9.2.2014. LUOTTAEN
Luottaen tulevaisuuteen, sitä olen yrittänyt itselleni hokea. Ja kyllä kaikki järjestyy .
Positiivisia asioita tapahtunut meikäläisen elämässä välillä. Perusturva oli maksanut minun liiton YTK päivärahamaksun 99 €/ vuosi. Ja lupaus, että maksavat hammaslääkärimaksut, kun ne vaan vien sinne.
Ja vielä sekin, että antoivat mulle apteekkiin maksusitoomuksen lääkkeitä varten.
Mutta veroa joudun itse lyhentelemään, kun soittelin ja kysyin , aikaa maaliskuulle, ja sitten soittaa ja sopia uusi lyhennys , jos sitä veroa vielä jäljellä.
On kyllä aikaisen karua tämä tilanteeni. Monella voi olla vieläkin karumpaa, jos ei ole asuntoa tai paikkaa missä asustaa. Mitään kivaa ei voi itselleen suoda. Yhä edelleen kuljen siinä samassa talvipuvussa missä jo kulkenut 3 vuotta, onneksi hallitsen tuon kerrospukeutumisen. Ja sekin , että talvi ollut aikaisen leuto. Sen verran pieni olen , ettei kirpputorilta sopivia oikein löydy ja jos löytyy ovat kovin kuluneita. Mutta , kyllä tuokin järjestyy, kunhan vaan uskon. Kuten se pakastinkaappi, 143 cm korkea. Se tulee, kun sen aika on. Kun toi vanha hajoaa, viimeistään silloin.
Onneksi osaan leipoa, ja kun joku haluaa leivon hänelle, kunhan vaan aineet hoitaa tänne.
Palkkiota en ota , kunhan vaan saan tehdä sitä mistä itse nauttii, ja mitä rakastaa. Nytkin, katselin FB:n kirppikseltä yhtä mekkoa ja ehdotinkin, että vaihtuuko pullaan, juu vaihtuu, pääasia oli että pääsi tavarasta eroon.
Sitähän mä itsekin olen harrastanut jo pitkään, mutta kovaa on luopua, esim lehdestä, joka tullut minulle muutaman vuoden, äidin kuoleman jälkeen, koska hänellekin tuli sama lehti, surutyötä ja jotenkin yhteen kuuluvuutta. Nyt pitää tehdä jotain muuta sen tilalle, onneksi voin naapurin kanssa vaihtaa lehtiä, on tehty sitä jo puoli vuotta. Kierrätystä. Vaatteista luopunut kanssa, koska ovat isoja minulle. Minimalistiksi tulossa kovaa vauhtia.
Juu, kirjastossa voi käydä lukemassa lehtiä, ei ole sama asia koska napsin juttuja ja reseptejä itselleni.
Hyödyllistä harrastus toimintaa sekin.
Soitin tällä viikolla Sosiaaliasiamiehelle. Asiani koski juuri perusturvaa. Olisiko mitään mahdollisuutta saada muutaman kuukauden helpotusta asioihini. Lupasi tehdä asialle jotain. Sosiaaliasiamies auttaa ihmisiä juuri sosiaali ja perusturvanasioissa, neuvoo ja auttaa papereitten kanssa, muutoksiin puuttuu ja voi myös toivoa osaltaan apua perusturvan toimeentuloon muutosta.
Katsotaan miten käy, tuleeko myönteinen vai kielteinen päätös. Yritetty on.
Ensi viikolla on tilipäivä, mutta siitä ei jää minulle mitään, kaikki menee mitä tuleekin, suoraan laskuihin.
Ja huomenna olen kanssa menossa srk:aan juttelemaan tilanteestani. Heiltä olen saanut eniten apua ennenkin ja toivottavasti tulevaisuudessakin.
Valoa tunnelin päässä pilkistää pikkasen.
Onhan nyt jo kierahtänyt neljäs pankinlaina takaisinmaksuvuosi, summa pienenee koko ajan :)
Pikkuhiljalleen eteenpäin, ulosottokaan ei harmita niin kovasti enään.
