03.03.2019 Sosiaalityöntekijät kertoivat 16 tarinaa köyhyydestä Suomessa: ”Itse en kyllä selviäisi, jos pitäisi tuilla elää”
Sosiaalityöntekijät kertoivat 16 tarinaa köyhyydestä Suomessa: ”Itse en kyllä selviäisi, jos pitäisi tuilla elää”
Sosiaalityöntekijät näkevät aitiopaikalta, mitä on suomalainen köyhyys. Vähävaraisten perheiden lapset voivat kokea häpeää, joka jättää syvät jäljet elämään.
Sosiaalityöntekijöillä on työnsä puolesta suora näkymä siihen, millaista suomalainen köyhyys on. IS kysyi Helsingissä ja Tampereella työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä, millä tavalla suomalainen köyhyys näkyy heidän työssään. Osa halusi esiintyä jutussa nimettömänä.
Yleensä sosiaalitoimessa kohdatun köyhyyden taustalla on pitkään jatkuneita vaikeuksia etuuksien hakemisessa ja saamisessa tai elämäntilanteessa yleensä. Näihin tilanteisiin on voinut johtaa oma tai läheisen sairastuminen, velkaantuminen, mielenterveys- tai päihdeongelmat tai esimerkiksi pitkittynyt työttömyys.
TAMPEREELLA alle 30-vuotiaiden aikuisten sosiaalityössä toimiva sosiaalityöntekijä kertoo, että suurin osa asiakkaista on perustoimeentulon varassa. Heissä on muun muassa pitkäaikaissairaita ja -työttömiä.
Sosiaalityöntekijän mukaan toimeentulotuki riittää välttämättömään lyhytaikaisesti. Jos tilanne pitkittyy, eikä asiakas pysty palaamaan töihin sairauden vuoksi tai ei työllisty, ongelmat alkavat kasautua.
– Asiakkaan täytyy pärjätäkseen olla todella suunnitelmallinen, osata itse tehdä edullista ruokaa ja harkita tarkkaan menojaan. Kelan työttömyysetuus, toimeentulotuki ja asumistuki saattavat tulla eri päivinä. Silloin pitää miettiä, minkä verran kustakin summasta voi ottaa ruokaan ja minkä verran pitää laittaa vuokraan.
Korttitalo voi romahtaa yllättävien menojen vuoksi, eivätkä rahat aina riitä välttämättömäänkään. Moni joutuukin lainaamaan rahaa kavereilta tai sukulaisilta – jos se on mahdollista.
– Monen asiakkaan elämä on epävarmaa. Kun joutuu koko ajan sinnittelemään ja miettimään rahojen riittämistä, se vie voimavaroja tulevaisuuden järjestämiseltä.
Ruokakassit tulevat monille vähävaraisille perheille todelliseen tarpeeseen. (KUVA: Emmi Korhonen)
LAPSIPERHEIDEN köyhyys näkyy Tampereen kaupungin perhepalveluissa työskentelevän palveluohjaaja Tarja Laukkasen työssä päivittäin.
– Asumiskustannukset ovat suuret. Jos perhe joutuu elämään työttömyyskorvauksilla ja erilaisilla tuilla, rahat eivät riitä. Moni käykin hakemassa ruoka-apua. Se on sellaista selviytymistaistelua rahapäivästä toiseen, Laukkanen kuvailee.
On tavallista, että lapsille ei pystytä hankkimaan uusia vaatteita, vaan ne haetaan esimerkiksi Hope-järjestön kautta. Hopen kautta on myös mahdollista saada lapsille leluja.
– Enemmän ja enemmän järjestöt, seurat ja kunnat pyrkivät järjestämään lapsille ilmaisia harrastuksia, Laukkanen kiittelee.
Vaikka perhe saisi hankittua kaiken välttämättömän, lapset eivät välttämättä säästy eriarvoisuuden kokemukselta.
Nykyisin eletään tällaisessa kilpavarusteluyhteiskunnassa, joka ulottuu kouluihin ja jopa päiväkoteihin.
