29.08.2014 ELOKUU

Voi pyhä Sylvi.

Ei meinaa jaksaa taas tätä köyhyyttä.
Turhaahan minä valitan, mutta yritääkös ne muut yhtälailla , kun minä.
Perusturvan nainen sanoi minulle tänään, että lopeta se pankkilainan maksu , keskustele takaajien kanssa, ja sovi uusi maksujärjestely tai jotain tuollaista.

Juu, joka kuukausi menee 266,00 € lainan lyhennykseen, ja se on sitten pois minun ruokarahoistani.
Nytkin toimeentuloa tulee 86,98 € 1.9.2014  ja välitystililtä tulee noin puolessa välin viikkoa 75,00€.
Että tälleen, sähkö, vuokra ja pankinlaina menee välitystililtä, ja puhelinmaksut, joita jouduin siirtämään, yhteensä kaksi kuukautta 80,59€ eli elämiseen jää kuukaudessa noin 80,00€  se jaettuna viikkoa kohti, 20,00€ , juu pärjään kyllä, mutta mitään ylimääräistä ei voisi tulla nyt , muuten menee multa pinna.

Laittele tässä nyt sitten niitä mun 50 juhlaani.
Kakkujen teko jo maksaa ja muutkin leivonnaiset.
Mutta olen päättänyt järjestää pieni muotoiset juhlat, saisi tavata sukulaisia ja tuttavia vuosien varrelta.
Pitkästä aikaa.

Joku ajattelee, että miksi järjestää jos kerran noin tiukkaa. Mutta olisi henkireikä, ja mukava tapaaminen pitkästä aikaa. Ja kun muutin , niin saisivat tulla samalla vaikka tupareihinkin , samalla kerralla kaksi kärpästä.

Ja sitten tämän terveydentilani selvittelyä pitäisi ruveta kirjoittamaan, paperiversiolla tuonne TELK:iin,
pyytelivät sitä, pitää lähettää viimeisin lausunto kummaltakin lääkäriltä ja oma selvitys tämän hetkisestä terveydentilastani. Siinä sitä taas pähkäillään, kumpi on oikeassa lääkäri vai potilas  vai se käsittelijä !

Mutta tämä on mun elokuun lopun raportti ja kertomus siitä, kuinka, ihminen voi olla niin jääräpäinen, ja omaa kurjuuttaan ajautuu tilanteeseen, jossa luopuu raha-asioistaan perusturvalle ja kuinka haluaa hoitaa pankkilainaa, laittaen itsensä tosi tiukalle taloudellisesti.

Pikavippejä pilvin pimein, laskuja laskujen perään, kirjeitä perintätoimistoilta sitten käräjäoikeudesta, lopulta sitten ulosottovirkailija antaa maksuunpanon. Ja 1/3 osa menee päivärahoistani ulosottoon , aina niin pitkälle kuin kaikki ulosottovelat on maksettu.

Ja kun saisi tämän terveyden kuntoon, tai niin että pystyisi tekemään töitä, jollaista kroppa kestää, voisi vaikka tienata enemmän, no tietty ulosotto veisi varmaankin sitten myös enemmän. Mutta, ne on sitten tulevaisuuden murheita. Mutta, kannattaahan mun pikku hiljalleen harkita tuota tulevaisuuden ammattia. Ei musta ihan kirjailijaa tule, mutta tätä bogia tykkään kirjoitella huvikseni, ja teidän iloksenne.
Mulle sopisi joku neuvonta työ, näitten aiheitten perusteella ja kokemusten rikkauttamana, mietitään ja pähkäillään, jos vaikka joku taho haluaisi mut töihin. Ilolla menisin ja neuvoisin .

Asioilla on tapana järjestyä. Pitää vain uskoa tulevaisuuteen. Hyvä hyvällä palkitaan.

23.08.2013 Marttojen neuvoja laskujen maksussa

Laskut ja velat on hoidettava                                 

Tuumi ja toimi  
Vältä pikavippejä.
Älä vippaa kavereilta.
Ota varoen luottolimiittiä eli luottorajaa kortteihin.
Mieti tarkoin, suostutko toisten velkojen takaajaksi. Takaaja vastaa velasta kuin omasta velasta.
Mistä apua?
Jos tarvitset apua maksu- tai velkaongelmien hoidossa, varaa aika oman paikkakuntasi talous- ja velkaneuvojalta.
Yhteystiedot saat soittamalla kunnan vaihteeseen tai Kuluttajaviraston nettisivuilta.

Lue lisää talous- ja velka-asioista:
Raha-asiat.fi
Kuluttajavirasto
Takuu-Säätiö
Kalliit kulissit
Kuluttajaliitto

Lainan ottaminen on usein helppoa, toisin kuin sen takaisinmaksu. Kun otat lainaa, sitoudut vuosiksi eteenpäin, vaikka et tiedä tulevaisuudestasi. Laskujen maksamatta jättämisestä voi olla ikäviä seurauksia. Esimerkiksi vuokrarästit ja hoitamattomat puhelinlaskut voivat johtaa asunnon menettämiseen ja maksuhäiriömerkintään.
Jos ostat mm. huonekaluja tai kodinkoneita korttiluotolla eli kulutusluotolla, ostostesi lopullinen hinta saattaa olla paljon suurempi kuin alkuperäinen hinta. Kulutusluotosta joutuu maksamaan usein korkeaa korkoa. Käytä korttiluottoja siis harkiten. Älä anna pienten kuukausierien hämätä.

