Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksut nousevat vuodenvaihteessa noin 30 prosenttia, päätti hallitus puolitoista viikkoa sitten. Päätöksen valmistelu tapahtui kaikessa hiljaisuudessa ilman lausuntokierrosta. Kysyimme maan parhailta asiantuntijoilta ja sote-palvelujen käyttäjiltä, ovatko hinnankorotukset poikkeuksellisia, keitä ne kirpaisevat eniten ja millaisia vaikutuksia palvelumaksujen nostolla on.
Mistä on kyse?
Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelumaksujen enimmäismäärät nousevat noin 30 prosenttia 1.1.2016.
Korotus koskee kaikkia tasasuuruisia palvelumaksuja. Niitä on kaikkiaan 38.
Mm. terveyskeskus- ja poliklinikkakäynnit, kotipalvelut, lyhytaikainen laitoshoito, lääkärintodistukset sekä lastensuojelun maksut (kunnalle siirtyvät elatusavut) kallistuvat.
Myös potilaan omavastuu palvelumaksuista (maksukatto) nousee, mutta vain indeksin nousun verran.
Hinnankorotusten perusteena on hallitusohjelmaan kirjattu tavoite 150 miljoonan säästöjen keräämisestä.
Pyysimme hallituksen päätöksestä arvioita paitsi viranomaistahoilta, myös sellaisilta tavallisilta kansalaisilta, jotka käyttävät runsaasti sosiaali- ja terveyspalveluja.
Yksi heistä on Kirsi Ylinen Tampereelta. Hän on joutunut eläkkeelle jo suhteellisen nuorella iällä ykköstyypin diabeteksen ja siihen liittyvien muiden kroonisten sairauksien vuoksi.
Ylisen arvio palveluhintojen noston seurauksista on karu.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen korotus ei ole Yliselle yhdentekevä asia, koska hän on hyvin vähävarainen. Ylisen käteen jäävistä tuloista kuluu tänä vuonna yli neljäsosa erilaisten terveydenhuoltokulujen maksuun. Terveydenhuollon palvelumaksujen tämänvuotinen maksukatto eli asiakkaan vuotuinen omavastuuosuus on 679 euroa. Se täyttyi Ylisellä jo helmikuussa.
Tuo omavastuuosuus on huomattavasti suurempi kuin Ylisen käteen jäävät kuukausitulot vuokranmaksun jälkeen (564 euroa). Yliseltä kuluu siis jo tänä vuonna enemmän kuin yhden kuukauden palkka pelkkiin terveydenhuollon palvelumaksuihin.
– Sitten erikseen on lääkekulujen katto ja taksikulujen katto. Palvelumaksujen ja taksikulujen kattoon menee kahden ja puolen kuun rahat. Sitten on vielä lääkekulut siihen kaveriksi, huokaa Ylinen.
Hän kertoo, ettei pysty ostamaan kaikkia itselleen määrättyjä lääkkeitä.
– Esimerkiksi astma- ja keuhkosarkoidoosilääkkeitä pitäisi vetää puoli vuotta, jotta niihin saisi korvattavuuden. Ei minulla ole varaa hommata niitä säännöllisesti. Nytkin keuhkojen kapasiteetti on pienentynyt puoli litraa viime kesästä, kun minulla ei ole ollut varaa vetää lääkkeitä.
Kunnalla on oikeus huojentaa maksuja
Aika näyttää, toteutuuko Kirsi Ylisen kauhuskenaario palvelumaksujen noston seurauksista. Periaatteessa niin ei pitäisi käydä, sillä asiakaspalvelulaissa on säädös, jonka mukaan kunnilla on oikeus kohtuullistaa maksuja tai jopa antaa ne anteeksi, jos asiakas ajautuu kohtuuttomiin vaikeuksiin.
Niin ei kuitenkaan välttämättä aina tapahdu. Nyt korotettavat palvelumaksut ovat nimittäin kaikille asiakkaille tasasuuruisia maksuja. Niiden kohdalla kunnan ei ole pakko kohtuullistaa asiakkaan maksutaakkaa. Maksujen kohtuullistaminen on kunnalle pakollista vain silloin, kun kyse on asiakkaan ansiotason mukaan määräytyvästä palvelumaksusta.
