29.11.2014 Onnellinen elämäni köyhänä
Onnellinen elämäni köyhänä
Moni vähätuloinen ei edes haluaisi tienata enempää. Kolme nuukailijaa kertoo, miksi ja miten vähempikin riittää onnelliseen elämään.
RAHA 29.11.2014 8:51
Päivi Ala-Risku
HELSINGIN SANOMAT
Tallinnasta löytää edullista teetä, villapaitoja ja kankaita, kun vain tietää mistä etsiä. Tallinnassa usein matkaava kirjailija ja nuukailija Laura Honkasalo kertoo parhaat säästövinkkinsä.
Laura Honkasalon säästövinkit
1. Säästä ruuassa
"Kun lapset ovat isällään viikonlopun, en käy kaupassa vaan syön kaappeja tyhjäksi. En osta kalliita maustekastikkeita. Ne vain kerääntyvät jääkaapin ylähyllylle. Sen kerran, kun tekee mieli vaikkapa intialaista, menen ravintolaan.
En osta mehuja, vaan hedelmiä: on järjetöntä raahata nesteitä ulkomailta.
Ostan säilyke- ja pakastevihanneksia. Ne ovat usein halvempia ja kuvittelen, että niissä on vitamiinit paremmin tallella kuin ties kuinka kaukaa rahdatuissa vihanneksissa.
Jauhelihaa jatkan soijarouheella.
Ostan vanhaksi meneviä tuotteita pakkaseen. Viimeksi paistoin puoleen hintaan myytyjä lohifileitä ja pistin pakkaseen.
Kävin Marttojen sisäelinruokakurssin. Sisäelimet ovat halpoja. Esimerkiksi broilerin maksaa saa hyvin pakasteena. Olen tehnyt siitä karjalanpaistin tapaista pataa."
2. Osta tarpeeseen, älä unelmaelämään
"Olen freelancer ja teen töitä kotona. Vaikka ihanteeni olisi pukeutua kunnolla kotonakin, ei se toteudu. Miksi siis satsaisin hienoon mekkoon enkä niihin verkkareihin, joita pidän päivittäin?"
3. Lopeta hiustenvärjäys
"Värjäytin hiuksiani melkein 30 vuotta. Sitten huomasin, että hiuksien luonnollinen värikin on ihan kiva. Kun ennen kävin kampaajalla, siihen saattoi mennä 190 euroa. Viimeksi kampaajani maksoi 30 euroa, kun olin pessyt hiuksetkin jo valmiiksi itse."
Kirjailija Laura Honkasalo seisoo kirpputorilla kirjahyllyn edessä ja selaa Aku Ankan taskukirjoja. Tällä kertaa ne jäävät hyllyyn, koska hintamerkinnästä ei saa selvää.
"Kahta euroa enempää en taskukirjasta maksa", Honkasalo sanoo ja lisää:
"Paitsi jos lapset itse ovat myymässä, silloin voin maksaa kolme euroa."
Honkasalo on onnellinen köyhäilijä. Hän kokee tulonsa pieniksi, mutta ei silti hingu isompien tulojen perään. Köyhäily on hänelle sekä pakon sanelema että ideologinen juttu.
Nuuka elämä alkoi avioeron myötä, mutta on sillä ideologinenkin perusta. Jätemäärät ahdistavat Honkasaloa.
"Esimerkiksi vaateteollisuus on mennyt älyvapaaksi. Koko tuotantoprosessissa ei ole kohtaa, joka kestäisi lähemmän tarkastelun."
Honkasalo on kirjoittanut vähällä rahalla elämisestä kirjankin. Tänä vuonna ilmestyneen teoksen nimi kiteyttää ilmiön ytimen: Nuukaillen – eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman.
Honkasalon nuukailu on sekoitus pieniä tuloja ja ideologista valintaa. Vaasan yliopiston tutkijatohtori Hanna Leipämaa-Leskinen Vaasan yliopiston markkinoinnin yksiköstä tunnistaa ilmiön.
"Nyt vastustetaan kuluttamista ja yritetään vähentää ympärillä olevaa materiaa. Kulutustutkijoita ilmiö on kiinnostanut 2000-luvun alusta saakka."
Viime vuosien taantuma on kiihdyttänyt ilmiötä entisestään. Toisaalta soraääniäkin on kuulunut. Elämänsä leppoistajia ja downshiftaajia on kritisoitu siitä, että kaikki eivät voi heittäytyä vapaalle. Jonkun on maksettava verotkin.
