17.08.2015. Lukijoiden riipaisevat kokemukset avun etsimisestä: "On kai ryömittävä junan alle, ei tätä kohtelua kestä enää"

 Lukijoiden riipaisevat kokemukset avun etsimisestä: "On kai ryömittävä junan alle, ei tätä kohtelua kestä enää"
Ilmiöt 17.8.2015 klo 6:02 | päivitetty 17.8.2015 klo 7:28

Kysyimme lukijoilta, saako yhteiskunnalta apua, jos sitä tarvitsee. Lukijoiden mielipide on yksiselitteinen: apua ei heru tai sitä saadakseen on oltava todella sinnikäs.

Nainen katsoo ikkunasta avautuvaa merimaisemaa.
Nainen katsoo ikkunasta avautuvaa merimaisemaa.

Kysyimme Ylen lukijoilta, saako ihminen apua yhteiskunnan tukipalveluista ja järjestelmistä silloin, kun sitä tarvitsee? Kun esimerkiksi talous järkkyy, terveys pettää tai elämäntilanne muuttuu radikaalisti.

Valtaosa lukijoista vastasi, että apua on vaikea saada.

– Apua? Yhteiskunnalta? Tuo olisi vitsi? Sairastuin vuosikymmen sitten pahaan masennukseen (siis sairaalassa melkein onnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen -tason pahaan. Tarkoitus oli onnistua). Apua sain kyllä: vanhemmiltani. Julkiselle puolelle olisi päässyt hoitoon joskus ensi vuosisadalla, joten äiti maksoi yksityisen, kirjoittaa nimimerkki Sam.

Apua? Yhteiskunnalta? Tuo olisi vitsi?
– Nimimerkki Sam
– Paranin lopuksi työkykyiseksi. Äidistäni aion pitää huolta, yhteiskunta ei pahemmin kiinnosta.

Nimimerkki Epätoivo kertoo vaikeuksiensa jatkuneen vuosia. Sairastuminen keskeytti opinnot, mistä alkoi kierre.

– Lääkäreitä ei kiinnostanut, sai tapella kauan, että pääsi edes kunnon tutkimuksiin. Yritin itse itseäni saada kuntoon, mutta tunsin oloni todella turvattomaksi. Olisin halunnut takaisin opiskelemaan, mutten saanut apua, joten omista ponnisteluistani huolimatta tilanteeni vain paheni. Nyt olen niin väsynyt, etten enää tahdo jaksaa. Koko perheeni on väsynyt.

– Aina sanotaan, että totta kai apua on tarjolla. Kun sitä sitten hakee, onkin joku syy, miksei olekaan oikeutettu mihinkään apuun, hän jatkaa.

Ilman rakasta puolisoani, joka vaati ja valitti puolestani, en olisi saanut yhteiskunnalta mitään.
– Nimimerkki Suomi-dalit
– Masennuin, kun en saanut mitään apua taloudellisiin ja käytännöllisiin ongelmiini. Ilman rakasta puolisoani, joka vaati ja valitti puolestani, en olisi saanut yhteiskunnalta mitään, kirjoittaa myös Suomi-dalit.

"Liian lievästi vammainen"

Nimimerkki Äiti kertoo perheensä kokemuksen siitä, miten apua saa. Hänellä on kouluikäinen erityislapsi, joka ei saa palveluita, ei voi ulkoilla yksin tai osallistua tavallisiin harrastusryhmiin.

– Mutta hän on liian lievästi vammainen saadakseen palveluita vammaispalveluista. Kouluun kyllä järjestyy kuljetus ja avustajan palvelut, mutta vapaa-ajalla on "normaali lapsi".

