Kesä kulunut ihan mukavasti, elokuun illat koittaa kohta.
Kiitos hyvää, olen pärjännyt.
Terveyttä vieläkin hoidetaan, ja sairaslomani jatkuu.
Kokeita, tutkitaan ja hutkitaan.
Taloudellinen tilanteeni jatkuu siis tavalliseen tapaan sairaspäivärahalla.
Eli harmillista, että kuun lopulla aina tuo summa käyttöön. Viisi viikkoa pitkä aika odotella rahaa, viimeinen viikko menee aina melkein pakastinta ja jääkaappia tyhjentäen, vaikka tyhjästä on paha ottaa.
Tulee harvoin laitettua pakkaseen ruokaa, leipää on ja se riittää.
Harmittaa aina näin tiukkana aikana, se mitä poikani on minulle velkaa, sillä saisi maksettua etukäteen vuokran, niin olisi pelivaraa siinä, kun tulee tiukka kuukausi, vajaat 1300 €.
Puhelinlaskuja en siirrä, niin menee sekaisin koko pakka.
Elisalla tyyli, että ottavat loppuerä maksuista lyhennyksiä, eikä siitä olevasta erästä.
Sitten kun oli vaan yksi erämaksu, sanoin, että maksan sen sitten elokuussa, sanoivat heti, että kuuluu maksaa nyt !
Kyllä taas suivaannuin.
Varaton ihminen on aina muiden armoilla, jos ei ole minkäänlaista vararahastoa.
Ei tullut edes sitä korona 100€.
Yksin kun asustelen, ei ole toista auttamassa.
Omat tilit pitäisin, en kuitenkaan halua olla toisen armoilla aina.
Sen olen oppinut, että avosylin otan vastaan kaiken hyvän, ja olen ansainnut sen, ja olen kiitollinen.
Kun saa ja osaa ottaa apua vastaan, on helppo itsekin auttaa toisia.
Moni asia olisi toisin, jos olisin erilaisessa tilanteessa, tuskin kirjoittaisin näitä tekstejä.
Blogi olisi jäänyt kirjoittamatta.
Mutta olisinko yhtä onnellinen vai vielä onnellisempi.
Onni syntyy ihmisistä ja ystävistä, rahalla siinä ei ole paljon merkitystä, helpottaa, mutta ei tuo onnea.
Terveyttä, kun vaan riittää, niin raha-asiatkin kyllä siitä paranee.
