29.5.2014 HYVÄ KIRJOITUS, NIIN ALLEKIRJOITAN TÄMÄN !

Miksi jokaisen on tärkeää ymmärtää masennusta?

masennus
Yhä useampi suomalainen masentuu. Silti siitä pelätään puhua, koska se mielletään heikkojen sairaudeksi. Tästä leimasta olisi tärkeää päästä eroon. Masennuksen ymmärtäminen on asia, joka hyödyttää kaikkia.
Muistan poistuneeni epäuskoisena lääkärin vastaanotolta. Minulla oli juuri todettu keskivaikea masennus. Ajattelin, että en oikeasti ollut masentunut. Pidin itseäni liian hyvänä masentumaan. Sain hyviä arvosanoja ja olin mielestäni lahjakas. Sain kasvaa hyvässä ja välittävässä kodissa. Minulla oli ystäviä. Olin kaikin puolin “normaali”.
Lääkäri oli siis mielestäni pahasti erehtynyt. En silti tiennyt, miksi en saanut öisin nukuttua. En myöskään viihtynyt toisten seurassa, vaikka välillä väkinäisesti hymyilinkin. Todellisuudessa en ollut iloinnut mistään pitkään aikaan. Toisten läsnäolo ärsytti minua, sillä vaati hirveästi voimia teeskennellä, että kaikki on hyvin.

Helpointa oli olla vain yksin.
Elämä oli yhtäkkiä pysähtynyt ja eristänyt minut muista. Tunsin oloni yksinäiseksi. Yritin puhua, mutta tuntui kuin kukaan ei olisi ymmärtänyt. Enkä tiennyt, mitä edes olisin halunnut sanoa. En ymmärtänyt itseäni ja kaikkea sitä, mitä elämässäni silloin tapahtui. Siksi minua ei ymmärtänyt kukaan muukaan.
Kesti monta vuotta ennen kuin pystyin myöntämään itselleni olevani masentunut. Aivan kuin olisin pitkän vihanpidon jälkeen viimein antanut itselleni anteeksi. Se oli vapauttava hetki.
Leimaava masennus
Masennus on vaikea hyväksyä siihen liittyvien mielikuvien takia. Masennus tarkoittaa usein heikkoutta, haavoittuvuutta ja epäonnistumista. Me ajattelemme masentuneista, että he ovat meistä muista erillinen ryhmä, joka on poikkeuksellisen haurasta. Emme halua kuulua masentuneisiin, vaan niihin muihin: “tavallisiin” ja “pärjääviin” ihmisiin.
On houkuttelevaa pitää masentuneita omana erillisenä ryhmänään. Silloin se pysyy turvallisen etäisenä. Ei, en minä ole niitä masentuneita tai heikkoja, sanomme itsellemme. Minä en voisi koskaan masentua. Tämän uskottelun ansiosta meidän ei tarvitse koskaan edes yrittää ymmärtää masennusta. Jos se on heikkojen sairaus, enkä koe olevani heikko, niin kuinka voisin ymmärtää sitä?

Masentuneen näkökulmasta tällainen lähestymistapa riisuu hänen itsekunnioituksensa. Hän tulee leimatuksi sairautensa kautta. Masentuneet kaipaavat ymmärrystä ja yhteyttä, jossa masennus ei luokittele heitä erilliseen ihmisryhmään. Usein masentunut ei ole meille tasavertainen keskustelukumppani, vaan henkilö jolle tarjotaan sääliä surkeutensa vuoksi. En usko, että masentuneet haluavat sääliä. Tuskin kukaan meistä haluaa tulla välitetyksi säälistä.
Siksi masentuneen – tai kenen tahansa, jolla on sillä hetkellä elämässään vaikeaa – kohtaaminen on haaste. Uskallammeko ymmärtää ja samaistua masentuneen kokemukseen? Voisinko minä olla siinä hänen sijassaan? Voinko minä ymmärtää ja tuntea niitä tunteita, joita hän tuntee?
Uskallanko samaistua?
Masennus ei ole inhimillisen kokemuksen saareke, johon vain osalla on pääsy. Se on raskas taakka surua, vihaa ja erityisesti häpeää. Kaikki näistä kolmesta tunteesta ovat yhteisiä meille ihmisille. Me voimme ymmärtää masentunutta, jos uskallamme tuntea näitä tunteita omassa elämässämme.

Siksi niin moni haluaa leimata masentuneet omaksi ihmisryhmäkseen. He eivät halua, eivätkä uskalla samaistua masentuneiden tunteisiin. Häpeä on heille vieras, se on tunne jonka he ovat varanneet erityisille ihmisryhmille, kuten rikollisille ja mielenterveyskuntoutujille. Se on kaukana heistä. Häpeä on syvästi satuttava, minuutta rikkova tunne, joten he pitävät parempana olla näkemättä tätä haavoittuvuutta itsessään.
Näin katoaa mahdollisuus kohdata toinen ihminen. Jos kuunteleva ei tiedä miltä tuntuu olla satutettu ja yksinäinen, niin hän ei pysty ymmärtämään toisessa näitä tunteita. Hän ei pysty lohduttamaan, sillä hänessä herää levottomuutta myötätunnon sijaan. Vasta myötätunnon kautta pystymme tarjoamaan toiselle sitä mitä hän tarvitsee, sillä ymmärrämme hänen tunteitaan ja tilannettaan.

Usein myötunto itsessään jo riittää. Se kokemus, että en ole yksin haavoittuvuuteni kanssa. Toinen ymmärtää miltä minusta tuntuu, koska on kokenut myös näitä samoja tunteita. Ymmärtämisen pohjalta syntyy yhteys, aivan kuin näkisimme toisen ihmisen sisimpään. Minä näen miltä sinusta tuntuu, koska näen sinussa itseäni.
Yhteys perustuu siihen, että pystymme jakamaan ja samaistumaan toistemme kokemuksiin. Jos emme tähän pysty, niin ajaudumme kohti erillisyyttä ja yksinäisyyttä.

Haavoittuvuuden lahja
Yleensä ihmiset, jotka kehuvat olevansa itsenäisiä ja vahvoja ovatkin sisäisesti hauraita. He eivät uskalla kohdata omaa haavoittuvuuttaan. Se on niin satuttavaa, että he kieltävät sen itsessään.
Muistan erään henkilön, joka totesi puolisonsa olevan “poikkeuksellisen hauras”.  Tajusin vasta myöhemmin, että tämä toteamus kertoi enemmän hänestä itsestään. Hän ei halunnut ymmärtää toisen herkkyyttä, vaan teki siitä ihmettelyn aiheen. Tämä johtui siitä, että haavoittuvuus oli hänelle vierasta. Hän ei suostunut näkemään sitä itsessään. Siksi se oli hänen silmissään outoa ja ihmeellistä, sekä niin merkitsevästi läsnä hänen puolisossaan.
Haavoittuvuus on ihmisten yhteinen salaisuus. Siksi se on harvoin esillä julkisesti, koska se on nimenomaan haavoittuvuutta. Haluamme suojata itseämme ja antaa sen näkyä ihmisille, joihin luotamme. Silloin se tarjoaa väylän yhteyteen ja ymmärtämiseen. Haavoittuvuuden hyväksymällä voimme löytää tiemme pois yksinäisyydestä. Haavoittuvuus ei ole taakka, vaan lahja, joka kannattaa ottaa vastaan.
Masentuneet ovat näkyvä muistutus meille tästä. He ovat ihmisiä, jotka ovat haavoittuneet, ja jotka kokevat olevansa yksin. Heidän paha olonsa näyttää, kuinka ihminen kaipaa yhteyttä. Masentuvien leimaaminen kertoo enemmän “terveistä” kuin masentuneista. Pelkäämmekö sitä salaisuutta, josta masentuneet meille kertovat, joten emme halua ymmärtää heitä?
Jakaako masennus todella ihmiset erilaisiin ryhmiin, heikkoihin ja vahvoihin? Tämä ero tekee masennuksesta häpeällisen. Kipeän ja salattavan asian, joka täytyisi kantaa yksin, vaikka se on jo itsessään raskas. Muille se tarjoaa houkuttelevaa mielikuvaa vahvuudesta ja normaaliudesta.
Meidän kaikkien tulisi ymmärtää masennusta. Oman itsemme, toistemme ja keskinäisen yhteyden vuoksi.

Samuel Salovuori
Kirjoittaja on Etsijä-lehden entinen päätoimittaja ja valmistelee pro gradu-tutkielmaa häpeästä Helsingin yliopistossa. Hän suhtautuu intohimoisesti urheiluun, elokuviin sekä tunteista puhumiseen.