Kunnilla on oikeus käyttää paljon harkintavaltaa sotemaksujen suhteen. Hallitus määritteli päätöksellään ensi vuoden alussa voimaan tulevat palvelumaksujen enimmäismäärät. Kunta saa tarjota palveluitaan halvemminkin taksoin, mutta lähes kaikilla kunnilla on tapana laskuttaa asiakkailtaan sallittu enimmäishinta.
Rahan säästäminen on korotusten ainoa peruste
Pyysimme hallituksen päätöksestä asiantuntija-arviot neljältä taholta: Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL), Kansaneläkelaitokselta (KELA), Tilastokeskukselta ja sosiaali- ja terveysalan kattojärjestöltä (SOSTE ry.).
Se, että kaikki palvelumaksujen korotukset ovat samansuuruisia, osoittaa, että päätöksen pohjana on ollut vain yksi motiivi, arvioi SOSTE ry:n pääsihteeri Vertti Kiukas.
– Pointtina on nimenomaan ollut se, että täytyy kerätä rahaa. Siinä ei ole käytetty lainkaan sosiaali- ja terveyspoliittista harkintaa. On katsottu vain, että tuolla prosentilla saadaan tietty summa kasaan. Sitten on lätkäisty se korotus kaikkiin maksuihin samansuuruisena.
Vertti Kiukas sanoo, että tässä tehdään säästöjä, jotka maksetaan köyhillä ja kipeillä ihmisillä. Soste ry:n pääsihteerin arvio palvelumaksujen korotusten seurauksista on samansuuntainen kuin Kirsi Ylisellä.
Mutta mistä se kertoo, että hallitus on jättänyt tulonjakovaikutuksia koskevat laskelmat tekemättä?
– Se varmaan kertoo siitä, että tämä istuva hallitus ei pidä niitä relevantteina. Sitä ei siinä määrin kiinnosta, mitkä ovat ne tulonjakovaikutukset tai se miten tämä ihmisten elämään vaikuttaa. Tämä nähdään varmaan aika mekaanisena osana tätä säätöpakettia, arvelee Vertti Kiukas.
Maksujen korotus on ennennäkemättömän suuri
Kaikki haastattelemamme asiantuntijat olivat sitä mieltä, että hallituksen olisi pitänyt ehdottomasti järjestää palvelumaksujen korottamisesta lausuntokierros mm. siksi, että hintojenkorotus on ennennäkemättömän suuri.
– Tällainen 30 prosentin nousu on todella poikkeuksellinen, jos se toteutuu. Olen melkein 40 vuotta näitä pyöritellyt, mutta ei tämmöisiä prosentteja ole ennen tullut eteen, arvioi Tilastokeskuksen kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen, joka seuraa työkseen hintojen kehitystä aitiopaikalta.
Lehtisen mukaan palvelumaksujen korotusta ei voi selittää palveluiden tuotantokustannusten nousulla. Hän muistuttaa, että palkkaratkaisuja on tehty nollalinjalla ja inflaatio on muutenkin hyvin heikko. Kun vuoden alussa voimaan tulevaa palvelumaksujen korotusta vertaa ensivuodelle ennustettuun inflaatiotasoon, ero on huima.
– Valtiovarainministeriön ennuste koko ensi vuoden inflaatioksi on 1,1 prosenttia. Sen suhde 30 prosenttiin on aikamoinen, tuumii Ilkka Lehtinen. Ensi vuoden inflaatio johtuukin Lehtisen mukaan hyvin suurelta osin valtiovallan päätöksistä, jos hallituksen kaavailemat maksujen ja verojen korotukset toteutuvat sen suuruisina kuin miltä nyt näyttää.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja on ollut määrä tarkistaa joka toinen vuosi indeksin muutosten mukaisesti. Tuo periaate ei enää pidä. Myös tämän vuoden alussa maksuihin tehtiin erilliskorotus. Se oli 9,4 prosenttia. Nyt päätetty erilliskorotus on lähes kolminkertainen siihen verrattuna.