Jos hankintaa ei ole pakko tehdä heti, ryhdy mieluummin säästäjäksi kuin lainaajaksi:
-Ota selvää eri maksu- ja lainavaihtoehdoista.
-Varmista, että pystyt maksamaan lainan takaisin.
-Kokeile ennen lainanottamista muutaman kuukauden ajan, pystytkö säästämään saman verran kuin lainan lyhennys vaatisi.

Kaikki laskut ja velat on maksettava takaisin ennemmin tai myöhemmin ja usein vielä korkojen kanssa.

Lainaa harkitessasi selvitä:
-Todellinen vuosikorko: viitekorko + pankin marginaali + muut kustannukset.
-Laina-ajan pituus: mitä pidempi takaisinmaksuaika, sitä kalliimmat lainan kokonaishoitokustannukset.
-Vuotuiset lyhennyskerrat: mitä useammin lainaa lyhennetään, sitä edullisemmat lainan kokonaishoitomenot.
-Lainan lyhennystapa vaikuttaa myös lainan hintaan.
-Laina-antajan joustavuus: miten lainaehtoja on mahdollisuus muuttaa, jos maksukyvyssäsi tapahtuu muutoksia.

Jos joudut maksuvaikeuksiin, toimi heti:
-Ota nopeasti yhteyttä pankkiisi tai siihen yritykseen, jolle olet velkaa.
-Yritä sopia velallesi uusi pidennetty maksuaikataulu.

Korot ja kulut kasvattavat velkaa:
-Älä anna viivästys- ja perimiskulujen kasvaa. Jos laskusi jää maksamatta, lähettää velkoja sinulle ensin maksumuistutuksen.
-Jos et edelleenkään maksa laskua, asia voi siirtyä perintätoimistolle, joka lähettää sinulle 1-2 perintäkirjettä. -Laskun eräpäivän jälkeen on velkojalla oikeus periä viivästyskorkoa koko perinnän ajalta.
-Velkoja voi viedä maksamattoman laskun käräjäoikeuteen, jos maksukehotukset eivät tehoa. Siellä asia etenee ja lopputuloksena on tuomio, joka oikeuttaa velkojan perimään saatavansa ulosoton kautta.
-Ulosottomies voi periä velkaa suoraan palkastasi tai omaisuudestasi.
-Maksun perimisestä, oikeudenkäynnistä, ulosmittauksesta ja viivästyskorosta aiheutuneet kulut maksaa aina velallinen, joten maksamattoman velan määrä kasvaa koko ajan.

Hoitamattomat laskut voivat johtaa maksuhäiriömerkintään:
-Jos pitkään laiminlyöt laskujen tai velan hoidon, voit saada maksuhäiriömerkinnän, joka säilyy rekisterissä 2-4 vuotta.
-Maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa elämää. Se voi estää luottokortin ja vuokra-asunnon saannin, opinto- ja asuntolainan myöntämisen, osamaksuostosten tekemisen, puhelin- ja internetliittymän saannin ja pankkikortin käytön.

20.08.2014 Lucan kotina on metsä ja makuupussi

Lucan kotina on metsä ja makuupussi
Asumisen kalleus on ajanut yhden asuntovaunuun, toisen metsään, kolmannen pendelöimään ja neljännen sukulaisten nurkkiin. Kukaan ei valita, mutta kaikki voisivat asua toisinkin.

20.8.2014 7:57  17  
Sami Takala
VILLE MÄNNIKKÖ

Luca Gentilen omaisuus kulkee polkupyörässä. Mies maastoutuu metsään jättiläistoukaksi.
FAKTA
Jos maksuhäiriö piinaa
 Merkintä maksuhäiriöstä haittaa usein asioiden hoitamista senkin jälkeen, kun elämäntilanne on kohentunut. Vuokranantajan olisi hyvä muistaa se.

 Asunnonhakijan maksuhäiriö ei aina kerro koko totuutta: hakija on voinut saada asiat kuntoon ja hänellä voi olla tuloja ja myös maksukykyä.

 Maksuhäiriömerkinnän saanut voi pyytää esimerkiksi työnantajaa suosittelemaan häntä vuokranantajalle. Tämä viestii luotettavuudesta.

 Neuvoja taloudellisiin ongelmiin voi saada muun muassa Takuu-säätiöstä, kuntien velkaneuvonnasta ja sosiaalitoimista sekä seurakunnilta.

Lähde: Nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisyhankkeen projektipäällikkö Jyrki Malinen.