– Nykyisin eletään tällaisessa kilpavarusteluyhteiskunnassa, joka ulottuu kouluihin ja jopa päiväkoteihin. Pitää olla älypuhelimia, padeja ja tietokoneita, mutta osalla ei ole varaa niihin, Laukkanen toteaa.
Vähävarainen lapsi joutuu helposti kiusaamisen kohteeksi, jos ei pysy kilpavarustelussa mukana.
– Eriarvoistuminen kyllä näkyy, ja se on aika jäätävää. Lasten köyhyyskokemustutkimusten mukaan kokemus, johon liittyy häpeän tunteita, saattaa vaikuttaa elämässä pitkään ja raskaasti, Laukkanen kertoo.
Hänen mukaansa sekin voi jättää jälkensä, jos lapsi joutuu kulkemaan aina jonkun toisen vanhoissa vaatteissa tai näpyttelemään vanhaa Nokian kapulaa, kun kavereilla on älypuhelimet.
– Saa olla aika vahva lapsi tai nuori, että siitä selviää ”ei tällä niin väliä” -hengessä.
Siitä voi jäädä sellaiset arvet, että toiselle asteelle opiskelemaan siirtyminen ihan hirvittää.
MYÖS nuorten kanssa työskennellyt Laukkanen kertoo, että koulukiusaaminen voi vammauttaa nuoria pitkälle elämään.
– Siitä voi jäädä sellaiset arvet, että toiselle asteelle opiskelemaan siirtyminen ihan hirvittää. Osa on selviytyjäluonteita, mutta osalle se jättää tosi pitkät jäljet. Peruskoulu on tärkeä vaihe lasten elämässä, ja olisi hyvä, että lapsi hyväksyttäisiin porukkaan, vaikka hänen vanhemmillaan ei olisikaan varaa ostaa trendivaatteita.
Lapsiperheiden köyhyyden taustalla on Laukkasen kokemuksen mukaan se, että vanhemmat ovat jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle syystä tai toisesta.
– Mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet. Jos ei ole nuorempana pystynyt opiskelemaan ikätoverien kanssa samaan tahtiin, ei pysty työllistymäänkään samalla tavalla. Se on aika iso syy.
Lapsiperheköyhyydessä näkyy myös ylisukupolvisuus. Nykyisten köyhien lapsiperheiden vanhemmat ovat usein 1990-luvun laman lapsia, jotka ovat kokeneet köyhyyttä jo lapsuudenperheessään. Monella on myös päihdeongelmia.
– Ihan varmasti järjestelmän hyväksikäyttäjiäkin on jonkin verran, mutta kyllä avun hakeminen on silti monille häpeän paikka ja nöyryyttävä kokemus. Ja silti tietää, että vaikka apua saisikin, rahat eivät riitä. Itse en kyllä selviäisi, jos pitäisi tuilla elää, Laukkanen tunnustaa.
16 tarinaa sosiaalityöntekijöiden arjesta
Perheenäiti otti työttömänä ollessaan vastaan lyhytaikaisen työn kaupan kassalla. Perheen talous meni melkoiseen sotkuun, koska Kela vaati palkkatodistusta ennen kuin suostui maksamaan perheen äidille työttömyyskorvausta työttömyyspäiviltä. Tiliotteessa ollut tieto maksetusta palkasta ei riittänyt. Tämän seurauksena perhe ei pystynyt maksamaan laskujaan ajallaan. Tällaisessa tilanteessa esimerkiksi asuminen vaarantuu.
●●●
Perhe asui vuokralla asunnossa, jonka vuokra meni tukien kannalta 200 euroa yli hyväksyttävän vuokrasumman. Ylijäävää osuutta ei korvata, ja siten se oli pois perheen perustulosta, joka tuilla elettäessä on muutenkin pieni. Jatkuva patistaminen halvemman asunnon etsimiseen ahdistaa. Halvempia asuntoja ei yksinkertaisesti ole suuressa kaupungissa saatavilla, niihin on paljon tulijoita, ja paine muuttaa pois vaikeuttaa perheen asettumista kodiksi.
●●●
Kolmen lapsen yksinhuoltajaäiti ei ollut ostanut kahteen vuoteen itselleen uusia vaatteita tai käynyt kampaajalla. Lasten vaatteet haettiin Hopesta, josta on mahdollista saada myös leluja ja satunnaista tukea harrastuksiin. Hiusten leikkaus ilmaiseksi ammattilaisten tai alan opiskelijoiden voimin onnistui kerran vuodessa seurakunnan järjestämissä Diakonia-päivässä.
●●●
Vähävaraisen perheen tytär joutui koulussa kaveriporukan ulkopuolelle, koska hänen vanhemmillaan ei ollut varaa ostaa hänelle uutta puhelinta. Se oli tytölle todella raskasta, ja hän kärsi yksinäisyydestä ja siitä, että joutui viettämään välituntinsa yksin ja kuuntelemaan muiden naljailua. Vähävaraisten perheiden lapset kokevat usein eriarvoisuutta muiden koulutovereiden rinnalla. Vaikka vanhemmat kuinka yrittäisivät salata taloudellisen tilanteen, lapset silti aistivat ilmapiirin ja kärsivät myös häpeän ja avuttomuuden tunteesta.
●●●
Eräässä lapsiperheessä turvauduttiin tiukassa paikassa pikavippeihin, ja perhe sotki niillä koko taloutensa. Takaisinmaksu tiukassa taloudellisessa tilanteessa vei viisi vuotta. Kun velat saatiin viimein hoidetuksi ja sovituksi, oli ihana nähdä, mikä helpotus se oli vanhemmille.
●●●
Moni toimeentulotuen asiakas tinkii ruuasta, jos tulee yllättäviä menoja. Eräs velkaantunut nainen maksoi kuukausittain velkojaan toimeentulotuesta ja nipisti lyhennykset ruokarahasta. Kun syöminen oli huonoa pitkään, se alkoi vaikuttaa mielialaan ja fyysiseenkin jaksamiseen.
●●●
Toimeentulotuki ei aina riitä kaikkeen, mihin pitäisi. Erään kerran kävi niin, ettei nuori miesasiakas päässyt tulemaan varatulle ajalle sosiaalitoimeen, sillä hänellä ei ollut jäänyt rahaa bussikorttiin edellisen kuukauden toimeentulotuesta.
●●●
Kun asiakkaan kissa sairastui, eläinlääkärireissu maksoi kolmesataa euroa. Nainen joutui maksamaan laskun alle viidensadan euron perustoimeentulotuesta, eikä hänelle jäänyt siksi kuukaudeksi paljon rahaa ruokaan ja muihin menoihin. Voisi ajatella, että lemmikki ei ole mikään perusoikeus, mutta monelle lemmikki on hyvinkin tärkeä ja osallistava osa elämää.
●●●
Toimeentulotukiasiakkaaksi tuli aiemmin pitkään työelämässä ollut mies, joka oli nyt jäänyt työttömäksi. Hän halusi pitää autonsa, jotta voisi parantaa työllistymismahdollisuuksiaan. Toimeentulotuesta ei kuitenkaan korvata auton kuluja. Mies joutui valitsemaan, myykö auton pois vai yrittäisikö maksaa auton kulut etuuksista, jolloin taas elämiseen jää vähemmän rahaa.
●●●
Velkakierre voi alkaa pienestä. Eräs festareille menevä nuori rahoitti reissunsa 100 euron pikavipillä ja ajatteli, että voi maksaa vipin takaisin myöhemmin. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä rahaa tuli vain toimeentulotuesta, eikä hänellä ollut maksukykyä. Pikavippien todellinen vuosikorko on suuri, ja vähitellen nuori ajautuikin velkakierteeseen kun pyrki maksamaan velkoja uusilla luotoilla.
●●●
Raha ei välttämättä riitä kaikkeen välttämättömäänkään. Vähävaraisissa perheissä joudutaan miettimään, mitkä laskut on aivan pakko maksaa eräpäivänä ja mitkä voi siirtää siihen hetkeen, että on enemmän rahaa. Perheen vanhemmille on äärimmäisen stressaavaa miettiä, miten selvitään rahapäivästä toiseen.
