10.10.2015 MENEE TAAS NIIN PÄIN MÄNTYÄ
Juu kyllä vaan näin taas kerran on.
Kaikki mitä suunnittelet menee mönkään.
Joudut palaamaan taas siihen alkuperäiseen suunnitelmaan.
Mistään ei tule apua, joudut kömpimään pohja mutia myöten.
Suunnitelmat lainan maksun suhteen kariutuivat.
Itkuhan siitä tuli, ja kamalan huono olo.
Mistä nyt sitten apu, ei mistään , vaan nyt omat rahat tarkalle markalle, ja nipistän näistä tuloistani joka kuukausi pikkusumman lainanlyhennykseen.
Pankkilainaani maksan 266, 00 € kuukaudessa, ja sitten vielä tätä kaverilta ottamaani lainaa(1000), 50 € kuukaudessa, siihen menee 1v ja 8 kk , jos ei jotakin työkokeilua ja sitä kautta työtä, jota pystyisin tekemään, ja vakuutusyhtiö maksaisi sitä kuntoutusrahaa.
Juuri kun on asennoitunut, että voisin pikkasen helpommin hoitaa maksua, niin ei kaikki menee päin mäntyä.
Nyt laitan vaan itseni tosi tiukalle.
Ei armoa, jostain hyväntekeväisyysjärjestöltä pyydän Jouluksi ruokaa ja lahjan pojanpojalleni.
Itse yritän räpiköidä vanhoissa vermeissä, vaikka aina tulee mieleen , joku ihana uusi hankinta, nytkin tuli taas mallistoon sen talvitakki , jota olen haaveillut, mutta taitaa haaveiluun jäädäkkin.
Raha ei kasva puussa. Eikä sitä reivitä seinästä.
Mutta tästähän ei ole taas suunta kuin ylöspäin.
Harmitus on vaan siitä joka päiväistä, mitä kuuluu minun elämääni.
Ja varmasti, monen muun joka elää pienillä tuloilla, ja miettii mihin riittää rahat.
Ja mistä saa sen pienen ilon elämään.
Joka kantaisi taas pienen matkaa elämää eteenpäin, seuraavaan pettymykseen tai harmitukseen.
Mutta toivon, että siihen väliin mahtuu myös iloa ja aurinkoisia päiviä, ja unelmia, jostain ihanasta unelmasta, joka jonain kauniina päivänä, edes osin toteutuisi.
Mikä on minun unelma. Lottovoitto, tai joku onnenpotku jostain, ja saisin lainat maksettua. Ulosotto voisi jäädä, voisin yrittää sitä vaikka Takuusäätiöstä. Jos ei onnistuisi , voisin taas haaveilla sitä lottovoittoa.
Myöskin haaveilen yhdestä päivästä, ennen Joulua olis vaikka muutama ylimääräinen seteli, ja voitaisiin ostaa herkkuja ja lahjoja, ja viettää taas suvun kanssa ihan Joulu kera pikku miehen ensimmäistä kertaa.
Jouluun on aikaa, mutta ei liikaa, pikku hiljalleen vaikka vaan vähän sukanvarteen, jos jää ylimääräistä. Mutta tällä hetkellä en voi ajatella, Joulua vielä kovin ruusuisin ajatuksin.
Tästä pettymyksestä kun tokenen, ajattelen ja ehkä suunnittelen asioita.
Ja sitä hakemusta hyväntekeväisyysjärjestöihin.
Kaikki mitä suunnittelet menee mönkään.
Joudut palaamaan taas siihen alkuperäiseen suunnitelmaan.
Mistään ei tule apua, joudut kömpimään pohja mutia myöten.
Suunnitelmat lainan maksun suhteen kariutuivat.
Itkuhan siitä tuli, ja kamalan huono olo.
Mistä nyt sitten apu, ei mistään , vaan nyt omat rahat tarkalle markalle, ja nipistän näistä tuloistani joka kuukausi pikkusumman lainanlyhennykseen.
Pankkilainaani maksan 266, 00 € kuukaudessa, ja sitten vielä tätä kaverilta ottamaani lainaa(1000), 50 € kuukaudessa, siihen menee 1v ja 8 kk , jos ei jotakin työkokeilua ja sitä kautta työtä, jota pystyisin tekemään, ja vakuutusyhtiö maksaisi sitä kuntoutusrahaa.
Juuri kun on asennoitunut, että voisin pikkasen helpommin hoitaa maksua, niin ei kaikki menee päin mäntyä.
Nyt laitan vaan itseni tosi tiukalle.
Ei armoa, jostain hyväntekeväisyysjärjestöltä pyydän Jouluksi ruokaa ja lahjan pojanpojalleni.
Itse yritän räpiköidä vanhoissa vermeissä, vaikka aina tulee mieleen , joku ihana uusi hankinta, nytkin tuli taas mallistoon sen talvitakki , jota olen haaveillut, mutta taitaa haaveiluun jäädäkkin.
Raha ei kasva puussa. Eikä sitä reivitä seinästä.
Mutta tästähän ei ole taas suunta kuin ylöspäin.
Harmitus on vaan siitä joka päiväistä, mitä kuuluu minun elämääni.
Ja varmasti, monen muun joka elää pienillä tuloilla, ja miettii mihin riittää rahat.
Ja mistä saa sen pienen ilon elämään.
Joka kantaisi taas pienen matkaa elämää eteenpäin, seuraavaan pettymykseen tai harmitukseen.
Mutta toivon, että siihen väliin mahtuu myös iloa ja aurinkoisia päiviä, ja unelmia, jostain ihanasta unelmasta, joka jonain kauniina päivänä, edes osin toteutuisi.
Mikä on minun unelma. Lottovoitto, tai joku onnenpotku jostain, ja saisin lainat maksettua. Ulosotto voisi jäädä, voisin yrittää sitä vaikka Takuusäätiöstä. Jos ei onnistuisi , voisin taas haaveilla sitä lottovoittoa.
Myöskin haaveilen yhdestä päivästä, ennen Joulua olis vaikka muutama ylimääräinen seteli, ja voitaisiin ostaa herkkuja ja lahjoja, ja viettää taas suvun kanssa ihan Joulu kera pikku miehen ensimmäistä kertaa.
Jouluun on aikaa, mutta ei liikaa, pikku hiljalleen vaikka vaan vähän sukanvarteen, jos jää ylimääräistä. Mutta tällä hetkellä en voi ajatella, Joulua vielä kovin ruusuisin ajatuksin.
Tästä pettymyksestä kun tokenen, ajattelen ja ehkä suunnittelen asioita.
Ja sitä hakemusta hyväntekeväisyysjärjestöihin.
