19.05.2020 AJATELMIA

Kelan kanssa olen saanut asiat rullaamaan todella hyvin.
Soittavat jopa, ja kysyvät päätöksistä.
Perusturvan kanssa riitelyä aina välillä, yleensä häviän ja ei tule mitään tukea.
Esimerkkinä muutama vuosi sitten imuri hajosi, sanoivat, että harja ja rikkalapio ajaa saman asian. Polkupyörän korjaamiseen hakenut apua, mutta ei perusteluja.

Kun on aina joutunut taistelemaan oman taloutensa kanssa.
Ja ei ole saanut apua.
On sen avun vastaanottaminen toiselta todella vaikeaa.
Olen muutaman vuoden yrittänyt opetella, että minäkin 55 vuotta, saan olla onnellinen,
saan ottaa vastaan myös jotain hyvää, vaan itselleni.

Minä olin kuntouttavassa työtoiminnassa.
Seurakunnan vaate kierrätyksestä hain vaatteita itselleni ja myös pojanpojalleni.
Eu-ruokaa sain myös, kun sitä tarvitsin.
Kuntouttavassa työtoiminnassa opettelin tuon taidon, jota vieläkin yritän sisäistää, että myös minä olen ihminen, apua tarvitseva ja myös hyvällä mielellä sen itselleni olisi suotava.
Sain joulu kampanjassa lahjoja pojanpojalleni, ja itsekin sain lahjakortin.
Myös ruoka-, leivonta- ja herkkukasseja jouluna
Nyt, olen sairauslomalla, tein yli omien voimavarojeni töitä.

Tervehtyisinpä ja sitten voisin hakeutua työhön tai jotain muuta.
Mutta tavoitteeni olisi saada palkkaa, ja saada nuo ulosottovelat jotenkin hoitoon.
Sitä ennen velkani sukulaiselle, pitää työllä tai jollain lailla selvittää. Joustoa löytyy.
Jos sinä muutamana kuukautena, kun ulosotto ei alkaisi tuon hoitaisi pois.

Vararahastoakin pitäisi kartuttaa, vaikka vaan vähän kerrallaan. Joku neuvonut joskus, että yhden kuukauden vuokra voisi olla alkuun hyvä määrä.

Monessa asiassa olen rohkea, mutta avun pyytäminen saati vastaanottaminen on todella vaikeaa.
Rohkeus puuttuu.
Nöyrin mielin.

Kiitollinen olen, kuitenkin saamastani avusta.
Hyvä kertaantuu hyvällä.
Uskon myös.