Lievästi vammaisten lasten vanhemmista toinen joutuu irtisanoutumaan töistä, kun lapsi ei pärjää yksin koulupäivän jälkeen, mutta ei ole riittävän vammainen saadakseen palveluita.
– Nimimerkki Äiti
Äiti pohtii, että lapsen lievä vammaisuus heijastuu epäreilusti vanhempien mahdollisuuksiin käydä töissä. Hän huomauttaa, että sekä terveiden että vaikeasti vammaisten lasten vanhemmat voivat tehdä töitä, mutta lievästi vammaisen lapsen vanhemmilla ei ole tätä mahdollisuutta.

– Lievästi vammaisten lasten vanhemmista toinen joutuu irtisanoutumaan töistä, kun lapsi ei pärjää yksin koulupäivän jälkeen, mutta ei ole riittävän vammainen saadakseen palveluita. Näitä väliinputoajia ovat etenkin neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät esim. tourette, adhd, add, asperger ja erilaiset kehitysvammaa lievemmät oppimis- ja hahmottamisvaikeudet.

– Jos sairautesi/vaivasi ei putoa mihinkään ennalta määrättyyn lokeroon, jäät helposti ilman hoitoa, kuntoutusta, lisätutkimuksia, sairauslomaa, erilaisia rahallisia tukia, kotiapua jne., kiteyttää Ilman diagnoosia.

"Jos et osu lokeroon, tiput ja kukaan ei ota kiinni"

Nimimerkki Numero tilastossa sanoo, että hyvinvointivaltio on olemassa, muttei kaikille.

Hyvin toimeentulevalla osalla ei ole aavustustakaan siitä, minkälaista on tämän "tukiverkon" toiminta.
– Nimimerkki Numero tilastossa
– Jos kehtaat vaatia, sinut leimataan. Jos jätetään hoitamatta ja teet kantelun, sinua ei hoideta enää missään terveydenhuollon yksikössä. Järjestelmä on julma. Potilaalla ei ole mitään oikeuksia. Hyvin toimeentulevalla osalla ei ole aavustustakaan siitä, minkälaista on tämän "tukiverkon" toiminta, hän kertoo ja jatkaa:

– Jos et osu lokeroon, tiput ja kukaan ei ota kiinni. Et saa apua. Kroonisesta kivusta kärsivät leimataan joka paikassa. Puhumattakaan, jos on mitään mielenterveysmerkintöjä, jolloin fyysiset sairaudet jätetään hoitamatta kokonaan.

– Lähtökohta pitäisi olla ihmisen tarve, ja räätälöidä siihen kaikki se, mitä tarvitaan selviytymiseen. Nyt lähtökohta on milloin mikäkin sääntö, ja ensimmäiseksi yritetään löytää se porsaanreikä, josta pujahtaen päästään antamasta mitään tarpeellista, kirjoittaa nimimerkki Kallista hölmöilyä.

Ainoa, mitä saa helposti, on lisäluottoa kovalla korolla. Sehän se maasta ylös nostaakin.
– Talkkari vaan
Talkkari vaan huomauttaa, että tiukassa taloustilanteessa pienipalkkaisen turvaverkko on lähtökohtaisesti heikko.

– Kirkolta saa viikon hätäavun ja leipäjonoista melko tehokkaasti laihduttavaa evästä, mutta esim. lääkkeet jäävät hankkimatta ja lapset hoitamatta. Sellainen välikauden pieni joustotuki puuttuu esim. yrittäjäperheiltä. Ainoa, mitä saa helposti, on lisäluottoa kovalla korolla. Sehän se maasta ylös nostaakin.

"Tuntuu aina olevan jokin kätevä 'selitys', joka 'oikeuttaa tilanteeni'"

Hyödytön eläkeläinen kertoo tehneensä 35 vuotta töitä ja aina pitkiä päiviä, kunnes joutui lopulta selkävaivojen vuoksi eläkkeelle. Sittenkin hän hoiti sairasta puolisoaan niin kauan kuin pystyi.

