Suomalaiset jakavat nyt kokemuksiaan siitä, millaista rahattoman elämä on: ”En voinut mennä töihin, koska ei ollut varaa bensaan”
ME NAISET | MILLA KUKKONEN
klo 7:32 | 13.4.2019
Ruoka-avun tarve Suomessa on vuosi vuodelta lisääntynyt. Kuvassa näkyvä jono vei Heikki Hurstin ruokajakeluun Helsinginkadulla Helsingissä vuoden 2018 joulukuussa. Kuva: Sanoma-arkisto / Markus Jokela
Joskus rahattomuus kestää vain hetken, joskus halki vuosien. Suomalaiset valottavat nyt, millaista köyhän arki saattaa pahimmillaan olla.
Suomessa on lähes 700 000 tilastollisesti köyhää ihmistä.
Osalle heistä pienituloisuus on ohimenevä vaihe. Esimerkiksi monet opiskelijat elävät huomattavan pienillä tuloilla oppivuosiensa ajan, mutta nostavat tulotasoaan rivakasti valmistumisen jälkeen. Joidenkin elämää köyhyys määrittää vuosien ajan.
Suomalaisesta köyhyydestä vuonna 2017 kirjan kirjoittanut Katariina Vuori kertoi aiemmin Me Naisille, että yllättyi kirjaa tehdessään erityisesti siitä, kuinka tylysti yhteiskunta kohtelee vähävaraisia. Hän kertoi huomanneensa, ettei varakkailta heru myötätuntoa, vaan pikemminkin ”oma vika” -asennetta.
Lue Katariinan haastattelu kokonaisuudessaan tästä:
Katariina Vuori tuntee suomalaisten köyhien arjen: ”Olen itsekin elänyt melkein koko aikuisikäni köyhyysrajan alapuolella”
Ihmiset ja ilmiöt: Katariina Vuori tuntee suomalaisten köyhien arjen: ”Olen itsekin elänyt melkein koko aikuisikäni köyhyysrajan alapuolella”
Vähävaraisen elämä ei tietenkään automaattisesti ole pelkkää kurjuutta. Tutkimusten mukaan köyhyys kuitenkin lisää syrjäytymisriskiä. Lisäksi köyhyys synnyttää usein monia vaikeuksia ihan tavalliseen arkeen.
Vauva-lehden kommenttipalstalla jaetaan juuri nyt runsaasti kokemuksia siitä, millaista köyhän arki voi pahimmillaan olla. Ketjun otsikko kuuluu: Kertokaa tähän omia pahimpia köyhyyskokemuksianne. Itse olen joutunut ottamaan wc-paperia huoltoasemalta.
Keskustelu osoittaa, että köyhyys vaikuttaa elämään kokonaisvaltaisesti.
Rahattomuus – pitkäaikainen tai tilapäinen – voi aiheuttaa niin häpeää, surua kuin vihaakin. Se myös pakottaa luovaan ongelmanratkaisuun, sillä jotenkin arjesta on vain selvittävä.
Pahimmillaan köyhyys ajaa toivottomuuteen. Eräs keskustelija kertoo, että rahattomuus sai hänet harkitsemaan jopa itsemurhaa.
– En nähnyt mitään poispääsyä tilanteesta, ja psyyke oli tosi kovilla. Ei ollut ruokaa, ei mitään. Menin kuitenkin varaamaan kirpputoripöytää, koska ajattelin, että saisin siitä tuloa, jolla ostaa ruokaa ja pesuaineita. En tiennyt, että pöytävuokra piti maksaa heti etukäteen. Aloin itkeä, kun rahaa ei ollut. En ikinä unohda kirpputorin pitäjää, joka antoi myyntiviikon maksutta. Sain joitakin kymppejä kirpparipöydästä, hän kertoo.
Ketjun kokemukset ovat pysäyttävää luettavaa. Osaan niistä lohtua tuo se, että kokemukset ovat osa taakse jäänyttä elämää. Moni puhuu kommenteissaan lapsuudestaan, opiskeluvuosistaan ja markka-ajastakin.
Koostimme osan keskustelijoiden kertomista kokemuksista tähän juttuun. Ne kuvaavat konkreettisesti, mitä vähävaraisuus merkitsee arjessa.
1. ”Olen joutunut jäämään saikulle ’vatsataudin’ takia, kun ei ollut yksinkertaisesti rahaa bensaan.”
2. ”Varastin naapurin kasvimaalta perunoita ja omenia. Lisäksi hain metsästä sieniä, että sain itselleni ja lapselleni ruokaa.”
3. ”Jatkoin käsisaippuaa ja tiskiainetta monta kertaa vedellä.”
4. ”Olin pari päivää syömättä, koska ei ollut rahaa ruokaan.”
5. ”Kotihoidon tuella ollessani nuorena yksinhuoltajaäitinä ajoitin mummolavierailut lasten kanssa usein päivällisaikaan, että saadaan siellä ruokaa. En kehdannut kertoa, että ei ole rahaa.”
6. ”Nuorena jouduin laskemaan, montako sidettä on varaa käyttää kuukautisten aikana.”
7. ”Yhtenä kovana pakkastalvena olin käytännössä sisällä kotona koko tammi- ja helmikuun, koska ei ollut rahaa toppatakkiin.”
8. ”Olin työpaikkaristeilyllä eikä ollut rahaa yhtään. Sanoin illalla muiden lähtiessä syömään ja juomaan, että alkoi vatsatauti ja olin hytissä loppuristeilyn.”
9. ”Keitän kahvia samalla suodatinpussilla.”
10. ”Paha oli, kun en voinut käydä enää kirjastossa. Olin lainauskiellossa maksamattomien sakkojen takia. Kävi köyhällä aika pitkäksi. Kun vihdoin sain sakot maksettua, tunsin itseni taas tavalliseksi ihmiseksi ja statukseni nousi mielessäni monta pykälää.”
11. ”Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin, ei minulla ollut rahaa sänkyyn, patjaan, tyynyyn tai peittoon. Nukuin siis lattialla muutaman vaatteeni päällä ja pieni takki meni peitosta.”
12. ”Söin kuukauden pelkästään ruispuuroa aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Varastin ammattikorkeakoulun vessasta vessapaperirullan. Ei ollut rahaa ostaa kaupasta.”
13. ”Varastin joskus maapähkinöitä ja auringonkukansiemeniä lintujen ruokinta-automaateista. Hassuinta oli se, että sain siitä aina ihan hirveät omantunnontuskat. Ajattelin, kuinka linnut jäivät ilman ruokaa kylmään ilmaan. Minulla oli sentään katto pään päällä.”
14. ”Jouduin myymään huonekaluja, jotta saatiin lasten kanssa rahaa ruokaan. Monta viikkoa olimme ilman sohvaa, ennen kuin saimme tuttavalta niiden vanha. Oli noloa, kun vieraita tuli, eikä ollut sohvaa. Valehtelin, että olin ostanut uuden, mutta se ei ole vielä tullut. Oli vierailla ihmettelemistä, kun ’uusi’ sohva oli 90-luvulta.”
15. ”Otin aikanaan tavaksi kierrellä ruokakaupassa ympäriinsä tuotteita katsellen. Suljin silmäni ja muistelin, miltä oliivit, pasta tai tonnikala maistui. Sillä lähti nälkä, ainakin hetkeksi.”