28.5.2014 PALVELUMAKSUJA 7 € !!

Juu ihan oli seitsemän euron edestä palvelumaksuja, ja minä mietin että mistä moiset kertynyt.
Pankkiin, mars ! Ja selvityspyyntöä kassalla, no sinä olet kysynyt pankkiautomaatilla tapahtumia ja siitä tulee joka kerrasta maksu, paperikyselystä pari euroa ja ihan kun menet ja katsot saldon siitä alle euron ja niitä mulla sitten oli useampi.
Hei,  no totta mooses,  kun miten minä muuten näen onko mun tilille tullut rahaa ja voinko ostaa pankkikortilla. Noloa se on kaupan kassalla , että myyjä sanoo ettei ole katetta tilillä. Selitä siinä sitten, että luulin siellä olevan tämän verran.
No , sitten siellä pankissa, sanoi että kortin pidosta menee 3,50€ . Siihen , en voinut muuta sanoo kuin , että ei voi olla totta. melkein 20 markkaa vanhaa rahaa.
Tilin käytöstä meni kanssa joku maksu, mutta siinä vaiheessa olin jo niin poissa tolaltani , että sanoin, lopettavani koko tilin.
Mutta, en voisi, kun sinne tulee se välitystilin raha ja perusturvan vaje. Ja joudunhan mä käyttämään sitä, niitten puhelin/nettilaskujen maksuun, ja nyt vielä tämä yksi vanha lehtimaksu. Sitten se olisi selvä. Ei menisi, kuin puhelinlasku enää, voisi jäädä heinäkuulta jokunen euro omaankin elämiseen, ettei tarvis ihan kuivin suin olla, silleen ilman herkkuja: mansikoita ja uusia perunoita. Aina kesän ykköset.

Pankkivirkailija sanoi kyllä, että voisin pankkikortin lopettaa, tippuisi se 3,50€ pois palvelumaksuista.
Olen sitä miettinyt, ja kyllä taidan siihen sitten kääntyä. Paluuta vanhaan aikaan, kun pankkikortteja ei ollut.
Siirtyisin olemaan vaan   käteisen käyttäjä. Ja kun ei pankkikorttia olisi , joutuisi laskemaan joka sentin, ja nostamaan aina konttorista rahat. Kuinkahan sitä oppisi uudelleen, vanhoille tavoille. Se olisi kuulemma vielä ilmaista. Mutta kuinka kauan.

Sosiaalitoimistosta soittivat juuri, ja kysyivät papereita, ja sanoin, miten noi matkakulut sairaalaan, (myin kamun tavaroita, sain siitä pikkasen provikkaa matkoihin) pitää olla selvitys sairaalasta , että siellä on käyty, ja kuitit sitten heille. Kelan asumistukipäätös mukaan, olivat peräti 3 € nostaneet mun asumistukea.

Tässä taas oli pikkasen avautumista.
Kevyillä eväillä mennään Activiaa ja mustikoita ja porkkanakeittoa, ja näkkäriä.
Siitä on hyvä alkaa kesäkuu, ja alku viikosta tulee välitystililtä rahaa saan maksaa laskuja. Ja 10 € ruokaa.

Mukavaa kuun vaihetta.
Kesäkuu !

25.05.2014 MITÄS NE JOIDEN TULOT JÄÄVÄT ALLE 1300 € ?

Niin, miten minä ja muutamat muut jotka jäävät alle 1300€ kuukausi tulojen.
Mennään sosiaalihuoltoon.
Tehdään lisää töitä, jotta voidaan elää menojen mukaan.
Tai jättäydytään siihen Suomessa niin tuttuun köyhyyteen.

Eli viikonloppu meni siskoni kesämökillä, hän tarjoili ruuvan ja juomat, koska yllättäen minulla ei ollutkaan jääkaapissa mitään mitä olisin ottanut evääksi mökkireissulle.

Taas tälläinen jakso elämässä, yrittää kituuttaa ennen alku kuun saamia rahoja, sosiaalitoimistosta ja välitystilin ylijäämiä. Eli nyt tässä tulevassa kesäkuussa olisi saatavia peräti 200 € ja rapiat päälle. Juu aivan valtavan suuri summa ! Jes, mitä teen , no maksan puhelinlaskun, jossa muutamat huomautukset , summa kivunnut 70 €, juu on halpa liittymä, mutta nuo maksumuistutukset 5 € parista laskusta kerryttää tuota summaa.
Ja se yksi lehtimaksu 40 €. Eli jää noin 90 € , pakastinta täyteen ja yritän löytää jostain halppis kengät kesäksi ja uudet  biksut.

Ei aina voi vaan ajatella, että pitää tulla toimeen tuolla summalla.
Niin, helppoa se olisi, mutta tarvittavia asioita on ja niitten hankkimiseen minun pitää säästää.
Niin mistä, no tuosta 200 € .