Ei ole enää varaa ostaa apua, ei ole auttavia sukulaisia.
– Hyödytön eläkeläinen
– Ei ole enää varaa ostaa apua, ei ole auttavia sukulaisia. Ystävällinen naapurini käy kaupassa. Olen astmaatikko, en pysty siivoamaan, pyykit saan jotenkin kuivatettua matalalla telineellä. Eläke on pieni, paljon kalliita lääkkeitä, joilta Kela on poistanut korvattavuuden, niihinkään ei ole enää varaa. On kai ryömittävä junan alle, ei tätä kohtelua kestä enää.

Myös Joona kertoo pettyneensä yhteiskunnan tukijärjestelmiin.

– Olen yli kolmekymmentävuotias, ja ollut työttömänä, ilman opiskelupaikkaa ja yksin käytännössä lähes koko aikuisikäni. En ole halunnut edes puhua työhakemusten lähettämisestä enää vuosiin. Kokemukseni mukaan tämä maa on vankila, joka tekee kaikkensa eristääkseen minut kotiini. Tuntuu aina olevan jokin kätevä "selitys", joka "oikeuttaa" tilanteeni.

"Apua ei saa, koska puolisolla on elatusvelvollisuus"

Nimimerkki Toivoton taloudellinen tilanne kertoo oman tarinansa yrittäjyydestä loppuunpalamiseen.

Velkaa on, ja työkyky mennyt.
– Nimimerkki Toivoton taloudellinen tilanne
– Toimin yksityisyrittäjänä, kunnes todellinen burnout ja äitini kuolema suistivat minut tilanteeseen, että tietokoneen avaaminen johti oksennuskohtaukseen. Yliväsymyksestä ja stressistä. Sairaslomien jälkeen en toipunut työkuntoiseksi, ja yritys piti lopettaa. Keskivaikea masennus paheni, olen kuntoutustuella ja velkaa on jäänyt yritystoiminnasta 50 000. Kuntoutustuesta ulosottoon menee kolme sataa kuussa, elämiseen, lääkkeisiin jne. pitäisi kuukaudessa riittää 700 euroa.

– Apua ei saa, koska puolisolla on elatusvelvollisuus. Hänenkin ansionsa ovat epäsäännölliset. Eli velkaa on, ja työkyky mennyt. Aikamoista rohkeutta tarvitaan pelkkään silmien aukaisuun aamuisin...

"Eihän yhteiskunnalla pitäisi olla varaa syrjäyttää yhtäkään jäsentään"

– Järjestelmä on niin jäykkä, että jos et sovi muottiin, sinut käännytetään pois, loppuelämän kaikkialta. Minua on käännytetty nyt 8,5 vuotta. Yhtäkään käännytystä tai hylkypäätöstä en enää kestä lukea, Samassa tilanteessa 8,5 v. sanoo.

Sosiaalisen median sankaritarinoista huolimatta suomalainen yhteiskunta on henkisesti kylmä ja välinpitämätön.
– Nimimerkki Mikki
Moni lukijoista ihmettelee, että yhteiskunnan pitäisi huolehtia kaikista jäsenistään.

– Eihän yhteiskunnalla pitäisi olla varaa syrjäyttää yhtäkään jäsentään. Se on kuin sahaisi omaa oksaansa, aivan järjetöntä toimintaa, nimimerkki Uutisoikaa pohtii.

– Sosiaalisen median sankaritarinoista huolimatta suomalainen yhteiskunta on henkisesti kylmä ja välinpitämätön, ja koko ajan muuttuu pahemmaksi. Jos itsellä ei ole jaksamista, osaamista ja henkisiä voimavaroja, putoaa kelkasta. Missään tapauksessa en allekirjoita näkemystä että on "lottovoitto syntyä Suomeen", nimimerkki Mikki sanoo.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

08.04.2019 Luottotiedoton voi saada vuokra-asunnon, mutta vuokranantajien käytännöt vaihtelevat – Eniten vaikeuksia on hakijalla, jolla on vuokravelkaa

08.09.2023 SOITTO KELASTA

14.11.2023 PETTYMYS JA SIITÄ YLI, PÄÄSTÄ IRTI