Leipämaa-Leskinen muistuttaa, että köyhäilyäkin on kahdenlaista: itse valittua ja pakon edessä tapahtuvaa.
Dowshiftaajien köyhäily on itse valittua. Oman elämänsä leppoistaja on vapaaehtoisesti luopunut ehkä hyväpalkkaisestakin työstä ja päättänyt, että vapaa-aika on tärkeämpää. Silloin on usein kunnia-asia tulla toimeen vähillä ostoksilla ja tavaroilla.
Pakotetut yksinkertaistajat taas ovat aidosti köyhiä. Näillä ryhmillä on usein selkeät eronsa.
"Monet vapaaehtoiset yksinkertaistajat haluavat nimenomaan luopua esimerkiksi televisiosta. Sen sijaan monelle aidosti köyhälle, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömälle tai pienellä eläkkeellä elävälle televisio on tärkeää ajanvietettä, josta he eivät luopuisi millään."
Aidosti köyhät eivät usein halua näyttää vähävaraisuuttaan. Kirpputoriostoksia peitellään, kun taas vapaaehtoinen leppoistaja korostaa ja kehuu kirpparilöytöjään.
Honkasalon köyhäily alkoi tyypillisessä tilanteessa – avioerossa. Yhtäkkiä perheen käytössä olevat tulot vähenivät, mutta Honkasalo halusi jäädä lapsineen asumaan perheen vanhaan asuntoon. Niinpä suurimmaksi rahareiäksi nousi lainanmaksu. Muusta piti tinkiä.
"Teimme äidin kanssa budjetin. Siihen piti kirjata ostokset. Äiti tarkasti, mitä kaikkea tuli ostettua. Se oli tehokas säästökeino, sillä äiti sodan jälkeen syntyneen sukupolven edustajana ei paljon arvostanut piristeostoksia."
Ei Honkasalo suuria asioita ostanutkaan, vaan kaikenlaista pientä ja halpaa. Ihanista, tavallaan hyödyllisistäkin kirpparilöydöistä kertyi silti pitkä penni.
"Ostin esimerkiksi yhden kukan maljakon. Ajattelin, että minulla ei ole varaa kukkakimppuihin mutta yhteen kukkaan kyllä aina silloin tällöin."
Kirjailija Laura Honkasalo elää nuukaillen. Vaatimaton elämäntapa alkoi avioerosta, mutta se on jatkunut myös periaatteen vuoksi.
Kirjailija Laura Honkasalo elää nuukaillen. Vaatimaton elämäntapa alkoi avioerosta, mutta se on jatkunut myös periaatteen vuoksi.
Aina raja vapaaehtoisesti ja pakon edessä köyhäilevien välillä ei ole kovin selvä.
"Aidosti köyhätkin puhuvat, että he sentään elävät vastuullisesti. Että he eivät haluaisikaan elää pröystäillen ja koko ajan uutta tavaraa hankkien", Leipämaa-Leskinen sanoo.
Kuka sitten on köyhä? Virallisesti se, jolla on käytettävissä 60 prosenttia väestön mediaanituloista. Tällä hetkellä köyhyys- tai virallisesti pienituloisuusraja on Suomessa yhden hengen talouksissa 1 166 euroa kuussa. Yhden aikuisen ja kahden pienen, alle 14-vuotiaan lapsen perheessä se on 1 866 euroa kuussa. Kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen perheessä raja on 2 449 euroa.
Kahden lapsensa kanssa asuva Honkasalo tienaa tällä hetkellä verojen jälkeen vajaa 2 000 euroa kuussa. Tulot koostuvat vapaan toimittajan juttupalkkioista ja kirjailijan apurahoista. Rahat riittävät kyllä, kun on tarkka.
Köyhyys on Leipämaa-Leskisen mukaan Suomessa suhteellista.
"Vaikka yksinhuoltaja tienaisi suhteellisen hyvinkin, hän voi kokea itsensä köyhäksi, jos hänellä ei ole laittaa rahaa lasten luokkaretkirahastoon. Kun ei pysty kuluttamaan kuin muut, putoaa helposti ulos sosiaalisesta viiteryhmästään."
Tilanne on tuttu Honkasalolle. Hän joutuu usein olemaan se, joka ehdottaa kaveriporukassa, voisivatko he mennä ehdotetun trendiravintolan sijaan johonkin tavallisempaan ravintolaan. Kuukausibudjetti ei ehkä kaatuisi ravintolakäyntiin, mutta raha olisi silti jostain muusta pois.
