28.10.2015 51 VUOTTA
Ei viiden kympin kriisi tuntunut hassummalta. Pelkäsin sitä kovasti, että tässäkö elämä nyt olisi. Jatkunuthan tämä on, ja antanut kyllä enemmän iloa kuin murhetta. En tiedä mistä se ajatus tuli, että ei ole mitään enää saavutettavaa tässä elämässä. Aina uusi pelottaa ja aiheuttaa ahdistusta, ja se naiselle olennainen kauneus on katoavaista, ja maanvetovoima vaan lisääntyy iän myötä.
Ikää kun tulee lisää tuntuu, että järkikin lisääntyy. Ei tee niin herkästi äkkinäisiä päätöksiä. Mutta, kuitenkin naisellahan on aina mahdollisuus muuttaa mielipiteitään. Terveys melkein pysynyt samana, viime vuoden lopulla se nilkka murtui. Ja nyt kun kaaduin polkupyörällä vasen olkapää ja kyynärpää tärähtivät. Ja tutkittiinhan se oikea olkapää , silloin 2012 kaatumisen takia, löytyi repeämää, mutta kuulemma siellä se on ja pysyy, ei tehdä mitään toimenpiteitä. Muussa tapauksessa, jos oikein rupeaa temppuilee, laitetaan kortisonia.
Uusia asioita alkanut tapahtumaan, kuin itsestään . Ja loppunutkin lyhyeen, esim Verven kuntoutus piti olla pitkäkestoinen, ja tulinkin 3 päivän kuluttua takasin, kun ei ollut vielä valmiutta uudelleen kuntoutukseen. Marraskuussa aloitetaan kuntouttava työtoimintaa. Tunti- ja aikarajat täynnä, ja terveys sallii, jossain vaiheessa voitaisiin siirtyä ammatillisen kuntoutuksen pariin, ja sieltä sitten ammattiin, jossa pystyisin toimimaan, näiden sairauksien ja rajoitteiden kanssa. Luotan ja uskon, että voisin vaikka ensi vuoden lopulla jo, jos mahdollista ansaita pikkasen jo palkkaakin. Riippuen tietysti, että kaikki menee hyvin.
Perhekuvioissa ei juuri muutosta pahempaan, enemmän kylläkin hyvää. Saan ja saamme tavata rakasta pikkumiestä neljän viikon välein, 2 yötä täällä mummulassa. Hänen elämänsä tasapainoista, hyvää. Ja se, jos mikä on elämän ihanain ja voimaanuttavin asia. Iloa ja rakkautta tulvillaan ja aurinkoista hymyä, halausta ja sylissä istumista, mitä sitä muuta kaipaa, kuin pienet kädet kaulalla. Koko suku meidän puolelta hurmaantunut ja huumaatunnut tästä pikku miehestä. Ja ihana Joulu tulossa, pikku mies juhlistaa sitä läsnäolollaan.
Onhan 2012 syksystä tähän hetkeen pitkä aika, murehtia ja surra, kadonnutta perheen jäsentä. Samana vuonnahan tammikuussa, nukkui äiti pois. Aika tehnyt tehtävänsä, suru muuttanut muotoaan, tuleehan tietty notkahduksia, mutta sehän kuuluukin elämään. Kaipuuta ja ikävää rakasta äitiä kohtaan, olisi ollut ihanaa, jos olisi saanut tavata pikku miehen . Mutta ainahan ei kaikki asiat mene meidän mukaan.
Jatkan kuusikymppisiä kohti avoimin mielin. Uudet kuviot. Nopeasti aika kuluu . Ei meinaa pysyä perässä. Tämä sairaslomalla oloaika, on muuttanut minua aikalailla, ei ole kiirettä, jos sitä ei itselleen tee, se on oma valinta. Kiireessä niitä vahinkoja sattuu ja tapahtuu. Kyllä rauhallisestikkin voi elää, ei hötkyillä ja höyrytä.
Elämä on ihanaa. Annetaan ystävälle aikaa. Ei unohdeta heitä, kaikkein rakkaimpia. Kaikella hyvällä on yllättävän hyvä vaikutus.
Aurinkoista syksyä.
Rauhallista Joulun aikaa.
