29.08.2015. Vuokra, ruoka vai lääkkeet – moni pienituloinen tinkii terveydestään Rahaa riittää ainoastaan ruokaan ja vuokraan
Vuokra, ruoka vai lääkkeet – moni pienituloinen tinkii terveydestään
Rahaa riittää ainoastaan ruokaan ja vuokraan
KOTIMAA 29.8.2015 2:00 Päivitetty: 29.8.2015 7:21
HELSINGIN SANOMAT
Eija Salo karsii lääkkeitään, jotta rahat riittäisivät perheen ruokakuluihin. Yhä useampi on vaikeuksissa terveyskulujen kanssa.
Vantaalaisen Eija Salon tärkeysjärjestys on selvä. Vuokra on maksettava ja ruokaa on oltava, varsinkin vielä kotona asuvalle lapselle. Kaikesta muusta voi karsia, myös lääke- ja sairaalakuluista.
"Tarvittaessa elän itse näkkileivällä. Lääkkeissä säästän myös. Lääkäri on ohjeistanut ottamaan yhden tabletin aamulla ja toisen illalla, mutta otan vain aamulla, jotta ne riittäisivät pitempään."
Salon työkyvyttömyyseläke on 939 euroa kuussa. Verojen ja ulosoton jälkeen siitä jää käteen 762 euroa kuussa. Lisäksi hän saa asumistukea, joka nostaa tulot hieman yli tuhanteen euroon. Summan pitäisi riittää vuokraan sekä Salon ja hänen tyttärensä ruokaan, vaatteisiin, puhelimeen ja matkakorttiin. Aina ei riitä. Siksi Salolla on nytkin ulosotossa terveyskeskusmaksuja ja puhelinlaskuja.
Toimeentulotukeakin hän on ajoittain saanut, mutta joskus tulot ovat menneet yli toimeentulotuen rajan. Silloin sairaalamaksuihin tai lääkkeisiin ei riitä rahaa.
"Lääkkeiden osto tai vaikka terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin meneminen riippuu siitä, saanko niihin tukea vai en. Jos en saa, en osta lääkkeitä enkä mene hammaslääkäriin."
Samankaltaisessa tilanteessa elää moni muukin. Vantaan Korson seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Sirkka Väätäinen sanoo, että yhä useammalla kotitaloudella on vaikeuksia selvitä sairauskuluistaan.
"Tällainen ilmiö on selvästi nähtävissä. Meillä se näkyy asiakasmäärien kasvuna. Kevään ja kesän aikana meille on tullut paljon uusia asiakkaita. Monella on sellainen tilanne, että ovat joutuneet jättämään sairaalamaksuja maksamatta tai he hakevat meiltä avustusta maksuihin. Meillä on avustusmäärärahoja, mutta ne ovat pienet, joten kovin paljon emme pysty tässä auttamaan."
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön johtaja Maarit Sulavuori kertoo, että toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut Helsingissä alkuvuoden aikana kuusi prosenttia. Saman verran ovat kasvaneet myös terveysmenoihin myönnettävät tuet.
"Jos tulot ovat niin pienet, että pääsee toimeentulotuen asiakkaaksi, myönnämme tukea myös terveyskuluihin. Väliinputoajia ovat ne, joiden tulot ovat pudonneet, mutta ei niin paljon, että he saisivat toimeentulotukea. Siinä ryhmässä on ihmisiä, jotka joutuvat miettimään, miten jakavat tulonsa vuokran tai asuntolainan lyhennyksen ja sairaalamaksun kesken."
Maksuvaikeuksiin joutuneita auttavan Takuu-säätiön toiminnanjohtaja Juha Pantzar sanoo, että terveysmenot ovat jo pitkään olleet talousvaikeuksissa oleville keino säädellä rahatilannetta.
"Asiakkaat eivät välttämättä ota terveysmenoja esiin, kun he soittavat meille. Kun heidän tilannettaan sitten aletaan käydä läpi, sieltä löytyy usein maksamattomia terveydenhoitomaksuja. Yleistä on, että maksamatta jätetään nimenomaan päivähoitomaksut sekä terveyskeskus- ja sairaalamaksut. Niistä joustetaan, kun asuminen ja ruoka on pakko maksaa. Ihmiset luottavat siihen, että lasta ei heitetä päiväkodista eikä potilasta sairaalasta, vaikka maksuja olisikin rästissä."
Osa soittajista kertoo kuitenkin, että ei kehtaa mennä terveyskeskukseen tai sairaalaan, koska edelliset maksut ovat maksamatta.