"Alussa tuntui nololta olla se ilonpilaaja. Nykyään sanon sen jo suoraan."
Syntymäpäiviään Honkasalo juhli viimeksi järjestämällä kotibileet.
"Tuntui, että muutkin tykkäävät vaatimattomasta menosta. Kerrankin sai vaan olla, kuunnella levyjä ja höpöttää."
Anne Leminen säästää muun muassa ompelemalla vaatteita itse.
Anne Lemisen säästövinkit
1. Vähennä autoilua
"Kuljemme pyörällä niin kauan kuin kelejä riittää. Haaveeni on, että kun lapset ovat isompia, voisimme luopua autosta kokonaan."
2. Käytä kirjastoa
"Luen sanomalehden töissä, mies koululla. Lapset lainaavat Aku Ankan taskukirjat kirjastosta."
3. Harrasta ilmaiseksi
"Käymme sauvakävelemässä. Pääsemme pihaltamme myös hiihtoladulle."
4. Korjaa itse
"Talon ja auton pienet korjaukset teemme mahdollisuuksien mukaan itse. Säästyy korjaamotyön osuus, jos hajonneen osan voi vaihtaa itse."
5. Säästä ommellen
"Laadukkaasta kankaasta tehdyt housut ja paidat kestävät lapselta toiselle. Kuviokankaat ovat kalliita, mutta paitaan voi tehdä siitä etuosan ja loput halvemmasta kankaasta."
Kuusihenkinen perhe eli kaksi vuotta ilman palkkaa
Anne Lemisen köyhäily sai alkunsa osin pakon edessä, osin omasta valinnasta. Mies jäi työttömäksi, kun hän itse oli lasten kanssa kotona. Esikoisen synnyttyä Leminen oli palannut töihin jo kuuden kuukauden jälkeen, joten nyt hän halusi olla kotona pidempään.
"Tiesimme, että taloudellisesti siitä tulisi tosi tiukkaa."
Kuusihenkisen perheen oli pärjättävä ilman palkkatuloja kaksi vuotta. Asuntolainaan haettiin lyhennysvapaata. Muiden asumis- ja vakuutuskulujen jälkeen Kelan tuista jäi käteen noin 600 euroa.
"Silloin huomasin, että yllättävän vähällä pärjää. Pienillä jutuilla saa ekstraa arkeen: lapset innostuvat makkaranpaistoretkestä läheiselle laavulle ihan yhtä lailla kuin HopLopiin tai kylpylään menosta."
Nykyään Leminen on vannoutunut nuukailija. Hän haluaa opettaa lapsilleen rahantajua ja sitä, että vähemmälläkin pärjää.
"Jos lapset haluavat juuri tietynmerkkisen paidan eikä halvempi kelpaa, heidän on maksettava siitä osa itse. Silloin tulee myös punnittua, kuinka kova halu on."
Nyt Leminen on palannut töihin peruskoulun opettajaksi, ja rahatilanne on parantunut. Lapsilisät mukaan luettuna käteen jäävät tulot nousevat perheessä nyt vähän yli 3 000 euroon. Köyhyysraja Suomessa kahden aikuisen ja neljän lapsen perheelle on tällä hetkellä 3 148 euroa kuussa.
Lainan ja muiden asumiskulujen, vakuutusten ja päivähoitomaksujen jälkeen summasta jää noin 1 200 euroa. Sillä katetaan ruuat, autoilu, harrastukset ja vaatteet.
"Melkein aina kaikki mitä tulee, menee yhä. Tänään oli palkkapäivä, ja eilen tilillä oli 15 euroa."
Viimeksi kauppaan jäivät liian kalliina reilun neljänkympin kumisaappaat esikoiselle.
"Vanhat kumisaappaat mahtuvat vielä ilman sukkaa. Tässä on talvi aikaa metsästää sopivia vaikkapa kirpputorilta."
Tuore, vuoden vanha keksintö on laskujenmaksutili. Sinne siirretään kuukausittain tietty summa, josta maksetaan isommat laskut kuten vakuutukset ja sähkölaskut. Kesällä tilille kertyy ekstraa, kun lämmityskulut ovat pienemmät. Talvella isot laskut eivät kaada budjettia, kun vararahastoa on.
Laskunmaksutilille saa kajota vain todellisessa tarpeessa. Edellisen kerran tarve tuli viime keväänä, kun perhe päätti lähteä kesällä matkalle ja osti lennot etukäteen. Luottokorttilasku erääntyikin ajateltua aiemmin.
