23.02.2017 Kelan ongelmien seuraus: Virpillä on ruoat ja rahat jo täysin loppu - "Syön vain joka toinen päivä"
Kelan ongelmien seuraus: Virpillä on ruoat ja rahat jo täysin loppu - "Syön vain joka toinen päivä"
Torstai 23.2.2017 klo 06.01
Virpi Raatikainen on odottanut Kelan päätöstä toimeentulotuesta jo kolme viikkoa, vaikka lain mukaan päätös pitäisi antaa seitsemän arkipäivän kuluessa.
Toimeentulotukihakemukset siirtyivät kunnilta Kelalle vuoden alussa. Kelassa on ollut pahoja ruuhkia hakemustulvan vuoksi.
Lain mukaan päätös toimeentulotuesta täytyy tehdä seitsemässä arkipäivässä hakemuksen saapumisesta. Raatikainen on odottanut päätöstä jo kolme viikkoa.
Yksinhuoltajaäidin rahat ovat täysin loppu, laskut maksamatta ja ruokaa ei ole.
- Tyttärelleni olen pystynyt laittamaan joka päivä ruokaa, tosin lähinnä vain makaronia tai nuudelia, muuta ei ole, Raatikainen kertoo.
Kymenlaakson Miehikkälässä asuva Virpi Raatikainen, 46, on saanut kokea karvaasti sen, millaisia ongelmia toimeentulotukihakemusten siirtyminen kunnilta Kelan vastuulle on aiheuttanut.
Raatikainen vei perustoimeentulotuen hakemuksen Kelan Haminan toimistoon 3. helmikuuta. Virkailija otti paperit vastaan ja merkitsi ne käsittelyyn 3. helmikuuta alkaen.
Lähes kolme viikkoa on kulunut, mutta päätöstä ei ole vieläkään kuulunut. Hän ei ole saanut mitään tietoa siitä, milloin päätös mahdollisesti tehdään.
Lain mukaan päätös toimeentulotuesta täytyy tehdä seitsemässä arkipäivässä hakemuksen saapumisesta.
- Toimeentulotuki on viimeinen oljenkorteni, joten tässä alkaa olla suuri hätä ja ennen kaikkea nälkä. Kelan päätöksen venymisen vuoksi painoni on pudonnut jo kuusi kiloa, koska pystyn syömään vain joka toinen päivä, Raatikainen kertoo.
Laskut rästissä
Raatikainen asuu 14-vuotiaan tyttärensä kanssa kaksin syrjäseudulla vuokralla.
Hän on itse aikuisopiskelija eikä hän saa opintolainaa. Hän saa asumistukea 400 euroa kuukaudessa ja 220 euroa opintotukea sekä elatustukea tyttärestään 150 euroa.
Noin 600-700 euron suuruinen perustoimeentulotuki on Raatikaiselle elintärkeä.
- Näillä tuloilla olen tullut toimeen ja saanut laskut hoidettua sekä ruokaa pöytään. Ei sillä ylimääräistä juhlita, mutta tarpeelliseen se riittää.
- Helmikuussa olen pystynyt maksamaan vain osan vuokrastamme, ja kaikki muut laskut ovat rästissä. Onneksi meillä on ymmärtäväinen vuokranantaja, Raatikainen kiittelee.
Virpi Raatikaisella ei ole tällä hetkellä varaa ostaa edes ruokaa, koska päätös toimeentulotuesta viipyy Kelassa.
Kova nälkä
Lähimpään ruokakauppaan Raatikaisella on matkaa 17 kilometriä. Edellisen kerran nainen kävi kaupassa puolitoista viikkoa sitten, eikä rahaa ruokaan enää ole. Ruokavarastot ja pakastin alkavat olla täysin tyhjät.
Tällä viikolla ystävät ovat tulleet Raatikaisen avuksi ja huomenna hän saa ystävältään ruokapaketin.
- Olen itse syönyt nyt vain joka toinen päivä, koska muuten ruoka ei riitä. Tyttärelleni olen pystynyt laittamaan joka päivä ruokaa, tosin lähinnä vain makaronia tai nuudelia, muuta ei ole. Painoni on pudonnut kuusi kiloa kolmen viikon aikana, mutta onneksi olen vähän pulskempi, niin on varaakin pudota.
Raatikainen on jakanut varastossa olevat ruoat niin, että ne riittävät tytölle joka päiväksi ja hänelle itselleen joka toiseksi päiväksi.
- Niinä päivinä kun en syö, juon aamukahvin ja vettä. En ole laittanut suuhuni mitään muuta koko päivänä. Energiatasot ovat aika alhaalla ja nälkä on jo kova. Tähän alkaa tosin tottua, Raatikainen sanoo.
