Jo vuosia velatta, mutta arki ei helpotu: ”Minua on kohdeltu pahemmin kuin murhaajaa” - IL:n lukijat kertovat elämästä maksuhäiriömerkinnän varjossa
lauantai 23.06.2018 klo 11:38Kysyimme lukijoilta, miten maksuhäiriömerkintä on vaikuttanut heidän elämäänsä.
Moni kokee, ettei nykyinen järjestelmä kannusta velkojen asialliseen hoitoon, koska merkinnästä ei pääse eroon vaikka asia olisi hoidettu pois päivänjärjestyksestä. MOSTPHOTOS
Yli sata kansanedustajaa on jättänyt tiistaina lakialoitteen, jolla halutaan helpottaa maksuhäiriömerkinnän saaneiden suomalaisten elämää. Lakialoitteella pyrittäisiin muun muassa nopeuttamaan merkinnän poistumista luottorekisteristä.
Kysyimme lukijoilta kokemuksia elämästä maksuhäiriömerkinnän kanssa. Tarinoita tuli kymmeniä. Niissä toistui kokemus ulkopuolisuudesta ja kakkosluokan kansalaisuudesta.
Pitkään tiedoissa roikkuva merkintä hankaloittaa elämää monin tavoin: Työpaikan saanti voi olla vaikeampaa, puhelinliittymää ei tahdo saada ostettua, vakuutuksia ei myönnetä ja vuokranantajat ovat haluttomia vuokraamaan asuntoa luottotiedottomalle. Kaiken kaikkiaan nykyinen systeemi koetaan kohtuuttomaksi.
Olen saanut maksuhäiriömerkinnän ja vaikka olen nyt vuoden ollut "kuivilla", merkintä häiritsee elämääni. En pysty esim. ottamaan uutta puhelinliittymää, ellen ole valmis maksamaan siitäkin noin 300 euroa, koska minulla ei ole luottotietoja. Olemme miesystäväni kanssa kauan jo haaveilleet omasta kodista, mutta lainaa en saa, koska minulla ei ole luottotiedot kunnossa. Mikä ärsyttää eniten tässä kaikessa on se, että olen tehnyt töitä sen eteen, että saisin velkani maksettua korkoineen (jotka ovat ihan sairaita ja velka voi jopa triplaantua niillä), ja viime vuoden kesäkuussa olin maksanut kaiken ja voi sitä onnen määrää. Ajattelin, että nyt vihdoin voin jättää sen luvun elämästäni taakse mutta ei.. siellä se merkintä vaan pysyy ja kiusaa pientä ihmistä. Vuoden kuivilla
Nuorena ja tyhmänä tuli hölmöiltyä raha-asiat. Kaikki kuitenkin nyt maksettuna - olleet jo neljä vuotta ja talous vakituisen työn ansiosta kunnossa, mutta merkinnät siellä edelleen roikkuu vuoden 2019 kesään asti. Olen siksi asunnoton tällä hetkellä, vaikka tienaan 2000e/kk. En kelpaa vuokralaiseksi noiden merkintöjen takia, vaikka mikään niistä ei ole edes vuokrarästeistä, vaan pikavipeistä. Minusta tämä on todella epäreilua. Olen rangaistukseni jo kärsinyt ja maksanut. Juopot ja valtion tuella elävät vapaaehtoistyöttömät saavat kyllä asunnon, mutta minä en. Typy
Minua on kohdeltu pahemmin kuin murhaajaa.. en saa mitään nimiini.. en edes sähkösopimusta. Tilanne on sietämätön. Asun tällä hetkellä kaverini omistamassa asunnossa vuokralla ja kaikki vakuutukset ja liittymät ovat hänen nimissään. Olen ollut velaton jo kolme vuotta. Tessu
Kyllähän se silkkaa hulluutta on, että puolen vuoden jaksolta, jossa asiat kaatuivat päälle ja maailmaa pirstaloitui alta, yhteiskunta saa hyljeksiä minua vuosia. Ei asuntoa, ei oman alan töitä (kaupan ala), ei mahdollisuuksia jatkaa omaa elämää velkojen maksun jälkeen. Kun luottotietoni menivät, ei kulunut kuin kolme viikkoa ja kaikki ulosoton velat oli maksettu. Tässä sitä silti ollaan. Kiitos yhteiskunta kannustuksesta! Tavallinen kansalainen
Työttömyyttä ja epäonnea