"Tällaiset puhelut ovat viime aikoina lisääntyneet. Jonkin verran päivystäjämme kuulevat myös tapauksista, joissa terveydenhoitokuluja varten on otettu lainaa."
Sairaanhoitopiirien kirjanpidossa maksuvaikeudet näkyvät vaihdellen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä asiakkaiden maksuvaikeudet näkyvät luottotappioina. Niiksi kirjataan potilasmaksut, joita ei saada perittyä edes ulosoton kautta. Niiden määrä on kasvanut alkuvuonna peräti 45 prosenttia. Osa kasvusta selittyy maksujen korotuksilla sekä potilasmäärän kasvulla.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin talousjohtaja Jarkko Raatikainen sanoo, että joskus pienetkin sairaalamaksut aiheuttavat potilaille ongelmia.
"On potilaita, joille jo 30 euron lasku on liikaa. Toisille maksuvaikeuksia aiheutuu esimerkiksi pitkän sairaalahoidon jälkeen. Silloin laskun loppusumma voi olla 600 euron luokkaa."
Kuopion yliopistosairaalassa perittävien maksujen summa on kasvanut viime vuodesta, mutta luvuista ei voi päätellä, johtuuko kasvu potilaiden maksuvaikeuksista vai pelkästään maksujen korotuksista ja potilasmäärien kasvusta.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ei näy kasvua luottotappioissa.
Useimmissa sairaanhoitopiireissä on puhelinpalvelut, joissa asiakas voi neuvotella eräpäivän siirrosta tai pitemmästä maksuaikataulusta.
"Jos asiakas ottaa yhteyttä ja haluaa neuvotella maksustaan, pyrimme olemaan joustavia, neuvottelemme ja annamme maksuaikaa. Emme ole niin julmia, että laittaisimme maksut heti perintään", Raatikainen sanoo.
Viime viikolla Eija Salo pääsi hammaslääkäriin. Lääkäri poisti pari hammasta ja sanoi, että olisi ne pelastaakin voinut, jos Salo olisi tullut lääkäriin aiemmin. Hampaiden menetys ei silti ole ikävintä. Ikävintä on jatkuva sumpliminen ja stressaaminen.
"Minulla ei ole sellaisia iltoja, joina voisin mennä nukkumaan ajatellen, että huomenna ei tarvitse huolehtia perusasioista."
Jos Salo nyt saisi jostain rahaa, hän maksaisi ulosottovelat, täyttäisi jääkaapin ja lataisi matkakorttiinsa lisää matka-aikaa. Matkakortti on tärkeä siksikin, että ilman sitä kyynärsauvaa tarvitsevan Salon on vaikea päästä leipäjonoon. Tänä syksynä menoja tuovat myös tyttären ylioppilaskirjoitukset.
"Jos tietäisin, että tytär pääsee läpi syksyn ylioppilaskirjoituksista, tahtoisin ostaa hänelle ylioppilaslakin. Muita haaveita minulla ei ole. Minä en enää haaveile."
KOMMENTTEJA :
1)
Yksi ratkaisu asiaan on lopettaa tukien varassa eläminen ja mennä töihin. Koska Salo tuli itse julkisuuteen asian kanssa niin on mielestäni soveliasta kysyä, että miksi hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Päällisin puolin näyttää siltä, että hän voisi kyetä siivoamaan, toimimaan kaupan kassalla tai työskentelemään toimistotiloissa. Onko Salolla todella niin vakava terveydellinen ongelma, että hän eri kykyne mihinkään järkevään työhön? Toimittaja olisi voinut tuoda asian esille.
Salon kaltaisia, eläkkeellä olevia ja näennäisesti työkykyisiä ihmisiä, on Suomi täynnä. Mielestäni nyt olisi pakko käydä jokainen myönnetty työkyvyttömyyseläke uudelleen läpi hyvin tarkkaan. Uskallan epäillä, että menneinä vuosina näitä eläkkeitä myönnettiin melko lepsusti ja jopa perusteettomasti.
Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä, myös ongelmista. Työkyvyttömyys on ongelma, joka tulee määritellä uudelleen. Meillä ei enää ole varaa sellaiseen kuin mikä oli mahdollista hulluina Nokia-vuosina.
2)
"Toimeentulotukeakin hän on ajoittain saanut, mutta joskus tulot ovat menneet yli toimeentulotuen rajan. Silloin sairaalamaksuihin tai lääkkeisiin ei riitä rahaa."