Bensa loppu
Myös Raatikaisen opiskelu on kärsinyt toimeentulotuen puuttumisen vuoksi. Koulu on 65 kilometrin päässä Kouvolassa, ja kulkemiseen hän tarvitsee autoa.
- En ole päässyt kahteen viikkoon kouluuni, koska autossa ei riitä bensa. Bensiiniä on jäljellä vain sen verran, että jos joku hätä tulee, pääsemme autolla pois täältä metsän keskeltä. Harmittaa, että tämän vuoksi opiskeluni kärsii.
Tytär kulkee kouluun kunnan bussilla, joten lapsi on päässyt kouluunsa. Tyttö saa onneksi koulussa myös ruokaa.
- Onhan tämä aika kurjaa, mutta tytär on onneksi pärjännyt hyvin. Hän tietää, että meillä ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Tuttujen tutut (ventovieraat ihmiset ) ovat tuoneet mm. makaronia, lihasäilykkeitä, tomaattimurskaa ja maitojauhetta. (JARMO SIPILÄ)
Ystävät apuna
Raatikainen on erittäin pettynyt siihen, miten vaikeaksi toimeentulotuen saaminen on käynyt, kun päätöksenteko siirtyi kunnilta Kelalle.
- Kunnalla päätös toimeentulotuesta hoitui kolmessa päivässä. Tammikuussa sain vielä toimeentulotukea, koska kunta oli tehnyt aiemmin pitkän päätöksen, jonka mukaan minulle maksettiin toimeentulotukea tammikuun loppuun asti. Ongelmat alkoivat nyt, kun tukea pitää hakea Kelalta.
Raatikainen ei ole itse yrittänyt soittaa Kelan puhelinpalveluun, koska hänen tuttavansa ovat jo yrittäneet sitä - tuloksetta.
- Tutut ovat kertoneet, että puhelinpalveluun ei pääse läpi. Kelan nettisivuilla lukee toivomus asiakkaille, että älkää tulko käymään tai soittako, vaan käyttäkää verkkopalvelua. Mitään vastausta ei kuitenkaan tule verkon kautta.
Raatikainen on erittäin kiitollinen ystävilleen, jotka ovat hänen tukena.
- Yksi ystäväni on luvannut viedä minut kauppaan ja toinen tuo ruokaa. Kaikilla ei varmasti ole näin onnekasta tilannetta, että on ystäviä lähellä.
TIIA PALMÉN
tiia.palmen@iltalehti.fi
Torstai 23.2.2017 klo 06.01
Virpi Raatikainen on odottanut Kelan päätöstä toimeentulotuesta jo kolme viikkoa, vaikka lain mukaan päätös pitäisi antaa seitsemän arkipäivän kuluessa.
Toimeentulotukihakemukset siirtyivät kunnilta Kelalle vuoden alussa. Kelassa on ollut pahoja ruuhkia hakemustulvan vuoksi.
Lain mukaan päätös toimeentulotuesta täytyy tehdä seitsemässä arkipäivässä hakemuksen saapumisesta. Raatikainen on odottanut päätöstä jo kolme viikkoa.
Yksinhuoltajaäidin rahat ovat täysin loppu, laskut maksamatta ja ruokaa ei ole.
- Tyttärelleni olen pystynyt laittamaan joka päivä ruokaa, tosin lähinnä vain makaronia tai nuudelia, muuta ei ole, Raatikainen kertoo.
Kymenlaakson Miehikkälässä asuva Virpi Raatikainen, 46, on saanut kokea karvaasti sen, millaisia ongelmia toimeentulotukihakemusten siirtyminen kunnilta Kelan vastuulle on aiheuttanut.
Raatikainen vei perustoimeentulotuen hakemuksen Kelan Haminan toimistoon 3. helmikuuta. Virkailija otti paperit vastaan ja merkitsi ne käsittelyyn 3. helmikuuta alkaen.
Lähes kolme viikkoa on kulunut, mutta päätöstä ei ole vieläkään kuulunut. Hän ei ole saanut mitään tietoa siitä, milloin päätös mahdollisesti tehdään.
Lain mukaan päätös toimeentulotuesta täytyy tehdä seitsemässä arkipäivässä hakemuksen saapumisesta.
- Toimeentulotuki on viimeinen oljenkorteni, joten tässä alkaa olla suuri hätä ja ennen kaikkea nälkä. Kelan päätöksen venymisen vuoksi painoni on pudonnut jo kuusi kiloa, koska pystyn syömään vain joka toinen päivä, Raatikainen kertoo.
Laskut rästissä
Raatikainen asuu 14-vuotiaan tyttärensä kanssa kaksin syrjäseudulla vuokralla.
