23.08.2015 MISTÄ KIRJOITTAISIN....

Mistä kirjoittaisin, niin joka kerta se on miettiminen, mutta kas kummaa se kirjoitus vaan tulee ihan sydämestä asti.

Tällä kerralla haluan kiittää lukijaani, hän muisti minua ihanalla paketilla. Kovasti surkutteli ,kun ei pystynyt rahaa laittamaan tai enemmän auttamaan.
Ei se vaan aina ole niin, kuinka paljon, vaan ihan se , että saa tähän arkeen edes pienen ilon aiheen.
Hänellä itsellään perhettä, mutta halusi kuitenkin minua muistaa.
Ja olikin ihan ihana paketti, ihania keksejä , herkkuja yms. Ja ennen kaikkea ihana mekko, minulla ei ole ollut kesämekkoa tänä vuonna ja nyt sitten sain, kelitkin suosivat sen käyttöä.
Ja viileämpiin iltoihin, ihana tunika , tykkään kovasti !

Raha ei tuo onnea.
Ja hänkin, kuten minäkin ajattelee,  että raha ei tuo onnea eikä onnellisuutta, mutta se helpottaa arkea, ja ettei tarvitsisi murehtia, vaan voi olla onnellinen, ilman rahan puutteen tuomaa huolta.

Hänelle haluaisin näin laittaa kiitoksen. Suuren sellaisen, sydämen kera.

Ihania ihmisiä on olemassa, ja juuri sellainen joka itsekin joskus kokenut, tai kokee  köyhyyttä ja rahattomuutta, vaistoaa toisen hädän ja tarpeen.    Koska sellainen ihminen on täynnä kultaa. Toisilla tuollainen auttaminen lähtee ihan sydämestä. Ja voipi olla ihan kotiopeista lähtösin.

Monesti mietin, jos minulla olisi sellainen vanhanaikainen idyllinen maalaistalo, jossa olisi lehmiä ja ihan omavarainen kaikkinensa, siitä riittäisi jaettavaa , ja annettavaa. Voisin kutsua ihmisiä sinne, antaisin pöydän antimista jokaiselle mahansa täyteen ja vielä kotiinkin vietäviksi.
Leipoisin ja kokkailisin, sen osaan erittäin hyvin.

Kuten tämä auttaja toteaa lopuksi, että toivoo meille molemmille velatonta tulevaisuutta päin etenemme.
Näin moni muukin ajattelee, mutta askel askeleelta se on aloitettava, ja sitten päivä päivältä huomaa asian etenevän velattomuutta kohti.

Positiivistä ajattelua yritän itse pitää yllä, mutta pakko myöntää tulee niitä notkahduksia.
Mutta ei onneksi, voi ottaa velkaa velan päälle enää. Vaan notkahdus tulee jonkun laskun myötä, tai typerän ostoksen esim.shampoon tai huuhteluaineen, kun huomaa kotona , että sitä oli vielä vanhaakin pullollinen, muistin piikkiin laitettava. Ja kun on tarpeeksi muistilla kuormitusta ja stressiä, tällaiset virheet voivat tulla itse kullekin.

Yritetään taas olla tai minä tässä hetkessä. Yhdessä eteenpäin. Olen sinulle ehkä auttaja, mutta ennen kaikkea olen oman elämän tilanteeni kertoja, ehkä jollekkin esimerkkinä, siis siitä miten toimitaan , että saadaan elämään  yksi oivallus, muitakin on tässä samassa jamassa . Ehkä vaan turhanpäiväinen höpisijä.

Mukavaa alkavaa viikkoa !