Matti kokee, että yhteiskunta rokottaa toisia ankarammin kuin toisia, ja se on hänen mielestään väärin. –Ei tunnu siltä, että olen hyvätuloinen. Tuntuu, että olen hyvä ja tunnollinen veronmaksaja ja siinä mielessä hyvä yhteiskunnan jäsen, että painan kahta työtä yhtä aikaa, hän sanoo. (KUVA: Kimmo Taskinen)
– Voin kuvitella, että meitä samassa tilanteessa olevia näennäisesti hyvätuloisia on paljon, pohjoispohjalainen perheenisä Matti sanoo.
Suomessa 100 000 euroa vuodessa tienaava henkilö saattaa olla vain näennäisesti rikas. Tätä mieltä on pohjoispohjalainen, viisikymppinen ”Matti”, joka kertoo oman tarinansa tästä esimerkiksi.
Suuretkaan tulot eivät välttämättä ole paljon, kun veroprosentti on korkea, toinen puolisoista on työtön tai kotona hoitamassa lapsia, joita perheessä on useita ja lisäksi maksettavana on vielä asunto- ja autolainaa.
Matti on yksi niistä hyvätuloisista suomalaisista, jotka maksavat tuloistaan veroja yli 40 prosenttia. Esimerkiksi verovuonna 2016 Matin hieman yli 110 000 euron tuloista veroihin meni liki 47 000 euroa.
Elämäntilanteen vuoksi silläkin summalla selviytyminen tekee tiukkaa.
– Toki tämän tilanteen taustalla on omiakin valintoja. Syyt niihin ovat tulleet täysinä yllätyksinä ja seuraukset ovat selvinneet vasta jälkikäteen, Matti luonnehtii.
Matti esiintyy tässä jutussa nimettömänä, koska haluaa säästää lapsiaan.
Vaikka sain tulotasoltaan alempaa työtä, putosimme kuiluun.
Vielä 15 vuotta sitten Matti työskenteli kännykkäteollisuuden alihankkijalla. Vakituisen työn turvin nelilapsiselle perheelle rakennettiin omakotitalo.
Välillä koko perhe lähti Matin ulkomaankomennuksille. Komennussopimukset olivat lyhyitä ja siksi koti Suomessa oli asumattomana lisäkuluna. Vaimo hoiti lapsia kotona sekä Suomessa että ulkomailla.
Kun kännykkäveturi lakkasi kulkemasta, ulkomailta palaava perhe putosi tyhjän päälle. Suomeen tultiin tilanteessa, jossa asuntojen hinnat olivat laskeneet niin, että niiden arvo oli vähäisempi kuin jäljellä oleva asuntolaina.
– Vaikka sain tulotasoltaan alempaa työtä, putosimme kuiluun. Ulkomailta tullessa oli monia sopeutumisvaikeuksia. Yksi niistä oli sopeutuminen verotusilmastoon ja Suomen elinkustannustasoon, Matti kuvailee.
Jouduin hyväksymään työtehtävät, joiden palkkataso ei ole riittävä elättämään perhettä tässä tilanteessa.
Perheen palattua Suomeen Matin vaimo ei ole päässyt takaisin työelämään. Tämä ei ole onnistunut lukuisista tutkinnoista ja lisäkoulutuksista huolimatta. Matti on ollut koko ajan vastuullinen perheen toimeentulosta.
Reilu viisi vuotta sitten tähän yhtälöön astui vielä Matinkin työttömyys.
– Siinä vitsit olivat vähissä.
Matti perusti toiminimen ja yritti ansaita elannon perheelleen. Rahatilannetta jouduttiin paikkaamaan muun muassa järjestelemällä lainat uudestaan.
Matti kertoo, että tuore yrittäjä sai huomata, että perheessä, jossa on yrittäjyyttä ja työttömyyttä, verotus vie täysin yrittäjyyden tuoman tulon.
– Aloittavan yrittäjän verottaminen on Suomessa suhteettoman kovaa. Siinä asiassa ei ole minkäänlaista sääliä eikä huomioida, että yritys aloittaa aina nollasta.