Hän on itse aikuisopiskelija eikä hän saa opintolainaa. Hän saa asumistukea 400 euroa kuukaudessa ja 220 euroa opintotukea sekä elatustukea tyttärestään 150 euroa.
Noin 600-700 euron suuruinen perustoimeentulotuki on Raatikaiselle elintärkeä.
- Näillä tuloilla olen tullut toimeen ja saanut laskut hoidettua sekä ruokaa pöytään. Ei sillä ylimääräistä juhlita, mutta tarpeelliseen se riittää.
- Helmikuussa olen pystynyt maksamaan vain osan vuokrastamme, ja kaikki muut laskut ovat rästissä. Onneksi meillä on ymmärtäväinen vuokranantaja, Raatikainen kiittelee.
Virpi Raatikaisella ei ole tällä hetkellä varaa ostaa edes ruokaa, koska päätös toimeentulotuesta viipyy Kelassa.
Kova nälkä
Lähimpään ruokakauppaan Raatikaisella on matkaa 17 kilometriä. Edellisen kerran nainen kävi kaupassa puolitoista viikkoa sitten, eikä rahaa ruokaan enää ole. Ruokavarastot ja pakastin alkavat olla täysin tyhjät.
Tällä viikolla ystävät ovat tulleet Raatikaisen avuksi ja huomenna hän saa ystävältään ruokapaketin.
- Olen itse syönyt nyt vain joka toinen päivä, koska muuten ruoka ei riitä. Tyttärelleni olen pystynyt laittamaan joka päivä ruokaa, tosin lähinnä vain makaronia tai nuudelia, muuta ei ole. Painoni on pudonnut kuusi kiloa kolmen viikon aikana, mutta onneksi olen vähän pulskempi, niin on varaakin pudota.
Raatikainen on jakanut varastossa olevat ruoat niin, että ne riittävät tytölle joka päiväksi ja hänelle itselleen joka toiseksi päiväksi.
- Niinä päivinä kun en syö, juon aamukahvin ja vettä. En ole laittanut suuhuni mitään muuta koko päivänä. Energiatasot ovat aika alhaalla ja nälkä on jo kova. Tähän alkaa tosin tottua, Raatikainen sanoo.
Bensa loppu
Myös Raatikaisen opiskelu on kärsinyt toimeentulotuen puuttumisen vuoksi. Koulu on 65 kilometrin päässä Kouvolassa, ja kulkemiseen hän tarvitsee autoa.
- En ole päässyt kahteen viikkoon kouluuni, koska autossa ei riitä bensa. Bensiiniä on jäljellä vain sen verran, että jos joku hätä tulee, pääsemme autolla pois täältä metsän keskeltä. Harmittaa, että tämän vuoksi opiskeluni kärsii.
Tytär kulkee kouluun kunnan bussilla, joten lapsi on päässyt kouluunsa. Tyttö saa onneksi koulussa myös ruokaa.
- Onhan tämä aika kurjaa, mutta tytär on onneksi pärjännyt hyvin. Hän tietää, että meillä ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Tuttujen tutut (ventovieraat ihmiset ) ovat tuoneet mm. makaronia, lihasäilykkeitä, tomaattimurskaa ja maitojauhetta. (JARMO SIPILÄ)
Ystävät apuna
Raatikainen on erittäin pettynyt siihen, miten vaikeaksi toimeentulotuen saaminen on käynyt, kun päätöksenteko siirtyi kunnilta Kelalle.
- Kunnalla päätös toimeentulotuesta hoitui kolmessa päivässä. Tammikuussa sain vielä toimeentulotukea, koska kunta oli tehnyt aiemmin pitkän päätöksen, jonka mukaan minulle maksettiin toimeentulotukea tammikuun loppuun asti. Ongelmat alkoivat nyt, kun tukea pitää hakea Kelalta.
Raatikainen ei ole itse yrittänyt soittaa Kelan puhelinpalveluun, koska hänen tuttavansa ovat jo yrittäneet sitä - tuloksetta.
- Tutut ovat kertoneet, että puhelinpalveluun ei pääse läpi. Kelan nettisivuilla lukee toivomus asiakkaille, että älkää tulko käymään tai soittako, vaan käyttäkää verkkopalvelua. Mitään vastausta ei kuitenkaan tule verkon kautta.
Raatikainen on erittäin kiitollinen ystävilleen, jotka ovat hänen tukena.
- Yksi ystäväni on luvannut viedä minut kauppaan ja toinen tuo ruokaa. Kaikilla ei varmasti ole näin onnekasta tilannetta, että on ystäviä lähellä.
TIIA PALMÉN
tiia.palmen@iltalehti.fi
