20.8.2013. Köyhät kyykkyyn .....
KOLUMNI
Köyhien kyykyttäminen kiinnostaa hyväosaisia
20.8.2013 9:23 65
Rosa Meriläinen
Rosa Meriläinen
Ihminen ei suunnittele ja toivo itselleen köyhyyttä. Siitä ei haaveilla. Se tulee. Ja se pysyy. Köyhyys periytyy. Helsingissä voi helposti olla toimeentulotukiasiakas kolmannessa polvessa.
Köyhyys on lisääntynyt. Täysin vailla tuloja elävien kotitalouksien määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä toimeentulotukien ja asumistukien varassa elää kaksikymmentätuhatta huonekuntaa. Heistä useimmat ovat yksinäisiä. Lapsettomuus ja yksinasuminen tuskin tekevät köyhyydestä sen hauskempaa.
Tukia saadakseen pitää täyttää monenmoisia ehtoja. Epäluuloinen isoveli valvoo, ettei kukaan vain huvin vuoksi ole köyhä. Aivan kuin todella joku vasiten haluaisi elää kädestä suuhun ja häntä on siksi kiusattava karensseilla ja kyttäämisellä.
Yritin maksaa köyhältä kaverilta vippaamani rovon laittamalla rahan hänen pankkitililleen. Ystävä katsoi minua kuin vähämielistä. Hänen pankkitilinsähän on sosiaalitoimen herpaantumattomassa tarkastelussa.
Itse olen lipunut sen verran kauas vähimmäisturvan varassa sinnittelystä, etten enää muista moista. Miltä se tuntuu, kun omista raha-asioista on tullut yhteisiä. Yksityisyyttä ei ole.
Perustuloa – joka takaisi jokaiselle edes jotakin – ajanut kansalaisaloite sai allekirjoittajia suurin piirtein yhtä paljon kuin maassamme on tulottomia kotitalouksia. Määrä ei riittänyt asian saamiseksi eduskunnan käsittelyyn. Tätä useampi suomalainen kyllä ilmoittaa teoriassa kannattavansa ajatusta, mutta ilmeisesti köyhän asia ei kiinnosta riittävästi, jotta ihminen jaksaisi edes näpytellä nimensä sen tueksi.
On hyvä inhota köyhyyttä, niin köyhätkin tekevät. Mutta köyhiä ei pidä inhota.
Köyhien kyykyttäminen sen sijaan kiinnostaa useita hyväosaisia. Tämä on kansainvälinen ilmiö.
Taloustieteilijä Paul Krugman on todennut, että hädänalaisten ihmisten kärsimysten lisäämisen vaatiminen kuulostaa aina uskottavalta politiikalta. Aivan kuin julmuus ja kohtuuttomuus olisivat älykkäämpää ajattelua kuin vainoharhaisuus, jota kuvastaa esimerkiksi opettajien ammattijärjestön OAJ:n tuore vaatimus sitoa sosiaaliturva koulutukseen siten, että ne jotka eivät ole suorittaneet tutkintoa saisivat myös vähemmän vähimmäisturvaa.
Kansankynttilöiden järjenvalo väpättää. He kuvittelevat, että köyhä menee kouluun, jos häntä kyykyttää. Tutkitusti työttömien rankaiseminen ei auta heitä työllistymään.
En usko, että ihmisen elämänusko kasvaa siitä, että häntä pompotellaan, häneen suhtaudutaan kuin lapseen, häntä simputetaan. Minulla kasvaisi siitä vain uhma ja uho, jotka voivat olla myös itsetuhoisia.
Ne joilla ei ole, eivät usko, että jatkossakaan olisi. Ihmiset käyvät toimeentulotukiluukulla vuositolkulla. Toivo uudesta paremmasta huomisesta ei edes viriä.
On hyvä inhota köyhyyttä, niin köyhätkin tekevät. Mutta köyhiä ei pidä inhota. Ei ole reilua ajatella, että köyhien pitäisi päivittäisen ruokansa eteen mennä tekemään töitä ilman asiallista palkkaa, kuten vaikkapa keskustan Riikka Pakarinenhaluaisi heidän tekevän.
Jos on oikeasti tarjota köyhälle töitä, siitä pitää maksaa oikeaa rahaa, eikä tukea, jolla varmistetaan ihmisen köyhyys.
OMA KOMMENTTI : IHMINEN ON IHMINEN , OLI KÖYHÄ TAI RIKAS.