Minä olen välillä niin totaalisen väsynyt tuohon puljaamiseen, mistä ottaa ja mistä säästää, että saat jonkun asian , jonka tarviit. Onneksi, asiat on järjestyneet, kyllä minä , pärjään, pienelläkin .
Todistettuhan se on kun tätä Blogiani vielä kirjoitan.

Mukavaa alkavaa viikkoa. Pikkasen säiden myötä takapakkia, mutta sitten taas nousuun :)

25.05.2014 Tällä summalla Suomessa pärjää

Tällä rahalla Suomessa pärjää
Perjantai 23.5.2014 klo 21.00

Tutkimuksen mukaan kohtuullinen elämä maksaa 1 300 euroa kuukaudessa.

Yhdeksän esimerkkiperheen asumiskustannukset on laskettu vuokra-asunnon kulujen mukaan.
Yhdeksän esimerkkiperheen asumiskustannukset on laskettu vuokra-asunnon kulujen mukaan. (RAINE LEHTORANTA)




Tulisitko toimeen 1300 eurolla kuukaudessa?

Suomalaisilta palaa eniten rahaa asumiseen. Toiseksi suurin menoerä on yleensä ruoka. Tämä selviää Kuluttajatutkimuskeskuksen laatimasta viitebudjetista. Tutkimuskeskus selvitti, millainen on kohtuullisen minimin mukainen kulutustaso, jolla ihminen tulee toimeen. Nykyisin välttämättömiä ovat myös muun muassa kännykkä ja nettiliittymä.

1 300 euron kuukaudessa pitäisi riittää yksin elävällä henkilöllä ruokaan, asumiseen, vaatteisiin, kodin tavaroihin ja laitteisiin, terveydenhuoltoon ja hygieniaan, vapaa-aikaan, sähköön ja vakuutuksiin sekä liikkumiseen. Laskelma pätee 60 000 - 100 000 asukkaan kaupungissa. Pääkaupunkiseudulla viitebudjetti on noin kaksisataa euroa enemmän eli yhteensä noin 1 500 euroa.

Iltalehden esittelemät esimerkit suurimmista kulueristä on tutkimuksessa laskettu yksin asuvalle, alle 45-vuotiaalle henkilölle.


Ruoka

Suomalainen tarvitsee muun muassa kännykän ja television, mutta auto ei ole välttämätön.

Tutkimuksen periaatteena on ollut laatia terveellisiä, edullisia ja tavanomaisia ruokia. Tarkkaan budjettiin on laskettu tarvittavat kalorimäärät, joiden perusteella ruokalistat on koottu peruselintarvikkeista. Tutkimuksessa esitellään esimerkkiruokalistat erilaisille perheille. Yksin elävän viikon lounaslista sisältää muun muassa broileria, lohta, lihamakaronilaatikkoa ja kaalikääryleitä.

Työssäkäyvien lounasruokailu on laskettu lounaan verotusarvon mukaan. Tuettu lounasruokailu on mukana viitebudjetissa, koska sen katsotaan olevan tärkeä sosiaalinen elementti työpaikalla yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi.

Yksin asuva, alle 45-vuotias nainen kuluttaa kuukaudessa ruokaan 282 euroa ja saman ikäryhmän mies 316 euroa.

Liikkuminen

Liikkumiseen ja matkoihin on laskettu pääasiassa julkisen liikententeen kuukausiliput ja polkupyörä. Lapsiperheille ja muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla asuville on laskettu mukaan auton kulut.

Helsingissä asuva alle 45-vuotias tarvitsee kuukaudessa matkakuluihin alle 50 euroa, kun muualla Suomessa asuva, saman ikäinen tarvitsee 565 euroa.

Asuminen

Asumiseen suomalaisilta kuluu reilusti eniten rahaa. Pääkaupunkiseutu ja Helsinki painivat omissa luokissaan.

Tutkimuksessa on laskettu yksin asuvan asumiskustannukset 45 neliön vuokra-asunnossa. Helsingissä vuokraan kuluu viitebudjetin mukaan 752 euroa, kun 60 000 - 100 000 asukkaan kaupungeissa summa on 504 euroa. Alle 20 000 asukkaan kunnassa 45 neliön asunnon saa vuokralle alle 400 eurolla.

Lähde: Viitebudjettien päivitys vuodelle 2013. Mitä kohtuullinen elämä maksaa? Kuluttajatutkimuskeskus. Tutkimuksesta kertoi ensimmäisenä Etelä-Suomen Sanomat.