"Tiesimme, että rahaa oli kyllä tulossa, koska yksi lapsistamme saa vammaistukea Kelalta. Ajatuskatkoksen takia ostimme matkan vähän liian aikaisin."
Kuuden hengen omatoimimatka Espanjaan maksoi runsaat 2 000 euroa, johon sisältyivät lennot, majoitus ja auton vuokra.
"Edellisen kerran olimme itse maksetulla matkalla vuonna 2006 kahden lapsen kanssa."
Vaikka saisin rahaa viisi kertaa nykyistä enemmän, ei elämä parantuisi yhtään, Sanna Ruuska sanoo.
Sanna Ruuskan säästövinkit
1. Luovu toisesta autosta
"Koimme aina, että tarvitsemme kaksi autoa. Kun sitten kokeilimme elämää yhdellä autolla, hyvinhän se onnistui."
2. Lämmitä puulla
"Maalämpöpumpun laitamme päälle mahdollisimman myöhään, yleensä vasta joulukuussa."
3. Vietä jämäpäivää
"Kun kaapit tuntuvat tyhjiltä ja pitäisi lähteä ruokakauppaan, kokeile, kuinka pitkään vielä selviää. Me pärjäämme yleensä monta päivää."
4. Ota kirppiskierros tavaksi
"Käyn Lappeenrannan kirppikset läpi parin viikon välein."
5. Tee pesuaineet itse
"Teemme saippuan itse kasvirasvoista ja lipeästä. Yleispesuaineen sekoitan soodasta ja saippuasta."
Kanojen kanssa maalle
Kolme vuotta sitten Sanna Ruuska turhautui elämäänsä kaupungissa. Kaksi pientä lasta pyöri jaloissa, mies halusi nikkarointitilaa ja Ruuska eläimiä, vaikkapa kanoja.
Noin 30 kilometrin päästä Lappeenrannasta se sitten löytyi: myynnissä ollut vanha maatalo.
Ruuska hankki kanat saman tien rivitaloon. Ne kuoriutuivat hautomakoneessa ja elivät ensi metrinsä akvaariossa ennen muuttoa tilalle.
Ruuska ja hänen miehensä ovat rajavartioita. Vuosi sitten Ruuska päätti keskittyä perheeseensä ja jäi töistä hoitovapaalle. Silloin rahaa tuli lapsilisät mukaan luettuna käteen vajaat 1 000 euroa kuussa.
"Vaikka saisin rahaa viisi kertaa nykyistä enemmän, ei elämä parantuisi yhtään. Tällä tulotasolla voi keskittyä vain kotiin, perheeseen ja eläimiin. Kaikki mitä kaipaan elämältä tällä hetkellä, löytyy täältä kotoa."
Ruuskalle köyhäily on turhan krääsän ja kulutusjuhlan vastustamista.
"Panostan laadullisesti parempaan ruokaan ja tavaraan."
Tällä hetkellä Ruuskalla on 15 lammasta, nelisenkymmentä kanaa, kaksi koiraa ja kissa. Kaikki juurekset, kuten peruna, porkkana, punajuuri, selleri ja palsternakka tulevat omalta pihalta ja ne riittävät pitkälle kevääseen. Tomaatteja ja etikkakurkkuja on säilötty talven varalle. Lähimetsistä on poimittu 100 litraa marjoja. Kananlihaa riittää vuoden ympäri, karitsan lihaakin tulee paljon. Myös kaikki villapaidat, -lapaset ja -sukat syntyvät omista villoista. Talo lämpiää maalämmöllä ja oman metsän puilla.
"Maito- ja viljatuotteet pitää ostaa kaupasta, ja tietenkin suklaa. Talvisaikaan myös hedelmät ja vihannekset tulevat kaupasta."
Ruokaan nelihenkiseltä perheeltä kuluu talvella ehkä 100 euroa viikossa, kesällä vähemmän.
Ruuska ei koe, että olisi joutunut matalamman tulotasonsa takia luopumaan mistään. Autottomuus tosin näkyy siinä, että kavereita Ruuska näkee oikeastaan vain silloin, kun nämä tulevat poikkeamaan Ruuskan luo.
"Tämä on silti parasta, mitä ihminen voi saada: olla lasten kanssa kotona ja nukkua pitkään. Saa toteuttaa itseään vapaasti siinä missä on hyvä. Eläimet antavat ihan valtavasti itselle ja lapsille. He oppivat vastuuta jo pienestä pitäen ja sen, mistä ruoka tulee."