Matin kokemuksen mukaan olisi merkittävää saada aloittava yrittäjä nopeasti pois vaarasta pudota yhteiskunnan tuille. Tätä tavoitetta syö se, että yrittämisestä hetkellisesti saatavat verot ja muut maksut pyritään maksimoimaan jo yrityksen alkumetreiltä lähtien.
– Toiminimiyrittämistä verotetaan henkilökohtaisena tulona. Kuvioon liittyvät vielä kaikki yrittäjän maksut, joita ei voi kiertää. Se on tavallaan piiloverotusta, joka vie tuloverotuksen hyvin rajuksi.
Aina kun palkka tulee, se tulee tarpeeseen, sillä tili on jo tyhjä.
Tuloja yritystoiminnasta ei tullut riittävästi. Kun Matti onnistui saamaan työpaikan 300 kilometrin päästä kotikunnastaan, ansiotyö oli tervetullut.
– Kuvioon tulivat mukaan matkakulut ja kahden asumisen kulut. Ne söivät ansiotyöstä tullutta hyötyä. Siksi toimeentuloa oli pakko tukea jatkuvalla yrittämisellä siinä rinnalla.
Nykyisin Matti työskentelee kotiseudullaan teknisten alojen myyntitehtävissä.
– Jouduin hyväksymään työtehtävät, joiden palkkataso ei ole riittävä elättämään perhettä tässä tilanteessa.
Oman yrityksen pyörittäminen päivätyön sivussa on Matin mukaan edelleen välttämättömyys, jotta perhe pysyy hengissä.
– Kyllä tässä kynttilä palaa molemmista päistä. Oman yrityksen asioita hoidan usein jopa aamuyöllä.
Tällä hetkellä Matin tulot ovat 100 000–150 000 euron välillä vuosittain.
– Kun siitä ottaa palkan ja yrittämisen verot ja kulut pois, voin lyhentää lainojani hyvin pienellä määrällä, Matti kuvailee tilannetta.
Kuukausittain käteen jäävää rahaa Matti ei ole oikeastaan edes laskenut.
– Aina kun palkka tulee, se tulee tarpeeseen, sillä tili on jo tyhjä.
Aloittavan yrittäjän verottaminen on Suomessa suhteettoman kovaa.
Asuntolainan lyhentämisen suhteen perheellä on hyvin maltillinen suunnitelma.
– Pyrimme lyhentämään lainaa 12 000 euroa vuodessa ja olemaan ottamatta lisävelkaa. Eläkevuodet tulevat todennäköisesti eteen ennen kuin lyhennykset loppuvat. Tässä mielessä aiotut eläkeiän nostot kuulostavat jopa toivotuilta. Jos vain jaksaisin polkea vauhdilla niin, että eläkepäivinäkin on vielä virtaa jäljellä!
Matin perhe on kokenut välillä tiukkoja aikoja. Silloin on nipistetty harrastuksista, kuluista ja lainanlyhennyksistä. Matkusteluun ei ole ollut mahdollisuutta viime vuosien aikana.
– Ei tunnu siltä, että olen hyvätuloinen. Tuntuu, että olen hyvä ja tunnollinen veronmaksaja ja siinä mielessä hyvä yhteiskunnan jäsen, että painan kahta työtä yhtä aikaa. Saan olla todella onnellinen siitä, että perhe on pysynyt kasassa ja terveenä.
Verotuksen suhteen Matilla on toiveita, jotka tekisivät hänen mielestään tilanteen reilummaksi ns. näennäisesti rikkaille, jotka ovat samassa tilanteessa.
Ensimmäiseksi hän toivoo, että verotusta lähestyttäisiin perheyksikkötasolta.
– Jos perhettä katsottaisiin kokonaisuutena tai verotuksessa huomioitaisiin edes puolison tulot tai tulottomuus, tulontasaus voisi olla reilumpi, Matti näkee.
Voin kuvitella, että meitä samassa tilanteessa olevia näennäisesti hyvätuloisia on paljon.
Nyt Matista tuntuu, että yhteiskunta rokottaa toisia ankarammin kuin toisia, ja se on hänen mielestään väärin.
– Jos pystyy harjoittamaan sellaista yrittäjyyttä, jossa voi hyödyntää pääomatuloja tai viemään yrityksensä esimerkiksi Eestiin, se tuo verotuksessa huomattavia etuja.