Verenhimoinen armeija jahtaa paidatonta miestä, mutta tämä ei hätkähdä.

"Aika paljon hyttysiä", Luca Gentile, 32, toteaa rauhallisesti samalla, kun hän talloo varvastossuilla risukasoja ja siirtelee puiden oksia sivummas.

Perillä ollaan. Tässä se on – Luca Gentilen koti.

Ympärillä ei ole muuta kuin puita ja öttiäisiä, mutta tuossa maassa hän on nukkunut. Ei ole sohvaa, johon istuttaa vieraita. Kahvia ei keitellä.

Vajaan vuoden Suomessa asunut teatterinäyttelijä majailee mieluummin metsässä kuin panee rahansa asumiseen. Vuokrat ovat miehen mielestä törkeitä.

"Jos vertaan Suomen hintoja muihin maihin, täällä asuminen on todella kallista."

Samaa kertovat tilastot. Vuokratasoa osoittavat tilastokäppyrät sojottavat vuosi vuodelta yhä korkeammalle.

Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vuokraa joutui Tilastokeskuksen mukaan maksamaan keväällä nelisen prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.

Helsingissä neliöiden keskivuokrat huitelevat lähellä kahtakymmentä euroa. Myös asuntojen hinnat ovat pilvissä.

Samaan aikaan asunnottomuus kasvaa pääkaupunkiseudulla. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n tutkimuksista selviää, että Suomessa oli viime vuonna noin 8 000 asunnotonta. Heistä puolet pyörii Helsingin ympäristössä.

Asunnottomuuden taustalla on monia syitä: paitsi kohtuuhintaisten asuntojen puute myös esimerkiksi ihmisten työttömyys, velkaantuminen ja maksuhäiriömerkinnät.

HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN
Mikko Lindroos vaihtoi rivitalon asuntovaunuun ja säästää asumiskuluissa nyt satoja euroja kuussa. Talven tullen hän on yksi harvoja vaunuasukkeja Hietasaaren leirintäalueella.
Mikko Lindroos vaihtoi rivitalon asuntovaunuun ja säästää asumiskuluissa nyt satoja euroja kuussa. Talven tullen hän on yksi harvoja vaunuasukkeja Hietasaaren leirintäalueella.
Luca Gentile kaivaa reppuaan metsän keskellä. Hän on täyttänyt kantamuksensa lähes koko omaisuudellaan: kompassi, älypuhelin, ilmapatja, vesipullo, neljä t-paitaa, kaksi paria sukkia, alusvaatteita ja pyjama, mies esittelee.

Jauhopussin kokoisesta paketista paljastuu Gentilen sänky, makuupussi.

Hän levittää itselleen petin, putsaa jalat ja pujahtaa pussin sisään. Pienestä reiästä pilkottavat vain silmät, nenä ja suu.

Mies totutteli askeettisiin oloihin jo pikkupoikana Italiassa. Silloin tämä tosielämän Nuuskamuikkunen pystytti huoneeseensa teltan. Myöhemmin hän rakensi pihapuuhun majan ja lampsi tarpeita varten kotipuutarhan biokäymälään sisävessan sijasta.

Nyt Gentile käy suihkussa kerran viikossa, jos sattuu löytämään sohvasurffaajien yhteisöstä sopivan paikan. Yleensä hän löytää.

"Ihmiset eivät usko minua, kun kerron, että nukun ulkona. He tarjoavat heti apuaan ja ehdottavat, että yövyn heidän luonaan."

Talven tullen sohva kelpaa, kun makuupussissa alkaa olla liian kylmä.

"Vaihtamalla yöpymispaikkaa tutustun samalla mielenkiintoisiin ihmisiin ja pääsen paremmin perille paikallisesta kulttuurista."

Kesäisin Gentile valitsee nukkumispaikkansa kännykän karttasovelluksesta. Hän katsoo, missä on paljon vihreää ja suuntaa sinne. Metsässä mies pyrkii mahdollisimman syvälle. Hän ei ole tuntenut oloaan turvattomaksi, vaikka välillä seuraa ovat pitäneet ketut ja metsän muut pienet villieläimet.

"Mutta pahimpia ovat hyttyset. Ja kerran puri punkki, kun oli niin kuuma, etten voinut nukkua makuupussin sisällä."


Täksi illaksi hänet on kutsuttu päivälliselle Otaniemeen. Yöpymispaikka on kuitenkin yhä arvoitus.

"Todennäköisesti nukun metsässä."

Mari Lindeman ei muuttaisi mistään hinnasta omakotitalosta Lahdesta Helsinkiin.
Iskelmä soi asuntovaunuun kiinnitetyssä teltassa. Siitä tietää, että Mikko Lindroos, 55, on kotona.

Hän viettää leppoisaa karavaanarielämää joka päivä, paitsi silloin kun on työmatkalla.

Mies ajaa työkseen ulkomaanliikenteen rekkaa ja pyörittää harrastuksekseen levyjä lavatanssikilpailuissa. Seitsemisen vuotta sitten hän rupesi miettimään, onko tässä mitään mieltä maksaa kallista vuokraa.

