06.10.2015 Neljän lapsen äiti joutui hankkimaan viikon ruoat 20 eurolla koko perheelle
Neljän lapsen äiti joutui hankkimaan viikon ruoat 20 eurolla koko perheelle
Julkaistu: 6.10. 5:00
Marjut Mäkinen on oppinut selviytyjäksi.
On viikkoja, jolloin 20 euron on ollut riitettävä koko perheen ruokkimiseen, kertoo Marjut Mäkinen.
Mäkisen perhe muutti Vantaalta Ouluun kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien perheen isä Jari on ollut työttömänä, Marjut-äiti toimii kahden kehitysvammaisen tyttären omaishoitajana.
– 14-vuotias vanhin tyttäremme on keskivaikeasti kehitysvammainen, ja toiseksi nuorin tytär, 11-vuotias, on lievästi kehitysvammainen, äiti kertoo.
PERHEEN kuukausitulot kertyvät pienistä puroista: isän 685 euron työttömyyskorvauksesta, äidin 1 100 euron omaishoidontuesta, Kelan 750 euron vammaistuesta, 490 euron lapsilisästä ja asumistuesta. Vuokran jälkeen käteen jää 2 800 euroa kuukaudessa. Se voi tuntua aluksi suurelta summalta, mutta kuusihenkiselle perheelle kyse on niukkuuden jakamisesta.
Ison asunnon sähkölasku on 200 euroa, ja kuuden hengen puhelinlaskut saman verran.
– Lapset sairastelevat paljon, ja itselläni on iho-ongelmia. Pahimpina kuukausina lääkkeisiin, kuten antibioottikuureihin ja kortisonivoiteisiin on mennyt 500 euroa. Onneksi niitä ei tarvitse ostaa joka kuukausi, Marjut Mäkinen huokaisee.
KUN Mäkisten auto hajosi reilu vuosi sitten, sitä ei ollut varaa korjata. Jari Mäkisen äiti antoi omansa perheen käyttöön.
– Kolmea lastamme on käytettävä terapiassa, joten auto on oikeastaan pakollinen, vaikka bensa ei olekaan halpaa, Jari Mäkinen kertoo.
Jos perheen lemmikeille on tulossa eläinlääkärikäyntejä, rahat yritetään pistää sivuun etukäteen.
Yleensä kuukaudessa jää 500 euroa ruokaan kuudelle hengelle. Se tarkoittaa tarjousten perässä juoksemista.
– Jos jossain on hyvä tarjous, saatamme ostaa kerralla enemmän, Jari Mäkinen kuvailee.
– Kerran jostain sai eurolla jauhelihalaatikon. Niitä ostimme heti useampia, Marjut Mäkinen muistelee.
EIKÄ 500 euroa koskaan riitä. Mäkiset käyvät joka tiistai Oulun Toppila Centerin ruokajonossa.
– Siellä 50 ensimmäistä kassia on vähän paremmista aineksista. Sellaisen saadakseen täytyy mennä jonoon jo kahdelta, kun kassien jakaminen alkaa viideltä, Mäkinen kertoo.
Lisäksi Hope ry:n kautta Mäkiset ovat päässeet ”torstain perheeksi” erääseen oululaiskauppaan. Se tarkoittaa sitä, että he saavat torstaina päiväysvanhaksi jäävät ruoat, mitä nyt sattuu kulloinkin tulemaan. Aina ei ole mitään.
– Yleensä kassissa on leipää, maitoa ja lihatuotteita. Toisinaan tulee makeita yllätyksiäkin, kuten pullaa tai suklaata, Marjut Mäkinen kiittelee.
– Aina kun jotain vaatetta tarvitaan, kysyn ensiksi Hope ry:ltä. Jos sieltä ei löydy, lähden kiertelemään kirpputoreja. Jos löydän halpaa kangasta, saatan ommella vaatteita lapsille itsekin, 6-vuotiaalle pojalle se on ainakin vielä helppoa, äiti kertoo.
Vähävaraisuudesta huolimatta Mäkisen perheessä pidetään kiinni siitä, että lapset saavat kuukausirahaa.
– Toisinaan pitää sanoa lapsille, että tällä viikolla ei ole varaa pitää karkkipäivää. Mutta ostetaan sitten ensi viikolla vähän enemmän. Ja he ovat näyttäneet selviävän, Marjut Mäkinen hymähtää.