NINA LEINONEN
nina.leinonen@ilmedia.fi

19.05.2014 LAUANTAIN UUTISILLE JATKOA : Tulot 4 500 e/kk, mutta silti köyhä - 5 tapaa katkaista paha kierre

Tulot 4 500 e/kk, mutta silti köyhä - 5 tapaa katkaista paha kierre
 Kimmo Taskinen
Julkaistu: 19.5.2014 22:30

Paras tapa välttää velkakierre on ennakointi. Kaikkea ei kuitenkaan pysty ennakoimaan ja joskus ratkaisuna voi olla ulosotto tai velkojen järjestely.
Helsingin Sanomat uutisoi lauantaina, että pääkaupunkiseudun velkaneuvonnassa apua pyytävät myös suurituloiset.
– On yritysjohtajia, lääkäreitä ja juristeja. Isotuloisten takaushakemukset pistävät silmään. Heidän kuukausitulonsa ovat 4 500 eurosta ylöspäin, lehdelle kertoi ylivelkaantuneita auttavan Takuu-Säätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar.
Espoon johtavan talous- ja velkaneuvojan Aulikki Pentikäisen mukaan suurituloisilla velkakierteen voi aiheuttaa, kun vanhoja lainoja alkaa maksaa uusilla lainoilla.
– Asuntolaina voi olla liian suuri, minkä takia talous on tiukoilla. Sitten tulee muutamia epäonnen tilanteita, esimerkiksi auto menee rikki ja joutuu ottamaan kulutusluottoa, jota ei ole varaa maksaa. Sitten otetaan uusi laina, Pentikäinen kuvailee.

Ilta-Sanomat kokosi viiden vinkin listan, joilla katkaista velkakierre.

1. Ennakoi

Velkakierteen ennaltaehkäisemisessä tärkeintä on se, että tietää omat tulot ja menot.
– Pitää harrastaa sitä matematiikkaa kotona, kertoo Espoon johtava talous- ja velkaneuvoja Aulikki Pentikäinen.
Isoa lainaa ottaessa tulee yrittää ennakoida tulevaisuutta: miten pärjää lainan kanssa, jos joutuukin työttömäksi. Tärkeää on myös ennakoida, miten lasten kasvaminen vaikuttaa perheen talouteen.
– Neljävuotiaan ja 14-vuotiaan kulutuksessa on iso ero, Pentikäinen muistuttaa.

2. Hae apua

Jokaisella kunnalla on omat talous- ja velkaneuvojansa, joilta saa apua velkataakan selvittämiseen. Kunnan talous- ja velkaneuvonnan yhteystietoja voi hakea Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivulta.
– Talous- ja velkaneuvonnassa kartoitetaan asiakkaan kokonaistilanne eli tulot, menot ja kaikki velat. Niiden pohjalta tehdään maksukykylaskelma, Pentikäinen kertoo.
Apua saa myös Takuu-Säätiön Velkalinjalta (0800 0 8009). Puhelinpalvelu on avoinna arkisin 10–14.

3. Sovi maksujärjestelyistä velkojien kanssa

Jos rahattomuus on hetkellistä, voi muutamalle laskulle pyytää eräpäivän lykkäystä. Kun huomaa, ettei olekaan varaa maksaa laskuja, velkojaan tulee olla heti yhteydessä ja selittää tilanne.
Mikäli velkoja on ehtinyt kertyä muutamaa laskua enemmän, mutta velkojia on vain muutama, voi velkojen maksusta sopia velkojien kanssa. Pentikäisen mukaan riippuu täysin velkojasta, suostuuko se esimerkiksi laskemaan velan kuukausierää.
– Riippuu asiakashistoriasta. Ehdotusten on myös oltava realistisia eli sellaisia, jotka velallinen pystyy toteuttamaan.

4. Ulosotto

Jos velkojia on jo kymmeniä tai velkataakka on todella suuri, usein ainoana vaihtoehtona on päästää velat ulosottoon.
– Ulosotto ulosmittaa tietyn osan palkasta tai eläkkeestä. Lähtökohtaisesti tämä on ollut noin kolmasosa, Pentikäinen kertoo.

5. Lakisääteinen yksityishenkilön velkajärjestely

Talous- ja velkaneuvonnasta saa apua oman taloudellisen tilanteen selvittämiseen ja maksukykylaskelman. Ensiksi kannattaa myös yrittää sopia velkojien kanssa velkojen maksamisesta.
Viimeisenä vaihtoehtona on pyytää tuomioistuimelta velkajärjestelyä, joka on ikään kuin yksityishenkilön konkurssi. Tällöin laaditaan 3–5 vuoden maksuohjelma, jonka laatimisessa voi auttaa talous- ja velkaneuvonta.

