27.2.2014 ANNA NEKIN MITÄ VIELÄ ON..
Eli myyn kirppiksellä vielä myymättömiä tavaroita, jotta saisin ruokarahaa. Viikko ilman rahaa, en nyt nälässä ole, mutta jääkaapissa ei paljon ole muuta kuin valo. Kyllä mielessä on ollut ne jotka joka päivä joutuvat miettimään mistä ruoka tänä päivänä nenän eteen.
Mietin tuossa jo lainausta tyttökaveriltani, kysyinkin, mutta luonne ei antanut ottaa lainaksi. Millä sen maksaisin takaisin, kun nytkin on vaikeaa maksella näitäkin laskuja ja pankkilainoja. Olen sosiaalitoimistoon menossa huomenna aamusta, ensin käyn näöntarkastuksessa ja sitten sinne niitten papereitten kanssa.
Heltyyvätkö, sitä en tiedä, olen kyllä kiitollinen siitä, että olen saanut apua sosiaalitoimistosta ja ennen kaikkea seurakunnalta apua saanut, aivan suunnattoman paljon.
Ensi viikolla olen menossa sinne seurakuntaankin, tuntuu välillä siltä, että olen jo liikaa saanut sieltä.
Mutta toivon, että voin joskus antaa niillekin päin, vaikka sitten pullan leipomista.
Taloudesta sen verran, että vieläkin tippuu tuonne ulosottoon laskuja , ja jotenkin kun niitä ynnäilin niin menee sellainen 4000 e vielä. Sitten siellä olisi kaikki, eli monta, monta maksua, vähenee kuukaudessa jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin pankinlaina. Se olisikin, kun olen laskenut että 4 vuodessa pankkilaina loppuu, niin loppuisi tuo ulosottokin loppu, mutta kun ynnäilen näin niin ei nyt ihan mene niin. Ulosottoon tulee huimenpi korko, ja lyhennys ei niin iso, jää mun laskujen mukaan noin 10 000 €, mutta voi mennä metsäänkin. Ainahan sitä voi unelmoida.
Mutta toivon tuhannesti, että jos joku on samassa tilanteessa, niin jaksaa ja jaksaa, sitä tässä ennen kaikkea toivotaan. Ja hyvää onnea, jos joku joskus auttaisi, tai tulisi ylimääräinen voitto vaikka lotosta. Niin toivottomalta ei voi koskaan tuntua, että menettää uskon, aina on pienen pieni mahdollisuus uskoa parempaan tulevaisuuteen. Mä paraskin puhumaan, mä menetin uskon ja toivon joulukuussa.... ja nyt kokoan niitä pieniä sirpaleita uudeksi aluksi. Hyvä että en ole ruinannut Cheekiltä rahaa... tai joltain ministeriltä, meinaan niin tuntuu että laittavat rahaa turhaan ja kennelle ruikuttaisin jos en teille lukijoille, autetaanhan sitä muitakin, kuinka ne keksii oikeat paikat pyytää, no toisilla on rikkaat sukulaiset ja muuten vaan elämässä onnea. Onnen pieni murunen. Ihan pieni vaan.
Mutta kun itse olen itseni tähän tilaan/oloon ajanut , ei tässä ole muuta mahdollisuutta kuin nousta, kontiltaan polville, polvilta jaloilleen, kumarasta suoraksi, kumara pää ylös.... silmät auki. Elämä odottaa.
Velaton elämä. Pikavipitön.
Mietin tuossa jo lainausta tyttökaveriltani, kysyinkin, mutta luonne ei antanut ottaa lainaksi. Millä sen maksaisin takaisin, kun nytkin on vaikeaa maksella näitäkin laskuja ja pankkilainoja. Olen sosiaalitoimistoon menossa huomenna aamusta, ensin käyn näöntarkastuksessa ja sitten sinne niitten papereitten kanssa.
Heltyyvätkö, sitä en tiedä, olen kyllä kiitollinen siitä, että olen saanut apua sosiaalitoimistosta ja ennen kaikkea seurakunnalta apua saanut, aivan suunnattoman paljon.
Ensi viikolla olen menossa sinne seurakuntaankin, tuntuu välillä siltä, että olen jo liikaa saanut sieltä.
Mutta toivon, että voin joskus antaa niillekin päin, vaikka sitten pullan leipomista.
Taloudesta sen verran, että vieläkin tippuu tuonne ulosottoon laskuja , ja jotenkin kun niitä ynnäilin niin menee sellainen 4000 e vielä. Sitten siellä olisi kaikki, eli monta, monta maksua, vähenee kuukaudessa jonkin verran, mutta ei niin paljon kuin pankinlaina. Se olisikin, kun olen laskenut että 4 vuodessa pankkilaina loppuu, niin loppuisi tuo ulosottokin loppu, mutta kun ynnäilen näin niin ei nyt ihan mene niin. Ulosottoon tulee huimenpi korko, ja lyhennys ei niin iso, jää mun laskujen mukaan noin 10 000 €, mutta voi mennä metsäänkin. Ainahan sitä voi unelmoida.
Mutta toivon tuhannesti, että jos joku on samassa tilanteessa, niin jaksaa ja jaksaa, sitä tässä ennen kaikkea toivotaan. Ja hyvää onnea, jos joku joskus auttaisi, tai tulisi ylimääräinen voitto vaikka lotosta. Niin toivottomalta ei voi koskaan tuntua, että menettää uskon, aina on pienen pieni mahdollisuus uskoa parempaan tulevaisuuteen. Mä paraskin puhumaan, mä menetin uskon ja toivon joulukuussa.... ja nyt kokoan niitä pieniä sirpaleita uudeksi aluksi. Hyvä että en ole ruinannut Cheekiltä rahaa... tai joltain ministeriltä, meinaan niin tuntuu että laittavat rahaa turhaan ja kennelle ruikuttaisin jos en teille lukijoille, autetaanhan sitä muitakin, kuinka ne keksii oikeat paikat pyytää, no toisilla on rikkaat sukulaiset ja muuten vaan elämässä onnea. Onnen pieni murunen. Ihan pieni vaan.
Mutta kun itse olen itseni tähän tilaan/oloon ajanut , ei tässä ole muuta mahdollisuutta kuin nousta, kontiltaan polville, polvilta jaloilleen, kumarasta suoraksi, kumara pää ylös.... silmät auki. Elämä odottaa.
Velaton elämä. Pikavipitön.
