16.11.2015 TULEVAISUUS AHDISTAA.....
Tulevaisuus ahdistaa ihan hirveästi.
Välillä tämä tunne lyö niin vasten kasvoja ja sisintä, että meinaa järki sumentua.
Kaikki lahjat, hössötykset, ruuat ja muut.
Tässä Joulussa on erittäin suuri asia, minkä takia haluaisin kaikki asiat kuntoon, ennen Joulua.
Minä mietin jo, että pyytäisin sukulaiselta vapautuksen lainanlyhennyksestä, mutta en kuitenkaan haluaisi, että lainan loppuminen viivästyy siitä loppu päivämäärästä. Tällainen asiahan olisi ollut vanhassa elämässä ihan normi asia. Siirrettiin asioita, jotta olisi saanut haluamansa, rahaa, rahaa, rahaa ...
Tuo raha on taas ollut tiukoilla monta kuukautta, ja jotenkin vaan tullut selvittyä. Ruokaraha vierailijalta (2 vuotta pikku mies ) on helpottanut jonkin verran, mutta kuitenkin joutunut nipistämään omista ruuista väli viikkoina, kun haluaa kattaa vierailijalle notkuvat ja terveeliiset pöydät, herkkuineen. Vähälläkin rahalla saa paljon sellaista mistä hän tykkää. Mutta tuota Joulun ajan ruokailua olen miettinyt. Ja siitähän minä saanut stressin.
Miten muiden perheiden Joulun ruuat , vähävaraiset saavat seurakunnilta ja Jouluapua yms. hyväntekijäsivustoilta, hyväntekijöitä lahjakortteja, joulupaketteja ja samoin EU-ruokakin tullut jakoon, eli jotakin jouluruokiakin ehkä tarjolla. Niiden lahjojen kanssa varmasti on kanssa ongelmia, mietikin jo, olisiko minulla jotakin mitä joltain toiselta puuttuisi. No, oikeasti, elän niin vähällä ja tavaroitakin niin vähän, että ei ole jaettavaksi. Vierailijan lelut ja kirjat olen itsekin hommannut kirpputoreilta, muutamilla euroilla, kyllä kaikessa hän menee edelle.
Esimerkiksi, itselläni ei ole jouluun juhla asua, kaikki pieniä, turvonnut jostakin syystä, lääkkeistä ehkä.
Ja siitä , että ystävällä herkkuja, ja nehän tietty maistuu näin pimeällä, no syyhän se sekin on lihomiseen.
Joulun aatos kuitenkin olisi , se perheellisyys ja yhteinen aika, ei mammona ja "mussutus".
Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja sitten jo yllättäen huomaataakin, että ollaan jo vuodessa 2016, ja Joulunkin meni ja vihelsi mennessään.
Näissä miettiessä, taaskin huomasin , että helpotti laittaa aatokset tänne jakoon, hiljalleen eteenpäin, ilman paniikkia.
Välillä tämä tunne lyö niin vasten kasvoja ja sisintä, että meinaa järki sumentua.
Kaikki lahjat, hössötykset, ruuat ja muut.
Tässä Joulussa on erittäin suuri asia, minkä takia haluaisin kaikki asiat kuntoon, ennen Joulua.
Minä mietin jo, että pyytäisin sukulaiselta vapautuksen lainanlyhennyksestä, mutta en kuitenkaan haluaisi, että lainan loppuminen viivästyy siitä loppu päivämäärästä. Tällainen asiahan olisi ollut vanhassa elämässä ihan normi asia. Siirrettiin asioita, jotta olisi saanut haluamansa, rahaa, rahaa, rahaa ...
Tuo raha on taas ollut tiukoilla monta kuukautta, ja jotenkin vaan tullut selvittyä. Ruokaraha vierailijalta (2 vuotta pikku mies ) on helpottanut jonkin verran, mutta kuitenkin joutunut nipistämään omista ruuista väli viikkoina, kun haluaa kattaa vierailijalle notkuvat ja terveeliiset pöydät, herkkuineen. Vähälläkin rahalla saa paljon sellaista mistä hän tykkää. Mutta tuota Joulun ajan ruokailua olen miettinyt. Ja siitähän minä saanut stressin.
Miten muiden perheiden Joulun ruuat , vähävaraiset saavat seurakunnilta ja Jouluapua yms. hyväntekijäsivustoilta, hyväntekijöitä lahjakortteja, joulupaketteja ja samoin EU-ruokakin tullut jakoon, eli jotakin jouluruokiakin ehkä tarjolla. Niiden lahjojen kanssa varmasti on kanssa ongelmia, mietikin jo, olisiko minulla jotakin mitä joltain toiselta puuttuisi. No, oikeasti, elän niin vähällä ja tavaroitakin niin vähän, että ei ole jaettavaksi. Vierailijan lelut ja kirjat olen itsekin hommannut kirpputoreilta, muutamilla euroilla, kyllä kaikessa hän menee edelle.
Esimerkiksi, itselläni ei ole jouluun juhla asua, kaikki pieniä, turvonnut jostakin syystä, lääkkeistä ehkä.
Ja siitä , että ystävällä herkkuja, ja nehän tietty maistuu näin pimeällä, no syyhän se sekin on lihomiseen.
Joulun aatos kuitenkin olisi , se perheellisyys ja yhteinen aika, ei mammona ja "mussutus".
Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja sitten jo yllättäen huomaataakin, että ollaan jo vuodessa 2016, ja Joulunkin meni ja vihelsi mennessään.
Näissä miettiessä, taaskin huomasin , että helpotti laittaa aatokset tänne jakoon, hiljalleen eteenpäin, ilman paniikkia.