Ina Kauppinen

19.05.2014 KIITOS

KIITOS, Teille kaikille ketkä olette lukeneet blogiani. On ollut ilo huomata, että te tykkäätte ja olette mielissänne, kun kirjoitan tätä. Vaikka ruikutankin köyhyyttäni, olen yrittänyt selvitä tästä tilanteestani, uskoen että kyllä selviän, kun oikein kovasti yritän ja ennen kaikkea tahdon.

Onni on omistaa ihania lukijoita , jotka kannustavat kirjoittamaan. Kirjoittamaan vaikka välillä tuntuukin turhauttavalta ja todella mustalta tulevaisuus.

Laitoin nyt, nuo kommentit piiloon, ja toivon että kirjoitatte vaikka sähköpostiini, niin haluaisin niin mielelläni vastata kaikille, henkilökohtaisesti, koska haluan että jos olet velkaantunut saat edes yhdeltä ihmiseltä vertaistukea, älä koskaan menetä toivoasi, niin paha tilanteesi ei koskaan ole. Usko minua. Sen karun koulun olen itse käynyt, rääkännyt itseäni ihan viimeiseen saakka, ottanut pikavippejä pikavippien maksuun, ja unohtanut todellisuuden , menettämällä toivon, tulevaisuuteen. Ollut avaamatta laskuja ja jättänyt maksamatta kaiken.

Hae apua, ihan ensiksi etsi vaikka kiven kolosta se ihminen ketä tukee sinua, auttaa sinua arjessasi. Vaikka olisi puoliso, kannattaa hakea ulkopuolinen henkilö, vaikka seurakunnan työntekijä, varaat ajan ja menet sinne laskujen kanssa, avaatte ne yhdessä, juttelette, on ihminen joka on läsnä ja kuuntelee sinua.
Sinä olet tärkeä, olet arvokas, juuri sellaisena kuin olet, olet vaan nyt sattumoisin menettänyt otteen rahan käytöstä, ja joutunut velkojen kanssa umpikujaan.

Itse käyn seurakunnassa, ja sosiaalitoimistossa sekä mielenterveys toimistossa, kaikille puran tätä, minkä olen saattanut päätökseen 2012 elokuussa. Sen jälkeen velat kaikkinensa ovat tippuneet ulosottoon, muutama vielä jälkijunassa tulossa, mutta selviää kun vuosi lopussa, niin paljonko ulosotossa  velkaa sitten on.

Mutta ennen kaikkea, olen mielissäni , että olen saanut niin paljon apua, tukea, hyväntekoja ja jopa lahjoituksena: ruokaa, vaatteita , pieniä iloja, mutta niin suuren suuria apuja , kun maailma meinaa kaatua päälle. Kyllä Suomessakin vielä löytyy sydämellisiä ihmisiä, joilla on sydän kultaa.

Olette kultaisia. Sinäkin, jolla on nyt niin paha olla, olet tärkeä.

17.5.2014 LAUANTAIN UUTISIA : Velkaneuvojien uudet asiakkaat: tulot yli 4 500 euroa kuussa

Velkaneuvojien uudet asiakkaat: tulot yli 4 500 euroa kuussa

Velkaneuvojat ovat kohdanneet viime vuosina uuden asiakasryhmän. He ovat hyvätuloisia, jotka eivät saa vuokraansa, lainanlyhennyksiään ja sähkölaskuaan maksettua.

Ulospäin kaikki näyttää hyvältä.

Parkkipaikalla seisoo Bemari. Annika on pienyrittäjä ja kahden alakouluikäisen lapsen eronnut yhteishuoltaja. Perhe asuu vuokralla tilavassa rivitalokodissa. Verotietojen mukaan Annikan ansiotulot ovat lähemmäs 100 000 euroa vuodessa. Silti postilaatikko täyttyy perintätoimistojen kirjeistä.

Yrityksen ennakkoverot ja eläkevakuutusmaksut vievät 2 000 euroa kuussa. Lisäksi yrityksen rästiin jääneisiin verovelkoihin menee 4 000 euroa kuussa.

"Ihmiset eivät monestikaan tajua, kuinka paljon yrittäjän täytyy tienata kuussa pärjätäkseen. Sata tonnia vuodessa ei riitä minun tapauksessani. Minun pitää tienata vähintään kymppitonni kuukaudessa. Jos tienaan kahdeksan tonnia, olen kaksi tuhatta euroa miinuksella", Annika kertoo.

