11.12.2017 NIIN, AATOSTA JALOA

Asenne(vamma), eli kyllä jollakin toisella on vielä vaikeampaa, tulee usein sanottua.
Ja myös jäävään itseni ottamasta vastaan, kun toisella on vieläkin vaikeampaa, ja taloudellisesti vielä köyhempää.
Olen ottanut vastaan lahjoituksia, toisten vanhoja vaatteita itselleni ja sukulaisilleni, vuosien saatossa.
Uusia tavaroita, kuten shampoot ja pesuaineet, olen ottanut vastaan, ei haittaa minkä tuoksuisia ovat olleet. Ainoastaan tarpeeseen.

Aina kuitenkin ajattelen ensin toisia ja sitten vasta itseäni.
Jos minulla on jotakin liikaa, niin vien sen eteenpäin, mielelläni annan.
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei anna paljostakaan.

Mutta, nyt olen eri tahojen kautta saanut negatiivistä palautetta siitä, että minun täytyy hyväksyä se, että itsekin olen avun tarpeessa. Kelasta, sosiaalipuolelta ja myös kuntouttavssa työtoiminnassa, sekä
myös ystäväpiirissäni.
Miksi alentaa itsensä vieläkin alemmaksi kuin onkaan, mutta välillä syyllistyn myös siihen itsekkin.
Se, että yrittää päästä jaloilleen on niin paljon palkitsevampaa.
Kuitenkin tunnen itseni onnekkaaksi tässäkin tilanteessa.


Autan mielelläni toisia.
Ajattelin tänään, että ensi vuonna autan myös toisia ihmisiä, ihan konkreettisesti.
Niin paljon tunnen kiitollisuutta siitä, että olen saanut elämäni näinä vaikeina vuosina toisilta apua.
Vielä tämän vuosi ja puolikas seuraavaa vuotta, niin elämä helpottaa.
Eihän kaikki pyöri rahan ympärillä, pitäisi ajatella myös tunteilla, että valoa näkyy tulevaisuudessa.
Ainakin kuuden kuukauden päästä, kun on kesä ja kärpäset.
Aika vaan menee eteenpäin.  Elämän liukuminen eteenpäin, ihan tälleen vaan .


Joulussa myös on se antaminen ja saaminen on tärkeää, mutta se tavarahysterian ei ole mukavaa.

Juurikin kuuntelin radiosta, että lasten kanssa käytävä lävitse lelut ja jos on ylimääräistä ja ns. nuorempien, viedään ne eteenpäin, ja jos jää tilaa lelukoppaan/kaappiin, sen verran voidaan ostaa lahjoja, mutta jos ei, niin lahjoja ei tule yhtään enempää mitä ei kaappiin sovi. Tässäkin järki käteen. Yksikin mieleinen lahja, korvaa monta turhaa lahjaa.

Aikuisten kanssa tietysti sovitaan ettei mitään osteta, suklaata ja kahvia tai teetä , ehkä.


Tuleeko sitten ahneeksi, jos jostain saa, niin yritetään saada vielä enemmän.
Tapahtuu, mutta miksi.
Sitä ei voi varmaan kukaan selittää.
Ehkä, jos on aikaisemmassa elämässä elänyt varakasta elämää, esimerkiksi taloudellinen tilanne nyt heikentynyt ja perheessä vaikeaa, niin aiheuttaako tämä joidenkin ihmisten altistumisen ahneudelle, että kun on aiemmin ollut lahjoja paljon, halutaan nyttenkin antaa vaikka sitten toisten kustannuksella.  Mene ja tiedä.

Vai voisiko  olla kateus, peri suomalainen synti.
Kateus vie kalatkin järvestä.


Joulun ja Uuden Vuoden välipäivät monille vaikeita ja siksi tämä loppu vuosi aiheuttaa niin paljon ahdistusta ja pahaa mieltä.  Lahjojen hankinta stressaa, ja ennen kaikkea niiden hankkiminen.
Mutta lahja voi olla se yhteinen hetki, istua sen toisen kanssa ja katsella vaikka televisiota tai lähteä kävelylle hautuumaalle.

Kyllä jokainen meistä löytää sen oikean keinon viettää Joulua.
Ei stressata ja murehdita, onhan näistä Jouluista aikaisempinakin vuosina selvitty, ihan hyvin.