●●●
Eräässä vähävaraisessa perheessä lapset eivät ole koskaan harrastaneet mitään sellaista, joka maksaa jotain. Jopa bussilippu harrastukseen menemiseksi voi olla liian kallis hankinta, harrastusvälineiden ostamisesta puhumattakaan.
●●●
Köyhyys aiheuttaa yksinäisyyttä. Moni eristäytyy, ja usein köyhyyttä hävetäänkin. Köyhyys vaikuttaa myös yleisolemukseen, kun ei ole varaa hoitaa itseään, käydä kampaajalla tai hammaslääkärissä. Hampaat voivat olla hoitamatta kymmenien vuosien ajan.
●●●
Pitkään jatkuneesta taloudellisesta ahdingosta ja toimeentulotuen varassa elämisestä seuraa monia käytännön ongelmia: vaatteet kuluvat, ja uusia on vaikea hankkia – ostoperusteeksi ei riitä talven tuleminen. Harrastuksiin ei ole rahaa ja niihin on vaikea lähteä, jos ei ole esimerkiksi rahaa bussimatkoihin.
●●●
Toimeentulotukiasiakkaalle jopa postimaksun maksaminen etuushakemuksen saamiseksi perille voi tuottaa ongelmia, kun kaupan kassalla myydäänkin postimerkkejä enää 10 kappaleen arkkeina.
●●●
Työllistyminen on tavattoman vaikeaa. Jos otat lyhytaikaisen työn vastaan, siihen tulee hirveä byrokraattinen sotku. Ei näytä siltä, että byrokratia olisi purettu. Monesta asiasta on tehty paljon vaikeampaa kuin takavuosina. Nykyisin yhteiskunnasta puuttuvat hanttihommat, työt, joita voisi tehdä ilman erikoista koulutusta.
Tapaukset on kerätty kuuden sosiaalityöntekijän kertomuksista.
Nykyisin köyhyys usein pitkittyy
Tampereen kaupungin psykososiaalisen tuen palvelulinjan palvelulinjapäällikkö Maritta Närhi on itse työskennellyt sosiaalityöntekijänä viimeksi 15 vuotta sitten.
– Kun vertaan nykyisten sosiaalityöntekijöiden kertomia kokemuksia omiin kokemuksiini, näyttäisi, että köyhyys ei ole juuri muuttunut 15 vuoden aikana. Siitä on nykyisin kuitenkin entistä vaikeampi päästä irti ja tilanne usein pitkittyy, Närhi näkee.
Köyhyyteen on tullut parinkymmenen vuoden aikana uusia elementtejä, kuten pikavipit. Yksikin vippi voi johtaa maksukyvyttömän menettämään luottotietonsa.
– Luottotietojen menettäminen on iso asia, joka vaikeuttaa kaikkea: luottotiedoton ei voi saada asuntoa eikä hän voi ostaa osamaksulla mitään. Se kaventaa valinnanvapautta entisestään ja aiheuttaa haittaa pitkän aikaa, Närhi toteaa.
Nykyisin tarvitaan kännykkää ja tietokonetta. Ilman niitä on vaikea pysyä kartalla yhteiskunnassa ja esimerkiksi uusia työnhakua.
– Sosiaalityöntekijänä ollessani eräällä asiakkaalla ei ollut televisiota. Minä mietin, että millä tavalla hän pysyy tässä yhteiskunnassa mukana. Nykyisin älypuhelin taitaa hoitaa sitä virkaa.
Vaikka Tampereella asunnottomuusongelma ei ole suuri, se on Närhin mukaan lisääntyvä ilmiö.
Myös ruokajonot ovat yksi tämän hetken köyhyyteen liittyvistä ilmiöistä.
Närhi nimeää huonon työllisyystilanteen yhdeksi tavallisimmista köyhyyden taustalla olevista syistä.
– Myös matala koulutustaso on yksi syy siihen, että työllistyminen on vaikeaa ja köyhyyteen jää helpommin kiinni. Nykyisin on vähemmän avustavia tehtäviä, joihin ei tarvita koulutusta.