Viime vuonna Annika vajosi työuupumukseen ja tulot pienivät puolen vuoden ajaksi.
"Tokkuroin lähes työkyvyttömänä töissä. Ylsin silloin vain viiden tonnin kuukausituloihin ja tein siis puolessa vuodessa 30 000 euroa miinusta."
Nyt hän yrittää korjata tappioita ja taistelee romahdusta vastaan.
"Elämä on muuttunut aivan kammottavaksi", hän sanoo.

"Päivässä ei ole kovinkaan monta minuuttia, jolloin en ajattelisi rahaa ja laskuja. Herään aamulla peloissani. Pelkään, että saamme häädön, autoliike hakee auton pois ja sähköt katkaistaan. Muuten autolla ei olisi väliä, mutta se on välttämätön lasten, pitkien välimatkojen ja yhteishuoltajuuden vuoksi."

Annika ei ole omasta mielestään koskaan käyttänyt rahaa järjettömyyksiin. Häntä ärsyttää se, että ylivelkaantuneet leimataan niin usein ajattelemattomiksi, tyhmiksi ja tuhlaileviksi.
"Meidän perheessä tehtiin jo ennen tätä talousahdinkoa järkeviä ja edullisia ruokaostoksia. Vaatteet on aina ostettu valtaosin alennusmyynneistä. Nyt en ole ostanut itselleni vaatteita ainakaan vuoteen. Onneksi vaatekaapista löytyy muutamia klassisia vaatekappaleita, joilla pärjään."

"Läheiset sanovat, että Minulla on liian kallis auto ja asunto. Ne molemmat ovat muutaman satasen liian kalliita. Olen yrittänyt etsiä pienempää asuntoa, mutta vuokrat ovat nousseet niin älyttömiksi, että joutuisin muuttamaan kahden lapsen kanssa kaksioon, jos haluaisin todellista säästöä. Autostakin maksan mieluummin pari sataa enemmän kuin otan kymmenen vuotta vanhemman auton, joka olisi jatkuvasti hajalla."

Yksi syy Annikan tilanteeseen on muutaman vuoden takainen avioero. Annika oli juuri ryhtynyt yrittäjäksi ja ottanut lisää velkaa. Kun mies lähti, perheen tulot puolittuivat, mutta menot kolminkertaistuivat.
Annika maksaa nyt yksin asumisen, vakuutukset ja ruokakulut, joita oli ennen jakamassa kaksi aikuista. Hän joutui ostamaan auton ja lisäksi hänellä on yrityksensä velat hoidettavana.

Eron jälkeiset vuodet Annika on yrittänyt selvitä päivästä seuraavaan. Ennen työuupumusta hän teki kaksi vuotta 16 tunnin työpäiviä ilman lomaa ja vapaapäiviä. Enää kunto ei kestä samaa tahtia. Työpäivät ovat nyt 8–12 tunnin pituisia ja lauantait ovat vapaIta.

Parhaimmat neuvot tilanteeseensa Annika kertoo saaneensa ulosottovirastosta.
"Minua pyydettiin sinne keskustelemaan veroveloista, kun konkurssiuhka oli jo aika lähellä. Tietenkin se tuntui epämiellyttävältä. Mutta olen päättänyt, etten tuhlaa energiaa häpeilyyn. Olen yrittänyt kovasti, minulla ei ole mitään hävettävää."
Annikan yllätykseksi ulosottomies ei ollutkaan uhkaava, vaan halusi auttaa.

Ulosottomiehen ensimmäinen neuvo oli, että nyt pysähdyt ja rauhoitut. Lopetat tuon ympäriinsä säntäilyn ja vuotojen tilkitsemisen, otat aikaa suunnitteluun ja keskityt siihen, miten saat yrityksesi liikevaihdon nousemaan. Ulosottomiehen puheesta kuuli, että hän on nähnyt vastaavia ja paljon pahempiakin tilanteita monta kertaa.

Juuri nyt Annika ei jaksa olla kovin toiveikas, mutta ei hän ole tilanteesta masentunutkaan.
"En mene enää paniikkiin juuri mistään. Olen valmistanut perheen kolmen päivän jouluruuat 13 eurolla ja tehnyt loistavan äitienpäiväkakun kahdella ja puolella eurolla. Kaikesta selviää jotenkin."Tarina ei yllätä ylivelkaantuneita auttavan Takuu-Säätiön toiminnanjohtajaa Juha A. Pantzaria. Pääkaupunkiseudun ja ympäryskuntien velkaneuvonnassa on huomattu viime vuosina erikoinen ongelmaryhmä: köyhät rikkaat.

He ovat verotulojen mukaan rikkaita, mutta elävät velkaköyhyydessä. Velkojen lyhennysten jälkeen rahat eivät riitä elämiseen.