Moni vähätuloinen ei edes haluaisi tienata enempää. Kolme nuukailijaa kertoo, miksi ja miten vähempikin riittää onnelliseen elämään.
RAHA 29.11.2014 8:51
Päivi Ala-Risku
HELSINGIN SANOMAT
Tallinnasta löytää edullista teetä, villapaitoja ja kankaita, kun vain tietää mistä etsiä. Tallinnassa usein matkaava kirjailija ja nuukailija Laura Honkasalo kertoo parhaat säästövinkkinsä.
Laura Honkasalon säästövinkit
1. Säästä ruuassa
"Kun lapset ovat isällään viikonlopun, en käy kaupassa vaan syön kaappeja tyhjäksi. En osta kalliita maustekastikkeita. Ne vain kerääntyvät jääkaapin ylähyllylle. Sen kerran, kun tekee mieli vaikkapa intialaista, menen ravintolaan.
En osta mehuja, vaan hedelmiä: on järjetöntä raahata nesteitä ulkomailta.
Ostan säilyke- ja pakastevihanneksia. Ne ovat usein halvempia ja kuvittelen, että niissä on vitamiinit paremmin tallella kuin ties kuinka kaukaa rahdatuissa vihanneksissa.
Jauhelihaa jatkan soijarouheella.
Ostan vanhaksi meneviä tuotteita pakkaseen. Viimeksi paistoin puoleen hintaan myytyjä lohifileitä ja pistin pakkaseen.
Kävin Marttojen sisäelinruokakurssin. Sisäelimet ovat halpoja. Esimerkiksi broilerin maksaa saa hyvin pakasteena. Olen tehnyt siitä karjalanpaistin tapaista pataa."
2. Osta tarpeeseen, älä unelmaelämään
"Olen freelancer ja teen töitä kotona. Vaikka ihanteeni olisi pukeutua kunnolla kotonakin, ei se toteudu. Miksi siis satsaisin hienoon mekkoon enkä niihin verkkareihin, joita pidän päivittäin?"
3. Lopeta hiustenvärjäys
"Värjäytin hiuksiani melkein 30 vuotta. Sitten huomasin, että hiuksien luonnollinen värikin on ihan kiva. Kun ennen kävin kampaajalla, siihen saattoi mennä 190 euroa. Viimeksi kampaajani maksoi 30 euroa, kun olin pessyt hiuksetkin jo valmiiksi itse."
Kirjailija Laura Honkasalo seisoo kirpputorilla kirjahyllyn edessä ja selaa Aku Ankan taskukirjoja. Tällä kertaa ne jäävät hyllyyn, koska hintamerkinnästä ei saa selvää.
"Kahta euroa enempää en taskukirjasta maksa", Honkasalo sanoo ja lisää:
"Paitsi jos lapset itse ovat myymässä, silloin voin maksaa kolme euroa."
Honkasalo on onnellinen köyhäilijä. Hän kokee tulonsa pieniksi, mutta ei silti hingu isompien tulojen perään. Köyhäily on hänelle sekä pakon sanelema että ideologinen juttu.
Nuuka elämä alkoi avioeron myötä, mutta on sillä ideologinenkin perusta. Jätemäärät ahdistavat Honkasaloa.
"Esimerkiksi vaateteollisuus on mennyt älyvapaaksi. Koko tuotantoprosessissa ei ole kohtaa, joka kestäisi lähemmän tarkastelun."
Honkasalo on kirjoittanut vähällä rahalla elämisestä kirjankin. Tänä vuonna ilmestyneen teoksen nimi kiteyttää ilmiön ytimen: Nuukaillen – eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman.
Honkasalon nuukailu on sekoitus pieniä tuloja ja ideologista valintaa. Vaasan yliopiston tutkijatohtori Hanna Leipämaa-Leskinen Vaasan yliopiston markkinoinnin yksiköstä tunnistaa ilmiön.
"Nyt vastustetaan kuluttamista ja yritetään vähentää ympärillä olevaa materiaa. Kulutustutkijoita ilmiö on kiinnostanut 2000-luvun alusta saakka."
Viime vuosien taantuma on kiihdyttänyt ilmiötä entisestään. Toisaalta soraääniäkin on kuulunut. Elämänsä leppoistajia ja downshiftaajia on kritisoitu siitä, että kaikki eivät voi heittäytyä vapaalle. Jonkun on maksettava verotkin.