"Tuntui mielettömältä maksaa 600 euroa kuukaudessa", Lindroos sanoo.

Hän teki päätöksen: luopui vuokrakämpästään Laukaan Leppävedellä, osti käytetyn asuntovaunun, ajoi sen Hietasaaren leirintäalueelle Uuraisille ja muutti siihen.

Hietasaari on sama paikka, jossa neljä vuotta sitten riehunut trombi kaatoi puita ja rikkoi autoja. Kolme ihmistä loukkaantui.

"Toiset pitävät minua hulluna, toiset ovat epäluuloisia. Yleinen reaktio ihmisillä on, että jos ei asu normaalisti rivi-, kerros- tai omakotitalossa, asiat ovat jotenkin huonosti."

"Kuvitellaan, että pakenen jotain tai minulla on epäselvyyksiä elämässä. Tämä on aika vieras asia Suomessa", Lindroos sanoo.

Nyt asumiskustannukset ovat alle 2 000 euroa vuodessa eli vähän päälle 160 euroa kuukaudessa. Neliöitä vaunussa on viitisentoista.

Pieni tila ei ahdista miestä eikä hän ole haikaillut takaisin rivitaloelämään. Lindroos on tottunut ahtaisiin oloihin, koska on asunut suuren osan elämästään rekkojen ja laivojen hyteissä. Niihin verrattuna vaunussa on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa.

"Poikakin totesi, että tämä tuntuu tilavammalta kuin hänen yksiönsä."

Tilaihmeeseen mahtuu yllättävän paljon kaikkea: makuuhuone parisänkyineen, olohuone sohvineen, suihku, vessa.

Keittonurkkauksen hyllyllä on rivissä oreganot ja jauhelihamausteet kuin missä tahansa keittiössä.

"Lämmin vesikin on, kaikki löytyy. Mutta vaunun vehkeille ei ole käyttöä, kun alueella on kaikki palvelut. Lähin vessa, vanha puusee, on tuossa vieressä. Kaasuhellaa tulee kyllä käytettyä ja kesällä grilliä", Lindroos luettelee.

Helteellä helpottaa ilmastoinnin surina, talvella karavaanin pitää mukavana kaasu- ja sähkölämmitys. Lumitöistäkään ei ole päänvaivaa, kun leirintäalueen työntekijät pitävät väylät puhtaina säällä kuin säällä.

Lämpimällä kaudella tila laajenee ulos. Aikaisesta keväästä pitkälle syksyyn Lindroos istuu teltassaan lukemassa Aku Ankkaa ja kuuntelemassa iskelmää. Päivisin hän osallistuu pihaparlamenttiin leirintäalueen kioskilla. Seuraa pitää myös toinen alueella elelevä vakituinen vaunuasukas. Lauantai-iltaisin raikaa karaoke.

"Tämän on minun sosiaalista elämääni."

VILLE MÄNNIKKÖ
Juma Fungo jakaa vuokra-asunnon kahden muun aikuisen ja yhden lapsen kanssa.
Juma Fungo jakaa vuokra-asunnon kahden muun aikuisen ja yhden lapsen kanssa.
Pihaa on 1 200 neliötä, omenapuu, mansikkamaa ja raparperipuska. Vatukkaa, karviaisia, viinimarjoja.

Tervetuloa meille, toivottaa Mari Lindeman, 33. Hän asuu miehensä Heikki Norolan, 33, kanssa Lahdessa.

Puolisen vuotta sitten pariskunta jätti kerrostaloelämän taakseen ja osti yli 200 neliön omakotitalon omalla tontilla. Hintaa ostokselle tuli rapiat 200 000 euroa.

"En voisi kuvitellakaan, että ostaisin asunnon pääkaupunkiseudulta", Lindeman sanoo ja tarjoilee leipomaansa raparperipiirakkaa.

No mutta, miksei Helsingistä?

"Samalla hinnalla saisin Helsingin kantakaupungista yksiön. Nyt meillä on oma talo."

"Pääkaupunkiseudulla meidän palkkatuloillamme ei olisi mitään saumaa tällaiseen. Tuttavatkin rakentavat taloa sinne, ja tontti yksinään maksaa sen yli 100 000 euroa."

Ja piha pitää olla. Se on tärkeä neljävuotiaalle Martalle. Sekarotuinen koira on kokenut kovia, ollut asunnottomana ja vartioinut rakennustyömaata Viipurissa. Pariskunta tykkää myös isosta autollista, jonka lämpöön mahtuu kaksi kärryä. Etupihalle sopii kolme kiesiä lisää.

"Kaupungissa autopaikkakin maksaa ihan järjettömästi. Jos asuisi siellä, ei voisi pitää edes autoa", helsinkiläisessä keittiöliikkeessä työskentelevä Lindeman sanoo.Töissä Lindeman käy kuitenkin junalla. VR:n kanta-asiakas on ajanut Z-junalla edestakaisin seitsemän vuotta, parisataa kilometriä joka päivä, mutta ei nipota. Hänellä on oma junajengi.