Asiantuntijat hämmästelevät korotuslinjaa sekä THL:ssä että Kelassa mm. siksi, että Suomessa asiakkaalta peritään huomattavasti suurempi osa sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa.
Valtioneuvoston asetuksen liitteenä olevassa sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa tämä myönnetään, samoin se, että ”korotuksesta aiheutuvat kielteiset vaikutukset korostuvat heikompituloisilla ja paljon palveluita käyttävillä henkilöillä”. Muistiossa todetaan lisäksi, että ”todellinen maksukertymä voi jäädä arvioitua pienemmäksi”.
Toisin sanoen palvelumaksujen korotus ei välttämättä synnytä niitä säästöjä, joita sillä tavoitellaan. Tästä arviosta huolimatta hallitus on päättänyt panna korotuksen täytäntöön.
Kyse on järjestelmän muutoksesta
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Pasi Moisio pitää hallituksen kaikessa hiljaisuudessa tekemää hintojenkorotuspäätöstä hyvin merkittävänä.
Professori Moisio pitää hinnankorotuspäätöstä järjestelmän muutoksena kahdesta eri syystä. Hän kuvaa asiaa näin:
– Asiakasmaksuilla on kaksi tarkoitusta. Yhtäältä niillä kerätään osa palvelun tuotantokustannuksista. Toisaalta maksut toimivat ohjausmekanismina, jotta asiakkaat käyttäisivät palveluja vain silloin, kun heillä on siihen on tarvetta.
Moision mielestä kolmanneksen korotus asiakasmaksuihin on niin suuri, että se muuttaa sitä logiikkaa, jolla sosiaali- ja terveyspalvelut rahoitetaan.
– Korotuksen kautta jo hyvin suuri osa kustannuksista siirretään asiakkaiden maksettavaksi. Toinen puoli asiasta on ohjausvaikutus. Kun korotus on näin suuri, se voi vaikuttaa jo ihmisten käyttäytymiseen. Asiakas ei kenties enää hae tarvitsemaansa palvelua, koska hänellä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa, pohtii professori Pasi Moisio.
Kelan johtavan tutkijan Yrjö Mattilan mielestä sosiaali- ja terveyspalvelujen hinnoittelussa on vain kerran tapahtunut Suomessa sellainen hintojen hyppäys, jota voi verrata Sipilän hallituksen 19. marraskuuta tekemään päätökseen. Silläkin kerralla oli kyse ”järjestelmän muutoksesta”.
– Vuoden 1972 kansanterveyslain tavoitteena oli maksuttomien terveyspalvelujen toteuttaminen. 1970-luvulla maksuttomuuteen pyrittiin, mutta vuoden 93 valtionosuusuudistus muutti täysin tuon paradigman. Kunnat saivat tuolloin oikeuden käyttää valtionosuutensa mihin halusivat. Samaan aikaan tuli voimaan maksuasetus, joka antoi luvan periä maksua asiakkaalta.
Vanhusten kotipalvelut saattavat vaarantua
Yrjö Mattilan mielestä palvelumaksujen korotus saattaa vaikuttaa kaikkein eniten vanhusten elämään ja vanhusten hoivan periaatteisiin. Mattila muistuttaa, että nykykäytännön mukaan vanhusten tulisi asua mahdollisimman pitkään kotona. Kotipalveluilla on keskeinen merkitys tuon tavoitteen toteutumisen kannalta.
Mattilan arvion mukaan kotipalvelut saattavat karata palvelumaksujen korotusten takia ikäihmisten ulottumattomiin.
Diabeteksen kanssa kamppaileva Kirsi Ylinen on vielä huomattavasti alle 50-vuotias. Hän joutuu käymään poliklinikalla hoidossa tämän tästä.
Reissun kokonaishinta lähentelee nyt 65:tä euroa. Palveluiden uudet hinnat näyttävät Ylisen silmissä käsittämättömiltä.
Myös illan A-studio 30.11. käsittelee sosiaali- ja terveyspalvelujen maksukorotuksia.
Valtioneuvoston tiedote asiakasmaksujen muutoksista löytyy täältä. Tiedotteessa on linkit asetukseen ja asiaa koskevaan muistioon.
Timo Seppänen
TIMO SEPPÄNEN
Yle