Leipämaa-Leskinen muistuttaa, että köyhäilyäkin on kahdenlaista: itse valittua ja pakon edessä tapahtuvaa.
Dowshiftaajien köyhäily on itse valittua. Oman elämänsä leppoistaja on vapaaehtoisesti luopunut ehkä hyväpalkkaisestakin työstä ja päättänyt, että vapaa-aika on tärkeämpää. Silloin on usein kunnia-asia tulla toimeen vähillä ostoksilla ja tavaroilla.
Pakotetut yksinkertaistajat taas ovat aidosti köyhiä. Näillä ryhmillä on usein selkeät eronsa.
"Monet vapaaehtoiset yksinkertaistajat haluavat nimenomaan luopua esimerkiksi televisiosta. Sen sijaan monelle aidosti köyhälle, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömälle tai pienellä eläkkeellä elävälle televisio on tärkeää ajanvietettä, josta he eivät luopuisi millään."
Aidosti köyhät eivät usein halua näyttää vähävaraisuuttaan. Kirpputoriostoksia peitellään, kun taas vapaaehtoinen leppoistaja korostaa ja kehuu kirpparilöytöjään.
Honkasalon köyhäily alkoi tyypillisessä tilanteessa – avioerossa. Yhtäkkiä perheen käytössä olevat tulot vähenivät, mutta Honkasalo halusi jäädä lapsineen asumaan perheen vanhaan asuntoon. Niinpä suurimmaksi rahareiäksi nousi lainanmaksu. Muusta piti tinkiä.
"Teimme äidin kanssa budjetin. Siihen piti kirjata ostokset. Äiti tarkasti, mitä kaikkea tuli ostettua. Se oli tehokas säästökeino, sillä äiti sodan jälkeen syntyneen sukupolven edustajana ei paljon arvostanut piristeostoksia."
Ei Honkasalo suuria asioita ostanutkaan, vaan kaikenlaista pientä ja halpaa. Ihanista, tavallaan hyödyllisistäkin kirpparilöydöistä kertyi silti pitkä penni.
"Ostin esimerkiksi yhden kukan maljakon. Ajattelin, että minulla ei ole varaa kukkakimppuihin mutta yhteen kukkaan kyllä aina silloin tällöin."
Kirjailija Laura Honkasalo elää nuukaillen. Vaatimaton elämäntapa alkoi avioerosta, mutta se on jatkunut myös periaatteen vuoksi.
Kirjailija Laura Honkasalo elää nuukaillen. Vaatimaton elämäntapa alkoi avioerosta, mutta se on jatkunut myös periaatteen vuoksi.
Aina raja vapaaehtoisesti ja pakon edessä köyhäilevien välillä ei ole kovin selvä.
"Aidosti köyhätkin puhuvat, että he sentään elävät vastuullisesti. Että he eivät haluaisikaan elää pröystäillen ja koko ajan uutta tavaraa hankkien", Leipämaa-Leskinen sanoo.
Kuka sitten on köyhä? Virallisesti se, jolla on käytettävissä 60 prosenttia väestön mediaanituloista. Tällä hetkellä köyhyys- tai virallisesti pienituloisuusraja on Suomessa yhden hengen talouksissa 1 166 euroa kuussa. Yhden aikuisen ja kahden pienen, alle 14-vuotiaan lapsen perheessä se on 1 866 euroa kuussa. Kahden aikuisen ja kahden pienen lapsen perheessä raja on 2 449 euroa.
Kahden lapsensa kanssa asuva Honkasalo tienaa tällä hetkellä verojen jälkeen vajaa 2 000 euroa kuussa. Tulot koostuvat vapaan toimittajan juttupalkkioista ja kirjailijan apurahoista. Rahat riittävät kyllä, kun on tarkka.
Köyhyys on Leipämaa-Leskisen mukaan Suomessa suhteellista.
"Vaikka yksinhuoltaja tienaisi suhteellisen hyvinkin, hän voi kokea itsensä köyhäksi, jos hänellä ei ole laittaa rahaa lasten luokkaretkirahastoon. Kun ei pysty kuluttamaan kuin muut, putoaa helposti ulos sosiaalisesta viiteryhmästään."
Tilanne on tuttu Honkasalolle. Hän joutuu usein olemaan se, joka ehdottaa kaveriporukassa, voisivatko he mennä ehdotetun trendiravintolan sijaan johonkin tavallisempaan ravintolaan. Kuukausibudjetti ei ehkä kaatuisi ravintolakäyntiin, mutta raha olisi silti jostain muusta pois.