Olen jo vuosia sitten eronnut, yksin asusteleva vanhempi nainen. Sairastuin 2014 vaikeaan masennukseen. 2015 jäin työttömäksi. Asuntovelat painoi päälle. Pitkästä sairauslomasta ja työttömyydestä johtuen en kyennyt hoitamaan normaalisti laskujani ja laskuja meni ulosottoon. Luottotietoihin tuli merkintä, tottakai. Toivuin masennuksesta, sain työpaikan ja talouteni kuntoon. Luottotietojen menetys on minulle ollut todella suuri häpeän aihe. Tunnen itseni huonoksi äidiksi, mummoksi. Sain hoidettua ulosotossa olevat laskuni nopeasti pois, mutta merkintä kummittelee vielä ensi vuoden tammikuulle asti. Masennus ja luottotiedot
Maksoin joulukuussa 2016 kaikki velkani pois ja kituuttelen vielä kevääseen 2019 vain, koska viimeisin merkintä oli tullut kaksi kuukautta ennen velkojen maksua. Haluaisin "nimeni" takaisin ihan vaan senkin takia, että yöpainotteinen työni helpottuisi jos saisin ostettua auton. Muutaman hyvän työn olen menettänyt merkinnän takia, vaikka kerroin, että olen velkani maksanut. Ihan kun palkasta lähtevä iso summa ei kelpaisi rangaistuksesta, saati että joutuu odottamaan yli kaksi vuotta velattomana! Ihmisillä on monia syitä miksi merkintä tulee, omalle kohdalle osui äkillinen työttömyys. Yöeläin
Maksuhäiriömerkintöjä sain 21-24-vuotiaana hankalan elämäntilanteen vuoksi. Tämän jälkeen opiskelin, sain lapsen ja opiskelin uuden ammatin. Menin töihin opiskeluaikana ja aloin maksaa velkojani ulosoton kautta. Nyt olen jo vuosia ollut vakituisessa työssä sosiaalialalla ja elän tavallista lapsiperhearkea. Maksuhäiriömerkinnät säilyivät. En saanut kotivakuutusta ja puhelinliittymäni oli prepaid. Olin jonkin aikaa asunnotonkin tämän vuoksi merkintöjen alkuvuosina. Tämän vuoden alussa maksoin viimeisen velkaerän. Ulosottomies poisti kaikki merkintäni helmikuussa. Tuntuu kuin elämä olisi nyt 16 vuoden jälkeen alkanut ja olisin viimein samanarvoinen kuin muut ihmiset ensimmäistä kertaa aikuisiälläni. Edelleen olo on epäuskoinen enkä ole vielä uskaltanut vaihtaa puhelinliittymää. Pelottaa että se edelleen evätään. Huonommuuden tunne on säilynyt. Huonompi?
Itsellä on juurikin tilanne, että kaikki velat on maksettu jo lähes 2 vuotta sitten, mutta luottotiedot saan puhtaaksi vasta kesäkuussa 2019. En ymmärrä. Ihan kuin olisi rikollinen. Joskus vaan elämä menee vikatilaan, eikä siitä pitäisi rangaista kohtuuttomasti. Katinka
Esikoisen rankka syntymä
Kannatan aloitetta. Maksuhäiriömerkinnän aiheutti itsellä iloinen asia: lapsen syntymä. Avovaimoni sai tunnistamattoman bakteeritulehduksen hätäsektiosta. Alkoi sairaalakierre ja tuhansien eurojen sairaalamaksuihin ei saatu apua. Sossu auttoi 60 eurolla. Tästä alkoi vuoden kestävä kotihoito, jonka seurauksena minun tuloni eivät riittäneet lainan ja luottokortin maksuun. Niiden maksamisessa ei ennen ollut ongelmaa. Käyn onneksi töissä ja saan elämäni takaisin raiteilleen noin kolmen vuoden päästä ja toivon, että samalla saisin luottotiedot takaisin. Jos vielä joskus lapsen teen, pidän huolen, että lainaa ei ole silloin euroakaan. Kiitos sosiaalitoimisto kun autoit.
Kun olin 18-vuotias, silloinen poikaystäväni manipuloi minua ottamaan lainaa hänelle omissa nimissäni. Hän ei tietenkään koskaan maksanut ja rakkaus maksoi minulle 10 000 euroa ja tämän velan maksoin pois. Merkintä jäi, ja se vaikeuttaa elämääni merkittävästi. Yksikään euro ottamistani veloista ei koskaan päätynyt omaan kukkarooni. Tyhmyydestä kärsii koko ruumis
RIIKKA NYMAN
riikka.nyman@iltalehti.fi
