07.09.2015 MINUN HISTORIAA

Synnyin 1964 lokakuussa.
Kouluja peruskoulu ja kauppaopisto .
Työpaikkoja noin 15 kappaletta , pitkistä sijaisuuksista vakituisiin työsuhteisiin, nykyinen työpaikkani määräaikainen.

Sairasteluni alkoi loppuunpalamisella syksyllä 2011.
Palasin hetkeksi töihin, kunnes omaisen kuolema pysäytti jälleen työt. Palasin viikon sairasloman jälkeen töihin ja sitten, maaliskuussa kaaduin ja oikea ranne murtui pahasti. Jäi ongelmia, mutta ei kovin pahoja.
Lonkkaleikkaus, proteesi syksyllä 2012.

Sairaslomaa kirjoitettu yhtä jaksoisesti 23.03.2012 - 30.09.2015.

Siinä ajassa, kuntoutusta, Kelan sairaspaivärahaa maksimit, ansiosidonnaista maksimit, Määräaikaista työeläkettä vuoden päivät. Nyt vakuutusoikeudessa toinen valitus määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen uudelleen saamisesta , vaikeata vaan tuntuu olevan. Kauhea paperisota ja selvittely. Ulosotto vienyt ansiosidonnaisesta 1/3 osaa.

Ylivelkaantuminen, tai oikeastaan ensimmäisenä vuonna pikavippejä, kun toivoi , että asiat olisivat mennet paremmin. Mutta sitten tuli tuo kamala asia , että päivät meni laskujen pyörittämiseen , mistä rahaa seuraavaksi, ja minkä maksaisin, sitten tuli ihan oma päätös, että en jaksa enää . Luovutin. Annoin velkojen mennä ulosottoon, ja niitähän siellä on. n. 30 000 €.

Ajauduin raha-asioitten hoidossa ihan loppuun, vuokrarästejäkin oli, ja en jaksanut hoitaa asioitani.
 Mars, perusturvaan ja siellä sosiaalityöntelijän kanssa hänen ehdottamalle välitystilin asiakkaaksi.
Eli sosiaalitoimisto hoitaa raha-asioitani, itse maksan nykyään vain puhelinmaksun.

Elämäni on nykyisin aika tiukkaa. Rahaa jää nippa nappa 100 € kuussa, ja välillä vaan 50 € kuukaudessa.
Tunnen kuitenkin, että nykyisin hallitsen elämääni ehkä pikkasen paremmin , kuin velkataakan alkuvaiheessa.
Olen saanut avustuspaketteja, vaatteita ja pikku ylläreitä, pesuaineita yms. Muutamia kertoja kirjekuoria.

Kovat paperihommat, ovat minun juttu, tykkään pitää kirjanpitoa, veloista ja tuloista, niistä suurista. Huumorilla pärjää aina, tiukkanakin hetkenä.

Nykyisin olen työmarkkinatuella, ja siitä ei mene ulosottoa.
Muuten en pärjäisi, jos en saisi seurakunnalta silloin tällöin ruokaseteleitä. "Sossut" antaa niitä edelleen liian harvoin, kerran olen saanut tämän kierteen aikana.

Tärkeänä pidän myös , sen että maksan luottoa, joka on takaajina ovat sukulaiset. Se loppuu keväällä 2018. Ei siis montaa vuotta enää.

Kaikesta selviää , mutta apua on saatava ja sitä tarjottava, yksin on todella vaikeaa selvitä , tukiverkkoja, niin raha-asioissa, kuin paperiasioissa.

Tässä elämässä on ihania asioita sukulaiset, oma pieni vuokraasuntoni, seurakunnalle leipominen, omat hetket ja ennen kaikkea ihana pieni mummimimmin silmäterä.

Kyllä se aurinko paistaa risukasaankin.