"Asiakaskunnassa on edustettuna kaikki ammattikunnat. On yritysjohtajia, lääkäreitä ja juristeja. Isotuloisten takaushakemukset pistävät silmään. Heidän kuukausitulonsa ovat 4 500 eurosta ylöspäin."

Köyhien rikkaiden joukossa on myös eläkkeelle jääneitä, jotka ovat tottuneet työelämässä ollessaan korkeaan elintasoon. Eläkkeellä tulot ovat pudonneet niin paljon, ettei entisenlaista elintasoa voi enää ylläpitää.

Yrittäjillä omat velat ja yrityksen rahat ovat usein sotkeutuneet sekavaksi vyyhdiksi, vaikka periaatteessa ne pitäisi pitää erillään. Stressaantunut, taloushuolten kanssa kamppaileva yrittäjä ei useinkaan jaksa huolehtia kirjanpidosta.

Yrittäjien kohdalla on usein jopa hankala selvittää, mitkä heidän todelliset kuukausitulonsa ovat. Yrittäjä ei aina tiedä sitä itse ja kokeneen velkaneuvojankin voi olla vaikea laskea sitä.

Suurituloiset ovat velkaneuvojille haastava asiakasryhmä, koska heidän velkansakin ovat suuria. Avun hakeminen saattaa lykkääntyä, koska isoilla tuloilla pystyy pyörittämään velkasirkusta pitkään ja ottamaan lisää lainaa vanhojen velkojen paikkailuun.

Pantzarin mukaan suurituloisten velkaantumista ei ole juurikaan tutkittu.

"Velkatutkimus on keskittynyt paljolti niihin ihmisiin, joilla ei ole liikkumavaraa. Suurituloisilla tätä liikkumavaraa on. He pystyvät pitämään pitkään elintasoaan yllä ahdingostaan huolimatta. Heidän on myös vaikea myöntää tilannetta ja hakea apua. Heidän velkansa ovat niin suuret, etteivät ne aina sovi velkaneuvonnan ja tuen raameihin."

Esimerkiksi Takuu-Säätiön takaamaa järjestelylainaa suurituloiset saavat harvoin, koska heidän velkojensa yhteissumma ylittää 37 000 euron rajan, mihin saakka Takuu-Säätiö voi tietyin ehdoin taata lainan.

Jos on esimerkiksi paljon asuntolainaa, Takuu-Säätiö ei voi auttaa.

Tämän kevään aikana velkaneuvonnassa on huomattu, että moni hyvätuloinen perhe on joutunut vaikeuksiin asumiskustannustensa kanssa.

"Ihmisillä on paljon asuntolainaa ja asunnot menevät nyt heikosti kaupaksi. Myös vuokrat ovat nousseet", Pantzar sanoo.

Hän on pannut työssään merkille, että monet näyttävät kitkuttelevan huonossa parisuhteessa, koska eroaminen johtaisi väistämättä talousvaikeuksiin. Parisuhteessa kasatun velkavuoren purkaminen on niin suuri urakka, että se saattaa tuntua ylivoimaiselta.

Elämässä sinnitellään eteenpäin, kunnes korttitalo kaatuu.

Nettipokeri on ongelma, joka näkyy selvästi velkaneuvonnassa.

"Tämä on nyt julmaa yleistämistä, mutta tyypillinen pelaamisen vuoksi talousvaikeuksiin joutunut on 35-vuotias hyvätuloinen mies, perheellinen tai sinkku. Toki peliongelmia on myös naisilla. Pelaamisesta haetaan jännitystä elämään ja useimmiten kuvioon kuuluu loistelias elämäntapa, kalliit autot ja ravintoloissa syöminen ", Pantzar kertoo.

Koukkuun jääneet pelaavat enimmäkseen nettipokeria ulkomaisten pelifirmojen palveluissa.

Peliriippuvuudelle voi hävitä aivan kaiken. Silloin menevät monesti läheistenkin rahat. Takuu-Säätiön tyypillinen asiakas onkin keski-ikäinen tai vanhempi nainen, joka maksaa läheisensä pelivelkoja.

Juha A. Pantzar näkee isotuloisten velkaantuneiden tarinoissa kaksi yhdistävää tekijää. Elämässä on tapahtunut muutos, johon ei ole varauduttu. Toiseksi, elintasosta ei ole haluttu tai pystytty tinkimään riittävän paljon.

"Velkaköyhyydestä pääsee karsimalla elintasoa todella rankasti. Se kannattaa ottaa downshiftaamisena. Elämän parhaat asiat ovat kuitenkin aina ilmaisia."



Annikan nimi on muutettu.