Samaistun täysin hänen kirjoitukseensa.
Rahatilanteen, velkatilanteen miettiminen ahdistaa, saa kurkkuun palan joka ei sitten lähde millään pois.
Siihen ei auta sanominen, ryhdistäydy tee tilanteelle jotakin.
Mene töihin !
Säästä rahaa !
Ja juurikin, kun on kaikkein ahdistavinta toivoo vaan, että laskujen avaamisen tekisi joku toinen.
Ja että niitä laskuja ei tulisi.
Nyt kun itselläni kaikki velat ulosotossa, ei tule kirjeitä, menee kaikki ulosottokirjeet OmaPosti- postilaatikkoon.
Noita ulosottokirjeitä oli aika pino monelta vuodelta, kun niitä silppusin.
Toisaalta oli huojentavaa luopua niistä papereista. Velkoja niiden silppuaminen ne ei vienyt pois
Mutta helpotti oloa.
Itselläni ei ole ketään ketä auttaisi minua noin, kuin Hannan äiti ja tytär.
Ihanaa on, että olisi tuollainen äiti-tytär-tyttärentytär suhde, mutta kuten tuossa kiristää välillä välejä.
Toivottavasti kaikki järjestyy tuossa lehtileikkeen jutussa hyvin, sitten ajallaan.
Itselläni on ollut joskus, oman sukulaisen kanssa vähän samanlainen juttu,
siitä selvittiin aika nopeasti, eikä tullut mitään isoja velkoja, asiat nyt ok.
Toiselle sukulaiselle olen hyväntahtoisesti lainannut luottotietoja ja ostanut laitteen, jonka lupasi maksaa, mutta kuinka onkaan käynyt, ei ole tullut suorituksia. Mitä tästä olen mieltä.....
Voitte vaan arvailla. Minulla ei ole mahdollista jättää tätä maksamatta,
sillä se vaikuttaa minuun, niin suuresti.
Tässä ja monessa muussakin velka asioissa olen menny kovalla vauhdilla peppu edellä puuhun, olisi pitänyt harkita ja harkita.
Eihän tässä valmiissa maailmassa mihinkään kiire ole.
Elämässä tulee välillä vaan sellaisia asioita, joista ei selviä, vaikka kuinka yrittäisi.
Mikä siihen avuksi?
Kaikki keinot ja ihmiset koitetaan läpi.
Ei ketään.
Silloin miettii todellakin, onko asia niin tärkeä ja juuri nyt.
Jos on, voisiko olla paikka seurakunnan diakoniatyö,
vai perusturvan täydentävä toimeentulotukihakemus.
Aina noita ei voi käyttää, eikä varsinkaan esim. kahvinkeittimeen, imuriin yms.
Koska perusturvassa, eletään kivikautta, kahvi keitetään vanhaan tapaan, kuuma vesi kattilasta, porojen päälle ja suodattimen kautta kuppiin. Ja imuri oli se rikkakihveli ja harja.
Tai ohjeistus olisi kierrätyskeskuksesta hankit.
Ja kauhea paperityö selvität tulot ja menot, Kelan lausunnot, mitä varten tarvitset, tarvitsetko oikeasti.
Niin, miksi?
Koska olet köyhä, ja et tarvitse mitään uutta, pärjäät vanhallakin.
Eikö köyhälläkin olisi josku olla JOULU, saada jotain sellaista, mitä toiset pitävät itsestäänselvyytenä.
Sen pienenkin asian saaminen on vaikeassa rahatilanteessa olevalle ilo ja antaa toivo tulevaan.
Ja kestää uusi paremmin, kuin vanha laite.
Asiat järjestyvät.
Jos ei järjesty, tässä maailmassa on pahempiakin paikkoja, kuin velat, köyhyys ja asunnottomuus.
Terveys menee kaiken edelle, jos ei ole terveyttä, ei ole mitään muuta.
Ystävät ja sukulaiset tärkeitä. Ne pienet onnen hetket, mistä voi nauttia.
Retki lähimpään metsään.
Ainahan kaikki ei mene raha edellä.
Itseni luokittelen köyhäksi.
Bruttotulot alle 800 € kuukaudessa.
Rikkaaksin voidaan mainita, maksusitoumus apteekkiin lottovoitto ja kelan asumistuki sekä perustoimeentulo kuukausittain. Sähkölaskun ja terveyskeskus laskut vien kelaan.
Asiat rullaa.
Itsekin käyn paljon metsässä kävelyllä, siellä jos missä, ymmärtää elämän.
Rauhaa ja elämää ruohonjuuritasolla.