Köyhien kyykyttäminen kiinnostaa hyväosaisia
20.8.2013 9:23 65
Rosa Meriläinen
Rosa Meriläinen
Ihminen ei suunnittele ja toivo itselleen köyhyyttä. Siitä ei haaveilla. Se tulee. Ja se pysyy. Köyhyys periytyy. Helsingissä voi helposti olla toimeentulotukiasiakas kolmannessa polvessa.
Köyhyys on lisääntynyt. Täysin vailla tuloja elävien kotitalouksien määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa. Tällä hetkellä toimeentulotukien ja asumistukien varassa elää kaksikymmentätuhatta huonekuntaa. Heistä useimmat ovat yksinäisiä. Lapsettomuus ja yksinasuminen tuskin tekevät köyhyydestä sen hauskempaa.
Tukia saadakseen pitää täyttää monenmoisia ehtoja. Epäluuloinen isoveli valvoo, ettei kukaan vain huvin vuoksi ole köyhä. Aivan kuin todella joku vasiten haluaisi elää kädestä suuhun ja häntä on siksi kiusattava karensseilla ja kyttäämisellä.
Yritin maksaa köyhältä kaverilta vippaamani rovon laittamalla rahan hänen pankkitililleen. Ystävä katsoi minua kuin vähämielistä. Hänen pankkitilinsähän on sosiaalitoimen herpaantumattomassa tarkastelussa.
Itse olen lipunut sen verran kauas vähimmäisturvan varassa sinnittelystä, etten enää muista moista. Miltä se tuntuu, kun omista raha-asioista on tullut yhteisiä. Yksityisyyttä ei ole.
Perustuloa – joka takaisi jokaiselle edes jotakin – ajanut kansalaisaloite sai allekirjoittajia suurin piirtein yhtä paljon kuin maassamme on tulottomia kotitalouksia. Määrä ei riittänyt asian saamiseksi eduskunnan käsittelyyn. Tätä useampi suomalainen kyllä ilmoittaa teoriassa kannattavansa ajatusta, mutta ilmeisesti köyhän asia ei kiinnosta riittävästi, jotta ihminen jaksaisi edes näpytellä nimensä sen tueksi.
On hyvä inhota köyhyyttä, niin köyhätkin tekevät. Mutta köyhiä ei pidä inhota.
Köyhien kyykyttäminen sen sijaan kiinnostaa useita hyväosaisia. Tämä on kansainvälinen ilmiö.
Taloustieteilijä Paul Krugman on todennut, että hädänalaisten ihmisten kärsimysten lisäämisen vaatiminen kuulostaa aina uskottavalta politiikalta. Aivan kuin julmuus ja kohtuuttomuus olisivat älykkäämpää ajattelua kuin vainoharhaisuus, jota kuvastaa esimerkiksi opettajien ammattijärjestön OAJ:n tuore vaatimus sitoa sosiaaliturva koulutukseen siten, että ne jotka eivät ole suorittaneet tutkintoa saisivat myös vähemmän vähimmäisturvaa.
Kansankynttilöiden järjenvalo väpättää. He kuvittelevat, että köyhä menee kouluun, jos häntä kyykyttää. Tutkitusti työttömien rankaiseminen ei auta heitä työllistymään.
En usko, että ihmisen elämänusko kasvaa siitä, että häntä pompotellaan, häneen suhtaudutaan kuin lapseen, häntä simputetaan. Minulla kasvaisi siitä vain uhma ja uho, jotka voivat olla myös itsetuhoisia.
Ne joilla ei ole, eivät usko, että jatkossakaan olisi. Ihmiset käyvät toimeentulotukiluukulla vuositolkulla. Toivo uudesta paremmasta huomisesta ei edes viriä.
On hyvä inhota köyhyyttä, niin köyhätkin tekevät. Mutta köyhiä ei pidä inhota. Ei ole reilua ajatella, että köyhien pitäisi päivittäisen ruokansa eteen mennä tekemään töitä ilman asiallista palkkaa, kuten vaikkapa keskustan Riikka Pakarinenhaluaisi heidän tekevän.
Jos on oikeasti tarjota köyhälle töitä, siitä pitää maksaa oikeaa rahaa, eikä tukea, jolla varmistetaan ihmisen köyhyys.
OMA KOMMENTTI : IHMINEN ON IHMINEN , OLI KÖYHÄ TAI RIKAS.