"He ovat ihmisiä, joihin olen tutustunut junassa. Kuusi vuotta sitten istuin viikon samalla paikalla ja huomasin, että myös viereisillä paikoilla istuu samat tyypit joka aamu."

Näitä matkatovereita ovat vaikkapa Pekka ja Timo.

"Toinen on panttilainaamon pitäjä, toinen puhallinkorjaaja. He sattuivat kysymään minulta apua ristikon teossa. Sen jälkeen olen tutustunut rouviin Mäntsälästä ja Orimattilasta."

Junailu on Lindemanin mukaan välillä suorastaan terapeuttista. Pekalta hän on saanut jopa isällisiä neuvoja hääasioissa. "Hän on samanikäinen kuin isäni, ja hänen tyttärellään oli häät pari vuotta sitten."

Pendelöijä maksaa junalipuistaan "ihan sikana", viitisen tonnia vuodessa, muttei ole laskenut, montako junamatkaa pitää tehdä, että tulisi halvemmaksi tilata muuttoauto ja asettautua pääkaupunkiin asumaan. Hän ei halua tietää.

"En halua tinkiä asumisen tasosta sijainnin kustannuksella. Miksi pitäisi asua ahtaasti? Yksi kaverini on asunut Vantaalla, ja hänellä meni työmatkaan Helsingin keskustaan melkein tunti. Lahdesta tulen samassa ajassa."

Oma koti. Se on Juma Fungon, 23, haave. Ugandassa syntynyt nuori mies on yksi pääkaupunkiseudun asunnottomista.

Taivasalla hän ei sentään ole vaan jakaa kerrostalokolmion epävirallisesti siskonsa, tämän lapsen ja kaverin kanssa. Vuokraa he maksavat 1 200 euroa kuussa.

Aiemmin hän nukkui kaverinsa sohvalla. Se oli rankkaa.

"Siellä kävi paljon kavereita, mutten voinut sanoa heille, että lähtekää pois, haluan nukkua. Se ei ollut minun kotini."

Muuten Fungon arki vaikuttaa aika tavalliselta: hänellä on kavereita, hän käy töissä ruokakaupassa ja harrastaa musiikkia.

Ongelmana on, että hän on menettänyt luottotietonsa. Se vaikeuttaa asunnon saantia, sillä taistelu pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista on veristä.

Pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntoa hakee kiireellisellä aikataululla noin 15 000 ihmistä, sanoo vuokra-asuntoja välittävän Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola.

Hakijoista suurin osa haluaa yksiön. Lisäksi on parikymmentätuhatta hakijaa, jotka suunnittelevat asunnon vaihtoa ja etsivät tai jo jonottavat vuokra-asuntoa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra-asunnon saa vuosittain vain noin viitisen prosenttia hakijoista.

Fungon kaltaisia nuoria asunnottomia oli viime vuonna vajaat 2 000. Yhä useampi asunnoton on maahanmuuttaja. Heitäkin oli viime vuonna parituhatta.

Asunnottoman mielestä asunnon saaminen on jopa vaikeampaa kuin työpaikan löytäminen. Parhaimmillaan hän on tehnyt kymmenenkin asuntohakemusta päivässä, lähetellyt sähköposteja ja soitellut.

"En ole koskaan nähnyt vuokranantajia kasvotusten. En ole ikinä päässyt näyttöön asti. Tuntuu, ettei minuun luoteta, ei anneta mahdollisuutta. Menneisyyden taakasta ei pääse eroon. Kannan sitä koko loppuelämän", Fungo sanoo.

Kun hakijoita on paljon mutta asunnoista pulaa, maksuhäiriömerkinnän saaneet eivät ole vuokranantajien suosikkeja.

"Mutta kyllä minä pärjään. Olen pärjännyt tähänkin asti. Vaikeampaa on heillä, joilla ei ole mitään paikkaa."

Töissä Lindeman käy kuitenkin junalla. VR:n kanta-asiakas on ajanut Z-junalla edestakaisin seitsemän vuotta, parisataa kilometriä joka päivä, mutta ei nipota. Hänellä on oma junajengi.

"He ovat ihmisiä, joihin olen tutustunut junassa. Kuusi vuotta sitten istuin viikon samalla paikalla ja huomasin, että myös viereisillä paikoilla istuu samat tyypit joka aamu."

Näitä matkatovereita ovat vaikkapa Pekka ja Timo.

"Toinen on panttilainaamon pitäjä, toinen puhallinkorjaaja. He sattuivat kysymään minulta apua ristikon teossa. Sen jälkeen olen tutustunut rouviin Mäntsälästä ja Orimattilasta."

Junailu on Lindemanin mukaan välillä suorastaan terapeuttista. Pekalta hän on saanut jopa isällisiä neuvoja hääasioissa. "Hän on samanikäinen kuin isäni, ja hänen tyttärellään oli häät pari vuotta sitten."

