sunnuntai 26. tammikuuta 2014

26.1.2014. MIELEENI PÄLKÄHTI ...

Mulle sattuu ja tapahtuu, puhelin tipahti sementtilattialle, ja kuin ollakaan pari nappulaa ei oikein toimi.
En mä mitään hienouksia ole haluamassa, vaan ihan perus luuria, minkä hinta suurin piirtein siinä alle 130 €.
Kumminkin sellainen missä radio ja kamera, kunnollinen.
No, sitten viime viikolla kävelin meidän kaupungin puhelinliikkeisiin ja ajattelin kysäistä, että millä lailla luototon ihminen voipi saada puhelimen, kytkytkauppa - ei onnistu, entäs luottokauppa- onnistuu jos maksat 300€ luottokauppa vakuuta, se vakuus on sitten sinulle moni vuotinen, että jatkossakin saat sieltä shoppailla luttotiedottomana - ei onnistu. Käteiskauppa, juu onnistuu. Ja mistähän rahat ?
Tässäkin kuussa jää miinukselle, jouduin Intrumin kanssa sopimaan vuokrasta maksusuunnitelman, kun tuo YTK (Yksityinen työttömyyskassa) vei sitten kunnon verot, eipä jäänyt kuin kortti käteen.
Onneksi tuo SRK (seurakunta) avittaa ruokaseteleillä.

Mutta haluaahan ihminen jotain joskus uuttakin haluta, esim 2 vuotta vanha toppapukuni vaatii aikaisen paljon alle vaatteita, että tarkenee ulkona liikkua pakkasilla. Vaan , kun ei jää rahaa maksujen jälkeen yhtään sivuun, tällä sivuun jättämisellä varmaan saan uuden toppapuvun ensi vuoden talvella 2015. Kirpputoreiltahan saa vaatteita, juu saa, mutta onko ne yhtään parempia kunnoiltaan. Ehkä, ehkä ei ja vielä löytyykö sitä Suomalaisten eniten käytettyä kokoa 38, onkin sitten eri asia.

Ja sitten tämä hyväntekeväisyys. Joku kuuluisuus antoi rahaa Lastensairaalalle, olikohan 150 000 €, no tottahan toki pitää antaa ja saa nostaa imagoaan hyväntekijänä. Entäs jos olisi vaan laittanut kyseisen hankkeen tilille ja ollut hiljaa, kaikki hyväntekijät eivät havittele kunniaa ja kultaa tällä tavalla.  Heidän tulohan ovatkin ihan toista luokkaa, kuin tavallisten ihmisten, on varmasti mistä lahjoittaa. Voisi muutkin ottaa oppia. Ja kuinka näppärästi saataiskaan Suomi maailman kartalle, jos "yhteiskunnan kerma" perustaisi järjestön ja laittaisi Suomen kuntoon. Mutta tämähän on vaan haaveilua, mutta ei ihan mahoton ajatus.
Moni ratsastaa hyvillä teoillaan maailmassa, mutta ei kuitenkaan mainosta asiaa millään lailla.

Hyväntekeväisyydessä onkin aina vaikeaa, valita juuri oikea avun saaja. Vanhukset, lapsiperheet, yksinhuoltajat ja kotinsa menettäneet menee edelle hakukriteereissä. Itsekin olen hakenut apua eräältä hyväntekeväisyysyhdistykseltä, ensin luvattiinkin, mutta kas kummaa tulikin takapakkia, kun olikin paljon enemmän avuntarvitsijoita, minut sivuutettiin. Ei mua haittaa, jos se sanottaisiin suoraan, ettet saa mitään apua. Vaan kun luvataan, meni maku .

Tässä pikkasen mieleni purkausta.