Kevättä kohden .
Positiivisia asioita tapahtunut meikäläisen elämässä välillä. Perusturva oli maksanut minun liiton YTK päivärahamaksun 99 €/ vuosi. Ja lupaus, että maksavat hammaslääkärimaksut, kun ne vaan vien sinne.
Ja vielä sekin, että antoivat mulle apteekkiin maksusitoomuksen lääkkeitä varten.
Mutta veroa joudun itse lyhentelemään, kun soittelin ja kysyin , aikaa maaliskuulle, ja sitten soittaa ja sopia uusi lyhennys , jos sitä veroa vielä jäljellä.
On kyllä aikaisen karua tämä tilanteeni. Monella voi olla vieläkin karumpaa, jos ei ole asuntoa tai paikkaa missä asustaa. Mitään kivaa ei voi itselleen suoda. Yhä edelleen kuljen siinä samassa talvipuvussa missä jo kulkenut 3 vuotta, onneksi hallitsen tuon kerrospukeutumisen. Ja sekin , että talvi ollut aikaisen leuto. Sen verran pieni olen , ettei kirpputorilta sopivia oikein löydy ja jos löytyy ovat kovin kuluneita. Mutta , kyllä tuokin järjestyy, kunhan vaan uskon. Kuten se pakastinkaappi, 143 cm korkea. Se tulee, kun sen aika on. Kun toi vanha hajoaa, viimeistään silloin.
Onneksi osaan leipoa, ja kun joku haluaa leivon hänelle, kunhan vaan aineet hoitaa tänne.
Palkkiota en ota , kunhan vaan saan tehdä sitä mistä itse nauttii, ja mitä rakastaa. Nytkin, katselin FB:n kirppikseltä yhtä mekkoa ja ehdotinkin, että vaihtuuko pullaan, juu vaihtuu, pääasia oli että pääsi tavarasta eroon.
Sitähän mä itsekin olen harrastanut jo pitkään, mutta kovaa on luopua, esim lehdestä, joka tullut minulle muutaman vuoden, äidin kuoleman jälkeen, koska hänellekin tuli sama lehti, surutyötä ja jotenkin yhteen kuuluvuutta. Nyt pitää tehdä jotain muuta sen tilalle, onneksi voin naapurin kanssa vaihtaa lehtiä, on tehty sitä jo puoli vuotta. Kierrätystä. Vaatteista luopunut kanssa, koska ovat isoja minulle. Minimalistiksi tulossa kovaa vauhtia.
Juu, kirjastossa voi käydä lukemassa lehtiä, ei ole sama asia koska napsin juttuja ja reseptejä itselleni.
Hyödyllistä harrastus toimintaa sekin.
Soitin tällä viikolla Sosiaaliasiamiehelle. Asiani koski juuri perusturvaa. Olisiko mitään mahdollisuutta saada muutaman kuukauden helpotusta asioihini. Lupasi tehdä asialle jotain. Sosiaaliasiamies auttaa ihmisiä juuri sosiaali ja perusturvanasioissa, neuvoo ja auttaa papereitten kanssa, muutoksiin puuttuu ja voi myös toivoa osaltaan apua perusturvan toimeentuloon muutosta.
Katsotaan miten käy, tuleeko myönteinen vai kielteinen päätös. Yritetty on.
Ensi viikolla on tilipäivä, mutta siitä ei jää minulle mitään, kaikki menee mitä tuleekin, suoraan laskuihin.
Ja huomenna olen kanssa menossa srk:aan juttelemaan tilanteestani. Heiltä olen saanut eniten apua ennenkin ja toivottavasti tulevaisuudessakin.
Valoa tunnelin päässä pilkistää pikkasen.
Onhan nyt jo kierahtänyt neljäs pankinlaina takaisinmaksuvuosi, summa pienenee koko ajan :)
Pikkuhiljalleen eteenpäin, ulosottokaan ei harmita niin kovasti enään.
Kevättä kohden .
