16.11.2015 AHDISTUKSENI
Ahdistukseni lisääntyy yleensä, kun rahatilanteeni on huono.
Miksi näin tapahtuu ?
Luulen, että tämä juontaa aikaan ennen viisastumistani.
Helppoa on olla rahan kanssa onnellinen ja huoleton.
Ei ole murhetta huolta ja ahdistusta.
Kuinka monella muulla on samanlainen tarina. Varmasti monella muulla, kertooko hän sen meille tai jollekin muulle. Ehkä ei , koska häpeävät tilannettansa. Nöytyyttämisen ja nolaamisen pelko on suuri.
Luetaan mainoksia ja ajatellaan, että olisi ihanaa saada tuo ja tuo. Tarvitsisin tuota ja tuota.
Mutta kun sitä ei saa ja voi ostaa, jättää lopulta lehtienkin mainokset lukematta.
Muuten kuin ruokatarjouksien osalta.
Katsotaan missä olisi 4:llä eurolla jauhelihaa 2 pakettia. Sinne esimerkiksi minä poljen pyörällä tuulessa tuiskussa hakemaan pakkaseen, jotta on sitten pahan päivä varalla mistä ottaa.
Se on valinta kysymys, miten sen 4 € kuluttaa, joka tähän jauhelihaan tai tonnikalaan.
Voisihan sillä ostaa vaikka pienen suklaan ja jättää jugurttiin lopun, ehkä leipä paketti lisäksi.
Yhden asian olen pitänyt, että ostan kolestrolitonta levitettä, koska riskinä korkea kolesteroli.
Mutta ilman sitäkin varmaan tulisin toimeen, mutta olisiko elämäni muuten riskitöntä. Mene ja tiedä sitä.
Paljonhan tässä elämässä on suuren kysymys merkin alla.
Ja juurikin vaihtoehtona jokin muu kuin oma valinta.
Ja kyllä olen miettinyt tänäänkin, että moniko todella on niin köyhä, että ei ole edes asuntoa ja ruokaa saati vaatetta ja omaa sänkyä.
Mutta, näihin ei yksi ihminen voi mitään. Vaan päättäjät , miettikää mikä voisi olla ratkaisu ongelmiin, joissa Suomalaiset kärsivät köyhyyttä ja ahdinkoa.
Minä ahdistun varmaan pienemmistä asioista, mutta ne ovat minulle suuria.
Toiset ahdistuvat omista vaikeista asioista ja ne ovat hänelle suuria.
Ahdinkoa on monenlaista ja kestäminen on yksityiskohtaista jokaisella meillä.
Ahdingon jälkeen voi olla hetkittäin jopa hyvin ihanaa, mutta pikku hiljalleen , kun rahattomuus uusii, upotaan taas syviin vesii. Mutta edellisestä oppineena, tiedän , että selviän.
Miksi näin tapahtuu ?
Luulen, että tämä juontaa aikaan ennen viisastumistani.
Helppoa on olla rahan kanssa onnellinen ja huoleton.
Ei ole murhetta huolta ja ahdistusta.
Kuinka monella muulla on samanlainen tarina. Varmasti monella muulla, kertooko hän sen meille tai jollekin muulle. Ehkä ei , koska häpeävät tilannettansa. Nöytyyttämisen ja nolaamisen pelko on suuri.
Luetaan mainoksia ja ajatellaan, että olisi ihanaa saada tuo ja tuo. Tarvitsisin tuota ja tuota.
Mutta kun sitä ei saa ja voi ostaa, jättää lopulta lehtienkin mainokset lukematta.
Muuten kuin ruokatarjouksien osalta.
Katsotaan missä olisi 4:llä eurolla jauhelihaa 2 pakettia. Sinne esimerkiksi minä poljen pyörällä tuulessa tuiskussa hakemaan pakkaseen, jotta on sitten pahan päivä varalla mistä ottaa.
Se on valinta kysymys, miten sen 4 € kuluttaa, joka tähän jauhelihaan tai tonnikalaan.
Voisihan sillä ostaa vaikka pienen suklaan ja jättää jugurttiin lopun, ehkä leipä paketti lisäksi.
Yhden asian olen pitänyt, että ostan kolestrolitonta levitettä, koska riskinä korkea kolesteroli.
Mutta ilman sitäkin varmaan tulisin toimeen, mutta olisiko elämäni muuten riskitöntä. Mene ja tiedä sitä.
Paljonhan tässä elämässä on suuren kysymys merkin alla.
Ja juurikin vaihtoehtona jokin muu kuin oma valinta.
Ja kyllä olen miettinyt tänäänkin, että moniko todella on niin köyhä, että ei ole edes asuntoa ja ruokaa saati vaatetta ja omaa sänkyä.
Mutta, näihin ei yksi ihminen voi mitään. Vaan päättäjät , miettikää mikä voisi olla ratkaisu ongelmiin, joissa Suomalaiset kärsivät köyhyyttä ja ahdinkoa.
Minä ahdistun varmaan pienemmistä asioista, mutta ne ovat minulle suuria.
Toiset ahdistuvat omista vaikeista asioista ja ne ovat hänelle suuria.
Ahdinkoa on monenlaista ja kestäminen on yksityiskohtaista jokaisella meillä.
Ahdingon jälkeen voi olla hetkittäin jopa hyvin ihanaa, mutta pikku hiljalleen , kun rahattomuus uusii, upotaan taas syviin vesii. Mutta edellisestä oppineena, tiedän , että selviän.