"Alussa tuntui nololta olla se ilonpilaaja. Nykyään sanon sen jo suoraan."
Syntymäpäiviään Honkasalo juhli viimeksi järjestämällä kotibileet.
"Tuntui, että muutkin tykkäävät vaatimattomasta menosta. Kerrankin sai vaan olla, kuunnella levyjä ja höpöttää."
Anne Leminen säästää muun muassa ompelemalla vaatteita itse.
Anne Lemisen säästövinkit
1. Vähennä autoilua
"Kuljemme pyörällä niin kauan kuin kelejä riittää. Haaveeni on, että kun lapset ovat isompia, voisimme luopua autosta kokonaan."
2. Käytä kirjastoa
"Luen sanomalehden töissä, mies koululla. Lapset lainaavat Aku Ankan taskukirjat kirjastosta."
3. Harrasta ilmaiseksi
"Käymme sauvakävelemässä. Pääsemme pihaltamme myös hiihtoladulle."
4. Korjaa itse
"Talon ja auton pienet korjaukset teemme mahdollisuuksien mukaan itse. Säästyy korjaamotyön osuus, jos hajonneen osan voi vaihtaa itse."
5. Säästä ommellen
"Laadukkaasta kankaasta tehdyt housut ja paidat kestävät lapselta toiselle. Kuviokankaat ovat kalliita, mutta paitaan voi tehdä siitä etuosan ja loput halvemmasta kankaasta."
Kuusihenkinen perhe eli kaksi vuotta ilman palkkaa
Anne Lemisen köyhäily sai alkunsa osin pakon edessä, osin omasta valinnasta. Mies jäi työttömäksi, kun hän itse oli lasten kanssa kotona. Esikoisen synnyttyä Leminen oli palannut töihin jo kuuden kuukauden jälkeen, joten nyt hän halusi olla kotona pidempään.
"Tiesimme, että taloudellisesti siitä tulisi tosi tiukkaa."
Kuusihenkisen perheen oli pärjättävä ilman palkkatuloja kaksi vuotta. Asuntolainaan haettiin lyhennysvapaata. Muiden asumis- ja vakuutuskulujen jälkeen Kelan tuista jäi käteen noin 600 euroa.
"Silloin huomasin, että yllättävän vähällä pärjää. Pienillä jutuilla saa ekstraa arkeen: lapset innostuvat makkaranpaistoretkestä läheiselle laavulle ihan yhtä lailla kuin HopLopiin tai kylpylään menosta."
Nykyään Leminen on vannoutunut nuukailija. Hän haluaa opettaa lapsilleen rahantajua ja sitä, että vähemmälläkin pärjää.
"Jos lapset haluavat juuri tietynmerkkisen paidan eikä halvempi kelpaa, heidän on maksettava siitä osa itse. Silloin tulee myös punnittua, kuinka kova halu on."
Nyt Leminen on palannut töihin peruskoulun opettajaksi, ja rahatilanne on parantunut. Lapsilisät mukaan luettuna käteen jäävät tulot nousevat perheessä nyt vähän yli 3 000 euroon. Köyhyysraja Suomessa kahden aikuisen ja neljän lapsen perheelle on tällä hetkellä 3 148 euroa kuussa.
Lainan ja muiden asumiskulujen, vakuutusten ja päivähoitomaksujen jälkeen summasta jää noin 1 200 euroa. Sillä katetaan ruuat, autoilu, harrastukset ja vaatteet.
"Melkein aina kaikki mitä tulee, menee yhä. Tänään oli palkkapäivä, ja eilen tilillä oli 15 euroa."
Viimeksi kauppaan jäivät liian kalliina reilun neljänkympin kumisaappaat esikoiselle.
"Vanhat kumisaappaat mahtuvat vielä ilman sukkaa. Tässä on talvi aikaa metsästää sopivia vaikkapa kirpputorilta."
Tuore, vuoden vanha keksintö on laskujenmaksutili. Sinne siirretään kuukausittain tietty summa, josta maksetaan isommat laskut kuten vakuutukset ja sähkölaskut. Kesällä tilille kertyy ekstraa, kun lämmityskulut ovat pienemmät. Talvella isot laskut eivät kaada budjettia, kun vararahastoa on.
Laskunmaksutilille saa kajota vain todellisessa tarpeessa. Edellisen kerran tarve tuli viime keväänä, kun perhe päätti lähteä kesällä matkalle ja osti lennot etukäteen. Luottokorttilasku erääntyikin ajateltua aiemmin.