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tässäkään jutussa ei selvitetty minne rahat oikein menevät. Kun kerran jatkuvasti toimeentulotukea saavat pärjäävät niin miksi eivät pärjäisi ne joitten tulot ovat niin suuret etteivät saa toimeentulotukea?
Olisi voitu kysyä paljonko kuussa menee ruokaan. Kun itse tekee ei kahdelta paljoa ruokaan mene. Jos ostaa eineksiä on se aivan oma valinta.
Jälleen kerran aivan ihmeellinen juttu. Pelkkää päivittelyä, "on se niin kamalaa", ei tuotu esiin faktoja. Eli sitä mihin rahat katoavat. Oikeasti köyhät saavat joka kuukausi toimeentulotukea.
3)
Vaikka Suomella on paljon haasteita, niin ehkä kuitenkin olisi kohtuullista näissä nykyisissä olosuhteissa, että sosiaalitoimi ottaisi mallia vastaanottokeskusten toiminnasta. Ensin annetaan ruoka, majoitus, hoitokulut (jos tarvitaan) ja sopeutumisraha. Sen jälkeen aletaan selvittämään, että mitä avuntarvitsija tarvii. Rahojen takaisinperintä myös samalla tavalla. Ihmisiä kai ongelmissa olevat suomalaisetkin ovat.
4)
Ihmettelen ettei Salo saa joka kuukausi toimeentulotukea, jos hänen käteen jäävät tulonsa ovat reilu 1000 euroa/kk. Hänen perusosansa on 534 e ja tyttären 340 e = 874 e. Siihen kun lisää vuokran, veden ja sähkön, ollaan varmaankin n. 1500 eurossa.
Eli ilmoittamillaan tuloilla Salo saisi joka kuukausi toimeentulotukea... Ja kun säästää kuitit ja laskut, kaikki julkinen terveydenhoito menee sossun piikkiin. Kouluvuoden aikana tyttären matkakortti maksetaan myös kokonaan sossusta.
Ydinpointti: rahaa ruokaan, vaatteisiin puhelinlaskuihin, yms. mitä sossussa ei erikseen menona huomioida, jäisi Salolla ja tyttärellä tuo 874 e/kk. Lisäksi asumismenot, pakolliset terveysmenot sekä tyttären matkakortti maksettaisiin kokonaan yhteiskunnan toimesta.
Systeemi siis toimii, mutta osaavatko ja jaksavatko ihmiset aina hakea kaiken toimeentulotuen mihin olisivat oikeutettuja?
Rahaa riittää ainoastaan ruokaan ja vuokraan
KOTIMAA 29.8.2015 2:00 Päivitetty: 29.8.2015 7:21
HELSINGIN SANOMAT
Eija Salo karsii lääkkeitään, jotta rahat riittäisivät perheen ruokakuluihin. Yhä useampi on vaikeuksissa terveyskulujen kanssa.
Vantaalaisen Eija Salon tärkeysjärjestys on selvä. Vuokra on maksettava ja ruokaa on oltava, varsinkin vielä kotona asuvalle lapselle. Kaikesta muusta voi karsia, myös lääke- ja sairaalakuluista.
"Tarvittaessa elän itse näkkileivällä. Lääkkeissä säästän myös. Lääkäri on ohjeistanut ottamaan yhden tabletin aamulla ja toisen illalla, mutta otan vain aamulla, jotta ne riittäisivät pitempään."
Salon työkyvyttömyyseläke on 939 euroa kuussa. Verojen ja ulosoton jälkeen siitä jää käteen 762 euroa kuussa. Lisäksi hän saa asumistukea, joka nostaa tulot hieman yli tuhanteen euroon. Summan pitäisi riittää vuokraan sekä Salon ja hänen tyttärensä ruokaan, vaatteisiin, puhelimeen ja matkakorttiin. Aina ei riitä. Siksi Salolla on nytkin ulosotossa terveyskeskusmaksuja ja puhelinlaskuja.
Toimeentulotukeakin hän on ajoittain saanut, mutta joskus tulot ovat menneet yli toimeentulotuen rajan. Silloin sairaalamaksuihin tai lääkkeisiin ei riitä rahaa.
"Lääkkeiden osto tai vaikka terveyskeskukseen ja hammaslääkäriin meneminen riippuu siitä, saanko niihin tukea vai en. Jos en saa, en osta lääkkeitä enkä mene hammaslääkäriin."
Samankaltaisessa tilanteessa elää moni muukin. Vantaan Korson seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Sirkka Väätäinen sanoo, että yhä useammalla kotitaloudella on vaikeuksia selvitä sairauskuluistaan.
