14.01.2015 ITSE SANON, ETTÄ......

Itse sanon, että kyllä minua sylettää ihan vietävästi tuo Perusturvan toiminta.
Ensimmäinen erä.
Antoivat joulukuulla pikkasen ylimääräistä, eli välitystilin tulotuksen verran joulurahaa, eli 357 €.
Jaahas kun koitti sitten tammikuu, penätään multa miksi en ole ilmoittanut , että olen saanutkin liitolta tuon rahan.
Yritin selittää, että olen toimittanut teille tositteet ja paperit ja olette ne lukeneet ja laittaneet kopiot talteen sinne.
Niin mutta kun olet saanut nyt noin paljon, sanoin että en ole saanut.
Kyllä olet, sanoin , että olen saanut vaan sen minkä maksoitte ylimääräisenä muka.  Niin taidankin muistaa , että oli jotain tuollaista puhetta. Mutta työntekijä onkin laittanut sen ylimääräisen vuokraan. Eli omia mokiaan yrittävät syytän mun viaksi. Huh huh.....
Toinen erä tänään.
Kävelin sinne ja kerroin että tarvitsen sen toisen lääkkeen tähän jalkani  tukokseen .
Asikasneuvoja kaivoi papereita ja sanoi että et ole tuonut reseptiä, ja taas olenhan , ja alkoi tutkimaan, niin onko tämä eri lääke kuin se jonka itse maksoit. No on , koska eri hintainen. Hän menee kysymään.
No, hän kysyy kun, nyt onkin kokous ja ei voida kysyä.

Sitten tulee 2 h kuluttua soitto. Tämä menee niin vaikeaksi, kun toimeentulotuki laskelma on jo tehty, ja se on kielteinen. Ei voida maksaa näitä sairaalamaksuja, mutta jos sinä maksatkin ne sitten siitä tulotuksesta , minkä saat huomenna, tai otetaankin ne nyt samaten siitä, voit hakee sen maksusitoimuksen lääkkeistä, täältä huomenna iltapäivällä. Ja tiedät sitten, että helmikuussa et tule saamaan tulotusta, kun pitää maksaa pankkilaina ja vuokra . No, kiva kun sanoivat nyt etukäteen. Toivotaan , että se kuntotus jakso tulee helmikuulle, ja asiat rullaisivat eteenpäin. Ehkä uuteen ammattiin tai johonkin kouluun.

Jotain hyvääkin on eli pankkilainani on tippunut alle 10 000€ !

Minua niin pistää vihaksi, niitten sohlaaminen rahojeni, toimeentulotukien kanssa, kun se on oikeistaan niitten vika.
Stressaa jo muutenkin tämä saakelin kurjuus ja köyhyys.
Elä sillä mitä sulla on ja ole hiljaa. No jos olisin alistuva niin tekisin noin, mutta kun sanokin vastaan , niin en todellakaan alistu. Tai nyt altistun , kun en vaan jaksa vääntää ja kääntää.

Pitääkö taas mennä sosiaaliasiamiehen juttusille, että hommat lähtee pelittämään.

No, olkoon.
Unelmia olen miettinyt, autiotalo, missä saisin asua, tehdä pihahommia, keräillä marjoja, omenoita ja viettää laatuaikaa , pottupellolla peppu pystyssä. Ehkä löytyisi pieni homma, mistä saisin pieniä iloisia roposia , unelmamökin pöydälle leipää ja kahvia.  Ja kaiken kruunaisi pienen pojan poikani vierailut mummin luona.

Voiko elämältä muuta pyytää. Onni , ilo, autuus, rakkaus ja pieni tupa ja perunamaa.

Lopuksi pakko heittää huumoria. Huomatkaa kuinka pihalla tänään olen ollut.
Verikortin kanssa marssin kelaan ja ojensin sitä korttia asiakasneuvojalle, katsoi minua ja naurahti.
Minä katsoin, että eikös tämä tänne kuulu. Ei, koska et ole meillä Kelassa töissä.  :)
Ja kun pääsin kotiinnettiin  tekemään verokorttia   Kelaan , liittoon ja työpaikkaan, sama prosentti kaikkiin.