"Tiesimme, että rahaa oli kyllä tulossa, koska yksi lapsistamme saa vammaistukea Kelalta. Ajatuskatkoksen takia ostimme matkan vähän liian aikaisin."
Kuuden hengen omatoimimatka Espanjaan maksoi runsaat 2 000 euroa, johon sisältyivät lennot, majoitus ja auton vuokra.
"Edellisen kerran olimme itse maksetulla matkalla vuonna 2006 kahden lapsen kanssa."
Vaikka saisin rahaa viisi kertaa nykyistä enemmän, ei elämä parantuisi yhtään, Sanna Ruuska sanoo.
Sanna Ruuskan säästövinkit
1. Luovu toisesta autosta
"Koimme aina, että tarvitsemme kaksi autoa. Kun sitten kokeilimme elämää yhdellä autolla, hyvinhän se onnistui."
2. Lämmitä puulla
"Maalämpöpumpun laitamme päälle mahdollisimman myöhään, yleensä vasta joulukuussa."
3. Vietä jämäpäivää
"Kun kaapit tuntuvat tyhjiltä ja pitäisi lähteä ruokakauppaan, kokeile, kuinka pitkään vielä selviää. Me pärjäämme yleensä monta päivää."
4. Ota kirppiskierros tavaksi
"Käyn Lappeenrannan kirppikset läpi parin viikon välein."
5. Tee pesuaineet itse
"Teemme saippuan itse kasvirasvoista ja lipeästä. Yleispesuaineen sekoitan soodasta ja saippuasta."
Kanojen kanssa maalle
Kolme vuotta sitten Sanna Ruuska turhautui elämäänsä kaupungissa. Kaksi pientä lasta pyöri jaloissa, mies halusi nikkarointitilaa ja Ruuska eläimiä, vaikkapa kanoja.
Noin 30 kilometrin päästä Lappeenrannasta se sitten löytyi: myynnissä ollut vanha maatalo.
Ruuska hankki kanat saman tien rivitaloon. Ne kuoriutuivat hautomakoneessa ja elivät ensi metrinsä akvaariossa ennen muuttoa tilalle.
Ruuska ja hänen miehensä ovat rajavartioita. Vuosi sitten Ruuska päätti keskittyä perheeseensä ja jäi töistä hoitovapaalle. Silloin rahaa tuli lapsilisät mukaan luettuna käteen vajaat 1 000 euroa kuussa.
"Vaikka saisin rahaa viisi kertaa nykyistä enemmän, ei elämä parantuisi yhtään. Tällä tulotasolla voi keskittyä vain kotiin, perheeseen ja eläimiin. Kaikki mitä kaipaan elämältä tällä hetkellä, löytyy täältä kotoa."
Ruuskalle köyhäily on turhan krääsän ja kulutusjuhlan vastustamista.
"Panostan laadullisesti parempaan ruokaan ja tavaraan."
Tällä hetkellä Ruuskalla on 15 lammasta, nelisenkymmentä kanaa, kaksi koiraa ja kissa. Kaikki juurekset, kuten peruna, porkkana, punajuuri, selleri ja palsternakka tulevat omalta pihalta ja ne riittävät pitkälle kevääseen. Tomaatteja ja etikkakurkkuja on säilötty talven varalle. Lähimetsistä on poimittu 100 litraa marjoja. Kananlihaa riittää vuoden ympäri, karitsan lihaakin tulee paljon. Myös kaikki villapaidat, -lapaset ja -sukat syntyvät omista villoista. Talo lämpiää maalämmöllä ja oman metsän puilla.
"Maito- ja viljatuotteet pitää ostaa kaupasta, ja tietenkin suklaa. Talvisaikaan myös hedelmät ja vihannekset tulevat kaupasta."
Ruokaan nelihenkiseltä perheeltä kuluu talvella ehkä 100 euroa viikossa, kesällä vähemmän.
Ruuska ei koe, että olisi joutunut matalamman tulotasonsa takia luopumaan mistään. Autottomuus tosin näkyy siinä, että kavereita Ruuska näkee oikeastaan vain silloin, kun nämä tulevat poikkeamaan Ruuskan luo.
"Tämä on silti parasta, mitä ihminen voi saada: olla lasten kanssa kotona ja nukkua pitkään. Saa toteuttaa itseään vapaasti siinä missä on hyvä. Eläimet antavat ihan valtavasti itselle ja lapsille. He oppivat vastuuta jo pienestä pitäen ja sen, mistä ruoka tulee."