"Tällainen ilmiö on selvästi nähtävissä. Meillä se näkyy asiakasmäärien kasvuna. Kevään ja kesän aikana meille on tullut paljon uusia asiakkaita. Monella on sellainen tilanne, että ovat joutuneet jättämään sairaalamaksuja maksamatta tai he hakevat meiltä avustusta maksuihin. Meillä on avustusmäärärahoja, mutta ne ovat pienet, joten kovin paljon emme pysty tässä auttamaan."
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön johtaja Maarit Sulavuori kertoo, että toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut Helsingissä alkuvuoden aikana kuusi prosenttia. Saman verran ovat kasvaneet myös terveysmenoihin myönnettävät tuet.
"Jos tulot ovat niin pienet, että pääsee toimeentulotuen asiakkaaksi, myönnämme tukea myös terveyskuluihin. Väliinputoajia ovat ne, joiden tulot ovat pudonneet, mutta ei niin paljon, että he saisivat toimeentulotukea. Siinä ryhmässä on ihmisiä, jotka joutuvat miettimään, miten jakavat tulonsa vuokran tai asuntolainan lyhennyksen ja sairaalamaksun kesken."
Maksuvaikeuksiin joutuneita auttavan Takuu-säätiön toiminnanjohtaja Juha Pantzar sanoo, että terveysmenot ovat jo pitkään olleet talousvaikeuksissa oleville keino säädellä rahatilannetta.
"Asiakkaat eivät välttämättä ota terveysmenoja esiin, kun he soittavat meille. Kun heidän tilannettaan sitten aletaan käydä läpi, sieltä löytyy usein maksamattomia terveydenhoitomaksuja. Yleistä on, että maksamatta jätetään nimenomaan päivähoitomaksut sekä terveyskeskus- ja sairaalamaksut. Niistä joustetaan, kun asuminen ja ruoka on pakko maksaa. Ihmiset luottavat siihen, että lasta ei heitetä päiväkodista eikä potilasta sairaalasta, vaikka maksuja olisikin rästissä."
Osa soittajista kertoo kuitenkin, että ei kehtaa mennä terveyskeskukseen tai sairaalaan, koska edelliset maksut ovat maksamatta.
"Tällaiset puhelut ovat viime aikoina lisääntyneet. Jonkin verran päivystäjämme kuulevat myös tapauksista, joissa terveydenhoitokuluja varten on otettu lainaa."
Sairaanhoitopiirien kirjanpidossa maksuvaikeudet näkyvät vaihdellen. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä asiakkaiden maksuvaikeudet näkyvät luottotappioina. Niiksi kirjataan potilasmaksut, joita ei saada perittyä edes ulosoton kautta. Niiden määrä on kasvanut alkuvuonna peräti 45 prosenttia. Osa kasvusta selittyy maksujen korotuksilla sekä potilasmäärän kasvulla.
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin talousjohtaja Jarkko Raatikainen sanoo, että joskus pienetkin sairaalamaksut aiheuttavat potilaille ongelmia.
"On potilaita, joille jo 30 euron lasku on liikaa. Toisille maksuvaikeuksia aiheutuu esimerkiksi pitkän sairaalahoidon jälkeen. Silloin laskun loppusumma voi olla 600 euron luokkaa."
Kuopion yliopistosairaalassa perittävien maksujen summa on kasvanut viime vuodesta, mutta luvuista ei voi päätellä, johtuuko kasvu potilaiden maksuvaikeuksista vai pelkästään maksujen korotuksista ja potilasmäärien kasvusta.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä ei näy kasvua luottotappioissa.
Useimmissa sairaanhoitopiireissä on puhelinpalvelut, joissa asiakas voi neuvotella eräpäivän siirrosta tai pitemmästä maksuaikataulusta.
"Jos asiakas ottaa yhteyttä ja haluaa neuvotella maksustaan, pyrimme olemaan joustavia, neuvottelemme ja annamme maksuaikaa. Emme ole niin julmia, että laittaisimme maksut heti perintään", Raatikainen sanoo.
Viime viikolla Eija Salo pääsi hammaslääkäriin. Lääkäri poisti pari hammasta ja sanoi, että olisi ne pelastaakin voinut, jos Salo olisi tullut lääkäriin aiemmin. Hampaiden menetys ei silti ole ikävintä. Ikävintä on jatkuva sumpliminen ja stressaaminen.
"Minulla ei ole sellaisia iltoja, joina voisin mennä nukkumaan ajatellen, että huomenna ei tarvitse huolehtia perusasioista."