Joulukuun niukemmat syömisetkin kestää sillä, kun tietää, että säästö pannaan sivuun joululahjoja varten.
Julkaistu: 6.10. 5:00
Marjut Mäkinen on oppinut selviytyjäksi.
On viikkoja, jolloin 20 euron on ollut riitettävä koko perheen ruokkimiseen, kertoo Marjut Mäkinen.
Mäkisen perhe muutti Vantaalta Ouluun kaksi vuotta sitten. Siitä lähtien perheen isä Jari on ollut työttömänä, Marjut-äiti toimii kahden kehitysvammaisen tyttären omaishoitajana.
– 14-vuotias vanhin tyttäremme on keskivaikeasti kehitysvammainen, ja toiseksi nuorin tytär, 11-vuotias, on lievästi kehitysvammainen, äiti kertoo.
PERHEEN kuukausitulot kertyvät pienistä puroista: isän 685 euron työttömyyskorvauksesta, äidin 1 100 euron omaishoidontuesta, Kelan 750 euron vammaistuesta, 490 euron lapsilisästä ja asumistuesta. Vuokran jälkeen käteen jää 2 800 euroa kuukaudessa. Se voi tuntua aluksi suurelta summalta, mutta kuusihenkiselle perheelle kyse on niukkuuden jakamisesta.
Ison asunnon sähkölasku on 200 euroa, ja kuuden hengen puhelinlaskut saman verran.
– Lapset sairastelevat paljon, ja itselläni on iho-ongelmia. Pahimpina kuukausina lääkkeisiin, kuten antibioottikuureihin ja kortisonivoiteisiin on mennyt 500 euroa. Onneksi niitä ei tarvitse ostaa joka kuukausi, Marjut Mäkinen huokaisee.
KUN Mäkisten auto hajosi reilu vuosi sitten, sitä ei ollut varaa korjata. Jari Mäkisen äiti antoi omansa perheen käyttöön.
– Kolmea lastamme on käytettävä terapiassa, joten auto on oikeastaan pakollinen, vaikka bensa ei olekaan halpaa, Jari Mäkinen kertoo.
Jos perheen lemmikeille on tulossa eläinlääkärikäyntejä, rahat yritetään pistää sivuun etukäteen.
Yleensä kuukaudessa jää 500 euroa ruokaan kuudelle hengelle. Se tarkoittaa tarjousten perässä juoksemista.
– Jos jossain on hyvä tarjous, saatamme ostaa kerralla enemmän, Jari Mäkinen kuvailee.
– Kerran jostain sai eurolla jauhelihalaatikon. Niitä ostimme heti useampia, Marjut Mäkinen muistelee.
EIKÄ 500 euroa koskaan riitä. Mäkiset käyvät joka tiistai Oulun Toppila Centerin ruokajonossa.
– Siellä 50 ensimmäistä kassia on vähän paremmista aineksista. Sellaisen saadakseen täytyy mennä jonoon jo kahdelta, kun kassien jakaminen alkaa viideltä, Mäkinen kertoo.
Lisäksi Hope ry:n kautta Mäkiset ovat päässeet ”torstain perheeksi” erääseen oululaiskauppaan. Se tarkoittaa sitä, että he saavat torstaina päiväysvanhaksi jäävät ruoat, mitä nyt sattuu kulloinkin tulemaan. Aina ei ole mitään.
– Yleensä kassissa on leipää, maitoa ja lihatuotteita. Toisinaan tulee makeita yllätyksiäkin, kuten pullaa tai suklaata, Marjut Mäkinen kiittelee.
– Aina kun jotain vaatetta tarvitaan, kysyn ensiksi Hope ry:ltä. Jos sieltä ei löydy, lähden kiertelemään kirpputoreja. Jos löydän halpaa kangasta, saatan ommella vaatteita lapsille itsekin, 6-vuotiaalle pojalle se on ainakin vielä helppoa, äiti kertoo.
Vähävaraisuudesta huolimatta Mäkisen perheessä pidetään kiinni siitä, että lapset saavat kuukausirahaa.
– Toisinaan pitää sanoa lapsille, että tällä viikolla ei ole varaa pitää karkkipäivää. Mutta ostetaan sitten ensi viikolla vähän enemmän. Ja he ovat näyttäneet selviävän, Marjut Mäkinen hymähtää.
Joulukuun niukemmat syömisetkin kestää sillä, kun tietää, että säästö pannaan sivuun joululahjoja varten.