Pendelöijä maksaa junalipuistaan "ihan sikana", viitisen tonnia vuodessa, muttei ole laskenut, montako junamatkaa pitää tehdä, että tulisi halvemmaksi tilata muuttoauto ja asettautua pääkaupunkiin asumaan. Hän ei halua tietää.

"En halua tinkiä asumisen tasosta sijainnin kustannuksella. Miksi pitäisi asua ahtaasti? Yksi kaverini on asunut Vantaalla, ja hänellä meni työmatkaan Helsingin keskustaan melkein tunti. Lahdesta tulen samassa ajassa."

Oma koti. Se on Juma Fungon, 23, haave. Ugandassa syntynyt nuori mies on yksi pääkaupunkiseudun asunnottomista.

Taivasalla hän ei sentään ole vaan jakaa kerrostalokolmion epävirallisesti siskonsa, tämän lapsen ja kaverin kanssa. Vuokraa he maksavat 1 200 euroa kuussa.

Aiemmin hän nukkui kaverinsa sohvalla. Se oli rankkaa.

"Siellä kävi paljon kavereita, mutten voinut sanoa heille, että lähtekää pois, haluan nukkua. Se ei ollut minun kotini."

Muuten Fungon arki vaikuttaa aika tavalliselta: hänellä on kavereita, hän käy töissä ruokakaupassa ja harrastaa musiikkia.

Ongelmana on, että hän on menettänyt luottotietonsa. Se vaikeuttaa asunnon saantia, sillä taistelu pääkaupunkiseudun vuokra-asunnoista on veristä.

Pääkaupunkiseudulla vuokra-asuntoa hakee kiireellisellä aikataululla noin 15 000 ihmistä, sanoo vuokra-asuntoja välittävän Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola.

Hakijoista suurin osa haluaa yksiön. Lisäksi on parikymmentätuhatta hakijaa, jotka suunnittelevat asunnon vaihtoa ja etsivät tai jo jonottavat vuokra-asuntoa. Esimerkiksi Helsingin kaupungin vuokra-asunnon saa vuosittain vain noin viitisen prosenttia hakijoista.

Fungon kaltaisia nuoria asunnottomia oli viime vuonna vajaat 2 000. Yhä useampi asunnoton on maahanmuuttaja. Heitäkin oli viime vuonna parituhatta.

Asunnottoman mielestä asunnon saaminen on jopa vaikeampaa kuin työpaikan löytäminen. Parhaimmillaan hän on tehnyt kymmenenkin asuntohakemusta päivässä, lähetellyt sähköposteja ja soitellut.

"En ole koskaan nähnyt vuokranantajia kasvotusten. En ole ikinä päässyt näyttöön asti. Tuntuu, ettei minuun luoteta, ei anneta mahdollisuutta. Menneisyyden taakasta ei pääse eroon. Kannan sitä koko loppuelämän", Fungo sanoo.

Kun hakijoita on paljon mutta asunnoista pulaa, maksuhäiriömerkinnän saaneet eivät ole vuokranantajien suosikkeja.

"Mutta kyllä minä pärjään. Olen pärjännyt tähänkin asti. Vaikeampaa on heillä, joilla ei ole mitään paikkaa."

20.08.2014 Mikä ihme myötätunnossa maksaa?

Mikä ihme myötätunnossa maksaa?
20.8.2014 9:26  4
Maaret Kallio
Yksi elämäni koskettavimmista hetkistä tapahtui joitakin vuosia sitten sairaalasängyssä. Makasin sairaalan heräämössä vaikean sairauden riepottelemana, ja sain soittaa puhelun muutamalle läheisimmälleni.
Jälkikäteen muistan puheluista vain äitini kuusi sanaa: "Kyllä sä olet tyttö kovia kokenut".

Siinä kaikki. Kaikki mikä sillä hetkellä auttoi eniten – vain kuusi sanaa, jotka syvimmin piirtyivät sydämeeni sen hädän keskellä. Kuusi sanaa, jotka sisälsivät kokemukseni vastaanottavan kuulemisen ja myötäelämisen. Ei piristämistä, ei vertailevia kokemuksia, ei tyhjää lohduttamista, ei katoavia lupauksia. Vain herkkää myötäeloa: "Kyllä sä olet tyttö kovia kokenut".

Kaipuu tulla tunteissamme myötäkarvaan kohdatuksi elää meissä kaikissa, mutta silti myötätuntoa saa osakseen liian harvoin. Työssään epäonnistunut kohtaa vetäytyvät kollegat, uupunut vielä kovempia kokeneet läheiset ja masentunut ylipirteät neuvojat. Mikä ihme myötätunnossa voi maksaa?

Myötätunto on liian harvinainen kyky kylmänkovassa maailmassa. Kilpailu on keskeinen osa arjen ilmapiiriä niin kodeissa, päiväkodeissa kuin työpaikoilla. Kilpailemmeko jo myös kivusta? Vai emmekö osaa kohdata myötätuntoisesti toista, jos emme itseämmekään?

Jos myötätunto tuntuu turhauttavalta lässytykseltä, on aloitettava itsestä. Onko sinulla kykyä olla itse itsellesi myötätuntoinen?
Usein myötätunnon sijaan nousee oma tarve ja uhmakas vaatimus: jos minä en tule kuulluksi, niin et tule sinäkään. Estääkö myötätunnon kokemista oma salattu suru ja kielletty kipu?

Tein työssäni Väestöliitossa anonyymin kyselyn seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneille. Toipumisen tueksi vastaajat kaipasivat eniten vastaanottavia ja myötätuntoisia rinnalla kulkijoita, oli kyse sitten läheisestä tai ammattiauttajasta. Siitäkin huolimatta he olivat usein saaneet vain nopeita neuvoja, kokemuksensa vähättelyä, tylyä torjumista tai kohtuutonta paisuttelua. Sen sijaan myötätunto olisi lunastanut rankassa elämäntilanteessa pienin elein paikkansa lohduttaen ja tulevaisuutta kohti kuljettaen.

Myötätunto on rauhoittava ja luottamusta luova keino kohdata ja olla läsnä. Se toimii niin pienemmissä kuin suuremmissa murheissa. Yhtä lailla kurahaalareita raivokkaasti vastustavan pienen, sydänsuruihinsa murtuvan teinin tai yksinäisyydestä kärsivän vanhuksen kohtaamisen ensikeino on sama: myötäeläminen, tunteen kuuleminen ja kokemuksessa nähdyksi tuleminen. Se on samalla niin helppoa ja niin mahdottoman vaikeaa.

Oman sairastumiseni kohdalla sain surullisesti huomata, että myötätuntoista tukea oli usein vaikeampi saada kuin lääketieteellistä apua.

Samaa ovat kertoneet vuosien ajan monet ihmiset vastaanotollani, jossa he ovat kokeneet tulleensa ensi kertaa kuulluksi ja myötäeletyksi vaikeissa kokemuksissaan. Niin ei saisi olla.

Myötätunto, toisin kuin esimerkiksi lääketieteellinen tai terapeuttinen ammattitaito, on taito, jota joka ikinen meistä voi antaa. Myötätunto on inhimillisyyden taitoa ja puhtaasti ihmisenä ihmiselle olemista. Myötätunto on rohkeutta asettautua hyväksyen rinnalle.

Jos myötätunto tuntuu turhauttavalta lässytykseltä, on aloitettava itsestä. Onko sinulla kykyä olla itse itsellesi myötätuntoinen? Miten lohdutat itseäsi surussa, miten hyväksyt kateuttasi, miten sulattelet vihaasi, miten kannattelet itseäsi hädässä?

Myötätunto sisältää tunteiden ja olosuhteiden hyväksyvää sietokykyä. Silloin pelkoa, tuskaa, kiukkua, avuttomuutta tai hätää ei tarvitse torjua ja kieltää, vaan sen voi hyväksyvin mielin kohdata – itsessä ja toisessa. Se, jos jokin, tuo toivoa epätoivoon.

Mitä enemmän ihminen saa myötätuntoa, sitä voimakkaampi hän on jatkamaan matkaa eteenpäin. Myötätunto on lempeyttä lujimmillaan. Löytyykö sitä sinusta?

Kirjoittaja on terapeutti, kouluttaja ja tietokirjailija.

15.08.2014. PALUU ARKEEN

Paluu arkeen tarkoittaa ulosoton palaamista elämääni.
Eipä tämä mitenkään mun elämässäni näkynyt. Yhtä vähän rahaa oli. Eli perusturvan ylimääräinen 100 €, tuli sitten ulosotonrahan muodossa mulle. Mutta huonompi homma oli, että kaikki tuli samalla kerralla. Oli vaikeampaa säästää rahaa, ja kun oli vielä tuo muutto siinä, niin rahat paloivat yllättävän nopeaa tahtiin taivaan tuuliin.

Ja jouduinhan mä tappelemaan , sosiaalitoimiston kanssakin, kun toinen sanoi , ettei makseta sähkölaskua ja postin jälleenlähetystä. Itkuhan siitä tuli, mutta lupasi kysyä toiselta työntekijältä, ja kas kummaa , tulikin pahoittelukirje, kun laskut eivät olleet ajoissa menneet maksuun.

Tälläisiä asioita en oikein jaksa vieläkään. Kun noitten raha-asioitten hoitaminen pitäisi mennä, kuin vettä vaan. Niin , ei oikein jaksa, itku tulee ja harmitus, menee koko päivä ja viikonloppukin pilalle.

Mutta onhan mulla kumminkin asiat ihan hyvin, kun on koti ja ruokaakin on.
mutta , kyllä pitää olla myös kiitollinen niistä pienistä, suurista , avuista joita olen saanut. Jolla saan , jotain ihan ikiomaa itselleni. Sitten taas, olen myös sellainen, että mitä minulla on liikaa, annan sitä kyllä eteenpäin, esimerkiksi seurakunnalle, kun en voi lähettää paketteja, kun nekin maksavat. Mielelläni , tietty laittaisin paketin jollekin ketä sitä todella tarvitsee. Mutta meneehän, nuo seurakunnankin tavarat, niitä todella tarvitseville.

Hyvä laitetaan kiertoon. Olen sen kannalla.
Yksi hyvä asia olisi, jos jokainen CM esimerkiksi, laittaisi ne yönyli-nukkuneet tavarat ruokajakeluun. Saisi moni ihminen ruokaa, edes yhden päivän herkkuaterian, tai olisi pihille esimerkiksi koko viikon ruoka .

Itselläni, kun on monia ruokarajoitteita, on todella harvoin kun saisin, jonkun ihanan  herkun. Mutta näkkäri ja makaroni ja kesäperunat ovat oivat herkut, näin kituuttamisen mestarille.

Mutta näillä herkullisilla puheilla, iloisia uutisia tänään.
Nuo venäjänkieliset ruokatuotteet kaupoissa huippuhalvalla. Juustoa, rahkaa ja maitoa.

15.08.2014 OMAA MIELIPIDETTÄ

Nuorten velkaantuminen.
Nuoren siirtyminen omaan elämään, omaan ensimmäiseen kotiinsa, toiset opiskelevat ja tekevät työtä saadakseen taloutensa joten kuten tasapainoon, toiset sitten turvautuvat lainoihin.
Ja onhan niitäkin ketkä lusmuilevat toisten nurkissa. Elelee toisten siivellä.

Mutta, jos silloin tällöin ottaa velkaa, niin pitää huolensa, että maksaa sen takaisin. Mutta, jos mopo karkaa käsistä, ja alamäki alkaa. Ja todellakin sairastuminen masennukseen, syrjäytyminen ja kavereiden seura, jos kaveriporukka elää kädestä suuhun ja jos siihen kuuluu erilaisten päihteiden kulutus, pitää niihin olla rahaa, ja mistä sitä saa helpommin, kuin lainaamalla ja ottamalla lainan. Tuskin monikaan nuori menee vanhemmiltaan pyytämään kaljaan ja tupakkaan. Ja moniko vanhempi antaakaan niihin rahaa, huijaamalla tietty voi saada ruokaan rahaa, mutta minne se meneekään?

Mutta, kun asiat ovat tarpeeksi solmussa, niin alamäessä ei enää mietitä , kunhan vaan saadaan lainaa ja niin kauan niitä otetaan, kun luottotiedot kunnossa. Sen jälkeen tulee rikoskierre ja ei välitetä mistään mitään.
Tehdään rikoksia, kun rikosseuraamukset ovat vain pino maksamattomia sakkoja. Ja niistä voi hyvin seurata muutenkin hällä väliä elämäntapa.

Poikkeuksia on tietty, jotka hoitavat raha-asiansa kunnialla, ja eivät turvaudu lainoihin, voisiko kotiolot olla sitten paremmat ja olosuhteet normaaliin jopa parempaan elämään ja yhteiskunnallinen asema parempi.

Nämä kaikki on omia valintoja. Mutta, miksi valitsemme minkäkin vaihtoehdon, vaikuttaa varmasti vanhempien, isovanhempien mielipiteet ja sitä mukaan miten otamme ja omimme asioita .

Minä itse .
Olen itse ollut ahkera työntekijä, ja aina olen jotenkin selvinnyt. Mutta kun tuli tämä käänne pois, kaikista veloista. Ei ole ollut helppoa, monet itkut olen itkenyt, ja vielä nytkin itkettää, oma tyhmyys. Voi kun voisin kertoa tarinaani, ja olla esimerkkinä nuorille. Että, aina kannattaa katsoa peiliin ja ottaa ajoissa yhteyttä tukiverkkoihin, jokaisella meillä on joku,  kenen puoleen kääntyä. Jos ei ole, voi aina hakeutua lääkärin pakeille, ne neuvovat kyllä mielenterveystoimistoon, ja sieltä kauttakin voi solmut alkaa purkautua.

Itselleni kävi juuri noin, liian kauan yritin olla vahva, mutta kun selkä meni poikki , itkusta ei tullut loppua, olinkin sitten muutaman päivän sukulaisten hoidossa. Ja pikku askelin eteenpäin on menty, välillä takapakkia, ja sitten uusi yritys.

Nyt asiat alkaa pikku hiljalleen olla suht´ koht´ normaalia, mutta tiedän , että se voi olla hetkessä toiste päin.
Yritän kumminkin, mutta antaen itselleni armoa, en yritä enää hullun lailla selvitä. Aivan pienin askelin, eteenpäin.


Tätä voisin jakaa , jakaa ja jakaa.
Kuulin tänään sanonnan. Eihän vesikään pysy rikkinäisessä ruukussa. Samanlailla ihmisillä. Kun ihminen on rikki, sairas, ei tiedot, muiden tahdot, mene perille. On odotettava, että parannutaan ja sitten omaksumme tiedot ja taidot, uudet asiat.