Jos Salo nyt saisi jostain rahaa, hän maksaisi ulosottovelat, täyttäisi jääkaapin ja lataisi matkakorttiinsa lisää matka-aikaa. Matkakortti on tärkeä siksikin, että ilman sitä kyynärsauvaa tarvitsevan Salon on vaikea päästä leipäjonoon. Tänä syksynä menoja tuovat myös tyttären ylioppilaskirjoitukset.
"Jos tietäisin, että tytär pääsee läpi syksyn ylioppilaskirjoituksista, tahtoisin ostaa hänelle ylioppilaslakin. Muita haaveita minulla ei ole. Minä en enää haaveile."
KOMMENTTEJA :
1)
Yksi ratkaisu asiaan on lopettaa tukien varassa eläminen ja mennä töihin. Koska Salo tuli itse julkisuuteen asian kanssa niin on mielestäni soveliasta kysyä, että miksi hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Päällisin puolin näyttää siltä, että hän voisi kyetä siivoamaan, toimimaan kaupan kassalla tai työskentelemään toimistotiloissa. Onko Salolla todella niin vakava terveydellinen ongelma, että hän eri kykyne mihinkään järkevään työhön? Toimittaja olisi voinut tuoda asian esille.
Salon kaltaisia, eläkkeellä olevia ja näennäisesti työkykyisiä ihmisiä, on Suomi täynnä. Mielestäni nyt olisi pakko käydä jokainen myönnetty työkyvyttömyyseläke uudelleen läpi hyvin tarkkaan. Uskallan epäillä, että menneinä vuosina näitä eläkkeitä myönnettiin melko lepsusti ja jopa perusteettomasti.
Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä, myös ongelmista. Työkyvyttömyys on ongelma, joka tulee määritellä uudelleen. Meillä ei enää ole varaa sellaiseen kuin mikä oli mahdollista hulluina Nokia-vuosina.
2)
"Toimeentulotukeakin hän on ajoittain saanut, mutta joskus tulot ovat menneet yli toimeentulotuen rajan. Silloin sairaalamaksuihin tai lääkkeisiin ei riitä rahaa."
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Tässäkään jutussa ei selvitetty minne rahat oikein menevät. Kun kerran jatkuvasti toimeentulotukea saavat pärjäävät niin miksi eivät pärjäisi ne joitten tulot ovat niin suuret etteivät saa toimeentulotukea?
Olisi voitu kysyä paljonko kuussa menee ruokaan. Kun itse tekee ei kahdelta paljoa ruokaan mene. Jos ostaa eineksiä on se aivan oma valinta.
Jälleen kerran aivan ihmeellinen juttu. Pelkkää päivittelyä, "on se niin kamalaa", ei tuotu esiin faktoja. Eli sitä mihin rahat katoavat. Oikeasti köyhät saavat joka kuukausi toimeentulotukea.
3)
Vaikka Suomella on paljon haasteita, niin ehkä kuitenkin olisi kohtuullista näissä nykyisissä olosuhteissa, että sosiaalitoimi ottaisi mallia vastaanottokeskusten toiminnasta. Ensin annetaan ruoka, majoitus, hoitokulut (jos tarvitaan) ja sopeutumisraha. Sen jälkeen aletaan selvittämään, että mitä avuntarvitsija tarvii. Rahojen takaisinperintä myös samalla tavalla. Ihmisiä kai ongelmissa olevat suomalaisetkin ovat.
4)
Ihmettelen ettei Salo saa joka kuukausi toimeentulotukea, jos hänen käteen jäävät tulonsa ovat reilu 1000 euroa/kk. Hänen perusosansa on 534 e ja tyttären 340 e = 874 e. Siihen kun lisää vuokran, veden ja sähkön, ollaan varmaankin n. 1500 eurossa.
Eli ilmoittamillaan tuloilla Salo saisi joka kuukausi toimeentulotukea... Ja kun säästää kuitit ja laskut, kaikki julkinen terveydenhoito menee sossun piikkiin. Kouluvuoden aikana tyttären matkakortti maksetaan myös kokonaan sossusta.
Ydinpointti: rahaa ruokaan, vaatteisiin puhelinlaskuihin, yms. mitä sossussa ei erikseen menona huomioida, jäisi Salolla ja tyttärellä tuo 874 e/kk. Lisäksi asumismenot, pakolliset terveysmenot sekä tyttären matkakortti maksettaisiin kokonaan yhteiskunnan toimesta.
Systeemi siis toimii, mutta osaavatko ja jaksavatko ihmiset aina hakea kaiken toimeentulotuen mihin olisivat oikeutettuja?
