Laki sallii pakkokeinon, millä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia – Ulosmittauksessa varat tulisi käyttää velkojen maksuun, mutta ulosotto pidättääkin niistä ensin itselleen provision sekä erilaiset toimenpide- ja perintäpalkkiot
Olen vuosia seurannut ylivelkaantuneiden kyykyttämistä ja nälän partaalle kurjistettuja ihmisiä.
Vuonna 1895 vahvistettiin ulosottolaki, joka on nykyaikaan soveltumaton. Laki sallii pakkokeinon, millä rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia. Vuonna 2008 valmistuneella ulosottokaarella yritettiin saada tulosta, mutta turhaan.
Vuosittain tuhansia ihmisiä ja perheitä syöstään pakkokeinoin ulosoton toimesta köyhyysrajan alle ja yhteiskunnan tukien varaan.
Ulosmittauksessa varat tulisi käyttää velkojen maksuun, mutta ulosotto pidättääkin niistä ensin itselleen provision sekä erilaiset toimenpide- ja perintäpalkkiot. Jäljelle jäävät rippeet käytetään velan korkoihin.
Varsinaiseen velanlyhennykseen jää vain muruset ulosmitatuista varoista tai ei mitään. Kun velkaantuneen tulot on ulosmitattu, tarvitaan avuksi yhteiskunnan tukia. Onko tässä mitään järkeä? Tämä kierre jatkuu vuodesta toiseen.
Olisiko ulosotolla motiivia tahallisesti järjestellä maksujen ohjausta siten, että ulosotetuista varoista ohjautuu suurin osa ulosoton perintäkuluihin ja erilaisiin toimenpidepalkkioihin, ennen korkoja ja velan lyhentämistä?
Sopii miettiä, kun tutkitaan ulosottomiehelle palkkausta joka koostuu, kiinteästä peruskuukausipalkasta, provisiosta, joka lasketaan ulosotetuista varoista sekä erilaisista toimenpidepalkkioista, joita maksetaan jokaisesta yhteydenotosta velalliseen tai velka-asiaan liittyvästä muusta pienestäkin toimenpiteestä erikseen.
Nykyinen ulosottovirkailijan palkkajärjestelmän toiminta on verrattavissa siihen jos poliisi määräisi sakkoja ja saisi jokaisesta kirjoittamastaan sakosta provision ja toimenpidepalkkion.
Suomessa ajautuu vuosittain yhä enemmän ihmisiä joko omasta syystään tai itsestään riippumattomista syistä ulosottoon, jonka aikana velallinen syrjäytyy viranomaisen käyttämillä pakkotoimilla yhteiskunnan ulkopuolelle ja ulos työmarkkinoilta.
Tämä vain siksi, että ulosoton suojaosuudet on määritelty niin pieniksi, että palkasta ei jää riittävästi toimeentuloa, joten töihin ei kannata lähteä.
Olisiko aktiivimallin sijaan ensiksi tarkastella näiden ahdinkoon joutuneiden ihmisten tilannetta, uusia ulosottojärjestelmä, asettaa rajat perintäkuluille ja kohtuullistaa suojaosuuksia niin merkittävästi, että ylivelkaantuneilla olisi järkevää ottaa työtä vastaan sekä välttyä syrjäytymästä yhteiskunnan ulkopuolelle?
Aktiivimalli, ylivelkaantuneen työllistäjänä, on suoranaista pilkkaa kuin todellinen keino työllistää.
Ulosotossa oleva tietää, että vastaanotetusta työstä ulosmitataan viimeistään 1–2 kuukauden sisällä valtaosa ja käteen jää vain suojaosuus joka on 672,30 euroa kuukaudessa.
Valtaosalla työpaikoista vaaditaan puhtaat luottotiedot, esimerkiksi kaupan kassoilla ja hoitoalalla.
Ulosotto on tehokas tapa leimata normaali kansalainen epäluotettavaksi. Jos hän joutuu lopettamaan tai työnantaja lopettaa hänen työsuhteensa, työntekijä saa karenssin. Karenssin vuoksi hän jää viikoiksi, jopa kuukausiksi ilman työttömyystukia.
Maailma on muuttunut, vanhaan ulosotto- ja perintälakiin ei ole rohkeutta puuttua niin, että se vastaisi nyky-yhteiskunnan vaatimuksia ja tekisi työn tekemisen kannattavaksi.
Ulosoton palkkausjärjestelmä olisi muutettava kiinteäpalkkaiseksi siten, ettei velkaantuneiden maksujärjestelyjen kikkailulla pääse kukaan nostamaan omaa ansiotasoaan.
Nykyinen ulosottolaki ja laki velkajärjestelystä vastaavine suojaosuuksineen pitää uudistaa. Nykyisin käytössä olevat suojaosuudet ja ulosoton palkkiojärjestelmä on häväistys koko ”hyvinvointi”yhteiskunnalle ja on tehokas este työllistymiseen.
Julkinen salaisuus on mielestäni se, että valtaosa harmaasta taloudesta pyörii ulosotossa olevien voimin. Herää kysymys, miten pitkään tämä voi jatkua?
Kysyn, ovatko päättäjät nostaneet kädet ylös ja sulkeneet silmänsä yli 500 000 suomalaisen ja heidän lastensa edessä ja jättäneet heidät oman onnensa nojaan?
Kati Åhman, kansanedustajaehdokas (sd.), Iisalmi
