20.08.2014 Mikä ihme myötätunnossa maksaa?

Mikä ihme myötätunnossa maksaa?
20.8.2014 9:26  4
Maaret Kallio
Yksi elämäni koskettavimmista hetkistä tapahtui joitakin vuosia sitten sairaalasängyssä. Makasin sairaalan heräämössä vaikean sairauden riepottelemana, ja sain soittaa puhelun muutamalle läheisimmälleni.
Jälkikäteen muistan puheluista vain äitini kuusi sanaa: "Kyllä sä olet tyttö kovia kokenut".

Siinä kaikki. Kaikki mikä sillä hetkellä auttoi eniten – vain kuusi sanaa, jotka syvimmin piirtyivät sydämeeni sen hädän keskellä. Kuusi sanaa, jotka sisälsivät kokemukseni vastaanottavan kuulemisen ja myötäelämisen. Ei piristämistä, ei vertailevia kokemuksia, ei tyhjää lohduttamista, ei katoavia lupauksia. Vain herkkää myötäeloa: "Kyllä sä olet tyttö kovia kokenut".

Kaipuu tulla tunteissamme myötäkarvaan kohdatuksi elää meissä kaikissa, mutta silti myötätuntoa saa osakseen liian harvoin. Työssään epäonnistunut kohtaa vetäytyvät kollegat, uupunut vielä kovempia kokeneet läheiset ja masentunut ylipirteät neuvojat. Mikä ihme myötätunnossa voi maksaa?

Myötätunto on liian harvinainen kyky kylmänkovassa maailmassa. Kilpailu on keskeinen osa arjen ilmapiiriä niin kodeissa, päiväkodeissa kuin työpaikoilla. Kilpailemmeko jo myös kivusta? Vai emmekö osaa kohdata myötätuntoisesti toista, jos emme itseämmekään?

Jos myötätunto tuntuu turhauttavalta lässytykseltä, on aloitettava itsestä. Onko sinulla kykyä olla itse itsellesi myötätuntoinen?
Usein myötätunnon sijaan nousee oma tarve ja uhmakas vaatimus: jos minä en tule kuulluksi, niin et tule sinäkään. Estääkö myötätunnon kokemista oma salattu suru ja kielletty kipu?

Tein työssäni Väestöliitossa anonyymin kyselyn seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille. Toipumisen tueksi vastaajat kaipasivat eniten vastaanottavia ja myötätuntoisia rinnalla kulkijoita, oli kyse sitten läheisestä tai ammattiauttajasta. Siitäkin huolimatta he olivat usein saaneet vain nopeita neuvoja, kokemuksensa vähättelyä, tylyä torjumista tai kohtuutonta paisuttelua. Sen sijaan myötätunto olisi lunastanut rankassa elämäntilanteessa pienin elein paikkansa lohduttaen ja tulevaisuutta kohti kuljettaen.

Myötätunto on rauhoittava ja luottamusta luova keino kohdata ja olla läsnä. Se toimii niin pienemmissä kuin suuremmissa murheissa. Yhtä lailla kurahaalareita raivokkaasti vastustavan pienen, sydänsuruihinsa murtuvan teinin tai yksinäisyydestä kärsivän vanhuksen kohtaamisen ensikeino on sama: myötäeläminen, tunteen kuuleminen ja kokemuksessa nähdyksi tuleminen. Se on samalla niin helppoa ja niin mahdottoman vaikeaa.

Oman sairastumiseni kohdalla sain surullisesti huomata, että myötätuntoista tukea oli usein vaikeampi saada kuin lääketieteellistä apua.

Samaa ovat kertoneet vuosien ajan monet ihmiset vastaanotollani, jossa he ovat kokeneet tulleensa ensi kertaa kuulluksi ja myötäeletyksi vaikeissa kokemuksissaan. Niin ei saisi olla.

Myötätunto, toisin kuin esimerkiksi lääketieteellinen tai terapeuttinen ammattitaito, on taito, jota joka ikinen meistä voi antaa. Myötätunto on inhimillisyyden taitoa ja puhtaasti ihmisenä ihmiselle olemista. Myötätunto on rohkeutta asettautua hyväksyen rinnalle.

Jos myötätunto tuntuu turhauttavalta lässytykseltä, on aloitettava itsestä. Onko sinulla kykyä olla itse itsellesi myötätuntoinen? Miten lohdutat itseäsi surussa, miten hyväksyt kateuttasi, miten sulattelet vihaasi, miten kannattelet itseäsi hädässä?

Myötätunto sisältää tunteiden ja olosuhteiden hyväksyvää sietokykyä. Silloin pelkoa, tuskaa, kiukkua, avuttomuutta tai hätää ei tarvitse torjua ja kieltää, vaan sen voi hyväksyvin mielin kohdata – itsessä ja toisessa. Se, jos jokin, tuo toivoa epätoivoon.

Mitä enemmän ihminen saa myötätuntoa, sitä voimakkaampi hän on jatkamaan matkaa eteenpäin. Myötätunto on lempeyttä lujimmillaan. Löytyykö sitä sinusta?

Kirjoittaja on terapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija.