista maksettua 70 € , nyt ihan uudet näkimet, onneksi. Koska, jos liikaa tekee, verottaa kyllä aikalailla kuntoa.
Lääkitys ei vieläkään ihan kohdilla, mutta pikkuhiljalleen.
TYKY neuvottelut poikivat sen verran, että "lomalla" niin kauan ja lääkärisuhde voimassa, kun olen paremmassa kunnossa, sitten aloitetaan saattohoito -> uuteen ammattiin tai jonkinlaista koulutusta, nämä selvitettäisiin kumminkin ensin työklinikalla, missä ja miten jaksaisin, jossain toisessa työpaikassa.
Näihin sitten taas palaamme, kun asiat etenee.
Voimia kanssa kulkijoille.
Soitto tänä aamuna perusturvaan työntekijälle. Sanoi, että välitys tilini on jo nyt miinuksella, eivät voi auttaa,
kysyinkin , että onko tämä ihmisen oikeanlaista inhimillistä kohtelemista.
Niin, kun sinun välitystilisi on jo nyt miinuksella, ei voida mistään sinulle rahaa suorittaa.
Siihen sitten aukaisin suuni ja : Pyhällä Hengelläkö ihmisen pitäisi elellä ? Sainhan mä niitä SRK:N ruokaseteleitä, mutta nekin menneet. Pakastimen olen aikalailla syönyt tyhjäksi, viel´ en ihan pakastinta ole itsessään syönyt, olisihan aika rautainen annos. Ilman huumoria ei tätä kyllä jaksaisi.
Koskas sinulle tulee, siis heille menee seuraava suoritus YTK:lta, no 4.5.2014 laitan hakemuksen, seuraavalla viikolla rahat heillä.
Lupasivat käsitellä toukokuun toimeentulotuen, ja laittaa maksuun jo 30.4.2014. Niin sitä tässä sitten odotellaan ja mietitään , mitähän pankki siitä vie päältä, vai päteekö jo se välitystilin kautta maksuun pankkilaina. Onhan sieltä menossa tuo palvelumaksu , tässä loppukuussa, eli sekin vähentää sitä minun saamaani osuutta.
Ihan itku tuli, kyllä niin harmittaa. Jos olisi joku taho mistä olisin saanut pikavipin, varmasti olisin sen ottanut.
Ei tälläinen elämä ole mistään kotoisin, terveys parakaa ja muutenkin ihan vetämätön olotila.
Huomenna sairaalaan kokeisiin, onneksi isäni omistaa auton, ja lupasi kuljetella minua, tuohonkaan ei sosiaalitoimisto millään lailla ottanut kantaa, millä menen sairaalan kun ei ole rahaa linja-autokyyteihin tai junakyyteihin. Aattelikos ne että fillarilla, Hämeenlinnaan kilometrejä noin 40 päälle pikkasen. Ei ne kyllä ihan kaikkea ajattele.
En kyllä yhtään ihmettele, että ihminen luovuttaa elämästään otteen, kun ei ole mistä tulee rahaa tai tukea.
Kyllähän minäkin olen sitkeydellä tätä velkataakkaani kantanut, ja ehkä muutaman kerran tullut tuo luovuttaminen eteen. Tämä blogin kirjoittaminen on ollut kyllä yksi auttaja. Tänne voin purkaa kaiken huonon olon. Joka päivä en tätä kirjoittele, mutta kun kirjoitan , mietin monesti, mikä tässä on sellaista mikä laittaa kirjoittamaan, nytkin, varmaankin se , etten kumminkaan luovuta, kun tiedän siitä ei ole mitään apua, niille keille jäisi nämä loppuselvittelyt, kamala sotku olisi, vielä hetken, ennenkuin sitten kaikki noi velat on ulosotossa. Jäännösveroni on uusin, mikä sinne oli mennyt 70 €, sen maksuhan olisi ollut tämän vuoden alkupäivinä. Mutta ei ole varaa ollut maksaa.
Olenhan mä noita pikkuhommia, tehnyt auttanut vanhuksia, käynyt laittaa ystävän tukkaa, pessyt ikkunoita ja koteja, mutta vaan silloin kun ole terve, ja jaksan. Aikaa sitten tein homman, sain ne loput silmälaseista maksettua 70 € , nyt ihan uudet näkimet, onneksi. Koska, jos liikaa tekee, verottaa kyllä aikalailla kuntoa.
Lääkitys ei vieläkään ihan kohdilla, mutta pikkuhiljalleen.
TYKY neuvottelut poikivat sen verran, että "lomalla" niin kauan ja lääkärisuhde voimassa, kun olen paremmassa kunnossa, sitten aloitetaan saattohoito -> uuteen ammattiin tai jonkinlaista koulutusta, nämä selvitettäisiin kumminkin ensin työklinikalla, missä ja miten jaksaisin, jossain toisessa työpaikassa.
Näihin sitten taas palaamme, kun asiat etenee.
Voimia kanssa kulkijoille.