Matinkin mielessä on käynyt yrittäjyysmuodon vaihtaminen, jotta yritystoiminnan kautta saatavien tulojen verotus kevenisi.
– Kokonaisverotus tasapäistäisi tilannetta, verotus olisi linjassa huolimatta siitä, onko pääomatuloja vai ei. Tarkastelussa tulisi olla paremminkin ”verojalanjälki”, jonka tulisi olla kohtuullinen ja reilu sekä yksilön että yhteiskunnan osalta.
Tämän hetken tilanne solidaarisuusveroineen ei neljän aikuistuvan lapsen isästä tunnu reilulta.
– Tilannetta ei silti voi muuttaa miksikään erilaisia ratkaisuja pähkäilemällä. Se vain pakottaa yrittämään enemmän. Voin kuvitella, että meitä samassa tilanteessa olevia näennäisesti hyvätuloisia on paljon.
Onko verotus Suomessa mielestäsi oikeudenmukaista? Keskustele oheisessa kommenttiosiossa.
Heidi Hietala
Hyvätuloiselle jää palkkaeurosta 56,3 senttiä
Verohallinnon ja Veronmaksajain keskusliiton tilastojen mukaan hyvätuloiset eli 55 000–149 999 euroa vuodessa tienaavat maksavat yli 30 prosenttia verohallinnon keräämistä tuloveroista. Tähän tuloluokkaan kuuluvia on alle 10 prosenttia veronmaksajista.
Käytännössä tässä tuloluokassa olevat henkilöt pyörittävät maksamillaan veroilla isoa osaa suomalaisesta yhteiskunnasta. Heidän veroina maksamistaan rahoista kustannetaan muun muassa tulonsiirtoja pienituloisille.
Tätä tuloluokkaa koskettaa myös muun muassa solidaarisuusvero, jota tulee maksaa kaksi prosenttia yli 72 300 euroa ylittävistä ansiotuloista myös ensi vuonna.
Korkean veroprosentin vuoksi esimerkiksi 100 000 euroa vuodessa tienaavan palkkaeuro on tuloverojen vähentämisen jälkeen 56,3 senttiä.
Pienemmissä tuloluokissa 35 000 euroa vuodessa ansaitsevalle jää yhdestä palkkaeurosta käteen 72,7 senttiä ja 23 000 euroa vuodessa ansaitsevalle jää käteen 80,2 senttiä kutakin palkkaeuroa kohden.
Veronmaksajain keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola kertoo, että liittoon tulee yhteydenottoja hyvätuloisten verotukseen liittyen lähinnä korkeammista marginaaliveroprosenteista.
– Jos tienaa 100 000 euroa vuodessa ja saisi 1000 euroa päälle, siitä tuhannesta eurosta meneekin sitten veroa 587 euroa. Kun käteen jää alle puolet tulojen noususta, se puhuttaa, että kuinka kannattavaa on tavoitella bonusta tai ottaa jotain lisätyötä vastaan.
Vaikka (oheisessa jutussa haastatellun) Matin tavoin moni muukin hyvätuloinen saattaa kärsiä erillisverotuksen kovakätisyydestä puolison ollessa työttömänä vastoin tahtoaan, erillisverotuksella on laajemmassa mittakaavassa työllisyyttä kohentava vaikutus, näkee Kirkko-Jaakkola.
Kirkko-Jaakkolan mukaan puolisoiden yhteisverotus on käytössä esimerkiksi Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä.
– Perheverotus usein aiheuttaa sen, että toisen puolison ei välttämättä kannata mennä töihin. Puolisoiden yhteisverotus kannustaisi erillisverotusta enemmän siihen, että toinen puoliso jäisi esimerkiksi hoitamaan lapsia kotiin, sillä verotus kiristyisi suhteellisesti, jos kummatkin puolisot kävisivät töissä, Kirkko-Jaakkola perustelee sitä, miksi Suomessa ja muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa verotus on yksilöperusteista.
– Pohjoismainen erillisverotus puolestaan kannustaa molempia puolisoita töihin ja se vaikuttaa tutkitusti naisten työllisyysasteeseen. Työllisyysaste olisi alempi, jos puolisoita verotettaisiin yhdessä.
