26.02.2017 Seura 8/2017 Jenni Haukio: Onnellisten maa?

Luin Seura lehdestä  kolumnin.
Oli niin ihanasti kirjoitettu.


 Jenni Haukio: Onnellisten maa?



JENNI HAUKIO
23.2.2017 11:00

Ihmismielen syvintä dynamiikkaa tuntenut Eino Leino kirjoitti vuonna 1898 runossaan Laulu onnesta: ”…kell’ onni on, se onnen kätkeköön, kell’ aarre on, se aarteen peittäköön…”. Näitä ajattomina säilyneitä säkeitä jotkut pitävät lähes elämänohjeenaan. Sanojen perimmäisen merkityksen ymmärtänee vasta silloin, jos aarre osuu omalle kohdalle.

Aarteen ei tarvitse olla klassinen lottovoitto saati muuta aineellista hyvää. Yhdelle onni syntyy arkisista hyvänolon kokemuksista kuten hyvästä lukuelämyksestä tai ystävän tekstiviestistä, toinen kaipaa jotain suurieleisempää ja hohdokkaampaa. Jos päivittäinen arki on pelkkää selviytymistaistelua perustarpeiden tyydyttämiseksi, voi silkka keskustelu onnellisuudesta loukata syvästi. Siksi keskustelussa on syytä aivan erityiseen herkkyyteen. Kaikki me emme ole oman onnemme seppiä.

Eräs toimittaja esitti minulle viime kesänä televisiokameroiden edessä kysymyksen siitä, mistä suomalaisten tulisi itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna olla onnellisia. Vaistonvaraisesti vastasin, että Suomi on yhä edelleen monilla kansainvälisillä mittareilla arvioituna yksi maailman parhaimmista maista asua ja elää. Vaikka meillä on monenlaisia vakavia haasteita eivätkä tutkimukset tietenkään kuvasta jokaisen kansalaisen elämäntilannetta, olemme me globaalista näkökulmasta kaikkein hyvinvoivimpien maiden harvalukuisessa joukossa.

Juuri tällainen, kenen tahansa hyväosaiseksi mielletyn puhe voi ärsyttää suunnattomasti, jos itsellä on suuria vaikeuksia. Tyhjäksi sanahelinäksi tuomitut yleistykset onnellisesta kansasta ja maasta ovat erityisen kipeitä heille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Silti niin sanottujen hyväosaistenkaan onni ei ole yksiselitteinen tai automaattinen tunne. Materiaalinen yltäkylläisyys ei takaa onnea – ihmisyyden syvin tarve saada rakastaa ja tulla rakastetuksi ei ole ostettavissa.

Kestävän kehityksen tutkijoiden viime syksynä julkaiseman raportin mukaan Suomi on maailman viidenneksi onnellisin maa. Kärkisija vertailussa meni Tanskalle ja kaikki pohjoismaat sijoittuivat kymmenen parhaan joukkoon. Pohjoisessa elää siis keskimäärin tyytyväisiä kansoja. Sijoituksia kiinnostavampia raportissa olivat kuitenkin ne kuusi kriteeriä, joiden pohjalta onnellisuutta arvioitiin. Mittareihin lukeutuivat nimittäin mm. tunne vapaudesta tehdä elämänvalintoja, anteliaisuus sekä se, onko henkilöllä elämässään joku, joka tukee vaikeina aikoina.

Satavuotiaan Suomen juhlavuoden teemana on Yhdessä. Pidetään siitä kiinni niin hyvinä kuin myös pahoina aikoina. Kaveria ei jätetä on arvokas motto, mutta onnellisten maassa ketään ei jätetä. Kuten puolisoni on lukemattomissa eri yhteyksissä kiteyttänyt, hyvinvoivien kannattaisi ymmärtää, että hekin voivat sitä paremmin, mitä vähemmän keskuudessamme on pahoinvoivia.