28.4.2014 HYVIN ASIAT MINULLA !

Kiitän asunnosta.
Kiitän terveydestä.
Kiitän taidoista, joilla voin kuitenkin auttaa selviämään päivästä toiseen.
Onhan tietty hetkiä kun, itku pusertaa rintaa, ja suunnaton ahdistus tulevaisuudesta.
Nyt tänään tuli päätös toimeentulotuesta toukokuulle, tulee taas 104 € ja siitä puolet menee puhelinlaskuun ja yksi vanha lasku pitää maksaa pois, kuukaudeksi jää noin 20 €/ 5 € viikko.
Maksupäivä toimeentulotuelle on 2.5.2014, eli jos eläisin kuten ennen, olisi kova halu lähteä Baariin Wappua viettämään, mutta nyt tyytyminen ihan täällä kotona oloon. Simapullon jos ostaisi ja tippaleipiä. Nauttisi.
Ja nyt sitten asiaa muualta :

"Diakoniatyö esillä TV1:n Dokumentti projektissa
28.04.2014 13:44 / päivitetty 28.04.2014 14:00
TV1:n Dokumenttiprojekti esittää tänään maanantaina 28.4. kello 21.30 elokuvan Kuka välittää? Who cares? Uusinta tulee lauantaina ja myös Yle Areenasta voi tämän dokumentin katsoa.

"Kuka välittää? on dokumentti köyhyydestä, työttömyydestä ja viidestä naisesta, jotka työskentelevät Itä-Helsingissä ja auttavat sosiaalisen turvaverkon läpi pudonneita." Äänessä ovat mm. Karolina Puuska ja Sinikka Backman Herttoniemen seurakunnasta ja kuvauksia on tehty muun muassa Myllypuron elintarvikejakelussa ja Kodittomien yössä.
Kannattaa katsoa, dokumentissa on asiaa diakoniatyöstä lämpimästi kerrottuna. hhttp://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokumentit/dokumenttiprojekti-kuka-valittaa

Esitykset ovat maanantaina TV1 kello 21.30–22.25 ja uusintana ensi lauantaina 3.5. kello 13.35. Dokumentti on nähtävissä myös Yle Areenassa. Dokumentista on hankittu idän seurakuntien diakoniatyöhön myös DVD-kopiot.

Leipäjonot Herttoniemen seurakunnan ruokajakelussa Myllypuron Liikuntamyllyllä ovat pitkät."

Nöyrtyminen, avun hakeminen. Niin kuin tuossakin tuli esille, ei enää ole mitään sanomista keskenään, kun tuonne leipäjonoon joutuu. Minne kadonnut hymy, hyvä sana, tervehdys. Ei ehkä kuitenkaan enään merkitse ruokaan asiat, kun pohjalla on,  siellä yöpaikan saaminen, ruuan saanti suurin huolenaihe, ei enää kuka hymyilee ja kuka tervehtii.

Kuinkahan moni noista ihmisistä on yksinäisiä(200 000), ei sukulaisia, ei perheenjäseniä tukemassa, niin eihän ne tuolla olisi jos joku tukisi. Kovaa kohtaloa, mutta onneksi kumminkin tuossakin ohjelmassa oli niitä hyvätahdontekijöitä srk ja Matalan avun toimisto ... minne sai mennä nukkumaan ja syömään ja viettämään aikaa. Seurakuntaan kerran kuussa, ja toiseen paikkaan joka arkipäivä. Se on niille ihmisille toivo, paremmasta hetkestä elämässä 1h tai pitempi aika, toivottomuuden pakopaikka.

Ja tuosta sosiaalitoimiston toiminnasta, ajan kanssa samaa asiaa, että olisi yksi henkilö kuka hoitaa henkilön paperiasioita, kun toinen lupaa toista ja toinen toista, ihminen on pikkasen sekaisin, keheen uskoo ja keheen luottaa, tuossa oli nyt henkilö kuka kyseli perään, mutta entäs ne jotka eivät jaksa kysellä ja kyseenalaistaa, aika heikoilla on. Tyytyä sitten siihen 0 € tai 100 € kuukaudessa. En nyt ihan hirveesti ole perillä sossun jutuista, mutta luulisi että aikasen moni noista leipäjonolaisista, hakeekohan ollenkaan toimeentulotukea, jaksaakohan, osaakohan edes täyttää kyseistä hakemusta. Tietääkö, että tuollainen hakemus edes olemassa.

Mua ahdistaa itseänikin jo tästä kirjoittaminen.  Niin paljon pitäisi auttaa, ja tosiaan tehdä tälle asialle jotain.
Tämä on varmasti vain jäävuoren huippu, mutta mitä siellä sitten vielä tuleekaan esille, nuoremmat ja nuoremmat jonottavat,  vanhukset, työkykyiset  ja syrjääntyneet, ei kovin hyvältä Suomen tulevaisuus näytä.

Terapiassa tänään oli puhetta, entisestä ajasta.  Kuinka lauantaisin lämmitettiin sauna, leivottiin ja siivottiin, ja sunnuntaina otettiin leppoisasti, ei ollut kiirettä minnekään oltiin vaan oman perheen kesken. Ehkä käytiin sukuloimassa sunnuntaina ja oltiin tiiviisti yhteydessä sukulaisiin ja ystäviin ja perheenjäseniin.
Pidettiin huolta !
Pidetään huolta  :) Olet tärkeä !